Valmisteyhteenveto

R V-PEN rakeet oraaliliuosta varten 50 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi millilitra valmista oraaliliuosta sisältää fenoksimetyylipenisilliinikaliumia 55,4 mg vastaten fenoksimetyylipenisilliiniä 50 mg.

Sisältää kaliumia 5,4 mg/ml.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: aspartaami, sakkaroosi ja natrium.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Rakeet oraaliliuosta varten.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

V-penisilliinille (fenoksimetyylipenisilliinille) herkkien mikro-organismien aiheuttamat sairaudet. Antibioottihoidon toteutuksessa on huomioitava antibioottiresistenssiä ja antimikrobisen lääkehoidon tarkoituksenmukaista käyttöä koskevat viralliset ja paikalliset ohjeet.

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset

Ylähengitystieinfektiot

Otiittiin ja sinuiittiin 660 mg (13 ml) 3 kertaa vuorokaudessa tai 1000–1300 mg (20–26 ml) 2 kertaa vuorokaudessa. Tonsilliittiin 660–1000 mg (13–20 ml) 2 kertaa vuorokaudessa.

Muut infektiot

330–1000 mg (7–20 ml) 3–4 kertaa vuorokaudessa.

Pediatriset potilaat

Ylähengitystieinfektiot

33–66 mg/kg/vrk jaettuna 2–3 antokertaan. Ks. seuraava annostelutaulukko.

Muut infektiot

33–66 mg/kg/vrk jaettuna 3–4 antokertaan. Ks. seuraava annostelutaulukko

V-Pen 50 mg/ml oraaliliuoksen annostus lapsille:

Ikä

Paino

Tonsilliitti, otiitti ja sinuiitti:

66 mg/kg/vrk

Muut käyttöaiheet:

33 mg/kg/vrk

alle 2 v.

4–5 kg

2,5–3,5 ml x 2

2–2,5 ml x 3

1 ml x 3

6–7 kg

4–4,5 ml x 2

2,5–3 ml x 3

1,5 ml x 3

8–9 kg

5,5–6 ml x 2

3,5–4 ml x 3

2 ml x 3

2–5 v.

10–11 kg

6,5–7,5 ml x 2

4,5–5 ml x 3

2–2,5 ml x 3

12–13 kg

8–8,5 ml x 2

5,5–6 ml x 3

2,5–3 ml x 3

14–15 kg

9–10 ml x 2

6–6,5 ml x 3

3–3,5 ml x 3

16–17 kg

10,5–11 ml x 2

7–7,5 ml x 3

3,5–4 ml x 3

18–20 kg

12–13 ml x 2

8–8,5 ml x 3

4–4,5 ml x 3

yli 5 v.

21–25 kg

14–16,5 ml x 2

9–11 ml x 3

4,5–5,5 ml x 3

26–30 kg

17–20 ml x 2

11,5–13 ml x 3

6–6,5 ml x 3

Akuutin välikorvatulehduksen hoito fenoksimetyylipenisilliinillä on yleensä syytä rajata 5 vuorokauteen. 5–10 vuorokauden hoito on suositeltavaa, jos potilaalla on alttius saada jälkitauteja.

Jälkitautien (reumakuume) välttämiseksi beetahemolyyttisen streptokokin aiheuttamien infektioiden suositeltu hoitoaika on 10 vuorokautta.

Antotapa

Lääke tulee ottaa tyhjään vatsaan ja vähintään 30 minuuttia ennen tai 2 tuntia aterian jälkeen.

Käyttövalmis oraaliliuos otetaan suun kautta käyttämällä pakkauksen mukana olevaa ruiskua.

Ohjeet lääkkeen käyttövalmiiksi saattamiselle esitetään kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, penisilliineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
  • Jonkin muun beetalaktaamiantibiootin (esim. jonkin kefalosporiinin, karbapeneemin tai monobaktaamin) aiheuttama aikaisempi vaikea välitön yliherkkyysreaktio (esim. anafylaksia).
  • Valmisteen sisältämän sakkaroosin vuoksi ei sovi potilaille, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö tai sakkaroosi-isomaltaasin vajaatoiminta tai puutos.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Yliherkkyysreaktiot

Eri penisilliinien välillä on ristiallergia. Myös penisilliinien ja kefalosporiinien välillä on ristiallergiaa. Penisilliinille allergisista potilaista n. 5–10 % on allergisia myös kefalosporiineille, joten penisilliinejä tulee käyttää varoen kefalosporiineille allergisille potilaille.

Ennen hoidon aloittamista on selvitettävä huolellisesti, onko potilaalla esiintynyt aikaisemmin penisilliinien, kefalosporiinien tai muiden beetalaktaamiantibioottien aiheuttamia yliherkkyysreaktioita (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Haittavaikutukset).

Penisilliinihoitoa saavilla potilailla on raportoitu vakavia ja toisinaan kuolemaan johtaneita yliherkkyysreaktioita (anafylaksian kaltaisia reaktioita). Nämä reaktiot ovat todennäköisempiä potilailla, joilla on aiemmin todettu penisilliiniyliherkkyys, ja atooppisilla potilailla. Jos potilas saa allergisen reaktion, penisilliinihoito on lopetettava ja aloitettava sopiva vaihtoehtoinen hoito.

Resistenttien mikrobien liikakasvu

Pitkäkestoinen hoito voi toisinaan johtaa resistenttien mikrobien liikakasvuun.

Antibiootteihin liittyvä koliitti

Lähes kaikkien bakteerilääkkeiden käytön yhteydessä on raportoitu antibiootteihin liittyvää koliittia, jonka vaikeusaste voi vaihdella lievästä hengenvaaralliseen (ks. kohta Haittavaikutukset). Siksi on tärkeää, että tämä diagnoosi otetaan huomioon, jos potilaalla esiintyy ripulia minkä tahansa antibioottihoidon aikana tai sen jälkeen. Jos antibioottihoitoon liittyvää koliittia esiintyy, hoito on lopetettava heti, neuvoteltava lääkärin kanssa ja aloitettava asianmukainen hoito. Suolen peristaltiikkaa heikentäviä lääkkeitä ei saa käyttää tässä tilanteessa.

Imeytymiseen liittyvät ongelmat

Fenoksimetyylipenisilliinin käyttöä on vältettävä hoidettaessa potilaita, joilla on vaikeita maha-suolikanavaan liittyviä häiriöitä sekä oksentelua ja ripulia, sillä tällöin lääkeaineen riittävää imeytymistä ei voida taata. Tällaisissa tapauksissa suositellaan parenteraalista hoitoa bentsyylipenisilliinillä tai muulla tilanteeseen sopivalla antibiootilla.

Valmiste sisältää aspartaamia (fenyylialaniinin lähde) 4 mg yhdessä millilitrassa liuosta.

Valmiste sisältää sakkaroosia 309 mg yhdessä millilitrassa liuosta (ks. kohta Vasta-aiheet). Tämä tulee ottaa huomioon diabetespotilailla.

Valmiste sisältää natriumia 3 mg yhdessä millilitrassa liuosta. Potilaiden, joilla on ruokavalion natriumrajoitus, tulee ottaa tämä huomioon.

Valmiste sisältää kaliumia 5,4 mg yhdessä millilitrassa liuosta. Potilaiden, joilla on munuaisten vajaatoimintaa tai ruokavalion kaliumrajoitus, tulee ottaa tämä huomioon.

Yhteisvaikutukset

Probenesidi estää penisilliinien munuaisten kautta tapahtuvaa tubulaarista eritystä.

Guargumi estää penisilliinien imeytymistä suolistosta.

Penisilliini saattaa estää metotreksaatin munuaisten kautta tapahtuvaa eritystä ja lisätä metotreksaatin toksisuutta.

Oraalisia antikoagulantteja ja penisilliiniantibiootteja on käytetty laajalti käytännön työssä ilman raportoituja yhteisvaikutuksia. Hoito voi kuitenkin aiheuttaa muutoksia suoliston bakteerifloorassa ja sitä kautta vaikuttaa K-vitamiinituotantoon. Protrombiiniaikaa tai INR-arvoa on hyvä seurata kun fenoksimetyylipenisilliiniä ja varfariinia käytetään samanaikaisesti.

Fenoksimetyylipenisilliiniä ei tule käyttää samanaikaisesti bakteriostaattisesti vaikuttavien antibioottien, kuten esim. tetrasykliinien kanssa.

Raskaus ja imetys

V-penisilliiniä voidaan käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Penisilliinille allergista lasta ei saa imettää, koska ihmisen rintamaidossa oleva penisilliini voi aiheuttaa imeväiselle allergisen reaktion.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

V-Pen-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn eikä koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Vaikutusmekanisminsa takia V-penisilliini on yleensä hyvin siedetty. Erilaiset gastrointestinaaliset oireet ovat tavallisia haittavaikutuksia. Tärkeimpiä penisilliinin aiheuttamia haittavaikutuksia ovat erilaiset allergiset reaktiot, joita esiintyy n. 1–8 %:lla potilaista. Tavallisimpia allergisia reaktioita ovat erilaiset iho-oireet. Vaikka anafylaktisia reaktioita esiintyy vain erittäin harvoin, on V-penisilliini yksi tärkeimmistä anafylaksiaa aiheuttavista lääkeaineista.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:
Hyvin yleinen (≥ 1/10)
Yleiset (≥ 1/100, < 1/10),
Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100),
Harvinaiset (≥ 1/10 000, <1/1000 mukaan lukien yksittäiset raportit).
Hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

 

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Tuntematon

Veri ja imukudos

 

Eosinofilia

Hemolyyttinen anemia, palautuva neutropenia,

 

Immuunijärjestelmä

 

Angioneuroottinen edeema

Seerumitauti, anafylaksia

Jarisch–

Herxheimerin reaktio

Hengityselimet, rintakehä ja väli-karsina

 

Keuhkoedeema

   

Ruuansulatuselimistö

Pahoinvointi, ripuli, löysät ulosteet

   

Koliitti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), musta karvakieli

Maksa ja sappi

     

Maksavaurio, hepatiitti, kolestaattinen keltaisuus, kohonneet maksa-arvot

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma

Urtikaria, tulirokkoa tai tuhkarokkoa muistuttava eksanteema, purpura, allerginen vaskuliitti

 

Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

Kuume

   

Keskushermostoon kohdistuvaa toksisuutta mukaan lukien kouristuksia on raportoitu etenkin suurilla annoksilla tai vaikean munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä. Neuropatia liittyy yleensä parenteraalisesti annettuun penisilliinihoitoon.

Munuaishaitat (nefropatia, interstitiaali nefriitti) liittyvät yleensä korkea-annoksiseen, parenteraalisesti annettuun penisilliinihoitoon.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Suun kautta otetun penisilliiniyliannoksen aiheuttama akuutti myrkytys on epätodennäköinen. Parenteraalisesti käytettyjen penisilliinien aiheuttamia toksisia oireita on ilmennyt lähinnä munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä sekä potilailla, joilla on veri-aivoesteen vaurio. Yliannostuksen oireita ovat mm. pahoinvointi, oksentelu, ripuli, elektrolyyttihäiriöt, tajunnantason lasku, lihaskrampit ja lihasnykäykset, kooma, hemolyyttiset reaktiot, munuaisten vajaatoiminta ja asidoosi. Akuutit penisilliinien aiheuttamat vaaralliset toksiset oireet johtuvatkin yleensä anafylaktisesta reaktiosta, jota hoidetaan lähinnä adrenaliinilla, kortikosteroideilla ja antihistamiineilla. Vakavissa tapauksissa voidaan penisilliinin eliminaatiota nopeuttaa mm. hemoperfuusion tai -dialyysin avulla.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeutinen ryhmä: Beetalaktamaasiherkät penisilliinit, ATC-koodi: J01CE02.

Fenoksimetyylipenisilliini (V-penisilliini) on bakterisidinen beetalaktaamiantibiootti. Penisilliinit estävät bakteerin seinämän synteesissä välttämätöntä transpeptidaasientsyymiä, jolloin bakteerin seinämään lujuutta antava peptidoglykaanien ristikkäinsitoutuminen estyy. Penisilliinien on myös todettu kiihdyttävän bakteerien autolyysiä. Tämä välittynee autolyysiä estävien proteiinien toiminnan eston kautta. Penisilliiniresistenssi voi johtua bakteerin tuottamasta penisilliiniä hajottavasta beetalaktamaasista, bakteerin solukalvon läpäisevyyden heikentymisestä ja lääkkeen vaikutuskohtana olevan entsyymin muuntumisesta.

Herkkyys

Herkät

Streptokokki

Peptostreptokokki

Corynobacterium diphteria

Actinomyces

Gonokokki

Pasteurella multocida

Peptokokki

Propionibacterium

Clostridium perfringens

Clostridium tetani

Pneumokokki

Meningokokki

Fusobakteeri

Capnocytophaga canimorsus

Borrelia

Leptospira interrogans

Treponema pallidum

Osittain herkät

Haemophilus influenzae

Enterokokki

Resistentit

Stafylokokki

Moraxella catarrhalis

Beetalaktamaasia tuottava gonokokki

Gramnegatiivinen enterobakteeri

Pseudomonas

Legionella

Bacteroides fragilis

Clostridium difficile

Mykoplasma

Chlamydia

Resistenssitilanne voi vaihdella maantieteellisesti ja mikrobikohtaisesti, ja erityisesti vaikeissa infektioissa paikallinen tieto on tarpeen.

Pneumokokki on Suomessa vielä herkkä penisilliinille, vaikka penisilliiniresistenttien pneumokokkien määrä onkin lisääntynyt erityisesti Itä-ja Keski-Euroopan maissa. Suomessa alentunutta herkkyyttä penisilliinille esiintyy n. 6 %:lla pneumokokkikannoista. 1–10 % Enterococcus faecalis-, gonokokki- ja Hemophilus influenzae ‑ kannoista on resistenttejä penisilliinille. Kaikki streptokokkikannat eivät ole herkkiä. Enterococcus faecium on usein resistentti (> 10 %).

Herkkyysrajat

Useiden penisilliinin kannalta tärkeiden patogeenien MIC-arvot on luokiteltu herkäksi (S) tai resistentiksi (R) seuraavasti:

Herkkä

Resistentti

Neisseria gonorrhoea

≤ 0,06 mg/l

≥ 2 mg/l

Neisseria meningitidis

≤ 0,06 mg/l

≥ 0,5 mg/l

Streptococcus pneumonia

≤ 0,06 mg/l

≥ 2 mg/l

Streptococcus betah.*

≤ 0,12 mg/l

-

Streptococcus virid.**

≤ 0,12 mg/l

≥ 4 mg/l

* isopesäkkeiset beetahemolyyttiset streptokokit ryhmä A (S. pyogenes), B (S. agalactiae), C ja G.

** Viridans-ryhmään luetaan kuuluvaksi alfa- ja nonhemolyyttiset streptokokit, mm. S. mitis, S oralis, S sanguis, S. salivarius ja S. mutans. Tulkinnat sopivat myös S. bovis-kannoille ja S. milleri-ryhmälle.

Mekanismi

Resistenssiä aiheuttavat erityisesti bakteereissa esiintyvät beetalaktamaasientsyymit, jotka hydrolysoivat penisilliiniä. Penisilliiniresistenssi voi johtua myös penisilliiniä sitovien proteiinien (PBP) muutoksista. Lääkeaineresistenssiys on usein plasmidivälitteistä.

Ristiresistenssi

Ristiresistenssiä esiintyy beetalaktamaasiantibioottien ryhmässä (penisilliinit ja kefalosporiinit).

Farmakokinetiikka

Suun kautta otetusta V-penisilliinistä imeytyy n. 60 %. Ruoka vähentää imeytymistä. Plasman huippupitoisuus saavutetaan n. 45 minuutissa. Lääkeaineen jakautumistilavuus on n. 0,2 l/kg ja n. 80 % lääkeaineesta on sitoutuneena plasman proteiineihin. Puoliintumisaika plasmassa on n. 30 minuuttia. Imeytynyt V-penisilliini erittyy 24 tunnissa suurimmaksi osaksi munuaisten kautta lähinnä muuttumattomana sekä myös hydrolysoituneessa muodossa. Munuaisten vajaatoiminnassa V-penisilliini saattaa kertyä elimistöön, mutta vähäisen toksisuuden ansiosta tällä on harvoin kliinistä merkitystä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Suun kautta otetun V-penisilliinin toksisuus on vähäinen. Tutkimustietoa V-penisilliinin mutageenisuudesta, karsinogeenisuudesta tai teratogeenisuudesta eläimillä ei ole.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Simetikoni

Sitruunahappo, vedetön

Sakkariininatrium

Karmelloosinatrium

Aspartaami (E 951)

Mansikka-aromi

Vadelma-aromi

Natriumbentsoaatti (E 211)

Natriumsitraatti, vedetön

Sakkaroosi.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

Rakeet oraaliliuosta varten: 3 vuotta.

Valmis oraaliliuos: 14 vuorokautta.

Säilytys

Säilytä V-Pen 50 mg/ml rakeet oraaliliuosta varten alkuperäispakkauksessa alle 25 °C. Valmis oraaliliuos on säilytettävä jääkaappilämpötilassa (2–8 °C).

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

V-PEN rakeet oraaliliuosta varten
50 mg/ml 60 ml (9,33 €), 100 ml (12,20 €)

PF-selosteen tieto

60 ml ja 100 ml: ruskea lasipullo, polypropyleeninen turvasuljin.

Pakkaukseen kuuluvassa 10 ml ruiskussa (PE/PP) on asteikkomerkinnät 0,5 ml välein.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä

Valmisteen kuvaus:

Valkoisia tai kermanvärisiä rakeita.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

Käyttövalmis oraaliliuos: Kirkas tai hieman samea, väritön tai vaaleankeltainen liuos.

Toimitusohje apteekille:

Ravista rakeet irti pohjasta. Lisää puhdistettua vettä pienissä erissä pulloa välillä ravistaen. Paina pakkauksessa mukana oleva adapteri pullon suuhun ja kierrä korkki kiinni. Ravista lopuksi kunnes kaikki rakeet ovat liuenneet.

Eri pakkauskokoluokissa olevien rakeiden, lisättävän puhdistetun veden ja valmiin oraaliliuoksen määrä:

Pakkauskoko

Rakeiden määrä

Lisättävän veden määrä

Valmiin oraaliliuoksen määrä

60 ml

24 g

45 ml

60 ml

100 ml

40 g

75 ml

100 ml

Korvattavuus

V-PEN rakeet oraaliliuosta varten
50 mg/ml 60 ml, 100 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

J01CE02

SPC:n muuttamispäivämäärä

01.06.2017