Valmisteyhteenveto

Ye R TREXAN injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku 25 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

1 ml injektionestettä sisältää 25 mg metotreksaattia.

Yksi esitäytetty ruisku, jossa on 0,3 ml injektionestettä, sisältää 7,5 mg metotreksaattia.

Yksi esitäytetty ruisku, jossa on 0,4 ml injektionestettä, sisältää 10 mg metotreksaattia.

Yksi esitäytetty ruisku, jossa on 0,6 ml injektionestettä, sisältää 15 mg metotreksaattia.

Yksi esitäytetty ruisku, jossa on 0,8 ml injektionestettä, sisältää 20 mg metotreksaattia.

Yksi esitäytetty ruisku, jossa on 1,0 ml injektionestettä, sisältää 25 mg metotreksaattia.

Tämä lääkevalmiste sisältää enintään 5,21 mg/ml natriumia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet

Lääkemuoto

Injektioneste, esitäytetty ruisku.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

  • Aktiivinen nivelreuma aikuisilla.
  • Vaikea aktiivinen juveniili idiopaattinen polyartriitti, kun vaste tulehduskipulääkkeisiin on riittämätön.
  • Vaikea itsepintainen ja vammauttava psoriaasi, johon ei ole saatu riittävää vastetta muilla hoitomuodoilla, kuten valohoidolla, PUVA-hoidolla ja retinoideilla, sekä vaikea nivelpsoriaasi aikuisilla.

Annostus ja antotapa

Metotreksaattia saavat määrätä vain lääkkeen ominaisuuksiin ja vaikutusmekanismiin perehtyneet lääkärit. Tavallisesti lääkkeen antaa terveydenhuollon ammattilainen. Kliinisen tilanteen niin salliessa potilas voi joissakin tapauksissa hoitavan lääkärin luvalla annostella lääkkeen itse. Tällöin lääkärin on annettava potilaalle yksityiskohtaiset ohjeet lääkkeen antoon.

Potilaalle on kerrottava selkeästi, että lääkevalmistetta annetaan kerran viikossa. On suositeltavaa valita tietty sopiva viikonpäivä injektiopäiväksi.

Metotreksaatin eliminaatio on vähentynyt potilailla, joilla on kolmas jakautumistila (askites, pleuraeffuusiot). Näitä potilaita on seurattava erityisen huolellisesti toksisuuden varalta. Heille on käytettävä pienempää annosta, ja joissakin tapauksissa metotreksaatin anto on lopetettava (ks. kohdat Farmakokinetiikka ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Annostus

Annostus nivelreumaa sairastaville

Suositeltu aloitusannos on 7,5 mg metotreksaattia kerran viikossa ihon alle tai lihakseen (ks. jäljempänä kohta Antotapa ja hoidon kesto).

Annosta voidaan suurentaa asteittain 2,5 mg viikossa taudin yksilöllisen aktiivisuuden ja potilaan sietokyvyn mukaan.

Viikkoannos ei yleensä saa olla enempää kuin 25 mg. Yli 20 mg:n viikkoannoksiin liittyy toksisuuden merkittävä lisääntyminen, etenkin luuydinsuppressio. Hoitovaste on odotettavissa noin 4–8 viikon kuluttua.

Kun haluttu hoitovaste on saavutettu, annosta pienennetään asteittain mahdollisimman pieneen tehokkaaseen ylläpitoannokseen.

Pediatriset potilaat

Annostus alle 16-vuotiaille lapsille ja nuorille, joilla on juveniili idiopaattinen polyartriitti

Suositeltu annos on 10–15 mg kehon pinta-alan neliömetriä kohti kerran viikossa. Hoitoon vastaamattomissa tapauksissa viikoittaista annosta voidaan suurentaa korkeintaan 20 mg:aan kehon pinta-alan neliömetriä kohti kerran viikossa. Seurantatiheyttä on kuitenkin syytä lisätä, jos annosta suurennetaan.

Juveniilia idiopaattista polyartriittia sairastavat potilaat on aina lähetettävä lasten ja nuorten hoitoon erikoistuneeseen reumayksikköön.

Käyttöä alle 3-vuotiaille ei suositella, koska valmisteen turvallisuudesta ja tehosta tässä ikäryhmässä ei ole riittävästi tietoa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Annostus tavallista psoriaasia ja nivelpsoriaasia sairastaville

Idiosynkraattisten haittavaikutusten havaitsemiseksi suositellaan 5–10 mg:n koeannoksen parenteraalista antamista viikkoa ennen varsinaisen hoidon aloittamista.

Suositeltu aloitusannos on 7,5 mg metotreksaattia kerran viikossa ihon alle tai lihakseen.

Annosta suurennetaan asteittain, mutta yleensä metotreksaatin viikkoannos ei saa olla enempää kuin 25 mg. Yli 20 mg:n viikkoannoksiin voi liittyä toksisuuden merkittävä lisääntyminen, erityisesti luuydinsuppressio.

Hoitovaste on yleensä odotettavissa noin 2–6 viikon kuluttua. Kun haluttu hoitovaste on saavutettu, annosta pienennetään asteittain mahdollisimman pieneen tehokkaaseen ylläpitoannokseen.

Annosta suurennetaan tarpeen mukaan, mutta suositeltua enimmäisannosta 25 mg/viikko ei yleensä saa ylittää. Harvoissa poikkeustapauksissa suurempi annos voi olla kliinisesti perusteltu, mutta se ei saa ylittää maksimiannosta 30 mg/viikko, koska tällöin toksisuus lisääntyy merkittävästi.

Erityiset potilasryhmät

Käyttö iäkkäille

Iäkkäiden potilaiden annoksen pienentämistä pitää harkita, koska maksan ja munuaisten toiminta heikkenee ja folaattivarastot pienenevät iän myötä.

Annostus munuaisten vajaatoimintaa sairastaville

Metotreksaattia on annettava varoen potilaille, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt. Annosta säädetään seuraavasti:

Kreatiniinipuhdistuma (ml/min)

Annos

> 50

100 %

20–50

50 %

< 20

Metotreksaattia ei saa käyttää

Ks. kohta Vasta-aiheet.

Maksan vajaatoiminta

Metotreksaattia on annettava hyvin varoen, jos ollenkaan, merkittävää maksasairautta sairastaville tai sairastaneille potilaille, erityisesti jos maksasairaus johtuu alkoholista. Jos bilirubiinipitoisuus on > 5 mg/dl (85,5 mikromol/l), metotreksaatin käyttö on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet).

Käyttö potilaille, joilla on kolmas jakaantumistila (pleuraeffuusio, askites)

Metotreksaatin puoliintumisaika voi pidentyä nelinkertaiseksi potilailla, joilla on kolmas jakaantumistila. Siksi metotreksaattiannoksen pienentäminen tai joissakin tapauksissa käytön lopettaminen voi olla tarpeen (ks. kohdat Farmakokinetiikka ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa ja hoidon kesto

Metotreksaatti voidaan antaa ihon alle tai lihakseen.

Vain kertakäyttöön.

Lääkäri päättää hoidon kokonaiskeston.

Huomattavaa:
Siirryttäessä suun kautta otettavasta lääkemuodosta parenteraaliseen lääkemuotoon saattaa annoksen pienentäminen olla tarpeen, koska metotreksaatin hyötyosuus oraalisen annon jälkeen vaihtelee.

Foolihappo- tai foliinihappolisää voidaan harkita nykyisten hoito-ohjeiden mukaisesti.

Vasta-aiheet

Trexan on vasta-aiheista seuraavissa tapauksissa:

  • yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Annostus ja antotapa)
  • alkoholin väärinkäyttö
  • vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma alle 20 ml/min, ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
  • aiemmin todetut verisoluihin liittyvät muutokset, kuten luuytimen hypoplasia, leukopenia, trombosytopenia tai merkittävä anemia
  • vaikeat, akuutit tai krooniset infektiot, kuten tuberkuloosi ja HIV
  • suuontelon haavaumat ja tiedossa olevat aktiiviset maha-suolikanavan haavaumat
  • raskaus, imetys (ks. kohta Raskaus ja imetys)
  • samanaikainen rokotus elävällä rokotteella.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Potilaille on kerrottava selkeästi, että Trexan-annos annetaan kerran viikossa, ei joka päivä.

Hoitoa saavia potilaita pitää seurata asianmukaisesti, jotta mahdolliset toksisten vaikutusten merkit tai haittavaikutukset voidaan havaita ja arvioida viipymättä. Tämän vuoksi metotreksaattia saavat antaa ainoastaan lääkärit, jotka ovat perehtyneet antimetaboliittien käyttöön ja joilla on siitä kokemusta, tai sitä voidaan antaa sellaisen lääkärin valvonnassa. Koska vaikeat tai jopa kuolemaan johtavat toksiset reaktiot ovat mahdollisia, lääkärin pitää kertoa potilaille kaikista hoitoon liittyvistä riskeistä ja suositelluista turvatoimista. Annoksiin, jotka ylittävät 20 mg/viikko, voi liittyä merkittävästi lisääntynyttä toksisuutta, erityisesti luuydinsuppressiota.

Metotreksaatin on ilmoitettu aiheuttavan ihmisille hedelmällisyyden heikkenemistä, oligospermiaa, kuukautishäiriöitä ja amenorreaa hoidon aikana ja lyhyen aikaa hoidon lopettamisen jälkeen. Lisäksi metotreksaatti aiheuttaa ihmisille alkiotoksisuutta, keskenmenoja ja sikiövaurioita. Tämän vuoksi hedelmällisessä iässä olevien mies- ja naispotilaiden kanssa on keskusteltava mahdollisista lisääntymiseen kohdistuvista riskeistä (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Raskaus on suljettava pois ennen metotreksaattihoidon aloitusta.

Suositeltavat tutkimukset ja turvatoimet:

Ennen metotreksaattihoidon aloittamista tai ennen metotreksaattihoidon jatkamista tauon jälkeen:

Täydellinen verenkuva ja erittelylaskenta, verihiutaleet, maksaentsyymit, bilirubiini, seerumin albumiini, keuhkokuva ja munuaisten toimintakokeet. Tuberkuloosi ja hepatiitti pitää sulkea pois, jos se on kliinisesti aiheellista.

Hoidon aikana (vähintään kerran kuussa kuuden ensimmäisen kuukauden ajan ja sen jälkeen joka kolmas kuukausi):

Seurannan tihentämistä pitää harkita myös, kun annosta suurennetaan.

1. Suun ja nielun tutkimus limakalvomuutosten varalta.

2. Täydellinen verenkuva ja erittelylaskenta sekä verihiutaleet. Metotreksaatin aiheuttama hematopoieettinen suppressio voi ilmaantua äkillisesti, myös näennäisesti turvallisilla annoksilla. Jos valkosolu- tai verihiutalemäärä pienenee voimakkaasti, hoito on lopetettava välittömästi ja annettava asianmukaista tukihoitoa. Potilaita on neuvottava ilmoittamaan kaikista infektioon viittaavista oireista ja löydöksistä. Samanaikaisesti hematotoksisia lääkevalmisteita (kuten leflunomidia) saavien potilaiden verenkuvaa ja verihiutaleita on seurattava tarkkaan.

3. Maksan toimintakokeet: Erityistä huomiota on kiinnitettävä maksatoksisuuden ilmaantumiseen. Hoitoa ei saa aloittaa tai se pitää keskeyttää, jos maksan toimintakokeissa tai maksabiopsiassa ilmenee poikkeavuuksia hoidon aikana. Poikkeavat arvot palautuvat yleensä normaaleiksi kahdessa viikossa, minkä jälkeen hoito voidaan aloittaa uudelleen hoitavan lääkärin harkinnan mukaan. Maksatoksisuuden tarkkailemiseksi tehtävän maksabiopsian käytölle ei ole puoltavaa näyttöä hoidettaessa reumasairauksia.

Psoriaatikoiden osalta on kiistanalaista, onko maksabiopsia ennen hoitoa ja hoidon aikana tarpeen. Lisätutkimuksia tarvitaan osoittamaan, voidaanko maksatoksisuus havaita riittävän hyvin maksakokeilla tai tyypin III kollageenin propeptidillä. Arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti ja siinä on eroteltava toisistaan potilaat, joilla ei ole riskitekijöitä, ja potilaat, joilla on riskitekijöitä, kuten aiempi alkoholin liikakäyttö, jatkuvasti koholla olevat maksaentsyymiarvot, anamneesissa maksasairaus, perinnöllinen maksasairaus suvussa, diabetes, lihavuus, anamneesissa merkittävä altistuminen maksatoksisille lääkkeille tai aineille ja pitkäkestoinen metotreksaattihoito tai 1,5 g:n tai sitä suuremmat kumulatiiviset annokset.

Seerumin maksaentsyymien seuranta: Transaminaasien tilapäistä suurenemista kaksin- tai kolminkertaisiksi viitealueen ylärajoihin nähden on ilmoitettu 13–20 %:lla potilaista. Annoksen pienentämistä tai hoidon keskeyttämistä on harkittava, jos maksaentsyymit ovat jatkuvasti koholla.

Mahdollisen maksatoksisuuden vuoksi metotreksaattihoidon aikana ei saa käyttää muita maksatoksisia lääkkeitä, ellei se ole selvästi välttämätöntä, ja alkoholin käyttöä pitää välttää tai selkeästi vähentää (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Maksaentsyymiarvoja tulee seurata tarkemmin potilailla, jotka saavat metotreksaatin kanssa samanaikaisesti muita maksatoksisia lääkevalmisteita (kuten leflunomidia). Samaa tarkkaavaisuutta on noudatettava annettaessa samanaikaisesti hematotoksisia lääkevalmisteita (kuten leflunomidia).

4. Munuaisten toimintaa on seurattava munuaisten toimintakokeilla ja virtsakokeilla (ks. myös kohdat Annostus ja antotapa ja Vasta-aiheet).

Koska metotreksaatti eliminoituu pääasiassa munuaisten kautta, sen pitoisuus seerumissa voi suurentua potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Tämä voi aiheuttaa vaikeita haittavaikutuksia.

Jos munuaisten toiminta voi olla heikentynyt (esim. iäkkäillä), potilaita on seurattava tiheämmin. Tämä koskee erityisesti potilaita, jotka saavat samanaikaisesti lääkkeitä, jotka vaikuttavat metotreksaatin eliminaatioon, aiheuttavat munuaisvaurioita (esim. tulehduskipulääkkeet) tai mahdollisesti heikentävät verenmuodostusta. Dehydraatio saattaa myös lisätä metotreksaatin toksisuutta.

5. Hengityselimet: Akuuttia tai kroonista interstitiaalipneumoniittia, johon usein liittyy veren eosinofiliaa, saattaa ilmetä, ja kuolemantapauksia on raportoitu. Tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus, yskä (erityisesti kuiva yskä) ja kuume, joiden varalta potilaat on tutkittava jokaisella seurantakäynnillä. Potilaille on kerrottava pneumoniitin riskistä ja heitä on neuvottava ottamaan yhteys lääkäriin välittömästi, jos heillä ilmenee sitkeää yskää tai hengenahdistusta.

Metotreksaattihoito on lopetettava, jos potilas saa keuhko-oireita, ja hänet on tutkittava perusteellisesti (otettava myös keuhkokuva) infektion poissulkemiseksi. Jos metotreksaatin aiheuttamaa keuhkosairautta epäillään, on aloitettava kortikosteroidihoito eikä metotreksaattihoitoa saa aloittaa uudelleen.

Keuhko-oireet vaativat nopeaa diagnoosia ja metotreksaattihoidon lopettamista. Pneumoniittia voi ilmetä kaikilla annostasoilla.

6. Koska metotreksaatti vaikuttaa immuunijärjestelmään, se saattaa heikentää rokotusvastetta ja vaikuttaa immunologisten testien tuloksiin. Erityistä varovaisuutta on noudatettava myös tilanteissa, joissa potilaalla on inaktiivisia kroonisia infektioita (esim. herpes zoster, tuberkuloosi, B- tai C-hepatiitti), sillä ne voivat aktivoitua. Metotreksaattihoidon aikana ei saa antaa rokotusta elävillä rokotteilla.

Pahanlaatuisia lymfoomia saattaa esiintyä pieniannoksista metotreksaattia saavilla potilailla. Tällöin hoito on keskeytettävä. Ellei lymfooma häviä spontaanisti, on aloitettava solunsalpaajahoito.

Folaattiantagonistien, kuten trimetopriimin tai sulfametoksatsolin, samanaikaisen annon on harvoissa tapauksissa ilmoitettu aiheuttavan akuuttia megaloblastista pansytopeniaa.

Metotreksaatin eliminaatio on vähentynyt potilailla, joilla on kolmas jakautumistila (askites, pleuraeffuusio). Näitä potilaita täytyy seurata erityisen huolellisesti toksisuuden varalta, ja heidän annostaan on pienennettävä tai joissakin tapauksissa metotreksaatin anto on lopetettava. Pleuraeffuusiot ja askites pitää tyhjentää ennen metotreksaattihoidon aloittamista (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Toksisina vaikutuksina voi esiintyä ripulia ja haavaista suutulehdusta, jolloin hoito voidaan joutua keskeyttämään, sillä seurauksena saattaa olla vuotava suolitulehdus ja kuolemaan johtava suolen puhkeama.

Vitamiinivalmisteet tai muut foolihappoa, foliinihappoa tai niiden johdannaisia sisältävät valmisteet saattavat heikentää metotreksaatin tehoa.

7. Käyttöä alle 3-vuotiaille lapsille ei suositella, koska valmisteen turvallisuudesta ja tehosta tässä ikäryhmässä ei ole riittävästi tietoa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Säteilyn aiheuttama dermatiitti ja auringonpolttama voivat ilmetä uudelleen metotreksaattihoidon aikana (recall-reaktio). Psoriaasileesiot voivat pahentua UV-säteilyn ja samanaikaisen metotreksaatin annon aikana.

Metotreksaattihoitoa saavilla syöpäpotilailla on raportoitu enkefalopatiaa/leukoenkefalopatiaa, eikä niiden esiintymismahdollisuutta voida sulkea pois ei-onkologisissa käyttöaiheissa.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli se on olennaisesti natriumiton.

Yhteisvaikutukset

Alkoholi, hepatotoksiset lääkevalmisteet, hematotoksiset lääkevalmisteet

Metotreksaatin hepatotoksisten vaikutusten todennäköisyys suurenee säännöllisen alkoholin käytön myötä sekä käytettäessä samanaikaisesti muita maksatoksisia lääkevalmisteita (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Potilaita, jotka käyttävät samanaikaisesti muita maksatoksisia lääkevalmisteita (esim. leflunomidi), on seurattava erityisen huolellisesti. Tämä koskee myös hematotoksisten lääkevalmisteiden (esim. leflunomidi, atsatiopriini, retinoidit, sulfasalatsiini) samanaikaista käyttöä. Pansytopenian ja maksatoksisuuden esiintyvyys voi lisääntyä, kun leflunomidia annetaan yhdessä metotreksaatin kanssa.

Metotreksaatin ja retinoidien, kuten asitretiinin tai etretinaatin, yhteiskäyttö lisää maksatoksisuuden riskiä.

Suun kautta otettavat antibiootit

Suun kautta otettavat antibiootit, kuten tetrasykliinit, kloramfenikoli ja imeytymättömät laajakirjoiset antibiootit, voivat häiritä enterohepaattista kiertoa estämällä suolistoflooran kasvua tai heikentämällä bakteerimetaboliaa.

Antibiootit

Antibiootit, kuten penisilliinit, glykopeptidit, sulfonamidit, siprofloksasiini ja kefalotiini, voivat yksittäistapauksissa heikentää metotreksaatin munuaispuhdistumaa niin, että samanaikaisesti voi esiintyä seerumin metotreksaattipitoisuuksien suurenemista sekä hemato- ja gastrointestinaalista toksisuutta.

Voimakkaasti plasman proteiineihin sitoutuvat lääkeaineet

Metotreksaatti sitoutuu plasman proteiiniin ja sen voivat syrjäyttää muut proteiiniin sitoutuvat lääkkeet, esim. salisylaatit, hypoglykemialääkkeet, diureetit, sulfonamidit, difenyylihydantoiinit, tetrasykliinit, kloramfenikoli ja p-aminobentsoiinihappo sekä happamat tulehduslääkkeet, jotka samanaikaisesti käytettyinä voivat lisätä toksisuutta.

Probenesidi, heikot orgaaniset hapot, pyratsolit ja tulehduskipulääkkeet

Probenesidi, heikot orgaaniset hapot kuten loop-diureetit sekä pyratsolit (fenyylibutatsoni) voivat heikentää metotreksaatin eliminaatiota ja suurentaa sen pitoisuutta seerumissa ja siten lisätä hematologista toksisuutta. Toksisuus saattaa myös lisääntyä, kun pieniannoksiseen metotreksaattiin yhdistetään tulehduskipulääkkeitä tai salisylaatteja.

Luuytimeen haitallisesti vaikuttavat lääkevalmisteet

Luuytimeen mahdollisesti haitallisesti vaikuttavia lääkevalmisteita (esim. sulfonamidit, trimetopriimisulfametoksatsoli, kloramfenikoli, pyrimetamiini) käytettäessä on otettava huomioon, että verenmuodostus voi heiketä voimakkaasti.

Folaatinpuutosta aiheuttavat lääkevalmisteet

Folaatinpuutosta aiheuttavien valmisteiden (esim. sulfonamidit, trimetopriimisulfametoksatsoli) samanaikainen anto saattaa lisätä metotreksaatin toksisuutta. Erityistä varovaisuutta on siksi noudatettava, jos potilaalla on jo foolihaponpuutos.

Foolihappoa tai foliinihappoa sisältävät valmisteet

Vitamiinivalmisteet tai muut foolihappoa, foliinihappoa tai niiden johdannaisia sisältävät valmisteet saattavat heikentää metotreksaatin tehoa.

Muut reumalääkkeet

Metotreksaatin toksiset vaikutukset eivät yleensä oletettavasti lisäänny, kun metotreksaattia annetaan samanaikaisesti muiden reumalääkkeiden kanssa (esim. kultayhdisteet, penisillamiini, hydroksiklorokiini, sulfasalatsiini, atsatiopriini, siklosporiini).

Sulfasalatsiini

Metotreksaatin ja sulfasalatsiinin yhdistelmä voi sulfasalatsiinin aiheuttaman foolihapposynteesin estymisen seurauksena lisätä metotreksaatin tehoa ja sen myötä myös haittavaikutuksia. Näitä haittavaikutuksia on kuitenkin havaittu vain harvoissa yksittäistapauksissa lukuisissa tehdyissä tutkimuksissa.

Merkaptopuriini

Metotreksaatti suurentaa merkaptopuriinin pitoisuutta plasmassa. Siksi metotreksaatin ja merkaptopuriinin samanaikainen käyttö voi vaatia annoksen muuttamista.

Protonipumpun estäjät

Metotreksaatin ja protonipumpun estäjien, kuten omepratsolin tai pantopratsolin, samanaikaisella annolla voi olla yhteisvaikutuksia. Metotreksaatin ja omepratsolin samanaikainen anto hidasti metotreksaatin poistumista munuaisten kautta. Yhdessä tapauksessa on metotreksaatin ja pantopratsolin yhteiskäytön yhteydessä ilmoitettu 7-hydroksimetotreksaatin metaboliitin munuaispoistuman estymisestä, johon liittyi lihaskipuja ja vilunväristyksiä.

Teofylliini

Metotreksaatti saattaa vähentää teofylliinin puhdistumaa; teofylliinin pitoisuuksia pitää seurata, kun sitä käytetään samanaikaisesti metotreksaatin kanssa.

Kofeiinia tai teofylliiniä sisältävät juomat

Kofeiinia tai teofylliiniä sisältävien juomien (kahvi, kofeiinia sisältävät virvoitusjuomat, musta tee) liiallista nauttimista pitää välttää metotreksaattihoidon aikana.

Raskaus ja imetys

Raskaus:

Metotreksaatti on vasta-aiheista raskauden aikana (ks. kohta Vasta-aiheet). Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta, etenkin ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Metotreksaatin on todettu olevan ihmisellä teratogeeninen. Sen on ilmoitettu aiheuttavan sikiökuolemia ja synnynnäisiä epämuodostumia. Pienessä tutkimuksessa raskaana olevien naisten (n = 42) altistuminen metotreksaatille lisäsi epämuodostumien (kallo, sydän- ja verisuonisto sekä raajat) esiintyvyyttä (1:14). Normaaliraskauksia on raportoitu tapauksissa, joissa metotreksaattihoito on keskeytetty ennen raskaaksi tulemista.

Jos potilas on nainen, joka voi tulla raskaaksi, raskauden mahdollisuus on suljettava pois ennen hoidon aloittamista asianmukaisin menetelmin, kuten raskaustestin avulla. Naiset eivät saa tulla raskaaksi metotreksaattihoidon aikana, ja sukukypsässä iässä olevien miesten ja naisten täytyy käyttää tehokasta ehkäisymenetelmää Trexan-hoidon aikana ja vähintään kuuden kuukauden ajan hoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Jos raskaus kuitenkin alkaa tänä aikana, lääkärin on kerrottava potilaalle hoitoon liittyvistä lapseen kohdistuvien haitallisten vaikutusten riskeistä.

Koska metotreksaatti voi olla genotoksinen, raskautta suunnittelevien naisten on hyvä käydä perinnöllisyysneuvonnassa mahdollisuuksien mukaan jo ennen hoitoa, ja miesten on syytä selvittää mahdollisuus sperman säilytykseen ennen hoidon aloittamista.

Imetys:

Koska metotreksaatti erittyy ihmisen rintamaitoon ja sillä voi olla imeväiseen kohdistuvia toksisia vaikutuksia, hoito on vasta-aiheista imetyksen aikana (ks. kohta Vasta-aiheet). Jos käyttö tänä aikana on välttämätöntä, imetys on lopetettava ennen hoitoa.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Hoidon aikana voi esiintyä keskushermosto-oireita, kuten väsymystä ja heitehuimausta. Täten metotreksaatilla voi yksittäisissä tapauksissa olla vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Merkittävimpiä haittavaikutuksia ovat hematopoieettisen järjestelmän heikkeneminen ja gastrointestinaaliset häiriöt.

Haittavaikutukset on luokiteltu esiintymistiheyden mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Hyvän- ja pahanlaatuiset kasvaimet (mukaan lukien kystat ja polyypit)

Hyvin harvinainen: Yksittäisiä lymfoomatapauksia on raportoitu; monissa näistä tapauksista lymfooma korjaantui, kun metotreksaattihoito lopetettiin. Tuoreessa tutkimuksessa ei pystytty osoittamaan, että metotreksaattihoito lisää lymfooman ilmaantuvuutta.

Veri ja imukudos

Yleinen: leukopenia, anemia, trombosytopenia.

Melko harvinainen: pansytopenia.

Hyvin harvinainen: agranulosytoosi, vaikeat luuydinsuppressiojaksot.

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Melko harvinainen: diabeteksen puhkeaminen.

Hermosto

Yleinen: päänsärky, väsymys, uneliaisuus.

Melko harvinainen: heitehuimaus, sekavuus, masennus.

Hyvin harvinainen: näön heikkeneminen, kipu, lihasheikkous tai raajojen parestesia, makuaistin muutokset (metallin maku), kouristukset, meningismi, paralyysi.

Tuntematon: leukoenkefalopatia.

Silmät

Harvinainen: näköhäiriöt

Hyvin harvinainen: retinopatia

Sydän

Harvinainen: perikardiitti, perikardiaalinen effuusio, perikardiaalinen tamponaatio.

Verisuonisto

Harvinainen: hypotensio, tromboemboliset tapahtumat.

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleinen: keuhkokuume, interstitiaalinen alveoliitti/pneumoniitti, usein eosinofiliaan liittyneenä. Mahdollisesti vakavaan keuhkovaurioon (interstitiaalipneumoniitti) viittaavia oireita ovat: kuiva, limaa irrottamaton yskä, hengenahdistus ja kuume (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Harvinainen: keuhkofibroosi, Pneumocystitis carinii ‑keuhkokuume, hengenahdistus ja astma, pleuraeffuusio.

Ruuansulatuselimistö

Hyvin yleinen: stomatiitti, dyspepsia, pahoinvointi, ruokahaluttomuus.

Yleinen: suun haavaumat, ripuli.

Melko harvinainen: faryngiitti, enteriitti, oksentelu.

Harvinainen: maha-suolikanavan haavaumat.

Hyvin harvinainen: hematemeesi, hematorrea, toksinen megakoolon.

Maksa ja sappi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hyvin yleinen: kohonneet transaminaasiarvot.

Melko harvinainen: kirroosi, fibroosi ja maksan rasvoittuminen, seerumin albumiinin

väheneminen.

Harvinainen: akuutti hepatiitti.

Hyvin harvinainen: maksan vajaatoiminta.

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen: eksanteema, eryteema, kutina.

Melko harvinainen: valoherkkyys, hiustenlähtö, reumakyhmyjen lisääntyminen, vyöruusu, vaskuliitti, herpetiformiset iho-oireet, urtikaria.

Harvinainen: lisääntynyt pigmentaatio, akne, ekkymoosi.

Hyvin harvinainen: Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi (Lyellin oireyhtymä), kynsien pigmenttimuutosten lisääntyminen, akuutti kynnenvierustulehdus, furunkuloosi, telangiektasia.

Luusto, lihakset ja sidekudos

Melko harvinainen: nivelsärky, lihassärky, osteoporoosi.

Munuaiset ja virtsatiet

Melko harvinainen: virtsarakon tulehdus ja haavaumat, heikentynyt munuaisten toiminta, virtsaamishäiriöt.

Harvinainen: munuaisten vajaatoiminta, oliguria, anuria, elektrolyyttihäiriöt.

Sukupuolielimet ja rinnat

Melko harvinainen: emättimen tulehdus ja haavaumat.

Hyvin harvinainen: libidon heikkeneminen, impotenssi, gynekomastia, oligospermia, kuukautishäiriöt, emätinvuodot.

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Harvinainen: allergiset reaktiot, anafylaktinen sokki, allerginen vaskuliitti, kuume, sidekalvotulehdus, infektio, sepsis, haavojen hidas paraneminen, hypogammaglobulinemia.

Hyvin harvinainen: injektiokohdan paikalliset vauriot (steriilien abskessien muodostuminen, rasvakudoksen tuhoutuminen) lihakseen tai ihon alle annon jälkeen.

Haittavaikutusten ilmaantuminen ja vaikeusaste ovat suhteessa annostasoon ja antotiheyteen. Koska vakavia haittavaikutuksia voi kuitenkin esiintyä myös pieniä annoksia käytettäessä, lääkärin on ehdottomasti seurattava potilaiden tilaa säännöllisesti lyhyin väliajoin.

Ihon alle annettu metotreksaatti on paikallisesti hyvin siedetty. Vain lieviä paikallisia ihoreaktioita on havaittu, ja ne vähenevät hoidon aikana.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www‐sivusto: www.fimea.fi

Yliannostus

Yliannostuksen oireet

Metotreksaatin toksisuus kohdistuu lähinnä hematopoieettiseen järjestelmään.

Hoitotoimenpiteet yliannostustapauksissa

Kalsiumfolinaatti on spesifinen metotreksaatin toksisia haittavaikutuksia neutraloiva vasta-aine.

Tahattoman yliannostuksen tapahtuessa on annettava tunnin kuluessa vähintään metotreksaatin vaikutuksen kumoamiseen riittävä annos kalsiumfolinaattia laskimoon tai lihakseen, ja antoa on jatkettava, kunnes seerumin metotreksaattipitoisuus on alle 10-7 mol/l.

Massiivisissa yliannostustapauksissa nesteytys ja virtsan alkalisointi saattavat olla aiheellisia metotreksaatin ja sen metaboliittien saostumisen ehkäisemiseksi munuaistiehyissä. Hemodialyysin ja peritoneaalidialyysin ei ole todettu edistävän metotreksaatin eliminaatiota. Metotreksaatin on ilmoitettu puhdistuvan tehokkaasti high flux ‑dialyysilaitteella toteutetun akuutin, jaksottaisen hemodialyysin avulla.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: foolihappoanalogit

ATC-koodi: L01BA01

Antireumaattinen lääkevalmiste kroonisten tulehduksellisten reumasairauksien ja juveniilin idiopaattisen polyartriitin hoitoon. Immuunivastetta muuntava ja tulehdusta ehkäisevä tai lievittävä lääke.

Vaikutusmekanismi

Metotreksaatti on foolihappoantagonisti, joka kuuluu antimetaboliiteiksi kutsuttujen solunsalpaajien ryhmään. Se estää kilpailevasti dihydrofolaatin reduktaasia, ja estää siten DNA- ja RNA-synteesiä. Vielä ei tiedetä, perustuuko metotreksaatin teho psoriaasin, nivelpsoriaasin ja nivelreuman hoidossa sen tulehdusta lievittävään vai immunosuppressiiviseen vaikutukseen eikä sitä, missä määrin metotreksaatin aiheuttama solunulkoisen adenosiinipitoisuuden suureneminen tulehdusalueilla lisää näitä vaikutuksia.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Ihon alle, laskimoon ja lihakseen annettujen injektioiden hyötyosuudet ovat keskenään samankaltaiset ja lähes 100 %.

Jakautuminen

Noin 50 % metotreksaatista sitoutuu seerumin proteiineihin. Kudoksiin jakautumisen jälkeen suuria polyglutamaatin muodossa olevia pitoisuuksia löytyy erityisesti maksasta, munuaisista ja pernasta, joissa ne säilyvät viikkoja tai kuukausia. Pieninä annoksia käytettäessä hyvin pieniä metotreksaattimääriä kulkeutuu aivo-selkäydinnesteeseen.

Biotransformaatio

Noin 10 % metotreksaattiannoksesta metaboloituu maksassa. Päämetaboliitti on 7-hydroksimetotreksaatti.

Eliminaatio

Metotreksaatti erittyy pääasiassa muuttumattomana ensisijaisesti munuaisten kautta glomerulussuodatuksen avulla ja aktiivisesti erittymällä proksimaalisissa tubuluksissa.

Metotreksaatista noin 5–20 % ja 7-hydroksimetotreksaatista 1–5 % eliminoituu sapen kautta. Enterohepaattinen verenkierto on huomattava.

Keskimääräinen terminaalinen puoliintumisaika on 6–7 tuntia, mutta se vaihtelee suuresti (3–17 tuntia). Puoliintumisaika voi pitkittyä 4-kertaiseksi normaalista potilailla, joilla on myös kolmas jakautumistila (pleuraeffuusio, askites).

Erityiset potilasryhmät

Eliminoituminen on huomattavasti hitaampaa potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Eliminaation heikentymisestä maksan vajaatoimintaa sairastavilla ei ole tietoa

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Pitkäaikaistoksisuus

Pitkäkestoiset toksisuustutkimukset hiirillä, rotilla ja koirilla osoittivat toksisia vaikutuksia, kuten mahasuolikanavan vaurioita, myelosuppressiota ja maksatoksisuutta.

Mutageenisuus ja karsinogeenisuus

Pitkäkestoiset tutkimukset rotilla, hiirillä ja hamstereilla eivät viitanneet metotreksaatin tuumorigeenisuuteen. Metotreksaatti aiheuttaa geeni- ja kromosomimutaatioita sekä in vitro että in vivo. Sillä epäillään olevan mutageenisia vaikutuksia ihmisessä.

Reproduktiotoksisuus

Teratogeenisia vaikutuksia on havaittu neljällä eläinlajilla (rotilla, hiirillä, kaneilla ja kissoilla). Reesusapinoilla ei ilmennyt epämuodostumia, joiden osalta vertailu ihmisiin olisi mahdollista.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Natriumkloridi, Natriumhydroksidi (pH:n säätöön), Injektionesteisiin käytettävä vesi.

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

2 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25°C.

Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Pidä esitäytetty ruisku ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TREXAN injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
25 mg/ml (7,5 mg) 0,3 ml (7,5 mg/0,3 ml) (12,29 €), (10 mg) 0,4 ml (10 mg/0,4 ml) (12,98 €), (15 mg) 0,6 ml (15 mg/0,6 ml) (14,00 €), (20 mg) 0,8 ml (20 mg/ 0,8 ml) (16,80 €), (25 mg) 1 ml (25 mg/ml) (17,86 €)

PF-selosteen tieto

Lääkevalmiste on saatavana esitäytetyissä 1 ml:n ruiskuissa, jotka on valmistettu värittömästä lasista (tyypin 1 lasia) ja joissa on klorobutyylikumista valmistettu männän pysäytin, injektioneula ja neulansuojus.

0,3 ml:n esitäytetty ruisku: pakkauksessa on 1 ruisku.

0,4 ml:n esitäytetty ruisku: pakkauksessa on 1 ruisku.

0,6 ml:n esitäytetty ruisku: pakkauksessa on 1 ruisku.

0,8 ml:n esitäytetty ruisku: pakkauksessa on 1 ruisku.

1,0 ml:n esitäytetty ruisku: pakkauksessa on 1 ruisku.

Valmisteen kuvaus:

Lääkevalmiste on kirkas, kellertävä injektioneste, jonka pH on 7,0–9,0.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Valmisteen käsittelyssä ja hävittämisessä on noudatettava sytotoksisia lääkevalmisteita koskevia paikallisia ohjeita. Raskaana olevat terveydenhuollon ammattilaiset eivät saa käsitellä tätä lääkettä eivätkä antaa sitä potilaalle.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä sytotoksisia lääkevalmisteita koskevien paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Metotreksaatti ei saa joutua kosketukseen ihon tai limakalvon kanssa. Kontaminaation sattuessa kyseinen alue on huuhdeltava välittömästi runsaalla vedellä.

Lääkevalmiste on tarkistettava silmämääräisesti ennen käyttöä. Nestettä saa käyttää vain, jos se on kirkasta eikä siinä ole hiukkasia ja jos pakkaus on ehjä.

Korvattavuus

TREXAN injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
25 mg/ml (7,5 mg) 0,3 ml, (10 mg) 0,4 ml, (15 mg) 0,6 ml, (20 mg) 0,8 ml, (25 mg) 1 ml

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Yleinen erytrodermia (134).
  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Hajapesäkkeiset sidekudostaudit, reumaattiset niveltulehdukset ja niihin verrattavat tilat (202).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

L04AX03

SPC:n muuttamispäivämäärä

26.02.2015