Valmisteyhteenveto

Ye R Lh TIZANIDIN ORION tabletti 2 mg, 4 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

2 mg: Jokainen tabletti sisältää 2 mg titsanidiinia (titsanidiinihydrokloridina)

4 mg: Jokainen tabletti sisältää 4 mg titsanidiinia (titsanidiinihydrokloridina)

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

2 mg: Yksi tabletti sisältää vedetöntä laktoosia 47,21mg

4 mg: Yksi tabletti sisältää vedetöntä laktoosia 94,42 mg

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Titsanidiini on tarkoitettu aikuisille multippeliskleroosiin, selkäydinvammaan tai -sairauteen liittyvän spastisuuden hoitoon.

Annostus ja antotapa

Annostus

Titsanidiinin vaikutus spastisuuteen on voimakkaimmillaan 2–3 tuntia annon jälkeen, ja vaikutuksen kesto on melko lyhyt. Annon ajankohta ja antotiheys on siksi määriteltävä yksilöllisesti. Titsanidiinia annetaan enintään 3–4 kertaa vuorokaudessa osa-annoksiin jaettuna potilaan tarpeen mukaan. Vasteessa on huomattavaa vaihtelua potilaiden välillä, joten annos on titrattava huolellisesti. Halutun hoitovaikutuksen aikaansaavan annoksen ylittämistä on varottava. Hoito aloitetaan tavallisesti 2 mg:n kerta-annoksella. Annosta suurennetaan 2 mg kerrallaan, ja annosten suurentamisten välissä on oltava vähintään 3-4 päivää.

Kokonaisvuorokausiannos saa olla enintään 36 mg, joskin yleensä ei ole tarvetta käyttää yli 24 mg:n vuorokausiannosta. Hoitoannoksilla saattaa ilmetä haittavaikutuksia (ks. kohta Haittavaikutukset), mutta ne voidaan minimoida titraamalla annosta hitaasti, jolloin ne eivät muodostu suurimmalle osalle potilaista hoitoa rajoittavaksi tekijäksi.

Iäkkäät potilaat

Käyttökokemus lääkkeestä iäkkäiden potilaiden hoidossa on vähäinen, eikä titsanidiinin käyttöä suositella, elleivät hoidosta saatavat hyödyt ole selvästi sen riskejä suuremmat. Farmakokineettiset tiedot viittaavat siihen, että iäkkäillä potilailla munuaispuhdistuma saattaa vähentyä jopa kolmannekseen.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien hoito aloitetaan annoksella 2 mg kerran vuorokaudessa, ja annos titrataan vähitellen tehokkaaseen annokseen. Annosta suurennetaan enintään 2 mg kerrallaan siedettävyyden ja tehon mukaan. Kerran vuorokaudessa annettavaa annosta suurennetaan hitaasti ennen antovälin tihentämistä. Näiden potilaiden munuaistoimintaa on seurattava tarpeen mukaan.

Maksan vajaatoiminta

Titsanidiini on vasta-aiheinen potilaille, joiden maksan toiminta on merkittävästi heikentynyt. Titsanidiinia ei saa käyttää potilailla, joilla on kohtalainen maksan vajaatoiminta, ellei hoidon mahdollinen hyöty ylitä sen mahdollisia riskejä. Lääkitys on aloitettava pienimmällä annoksella. Sen jälkeen annostusta lisätään varovasti ja potilaan sietokyvyn mukaan.

Pediatriset potilaat

Käyttökokemus titsanidiinista alle 18-vuotiaiden potilaiden hoidossa on vähäinen, eikä titsanidiinia suositella käytettäväksi lapsille.

Antotapa

Suun kautta.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Titsanidiinin käyttö on vasta-aiheista potilaille, joiden maksan toiminta on merkittävästi heikentynyt, sillä titsanidiini metaboloituu tehokkaasti maksan kautta (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Titsanidiinin ja voimakkaiden CYP1A2-estäjien, kuten fluvoksamiinin tai siprofloksasiinin, samanaikainen käyttö on vasta-aiheista (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Titsanidiinin samanaikaista käyttöä CYP1A2-estäjien kanssa ei suositella (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset).

Hypotensiota voi esiintyä tizanidiinihoidon aikana (ks. kohta Haittavaikutukset) sekä yhteisvaikutuksena CYP1A2-estäjien ja/tai verenpainetta alentavien lääkkeiden kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Voimakkaita hypotension ilmenemismuotoja, kuten tajunnan menetystä ja verenkiertokollapsia, on myös todettu.

Kun titsanidiinia on käytetty pitkään, ja/tai suuria päivittäisiä annoksia, ja/tai samanaikaisesti verenpainetta alentavien lääkkeiden kanssa, on äkillisen titsanidiini-hoidon keskeyttämisen jälkeen todettu rebound-hypertensiota ja takykardiaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Ääritapauksissa rebound-hypertensio voi aiheuttaa aivoverenkierron häiriön. Titsanidiinihoitoa ei saa lopettaa äkillisesti, vaan lopettamisen tulisi tapahtua asteittain, ja verenpainetta on tarkkailtava säännöllisesti lopettamisen aikana.

Käyttö munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla

Jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta, titsanidiinin annostusta voi olla tarpeen pienentää, joten näiden potilaiden hoidossa on oltava varovainen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksan toiminta

Titsanidiinihoidon yhteydessä on raportoitu maksan toimintahäiriöitä. Maksan toimintakokeita suositellaan seuraamaan kuukausittain hoidon neljän ensimmäisen kuukauden aikana kaikilta potilailta sekä niiltä, joille kehittyy maksan vajaatoimintaan viittaavia oireita, kuten selittämätön pahoinvointi, anoreksia tai väsymys. Tizanidin Orion -hoito on lopetettava, jos seerumin ALAT- ja/tai ASAT-arvot ovat jatkuvasti kolme kertaa suurempia kuin viitealueen yläraja.

Pediatriset potilaat

Tizanidin Orion -valmistetta ei saa säilyttää lasten ulottuvilla tai näkyvillä.

Apuaineet

Tizanidin Orion -tabletit sisältävät laktoosia. Tätä lääkettä ei suositella potilaille, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, vaikea laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö.

Yhteisvaikutukset

Titsanidiini metaboloituu elimistössä lähinnä sytokromi P450 (CYP) 1A2 -entsyymin välityksellä. Samanaikainen käyttö CYP1A2:n toimintaa estävien tai indusoivien lääkevalmisteiden kanssa voi vaikuttaa titsanidiinin pitoisuuteen plasmassa.

Yhteisvaikutuksia, jotka aiheuttavat vasta-aiheen

Titsanidiinin yhtäaikainen käyttö fluvoksamiinin tai siprofloksasiinin, jotka ovat voimakkaita CYP450 1A2-estäjiä ihmisellä, kanssa on vasta-aiheista. Yhtäaikaisessa käytössä fluvoksamiini nosti titsanidiinin AUC-arvoa 33-kertaisesti ja siprofloksasiini 10-kertaisesti. Kliinisesti merkitsevää, pidentynyttä verenpaineen laskua voi esiintyä yhdessä uneliaisuuden, heitehuimauksen ja alentuneen psykomotorisen suorituskyvyn kanssa (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Todettujen yhteisvaikutusten takia yhteiskäyttöä ei suositella

Titsanidiinin yhtäaikaista käyttöä muiden CYP1A2-estäjien, kuten eräiden rytmihäiriölääkkeiden (amiodaroni, meksiletiini, propafenoni), simetidiinin, eräiden fluorokinolonien (enoksasiini, norfloksasiini) ja tiklopidiinin, kanssa ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Titsanidiinin kohonnut pitoisuus plasmassa voi aiheuttaa QT(c):n pidentymistä (ks. kohta Yliannostus).

Titsanidiinin samanaikainen käyttö (suurina annoksina) muiden QT-aikaa pidentävien lääkeaineiden (esim. amitriptyliini ja atsitromysiini) kanssa ei ole suositeltavaa.

Titsanidiinin käyttö ei ole suositeltavaa muiden alfa-2 adrenergisten agonistien (kuten klonidiinin) kanssa niiden potentiaalisen additiivisen verenpainetta alentavan vaikutuksen takia.

Ehkäisytabletit

Titsanidiinin kerta-annoksiin ja toistettuihin annoksiin perustuvat farmakokineettiset tiedot viittaavat siihen, että titsanidiinin puhdistuma pienenee noin puoleen, kun nainen käyttää samanaikaisesti ehkäisytabletteja. Vaikka erityisiä farmakokineettisiä tutkimuksia ehkäisytablettien ja titsanidiinin mahdollisten yhteisvaikutusten selvittämiseksi ei ole tehty, kliinisen vasteen ja/tai haittavaikutusten ilmenemisen mahdollisuus pienillä titsanidiiniannoksilla on otettava huomioon, kun titsanidiinia määrätään ehkäisytabletteja käyttävälle potilaalle. Kliinisissä tutkimuksissa ei ole raportoitu kliinisesti merkitseviä yhteisvaikutuksia.

Yhteisvaikutukset, jotka on otettava huomioon

Rifampisiini

Titsanidiinin samanaikainen käyttö rifampisiinin kanssa aiheuttaa 50 %:n laskun titsanidiinin pitoisuuksissa (AUC ja plasman huippupitoisuus). Sen vuoksi titsanidiinin terapeuttinen vaikutus saattaa pienentyä rifampisiinihoidon aikana, millä saattaa olla kliinistä merkitystä joillekin potilaille. Pitkää yhtäaikaista hoitoa pitää välttää ja jos yhtäaikaista hoitoa harkitaan, huolellinen annoksen määritys (lisäys) on tarpeen.

Tupakointi

Altistuminen tupakansavun polysyklisille aromaattisille hiilivedyille aiheuttaa CYP1A2-entsyymin induktiota. Eräässä tutkimuksessa titsanidiinin antaminen tupakoiville nuorille miehille (> 10 savuketta päivässä) aiheutti noin 30 %:n alenemisen titsanidiinin systeemisessä altistuksessa. Pitkäaikainen hoito titsanidiinilla runsaasti tupakoivilla voi vaatia tavanomaisia annoksia suuremmat annokset.

Verenpainetta alentavat lääkevalmisteet

Koska titsanidiini voi aiheuttaa hypotoniaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), se saattaa tehostaa verenpainetta alentavien lääkkeiden, myös diureettien, vaikutusta. Tämän vuoksi varovaisuutta on noudatettava, jos potilas käyttää verenpainelääkkeitä.

Alkoholi

Titsanidiinihoidon aikana alkoholin käyttö pitää vähentää minimiin tai välttää sitä, koska se voi lisätä mahdollisia haittavaikutuksia (esim. sedaatiota tai hypotoniaa). Titsanidiini voi tehostaa alkoholin keskushermostoa lamaavia vaikutuksia.

Varovaisuutta on myös noudatettava käytettäessä titsanidiinia yhdessä β-adrenoseptoreita estävien aineiden tai digoksiinin kanssa, koska yhdistelmä saattaa voimistaa hypotoniaa tai bradykardiaa.

Varovaisuutta on noudatettava harkittaessa titsanidiinin käyttöä yhdessä sedatiivien, kuten hypnoottien (esim. bentsodiatsepiinit), antihistamiinien (kuten klorfenamiini) tai baklofeenin, kanssa, koska ne saattavat voimistaa Tizanidin Orion -tablettien rauhoittavaa vaikutusta.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja titsanidiinin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Titsanidiinin käyttöä ei suositella raskauden aikana eikä sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä ehkäisyä.

Imetys

Pieniä määriä titsanidiinia erittyy rotilla maitoon (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Titsanidiinia ei pidä käyttää rintaruokinnan aikana.

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa ei ole todettu vaikutuksia urosrottien hedelmällisyyteen annoksella 10 mg/kg/vrk tai naarasrottien hedelmällisyyteen annoksella 3 mg/kg/vrk (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Potilaita, joilla ilmenee näön sumenemista, uneliaisuutta, huimausta tai merkkejä tai oireita hypotoniasta, on neuvottava pidättäytymään erityistä valppautta vaativista toiminnoista esim. ajoneuvojen ajamisesta tai koneiden parissa työskentelemisestä.

Haittavaikutukset

Haittavaikutukset (taulukko 1) on luokiteltu esiintymistiheyden mukaan, yleisimmät ensin mainittuna, seuraavan yleisyysluokituksen mukaisesti: Hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), mukaan lukien yksittäiset raportit, tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Immuunijärjestelmä

Tuntematon

Yliherkkyysreaktiot, myös kutina ja ihottuma

Psyykkiset häiriöt

Yleinen

Unettomuus, unihäiriöt

Tuntematon

Aistiharhat1, sekavuus

Hermosto

Hyvin yleinen

Uneliaisuus, heitehuimaus

Tuntematon

Kouristukset, kiertohuimaus, dysartria

Silmät

Tuntematon

Näön hämärtyminen

Sydän

 

Melko harvinainen

Bradykardia

Verisuonisto

Yleinen

Hypotonia

Tuntematon

Pyörtyminen

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleinen

Maha-suolikanavan häiriöt, suun kuivuminen

Yleinen

Pahoinvointi

Tuntematon

Vatsakipu, oksentelu

Maksa ja sappi

Tuntematon

Hepatiitti, maksan vajaatoiminta

Iho ja ihonalainen kudos

Tuntematon

Kutina, ihottuma

Luusto, lihakset ja sidekudos

Hyvin yleinen

Lihasheikkous

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Hyvin yleinen

Väsymys

Tuntematon

Voimattomuus, vieroitusoireet

Tutkimukset

Yleinen

Transaminaasiarvojen nousu2

1 Aistiharhat ovat itsestään rajoittuvia, eikä niihin liity näyttöä psykoosista. Aistiharhat ovat ilmenneet aina potilailla, jotka käyttävät samanaikaisesti aistiharhoja mahdollisesti aiheuttavia lääkeaineita, esimerkiksi masennuslääkkeitä.
2 Maksan transaminaasiarvojen nousua on esiintynyt. Nämä ovat korjaantuneet, kun hoito on lopetettu.

Pienillä annoksilla on raportoitu uneliaisuutta, uupumusta, huimausta, suun kuivumista, verenpaineen laskua, pahoinvointia, maha-suolikanavan häiriöitä ja transaminaasiarvojen nousua. Nämä haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.

Suuremmilla annoksilla esiintyi samoja haittavaikutuksia, joita raportoitiin pienillä annoksilla, mutta niitä esiintyi useammin ja ne olivat voimakkaampia. Ne olivat kuitenkin harvoin niin vakavia, että olisivat vaatineet hoidon keskeyttämistä.

Hoidon keskeyttämisen yhteydessä mahdollinen rebound-hypertensio saattaa vaikeissa tapauksissa aiheuttaa aivoverenkierron häiriön.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi

Yliannostus

Kliininen kokemus on vähäistä. Kun aikuinen potilas nieli eräässä tapauksessa 400 mg titsanidiinia, hän toipui yliannostuksesta ilman seuraamuksia. Potilas sai hoidoksi mannitolia ja furosemidia.

Oireet: Pahoinvointi, oksentelu, hypotensio, QT(c):n pidentyminen, heitehuimaus, mioosi, hengitysvaikeudet, kooma, levottomuus, uneliaisuus.

Hoito: Yleiset elintoimintoja tukevat toimenpiteet ovat aiheellisia, ja vielä imeytymätön lääkeaine on pyrittävä poistamaan ruoansulatuselimistöstä mahahuuhtelulla tai antamalla lääkehiiltä. Tehostetun diureesin otaksutaan nopeuttavan titsanidiinin eliminaatiota. Jatkohoidon tulisi olla oireenmukaista. Potilasta on nesteytettävä tehokkaasti.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Keskushermostoon vaikuttavat lihasrelaksantit, muut keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet. ATC-koodi: M03BX02.

Titsanidiini on alfa2-adrenergisen reseptorin agonisti, joka vaikuttaa keskushermostoon supraspinaalisella ja spinaalisella tasolla ja näin estää polysynaptisia refleksejä selkäytimen tasolla. Titsanidiinilla ei ole suoraa vaikutusta luurankolihaksiin, hermo-lihasliitokseen eikä monosynaptisiin selkäydinreflekseihin.

Titsanidiini vähentää ihmisellä patologisesti lisääntynyttä lihastonusta, myös resistenssiä passiivisille liikkeille, ja vähentää kivuliaita spasmeja ja nykimäkouristuksia.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen ja jakautuminen

Titsanidiini imeytyy nopeasti, ja huippupitoisuus plasmassa saavutetaan noin tunnin kuluttua annon jälkeen. Vain noin 30 % titsanidiinista sitoutuu plasman proteiineihin. Eläinkokeissa titsanidiinin havaittiin läpäisevän veri-aivoesteen hyvin. Vakaan tilan keskimääräinen jakaantumistilavuus (VSS) on laskimoon tapahtuneen annon jälkeen 2,6 l/kg (vaihtelukerroin 21 %). Vaikka titsanidiini imeytyy hyvin, ensikierron metabolia vähentää sen pääsyn plasmaan 34 prosenttiin laskimoon annetusta annoksesta. Titsanidiinin keskihuippupitoisuus plasmassa (Cmax) on 12,3 ng/ml (vaihtelukerroin 56 %) 4 mg:n kerta-annoksen jälkeen ja 15,6 ng/ml (vaihtelukerroin 60 %) toistetun 4 mg:n annoksen jälkeen.

Samanaikaisella ruoan nauttimisella ei ole oleellista vaikutusta titsanidiinin farmakokineettiseen profiiliin (4 mg:n tabletilla). Vaikka Cmax on noin 1/3 suurempi, kun tabletti annetaan ruoan kanssa, sillä ei liene kliinistä merkitystä eikä se vaikuta merkitsevästi imeytymiseen (AUC).

Biotransformaatio ja eliminaatio

Titsanidiini metaboloituu maksassa nopeasti ja laajalti (noin 95 %). Biotransformaatio eläimillä ja ihmisellä on kvalitatiivisesti samanlainen. Titsanidiini metaboloituu in vitro pääasiassa sytokromi P450 1A2:n välityksellä. Metaboliitit erittyvät pääasiassa munuaisten kautta (noin 70 % annoksesta), ja ne vaikuttavat olevan inaktiivisia. Kanta-aineesta erittyy munuaisten kautta 5 mg:n kerta-annoksen jälkeen noin 53 % ja kolme kertaa vuorokaudessa annetun 4 mg:n jälkeen 66 % (virtsaan erittyneen kokonaisradioaktiivisuuden osuus). Titsanidiinin eliminaation puoliintumisaika plasmassa on 2–4 tuntia.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Titsanidiinilla on lineaarinen farmakokinetiikka annoksilla 1-20 mg.

Erityiset potilasryhmät

Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta

Potilaat, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinin puhdistuma < 25 ml/min), keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa on kaksi kertaa suurempi kuin terveillä vapaaehtoisilla, ja lopullisen puoliintumisajan pituus noin 14 tuntia, mikä (keskimäärin noin 6-kertaisesti) suurentaa selvästi AUC-arvoa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta

Tällä potilasryhmällä ei ole suoritettu erityisiä tutkimuksia. Koska titsanidiini metaboloituu laajalti maksassa CYP1A2-entsyymin vaikutuksesta, maksan toiminnan huononeminen voi lisätä sen systeemistä altistusta. Titsanidiini on vasta-aiheinen potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet).

Iäkkäät

Farmakokineettinen tieto tästä potilasryhmästä on vähäinen.

Sukupuolen ja etnisen taustan vaikutukset

Sukupuolella ei ole kliinisesti merkitsevää vaikutusta titsanidiinin farmakokinetiikkaan. Etnisen taustan ja rodun vaikutusta titsanidiinin farmakokinetiikkaan ei ole tutkittu.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Akuutti toksisuus

Titsanidiinin akuutti toksisuus on vähäinen. Eläimillä havaittiin yliannostuksen merkkejä, kun kerta-annokset olivat yli 40 mg/kg, ja ne liittyivät lääkeaineen farmakologiseen vaikutukseen.

Toistettujen annosten toksisuus

Titsanidiinin toksiset vaikutukset liittyvät pääasiassa sen farmakologisiin vaikutuksiin. Jyrsijöillä vuorokausiannoksilla 24 mg/kg ja 40 mg/kg tehdyissä subkroonisissa ja kroonisissa tutkimuksissa alfa2-agonistiset vaikutukset aiheuttivat keskushermoston stimulaatiota, esimerkiksi motorista kiihtymystä, aggressiivisuutta, vapinaa ja kouristuksia.

Koirilla havaittiin subkroonisissa ja kroonisissa tutkimuksissa pienempien suun kautta annettavien annosten yhteydessä usein keskushermostovälitteiseen lihasrelaksaatioon liittyviä merkkejä, esimerkiksi sedaatiota ja ataksiaa. Tällaisia lääkeaineen lihasrelaksaatioon liittyviä vaikutuksia havaittiin 13 viikkoa kestäneessä koirilla tehdyssä tutkimuksessa vuorokausiannoksilla 1–4 mg/kg ja 52 viikkoa kestäneessä koirilla tehdyssä tutkimuksessa vuorokausiannoksilla 1,5 mg/kg.

Koirilla tehdyissä kroonista toksisuutta selvittävissä tutkimuksissa havaittiin QT-ajan pitenemistä ja bradykardiaa, kun vuorokausiannokset olivat vähintään 1,0 mg/kg.

Useissa toksisuustutkimuksissa havaittiin maksan toimintaa kuvaavan seerumin transaminaasipitoisuuden vähäistä suurenemista suurempien annosten yhteydessä. Ne eivät liittyneet johdonmukaisesti maksan histopatologisiin muutoksiin.

Mutageenisuus

Erilaiset in vitro- ja in vivo -analyysit eivät antaneet näyttöä titsanidiinin mahdollisesta mutageenisuudesta.

Karsinogeenisuus

Karsinogeenisuudesta ei tullut esiin näyttöä kahdessa pitkäkestoisessa tutkimuksessa hiirillä (78 viikkoa) ja rotilla (104 viikkoa), kun rotille annettiin titsanidiinia ravinnossa enintään 9 mg/kg/vrk ja hiirille enintään 16 mg/kg/vrk. Nämä annokset vastasivat kasvunopeuden hidastumisen perusteella suurinta siedettyä annosta, eikä niillä havaittu hoitoon liittyviä neoplastisia tai preneoplastisia muutoksia.

Lisääntymistoksisuus

Reproduktiotutkimuksia suoritettiin rotilla annoksella 3 mg/kg/vrk ja kaniineilla annoksella 30 mg/kg/vrk, eikä niissä saatu todisteita teratogeenisuudesta. Annokset 10 mg ja 30 mg/kg/vrk lisäsivät tiineyden kestoa ja synnytyshäiriöitä naarasrotilla. Prenataalinen ja postnataalinen poikaskato lisääntyi ja kehityksen hidastumista (joka ilmeni sikiön alhaisempana painona ja luurangon luutumisen viivästymisenä) esiintyi. Näillä annoksilla emoilla oli merkittäviä lihasrelaksaation ja sedaation oireita.

Urosrotilla ei todettu fertiliteetin heikkenemistä annoksella 10 mg/kg/vrk eikä naarasrotilla annoksella 3 mg/kg/vrk. Fertiliteetti aleni urosrotilla annoksella 30 mg/kg/vrk (täysi palautuminen 2 viikon toipumisvaiheen jälkeen) ja naarasrotilla annoksella 10 mg/kg/vrk. Näillä annoksilla todettiin vaikutuksia emojen käyttäytymiseen ja kliinisiä oireita, kuten huomattavaa sedaatiota, painon laskua ja ataksiaa.

Titsanidiinin ja/tai sen metaboliittien tiedetään erittyneen jyrsijöiden maitoon.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Vedetön laktoosi, mikrokiteinen selluloosa, vedetön kolloidinen piidioksidi, steariinihappo.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta

Säilytys

Säilytä alle 30 ºC.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TIZANIDIN ORION tabletti
2 mg 30 fol (4,32 €), 100 fol (13,32 €)
4 mg 30 fol (7,91 €), 100 fol (23,34 €)

PF-selosteen tieto

PVC/PVdC/alumiini-läpipainopakkaus.

Läpipainopakkauksessa on 30 tai 100 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

2 mg: Valkoinen tai lähes valkoinen, soikea, litteä, viistoreunainen tabletti, jossa on toisella puolella koodi R179 ja toisella puolella jakouurre.

4 mg: Valkoinen tai lähes valkoinen, soikea, litteä, viistoreunainen tabletti, jossa on toisella puolella koodi R180 ja toisella puolella ristiuurre.

Jakouurre on tarkoitettu vain nielemisen helpottamiseksi eikä jakamiseksi yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

TIZANIDIN ORION tabletti
2 mg 30 fol, 100 fol
4 mg 30 fol, 100 fol

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). MS-tauti (109), Älyllisesti kehitysvammaisilla esiintyvät käyttäytymisen häiriöt (113).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

M03BX02

SPC:n muuttamispäivämäärä

07.12.2015