Valmisteyhteenveto

R PKV-t Lh SOMNOR tabletti, kalvopäällysteinen 10 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 10 mg tsolpideemitartraattia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Kalvopäällysteinen tabletti sisältää laktoosia 85,88 mg (10 mg tabletti).

Täydellinen apuaineluettelo ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Tsolpideemi on tarkoitettu aikuisten lyhytaikaisen unettomuuden hoitoon tilanteissa, joissa unettomuus haittaa toimintakykyä tai aiheuttaa voimakasta ahdistusta.

Bentsodiatsepiinien ja bentsodiatsepiinien kaltaisten aineiden käyttö on aiheellista vain, jos potilas kärsii vaikeista unihäiriöistä, jos unettomuus haittaa normaalia toimintakykyä tai aiheuttaa suurta ahdistusta.

Annostus ja antotapa

Annostus

Hoitojakson olisi oltava mahdollisimman lyhyt. Yleensä hoitoaika vaihtelee muutamasta päivästä kahteen viikkoon, enimmäishoitoajan ollessa neljä viikkoa (mukaan lukien hoidon loppuvaihe, jolloin lääkeannosta pienennetään asteittain). Hoidon loppuvaiheessa tapahtuvaa annoksen asteittaista pienentämistä on suunniteltava yksilöllisesti, potilaan tarpeiden mukaan.

Joissakin erityistapauksissa voi hoitojakson pidentäminen yli enimmäishoitoajan olla tarpeen. Annettua enimmäishoitoaikaa ei kuitenkaan pidä ylittää arvioimatta potilaan tilannetta uudelleen.

Aikuiset

Annos on otettava yhdellä kertaa, eikä lääkettä saa ottaa uudestaan saman yön aikana. Suositeltu vuorokausiannos aikuisille on 10 mg juuri ennen nukkumaanmenoa. Tsolpideemin pienintä tehokasta vuorokausiannosta on käytettävä, eikä annos saa olla yli 10 mg.

Iäkkäät

Iäkkäille tai heikkokuntoisille potilaille, jotka saattavat olla erityisen herkkiä tsolpideemin vaikutuksille, suositellaan 5 mg:n annosta. Alhaisempi 5 mg:n annos voidaan nostaa 10 mg:aan ainoastaan, jos kliininen vaste on riittämätön ja potilas sietää lääkettä hyvin.

Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta

5 mg:n annosta suositellaan potilaille, joilla on maksan vajaatoiminta ja joiden elimistö ei näin ollen pysty poistamaan tsolpideemia yhtä nopeasti kuin terveiden potilaiden elimistö. Tämä annos voidaan nostaa 10 mg:aan ainoastaan, jos kliininen vaste on riittämätön ja potilas sietää lääkettä hyvin.

Tsolpideemiannos ei saa koskaan ylittää 10 mg.

Pediatriset potilaat

Tsolpideemia ei suositella käytettäväksi alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille, sillä tutkimustuloksia, jotka tukisivat lääkkeen käyttöä tämän ikäryhmän potilaiden hoidossa, ei ole saatavana. Lumekontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista saatu näyttö esitetään kohdassa Farmakodynamiikka.

Antotapa

Lääke otetaan nesteen kera juuri ennen nukkumaan menoa.

Vasta-aiheet

Vaikea maksan vajaatoiminta

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille

Uniapnea-oireyhtymä

Myasthenia gravis

Vaikea hengitysvajaus

Alle 18-vuoden ikäinen nuori tai lapsipotilas.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Yleistä

Ennen unilääkkeen määräämistä unettomuuden syy on selvitettävä, mikäli mahdollista. Muut taustalla olevat tekijät on hoidettava ennen unilääkkeen määräämistä. Jos unettomuus ei ole parantunut 7-14 päivän hoitojakson jälkeen, voi se olla merkki taustalla olevasta primaarisesta psykiatrisesta tai fyysisestä sairaudesta, joka on selvitettävä.

Yleisinformaatiota bentsodiatsepiinien ja muiden unilääkkeiden käyttöön liittyvistä, lääkettä määrättäessä huomioitavista vaikutuksista on annettu seuraavissa kappaleissa.

Toleranssi

Lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien tai bentsodiatsepiinien kaltaisten unilääkkeiden teho saattaa heiketä jonkin verran, jos lääkettä käytetään jatkuvasti muutaman viikon ajan.

Riippuvuus

Bentsodiatsepiinien tai bentsodiatsepiinien kaltaisten lääkkeiden käyttö voi johtaa psyykkiseen tai fyysiseen riippuvuuteen. Riski riippuvuuden kehittymiselle kasvaa käytettyjen annosten suuretessa ja hoitojakson pidentyessä. Riski on myös suurempi potilailla, joilla on ollut psyykkisiä häiriöitä ja/tai jotka ovat olleet lääkkeiden tai alkoholin väärinkäyttäjiä. Näiden potilaiden on oltava tarkassa seurannassa bentsodiatsepiinien tai bentsodiatsepiinien kaltaisten lääkkeiden käytön aikana.

Kun fyysinen lääkeaineriippuvuus on syntynyt, se johtaa vieroitusoireisiin, jos lääkkeen käyttö lopetetaan yhtäkkiä. Vieroitusoireita ovat esim. päänsärky, lihaskivut, äärimmäinen ahdistuneisuus, jännittyneisyys, levottomuus, sekavuus ja ärtyneisyys. Vaikeissa tapauksissa voi myös esiintyä derealisaatiota, depersonalisaatiota, sairaalloista herkkäkuuloisuutta, raajojen puutumista ja pistelyä, yliherkkyyttä valolle, melulle ja fyysiselle kosketukselle, hallusinaatioita tai epileptisiä kohtauksia.

Rebound-unettomuus

Kun unilääkkeeksi määrätyn bentsodiatsepiinien tai bentsodiatsepiinin kaltaisen lääkkeen käyttö lopetetaan, voivat lääkityksen syynä olleet oireet ohimenevästi uusia entistä voimakkaampina.
Unettomuuden lisäksi voi esiintyä mielialan vaihteluja, ahdistuneisuutta ja levottomuutta. Potilaalle on syytä kertoa tällaisen rebound-reaktion riskistä, jotta edellä mainittujen oireiden mahdollinen ilmaantuminen unilääkkeen lopettamisen jälkeen ei lisäisi potilaan ahdistusta entisestään. Lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien ja bentsodiatsepiinien kaltaisten lääkkeiden käytön yhteydessä on nähty viitteitä siitä, että vieroitusoireita voi ilmaantua myös annosten välillä käytettäessä suositusten mukaisia annoksia ja etenkin, jos käytetty annos on suhteellisen suuri. Koska vieroitus- tai rebound-oireiden ilmaantuminen on todennäköisempää, jos hoito lopetetaan yhtäkkiä, suositellaan annoksen pienentämistä asteittain.

Hoidon kesto

Hoitojakso on pidettävä mahdollisimman lyhyenä (ks. kohta Annostus ja antotapa), eikä se saa ylittää neljää viikkoa (mukaan lukien jakso, jonka aikana annosta pienennetään asteittain). Edellä annettua hoitoaikaa ei pidä ylittää arvioimatta potilaan tilannetta uudelleen. Lääkettä määrättäessä olisi hyvä kertoa potilaalle hoidon rajallisesta kestosta.

Psykomotoristen toimintojen heikentyminen seuraavana päivänä

Lääkkeen ottamista seuraavana päivänä psykomotoristen toimintojen, kuten myös ajokyvyn, heikentymisen riski kasvaa, jos

  • tsolpideemia otetaan alle 8 tuntia ennen hyvää vireystasoa vaativien toimien suorittamista (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn)
  • otetaan suositusannosta suurempi annos
  • tsolpideemia otetaan samanaikaisesti muiden keskushermostoa lamaavien tai veren tsolpideemipitoisuutta lisäävien lääkkeiden, alkoholin tai huumaavien aineiden kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Tsolpideemi on otettava yhdellä kertaa juuri ennen nukkumaanmenoa, eikä lääkettä saa ottaa uudestaan saman yön aikana.

Amnesia

Bentsodiatsepiinit ja bentsodiatsepiinien kaltaiset lääkeaineet voivat aiheuttaa anterogradista amnesiaa. Nämä oireet ilmaantuvat yleensä vasta useiden tuntien kuluttua lääkkeen otosta. Anterogradisen amnesian riskin pienentämiseksi potilaan olisi varmistettava, että hän voi nukkua keskeytyksettä 8 tunnin ajan lääkkeen oton jälkeen (ks. kohta Haittavaikutukset).

Psykiatriset ja “paradoksaaliset” reaktiot

Bentsodiatsepiinien tai bentsodiatsepiinien kaltaisten lääkkeiden käytön yhteydessä on esiintynyt levottomuutta, agitaatiota, ärtyneisyyttä, aggressiivisuutta, harhaluuloja, raivoamista, painajaisia, hallusinaatioita, psykooseja, unissakävelyä, sopimatonta käytöstä ja muita käytökseen liittyviä häiriöitä sekä unettomuuden pahenemista. Jos tällaista ilmenee, on lääkehoito lopetettava. Iäkkäillä potilailla tällaisten reaktioiden riski on yleensä tavallista suurempi.

Erityispotilasryhmät

Iäkkäät ja heikkokuntoiset potilaat
Annosta on pienennettävä, jos potilas on iäkäs tai heikkokuntoinen (ks. kohta Annostus ja antotapa). Iäkkäiden potilaiden kohdalla on lääkkeen lihaksia rentouttavan vaikutuksen vuoksi huomioitava kaatumisriski, ja riski siitä mahdollisesti seuraavalle lonkkamurtumalle, jos potilas yöllä nousee sängystään.

Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka)
Vaikka annoksen säätämiseen ei olekaan tarvetta, on varovaisuuteen kuitenkin syytä.

Potilaat, joilla on krooninen hengityksen vajaatoiminta
Bentsodiatsepiinien on havaittu heikentävän hengitystoimintaa, joten erityiseen varovaisuuteen on syytä määrättäessä tsolpideemia. On myös huomioitava, että ahdistuneisuutta ja agitaatiota on kuvattu oireina dekompensoidusta hengitysvajauksesta.

Potilaat, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta
Bentsodiatsepiineja tai bentsodiatsepiinien kaltaisia lääkkeitä ei pidä määrätä vaikeasta maksan vajaatoiminnasta kärsiville potilaille, sillä tämä voi johtaa enkefalopatiaan.

Käyttö psykoosipotilailla
Bentsodiatsepiineja tai bentsodiatsepiinien kaltaisia aineita ei suositella ensisijaislääkkeiksi.

Käyttö masennuksen yhteydessä
Vaikka merkitseviä kliinisiä, farmakokineettisiä tai farmakodynaamisia yhteisvaikutuksia SSRI-lääkkeiden kanssa ei ole nähty, on huolellisuuteen syytä annettaessa tsolpideemia masennusoireisille potilaille. Itsemurhataipumusta voi esiintyä, joten tahallisen yliannostusriskin takia näille potilaille on toimitettava mahdollisimman pieni määrä lääkettä kerralla. Bentsodiatsepiineja tai bentsodiatsepiinien kaltaisia lääkkeitä ei pidä käyttää ainoana hoitona masennukseen tai masennukseen liittyvään ahdistuneisuuteen (koska tämä voi johtaa potilaan itsemurhaan). Taustalla olevan masennuksen oireet saattavat tulla esiin tsolpideemin käytön aikana. Koska unettomuus voi olla masennuksen oire, potilaan tila on arvioitava uudelleen, jos unettomuus jatkuu.

Määrääminen potilaille, jotka ovat/ovat olleet lääkkeiden tai alkoholin väärinkäyttäjiä
Erityiseen varovaisuuteen on syytä, jos bentsodiatsepiineja tai bentsodiatsepiinien kaltaisia lääkeaineita määrätään lääkkeitä tai alkoholia väärin käyttäneille potilaille. Tottumisvaaran ja psyykkisen riippuvuuden mahdollisen kehittymisen takia, on näitä potilaita seurattava huolellisesti tsolpideemihoidon aikana.

Unissakävely ja siihen liittyvä käytös
Unissakävelyä ja muuta siihen liittyvää käyttäytymistä, kuten autolla ajamista, ruuan valmistamista ja syömistä, puhelinsoittoja tai seksin harrastamista, johon liittyy tapahtuman muistamattomuus, on raportoitu potilailla, jotka ovat ottaneet tsolpideemia eivätkä ole olleet täysin hereillä. Alkoholin ja muiden keskushermostoon vaikuttavien rauhoittavien lääkkeiden käyttö, kuten myös tsolpideemin käyttö maksimiannoksen ylittävillä annoksilla näyttää lisäävän tällaista käyttäytymistä. Tsolpideemihoidon keskeyttämistä on harkittava potilailla, joilla on raportoitu tällaista käyttäytymistä (ks. kohdat Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Laktoosi
Valmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

Lääkettä ei suositella käytettäväksi yhdessä alkoholin kanssa, sillä samanaikainen alkoholin käyttö voi lisätä lääkkeen sedatiivista vaikutusta. Tämä puolestaan vaikuttaa potilaan ajokykyyn ja kykyyn käyttää koneita.

Varovaisuuteen on syytä tsolpideemin ja muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden samanaikaisessa käytössä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Keskushermostoa lamaava vaikutus voi tehostua, jos tsolpideemia käytetään yhdessä antipsykoottisten lääkkeiden (neuroleptien), unilääkkeiden, anksiolyyttien, rauhoittavien lääkkeiden, masennuslääkkeiden, narkoottisten analgeettien, epilepsialääkkeiden, anestesia-aineiden tai väsyttävien antihistamiinien kanssa.

Siksi tsolpideemin samanaikainen käyttö näiden lääkkeiden kanssa voi lisätä väsymystä ja seuraavan päivän psykomotoristen toimintojen, myös ajokyvyn, heikentymistä (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn). Myös yksittäisiä näköharhatapauksia on ilmoitettu esiintyneen potilailla, jotka ovat käyttäneet tsolpideemia samanaikaisesti masennuslääkkeiden, kuten bupropionin, desipramiinin, fluoksetiinin, sertraliinin ja venlafaksiinin, kanssa.

Samanaikainen käyttö fluvoksamiinin kanssa voi lisätä veren tsolpideemipitoisuutta, joten samanaikaista käyttöä ei suositella.

Jos tsolpideemia käytetään yhdessä narkoottisten analgeettien kanssa, euforian tunne voi voimistua, minkä seurauksena riski psyykkiselle riippuvuudelle kasvaa.

Samanaikainen käyttö siprofloksasiinin kanssa voi lisätä veren tsolpideemipitoisuutta, joten samanaikaista käyttöä ei suositella. Tsolpideemi metaboloituu joidenkin sytokromi P450 -ryhmään kuuluvien entsyymien kautta. Pääasiallinen metaboliaan osallistuva entsyymi on CYP3A4. Rifampisiini indusoi tsolpideemin metabololoitumista, minkä seurauksena tsolpideemin maksimipitoisuus plasmassa laskee noin 60 %:lla normaalista. Tämän seurauksena lääkkeen teho saattaa heikentyä. Muilla, sytokromi P450-entsyymejä voimakkaasti indusoivilla lääkkeillä voidaan olettaa olevan samankaltaisia vaikutuksia.

Maksaentsyymien (etenkin CYP3A4) toimintaa estävät aineet voivat johtaa tsolpideemipitoisuuksien nousuun plasmassa ja siten tsolpideemin vaikutuksen tehostumiseen. Tsolpideemin ja itrakonatsolin (CYP3A4-inhibiittori) yhteiskäytön ei kuitenkaan ole todettu vaikuttavan merkitsevästi tsolpideemin farmakokineettiseen eikä farmakodynaamiseen käyttäytymiseen. Tiedon kliininen merkitys on vielä epäselvä.

Annettaessa tsolpideemia samanaikaisesti ketokonatsolin kanssa, joka on voimakas CYP3A4-entsyymin inhibiittori, tsolpideemin eliminaation puoliintumisaika pidentyi. Tsolpideemin kokonais-AUC kasvoi 83 % ja näennäinen oraalinen puhdistuma laski. Rutiininomainen annostuksen säätäminen ei ole tarpeellista, mutta potilaalle on kerrottava, että tsolpideemin käyttö ketokonatsolin kanssa voi lisätä sedatiivisia vaikutuksia. Tsolpideemin annostuksen pienentämistä voidaan harkita, kun hoito ketokonatsolin kanssa aloitetaan.

On kliinistä näyttöä, että sertraliini, CYP3A4-entsyymin inhibiittori, voi yhdessä tsolpideemin kanssa lisätä uneliaisuutta. Lisäksi yksittäisiä tapauksia näköharhoista on raportoitu.

Kun tsolpideemia annettiin samanaikaisesti varfariinin, haloperidolin, klooripromatsiinin, digoksiinin tai ranitidiinin kanssa, merkittäviä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia ei havaittu.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Tsolpideemin käytöstä raskauden tai imetyksen aikana ei vielä ole riittävästi tietoa, jotta lääkkeen käytön turvallisuutta pystyttäisiin arvioimaan. Vaikka eläinkokeissa ei olekaan nähty viitteitä teratogeenisista tai embryotoksisista vaikutuksista, tsolpideemin turvallisuutta raskaudenaikaisessa käytössä ihmisillä ei ole vielä voitu osoittaa. Tsolpideemin käyttöä tulisi siksi välttää raskauden, etenkin sen ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Jos tätä lääkevalmistetta määrätään fertiilissä iässä olevalle naiselle, häntä on kehotettava ottamaan yhteys lääkäriinsä ja keskustelemaan lääkkeen käytön lopettamisesta, jos hän haluaa tulla raskaaksi tai epäilee olevansa raskaana.

Jos lääketieteellisesti hyvin perustelluista syistä on välttämätöntä käyttää tsolpideemia loppuraskauden tai synnytyksen aikana, on lääkeaineen farmakologisten vaikutusten vuoksi odotettavissa, että vastasyntyneellä voi esiintyä esim. hypotermiaa, hypotoniaa tai kohtalaista hengitystoiminnan lamaantumista.

Jos äiti jatkuvasti on käyttänyt bentsodiatsepiineja tai bentsodiatsepiinien kaltaisia aineita raskauden loppuvaiheessa, voi lapselle postnataalivaiheen aikana ilmaantua fyysisestä riippuvuudesta johtuvia vieroitusoireita.

Imetys

Pieniä määriä tsolpideemia erittyy äidinmaitoon. Imettävien äitien ei pidä käyttää tsolpideemia, koska sen mahdollisia vaikutuksia lapseen ei ole tutkittu.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Somnorilla on huomattava vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Ajoneuvojen kuljettajia ja koneiden käyttäjiä on varoitettava, että tsolpideemi saattaa muiden unilääkkeiden tavoin aiheuttaa väsymystä, reaktioajan pidentymistä, heitehuimausta, uneliaisuutta, näön hämärtymistä/kaksoiskuvia, vireystason alenemista ja ajokyvyn heikentymistä käytön jälkeisenä aamuna (ks. kohta Haittavaikutukset). Riskin minimoimiseksi suositellaan vähintään 8 tunnin lepotaukoa tsolpideemin ottamisen ja ajamisen, koneiden käyttämisen tai korkeissa paikoissa työskentelemisen väliin.

Ajokyvyn heikentymistä ja esimerkiksi autolla ajoa unissaan on ilmennyt käytettäessä tsolpideemia yksinään terapeuttisina annoksina.

Tsolpideemin samanaikainen käyttö alkoholin ja muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden kanssa lisää edellä kuvatun laista käytöstä (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset). Potilaita on varoitettava käyttämästä alkoholia tai muita psykoaktiivisia aineita tsolpideemin käytön yhteydessä.

Haittavaikutukset

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti, yleisimmästä alkaen: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, <1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, <1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, <1/1 000), hyvin harvinainen (<1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Tsolpideemitartraatin käyttöön liittyvien haittavaikutusten on osoitettu olevan annosriippuvaisia, ja tämä koskee etenkin eräitä keskushermoston ja maha-suolikanavan haittavaikutuksia. Näitä haittavaikutuksia esiintyy erityisesti iäkkäillä potilailla.

Haittavaikutusten esiintyminen näyttäisi riippuvan yksittäisen potilaan herkkyydestä, ja niitä näyttäisi ilmaantuvan useammin lääkkeen ottoa seuraavan tunnin aikana, jos potilas ei mene nukkumaan tai jos hän ei nukahda heti (ks. Annostus ja antotapa).

Psyykkiset häiriöt
Melko harvinaiset: Paradoksaaliset reaktiot: levottomuus, agitaatio, ärtyneisyys, aggressiivisuus, harhaluulot, raivoaminen, painajaiset, hallusinaatiot, psykoosit, unissakävely, sopimaton käyttäytyminen ja muut käytöshäiriöt (todennäköisyys tällaisten reaktioiden ilmaantumiselle on suurempi iäkkäillä potilailla, ks. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), anterogradinen amnesia, johon voi liittyä sopimatonta käyttäytymistä.
Taustalla oleva masennus voi tulle esille bentsodiatsepiinien tai bentsodiatsepiinien kaltaisten lääkkeiden käytön yhteydessä (ks. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Tämän lääkkeen käyttö voi johtaa fyysiseen riippuvuuteen (myös terapeuttisilla annoksilla), joten hoidon lopettamisesta saattaa seurata vieroitus- tai rebound-oireita (ks. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Psyykkistä riippuvuutta voi esiintyä. Väärinkäyttöä on raportoitu useita eri lääkkeitä väärin käyttävillä henkilöillä.
Alentunut libido.

Hermosto
Yleiset: Uneliaisuus, vaikeutunut unettomuus, uneliaisuus lääkkeen ottoa seuraavana päivänä, tunne-elämysten latistuminen, heikentynyt tarkkaavaisuus, sekavuus, väsymys, päänsärky, huimaus.

Tuntematon: Alentunut tajunnan taso.

Silmät
Yleiset: Kahtena näkeminen.

Kuulo ja tasapainoelin
Yleiset: Kiertohuimaus, ataksia.

Ruoansulatuselimistö
Yleiset: Ruuansulatuskanavan häiriöt (ripuli, pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu)

Maksa ja sappi
Tuntematon: Maksaentsyymiarvojen nousu

Iho ja ihonalainen kudos
Melko harvinaiset: Ihoreaktiot.
Tuntematon: Hyperhidroosi, angioneuroottinen edeema

Luusto, lihakset ja sidekudos
Yleiset: Lihasheikkous.

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
Tuntematon: Kävelyhäiriö, lääkeainetoleranssi

Vammat ja myrkytykset
Tuntematon: Kaatuminen (pääasiassa iäkkäillä potilailla ja jos tsolpideemin käyttö ei ole suositusten mukaista).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta –tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi

Yliannostus

Tajunnan tason laskua aina uneliaisuudesta koomaan asti, sisältäen kuolemaan johtaneita tapauksia, on raportoitu yliannostustapauksissa, joissa on annosteltu pelkästään tsolpideemitartraattia tai tsolpideemia yhdessä muiden keskushermostoa lamaavien yhdisteiden (mukaan lukien alkoholi) kanssa. Potilaiden tiedetään toipuneen täysin jopa 400 mg:n tsolpideemiyliannostusten jälkeen (40 x suositeltu annos).

Yliannostukset hoidetaan tavallisin, oireenmukaisin toimenpitein, ja tarvittaessa annetaan elintoimintoja ylläpitävää tukihoitoa. Mahahuuhtelu on tehtävä välittömästi, jos se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Suonensisäistä nesteytystä annetaan tarpeen mukaan. Jos mahan tyhjennyksestä ei katsota olevan hyötyä, on potilaalle annettava lääkehiiltä lääkkeen imeytymisen minimoimiseksi. Hengityksen, sydämen toiminnan ja verenkierron seurantaa on harkittava. Sedatiivisia lääkkeitä ei pidä antaa, vaikka potilaalla ilmenisikin eksitaatiota. Flumatseniilin antoa voidaan harkita, jos potilaalla ilmenee vaikeita yliannostusoireita. Minkä tahansa lääkkeen yliannostusta hoidettaessa on muistettava, että potilas on saattanut ottaa useampia eri aineita.
Koska tsolpideemin jakaantumistilavuus on suuri ja proteiineihin sitoutumisen aste korkea, hemodialyysi ja tehostettu diureesi eivät ole tehokkaita tsolpideemin poistamiskeinoja. Hemodialyysitutkimukset, joissa munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville potilaille annettiin terapeuttiset tsolpideemiannokset, osoittivat, että tsolpideemi ei ole dialysoitavissa.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Bentsodiatsepiinin kaltaiset lääkkeet. ATC-koodi: N05CF02.

Imidatsopyridiineihin kuuluva tsolpideemi on bentsodiatsepiinien kaltainen unilääke. Kokeellisissa tutkimuksissa havaittiin tsolpideemilla olevan sedatiivinen vaikutus sellaisilla annoksilla, jotka eivät vielä riittäneet antikonvulsiivisten, lihaksia relaksoivien tai anksiolyyttisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Edellä mainitut vaikutukset johtuvat spesifisestä, keskushermoston makromolekulaariseen GABA-omega (BZ1 ja BZ2) -reseptorikompleksiin suuntautuneesta agonistitoiminnasta. Tsolpideemin vaikutukset johtuvat sen aikaansaamasta modulaatiosta kloridikanavan toiminnassa. Tsolpideemi vaikuttaa ensisijaisesti omega (BZ1) reseptorialatyyppiin. Tämän seikan kliinistä merkitystä ei tunneta.

Satunnaistetuissa tutkimuksissa saatiin vakuuttavaa näyttöä vain 10 mg tsolpideemin tehosta.

Satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa, johon osallistui 462 ei-iäkästä, tervettä, tilapäisestä unettomuudesta kärsivää vapaaehtoista, tsolpideemi 10 mg lyhensi keskimääräistä nukahtamisaikaa 10 minuutilla ja 5 mg puolestaan 3 minuutilla plaseboon verrattuna.

Satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa, johon osallistui 114 ei-iäkästä, kroonisesta unettomuudesta kärsivää potilasta, tsolpideemi 10 mg lyhensi keskimääräistä nukahtamisaikaa 30 minuutilla ja 5 mg puolestaan 15 minuutilla plaseboon verrattuna.

Joillekin potilaille pienempi, 5 mg:n annos voi olla tehokas.

Pediatriset potilaat

Tsolpideemin turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu.

Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistuneilla 201 lapsella (6−17-vuotiaita) oli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön (ADHD) liittyvää unettomuutta, ei pystytty osoittamaan tsolpideemin (0,25 mg/kg/vrk, enimmäisannos 10 mg/vrk) tehoa plaseboon verrattuna. Psyykkiset ja hermoston häiriöt olivat yleisimmät tsolpideemihoidon aikana ilmenneet haittavaikutukset plaseboon verrattuna ja niitä olivat: heitehuimaus (23,5 % vs. 1,5 %), päänsärky (12,5 % vs. 9,2 %) ja hallusinaatiot (7,4 % vs. 0 %) (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Vasta-aiheet).

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Tsolpideemi imeytyy nopeasti. Lääkeaineen hypnoottinen vaikutus alkaa myös nopeasti. Aineen biologinen hyötyosuus on 70 %, kun lääke otetaan suun kautta. Tsolpideemin farmakokinetiikka on lineaarinen terapeuttisilla annoksilla. Terapeuttinen pitoisuus plasmassa on 80-200 ng/ml. Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan noin 0,5-3 tunnin kuluttua lääkkeen otosta.

Jakautuminen

Aikuisilla tsolpideemin jakaantumistilavuus on 0,54 l/kg, mutta iäkkäillä potilailla se laskee tasolle 0,34 l/kg. Proteiineihin sitoutumisen aste on 92 %. Maksassa tapahtuvan alkureitin metabolian aste on n. 35 %. Toistuvien annosten ei ole havaittu vaikuttavan tsolpideemin proteiineihin sitoutumiseen, mikä on osoitus siitä, että tsolpideemi ja sen metaboliitit eivät kilpaile samoista sitoutumispaikoista.

Eliminaatio

Tsolpideemin eliminaation puoliintumisaika on lyhyt, keskimäärin 2,4 tuntia ja vaikutuksen kesto enintään 6 tuntia. Kaikki metaboliitit ovat farmakologisesti inaktiiveja ja erittyvät virtsaan (56 %) ja ulosteisiin (37 %). Tutkimuksissa on todettu, että tsolpideemi ei ole dialysoitavissa.

Erityispotilasryhmät

Munuaisten vajaatoimintapotilailla on havaittu kohtalainen väheneminen tsolpideemin puhdistumassa (riippumatta siitä onko kyseessä dialyysipotilas vai ei). Muut farmakokineettiset parametrit pysyvät ennallaan.

Tsolpideemin biologinen hyötyosuus on tavallista suurempi iäkkäillä potilailla ja potilailla, joilla on maksan vajaatoimintaa. Puhdistuma vähenee, ja eliminaation puoliintumisaika pitenee (noin 10 tuntia). Maksakirroosipotilailla on todettu AUC:n viisinkertainen nousu ja puoliintumisajan kolminkertainen piteneminen.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Haittoja on koe-eläimissä todettu vain silloin, kun on käytetty altistusta, joka ylittää suurimman ihmisille käytettävän annostuksen niin huomattavasti, että asialla on kliinisen käytön kannalta vain vähäinen merkitys.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Tabletin ydin: Laktoosimonohydraatti, mikrokiteinen selluloosa, natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A), magnesiumstearaatti, hypromelloosi. Kalvopäällyste: Hypromelloosi, titaanidioksidi (E 171), makrogoli 400.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä alkuperäispakkauksessa.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SOMNOR tabletti, kalvopäällysteinen
10 mg (J) 20 fol (2,81 €), 100 fol (7,76 €)

PF-selosteen tieto

Kalvopäällysteiset tabletit on pakattu PVC/PE/PVDC/Al läpipainopakkauksiin.

Somnor 10 mg tablettien pakkauskoot: pahvipakkaus, jossa 20 tai 100 tablettia läpipainopakkauksessa

Valmisteen kuvaus:

Somnor 10 mg: Valkoinen, soikea, molemmilta puolilta kupera ja jakouurteinen kalvopäällysteinen tabletti, jonka toisella puolella merkintä “ZIM” ja ”10”. 10 mg tabletti voidaan jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

SOMNOR tabletti, kalvopäällysteinen
10 mg 20 fol, 100 fol

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

N05CF02

SPC:n muuttamispäivämäärä

16.07.2015