Valmisteyhteenveto

RESILAR oraaliliuos 3 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi millilitra sisältää 3 mg dekstrometorfaanihydrobromidia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: natrium 4,9‑5,2 mg/ml, sorbitoli (E420) 500 mg/ml, fruktoosi 137 mg/ml, sakkaroosi 1 mg/ml ja etanoli 50 mg/ml.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Oraaliliuos

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Ärsytysyskän oireiden lievittäminen.

Annostus ja antotapa

Annostus

Annos

Maksimivuorokausiannos

Aikuiset

10 ml (30 mg dekstrometorfaania) 3‑4 kertaa vuorokaudessa

40 ml (120 mg dekstrometorfaania)

Pediatriset potilaat

Annos

Maksimivuorokausiannos

Lapset 2‑5 v

2,5 ml (7,5 mg dekstrometorfaania) 3‑4 kertaa vuorokaudessa

10 ml (30 mg dekstrometorfaania)

Lapset 6‑11 v

5 ml (15 mg dekstrometorfaania) 3‑4 kertaa vuorokaudessa

20 ml (60 mg dekstrometorfaania)

Lapset 12‑14 v

7,5 ml (22,5 mg dekstrometorfaania) 3‑4 kertaa vuorokaudessa

30 ml (90 mg dekstrometorfaania)

Alle 2‑vuotiaat: vain lääkärin ohjeen mukaan.

Maksan vajaatoiminta

Dekstrometorfaania tulee käyttää varoen potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Yskän pitkittyessä (yli 2 viikkoa) tulee ottaa yhteys lääkäriin.

Vasta-aiheet

  • Dekstrometorfaania ei tule käyttää, jos potilas käyttää tai on kahden edellisen viikon aikana käyttänyt monoamiinioksidaasin (MAO) estäjiä (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).
  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Koska dekstrometorfaanin eliminaatio tapahtuu pääasiassa maksametabolian kautta, tulee lääkeainetta käyttää varoen, jos potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Dekstrometorfaania tulee käyttää varoen, jos potilaalla on vaikea hengitysvajaus.

Dekstrometorfaani ei ole tarkoitettu kroonisen jatkuvan (mm. astmaattisen) yskän hoitoon eikä yskään, johon liittyy runsas liman eritys.

Dekstrometorfaanin väärinkäyttötapauksia on raportoitu. Varovaisuutta suositellaan erityisesti hoidettaessa nuoria, nuoria aikuisia ja lääkkeitä tai psykoaktiivisia aineita aiemmin väärinkäyttäneitä potilaita.

Dekstrometorfaani metaboloituu maksan sytokromi P450 2D6-entsyymin vaikutuksesta. Tämän entsyymin aktiivisuus määräytyy geneettisesti. Noin 10 % väestöstä on hitaita metaboloijia CYP2D6:n suhteen. Hitailla metaboloijilla ja potilailla, jotka käyttävät samanaikaisesti CYP2D6:n estäjiä, dekstrometorfaanin teho saattaa voimistua ja/tai kestää pidempään. Tämän vuoksi on suositeltavaa noudattaa erityistä varovaisuutta hoidettaessa potilaita, jotka ovat CYP2D6:n suhteen hitaita metaboloijia tai jotka käyttävät CYP2D6:n estäjiä (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).

Pediatriset potilaat

Dekstrometorfaani voi joissakin tapauksissa lisätä histamiinin vapautumista, mikä tulee ottaa huomioon hoidettaessa atooppisia lapsia.

Resilar sisältää sorbitolia 500 mg/ml (1 250–5 000 mg/annos) ja fruktoosia 137 mg/ml (343–1 370 mg/annos) (ks. myös kohta Haittavaikutukset). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Resilar sisältää sakkaroosia 1 mg/ml (2,5–10 mg/annos). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosin imeytymishäiriö tai sakkaroosi-isomaltaasin vajaatoiminta, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Resilar sisältää etanolia 50 mg/ml (125–500 mg/annos). Haitallinen alkoholismissa. Otettava huomioon raskaana olevilla ja imettävillä naisilla, lapsilla ja suuren riskin ryhmissä, kuten potilailla, joilla on maksasairaus tai epilepsia.

Resilar sisältää natriumia 4,9–5,2 mg/ml (12,2–13,0 mg / 2,5 ml:n annos, 49–52 mg / 10 ml:n annos).

Yhteisvaikutukset

Monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjät

Dekstrometorfaanin ja MAO:n estäjien, esim. selegiliinin (MAO‑B:n estäjä), moklobemidin (MAO‑A:n estäjä) tai linetsolidin (ei-selektiivinen MAO:n estäjä) samanaikainen käyttö voi johtaa serotoniinioireyhtymään. Sen oireita ovat pahoinvointi, verenpaineen lasku, jalkojen vapina, lihasspasmit, ruumiinlämmön nousu ja pahimmillaan kooma tai sydämenpysähdys. Dekstrometorfaanin käyttö on kielletty MAO:n estäjähoidon aikana ja 14 päivän sisällä hoidon päättymisestä (ks. kohta Vasta-aiheet).

CYP2D6:n estäjät

Dekstrometorfaani metaboloituu CYP2D6:n välityksellä ja sillä on merkittävä ensikierron metabolia. Voimakkaiden CYP2D6-entsyymin estäjien samanaikainen käyttö voi suurentaa elimistön dekstrometorfaanipitoisuuden useita kertoja tavanomaista korkeammaksi. Tämä lisää potilaan riskiä dekstrometorfaanin toksisille vaikutuksille (kiihtymys, sekavuus, vapina, unettomuus, ripuli ja hengityslama) ja serotoniinioireyhtymän kehittymiselle. Voimakkaita CYP2D6-entsyymin estäjiä ovat mm. fluoksetiini, paroksetiini, kinidiini ja terbinafiini. Samanaikaisessa käytössä kinidiinin kanssa dekstrometorfaanin pitoisuudet plasmassa ovat nousseet jopa 20-kertaisiksi, mikä on lisännyt dekstrometorfaanin keskushermostoon kohdistuvia haittavaikutuksia. Myös amiodaronilla, flekainidilla ja propafenonilla, sertraliinilla, bupropionilla, metadonilla, sinakalseetilla, haloperidolilla, perfenatsiinilla ja tioridatsiinilla on samankaltainen vaikutus dekstrometorfaanin metaboliaan. Jos CYP2D6:n estäjien ja dekstrometorfaanin samanaikainen käyttö on välttämätöntä, potilasta tulee seurata ja dekstrometorfaanin annosta voidaan joutua pienentämään.

Muut yhteisvaikutukset

Memantiinin ja dekstrometorfaanin yhteiskäyttöä tulisi välttää, koska yhdisteet vaikuttavat samaan reseptorijärjestelmään (NMDA) ja yhteiskäyttö voi täten aiheuttaa haittavaikutuksia (lähinnä keskushermostoon liittyviä).

Dekstrometorfaanin ja alkoholin samanaikainen käyttö saattaa voimistaa molempien keskushermostovaikutuksia.

Raskaus ja imetys

Raskaus ja imetys

Vaikkei dekstrometorfaanin kulkeutumisesta istukan läpi tai erittymisestä maitoon ole tietoa, on hyvin epätodennäköistä, että äidin raskauden tai imetyksen aikaisella tilapäisellä lääkkeenkäytöllä olisi haitallisia vaikutuksia sikiöön tai imeväiseen (ks. myös kohta Haittavaikutukset).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Normaaliannostuksella dekstrometorfaanin ei tiedetä heikentävän ajokykyä tai koneiden käyttökykyä.

Haittavaikutukset

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100), Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000), Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Melko harvinaiset

Harvinaiset

Tuntematon

Immuunijärjestelmä

Yliherkkyysreaktiot

Psyykkiset häiriöt

Kiihtymys, sekavuus

Hermosto

Huimaus

Sydän

Sydämen nopealyöntisyys

Ruuansulatuselimistö

Ummetus, pahoinvointi

Ripuli*

Iho ja ihonalainen kudos

Punastuminen, ihottuma

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Väsymys

* Kyseinen haittavaikutus liittyy valmisteen apuaineena sisältämään sorbitoliin ja sen laksatiiviseen vaikutukseen.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet

Dekstrometorfaanin toksisuus on vähäinen. Lääkeaineen arvioitu letaali annos ihmiselle on n. 500 mg. Yliannostustapauksia ja tahattomia myrkytyksiä (yleensä lapsilla), harvinaisena myös kuolemantapauksia, on raportoitu esiintyneen dekstrometorfaanin käytön yhteydessä. Toksiset annokset ovat lapsen iästä riippuen (10 kk–10 v) vaihdelleet välillä 15–600 mg. Toksisuus on ilmennyt lähinnä kiihtymysoireina. Muita oireita ovat olleet mm. ataksia, nystagmus sekä myös hitaus ja uneliaisuus. Hengitysdepressiota ei ole kuvattu.

300 mg dekstrometorfaania on aiheuttanut huumeriippuvaiselle aikuiselle toksisen psykoosin, johon liittyi hyperaktiivisuutta sekä näkö- ja kuuloharhoja.

Hoito

Myrkytyksen hoidossa on käytetty aktiivihiiltä sekä suurehkoja annoksia naloksonia.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Opiumalkaloidit ja niiden johdokset, ATC-koodi: R05DA09.

Dekstrometorfaani on levometorfaanin ei-opioidinen dekstroisomeeri. Lääkeaineen täsmällinen vaikutusmekanismi ei ole tiedossa. Dekstrometorfaanilla sekä sen päämetaboliitilla dekstrorfaanilla on sentraalinen yskää hillitsevä vaikutus, joka ei välity opiaattireseptoreiden kautta. Yskää hillitsevältä teholtaan dekstrometorfaani on kodeiinin luokkaa. Dekstrometorfaanilla tai sen aktiivisella metaboliitilla ei ole analgeettista vaikutusta, eikä aineiden tiedetä aiheuttavan hengityslamaa tai morfiinin kaltaista riippuvuutta. Sitoutumiskokeiden perusteella on arvioitu, että osa dekstrometorfaanin toksisista vaikutuksista voisi välittyä joko N-metyyli-D-aspartaattireseptoreiden (NMDA) tai sigmareseptoreiden kautta.

Farmakokinetiikka

Dekstrometorfaani imeytyy hyvin ja nopeasti ruuansulatuskanavasta. Dekstrometorfaanin vaikutus alkaa tavallisesti n. 15–30 minuuttia lääkkeenoton jälkeen. Suun kautta otetun dekstrometorfaanin vaikutusaika on n. 3–8 tuntia. Suun kautta otettu dekstrometorfaani käy läpi nopean ja laajan ensikierron metabolian maksassa, minkä vuoksi oraalinen hyötyosuus jää matalaksi. Perinnöllisesti määräytyvä O-demetylaatio (CYD2D6) on pääasiallinen dekstrometorfaanin farmakokinetiikkaa määrittävä tekijä vapaaehtoisilla tutkittavilla. Tälle oksidaatioprosessille näyttää olevan toisistaan erottuvia fenotyyppejä, mikä johtaa suureen vaihteluun yksilöiden välisessä farmakokinetiikassa. Metaboloitumaton dekstrometorfaani yhdessä kolmen demetyloituneen morfinaanimetaboliitin (dekstrorfaani [tunnetaan myös 3-hydroksi-N-metyylimorfinaanina], 3‑hydroksimorfinaani ja 3-metoksimorfinaani) kanssa on tunnistettu konjugaatteina virtsasta.

Dekstrorfaani, jolla on myös yskää hillitsevä vaikutus, on pääasiallinen metaboliitti. Joillakin yksilöillä metabolia etenee hitaammin ja verestä ja virtsasta löytyy hallitsevana muuttumatonta dekstrometorfaania. Dekstrometorfaanin kulkeutumisesta istukan läpi tai erittymisestä äidinmaitoon ei ole tietoa.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Dekstrometorfaanilla ei tiedetä olevan mutageenisia ominaisuuksia. Akuuteissa tai kroonisissa toksisuuskokeissa ei ole havaittu kliinisesti merkityksellisiä löydöksiä. Suurillakaan annoksilla dekstrometorfaania ei ole ollut vaikutusta koe-eläinten peri- tai postnataaliseen kuolleisuuteen.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Natriumbentsoaatti (E211)

Fruktoosi 70 %

Sorbitoli, nestemäinen (kiteytymätön) (E420)

Etanoli 96 %

Glyseroli 85 %

Natriumsitraatti

Anis-luumuesanssi

Poltettu sokeri

Kloorivetyhappo

Natriumhydroksidi

Puhdistettu vesi

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä huoneenlämmössä (15–25 °C).

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Itsehoito

RESILAR oraaliliuos
3 mg/ml 150 ml (6,92 €), 200 ml (8,64 €)

PF-selosteen tieto

Ruskea lasipullo, tyyppi III; alumiinikierrekorkki; 150 ml ja 200 ml.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, ruskea liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

RESILAR oraaliliuos
3 mg/ml 150 ml, 200 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

R05DA09

SPC:n muuttamispäivämäärä

23.11.2016