Valmisteyhteenveto

PRIMASPAN enterotabletti 50 mg, 100 mg, 250 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 50 mg, 100 mg tai 250 mg asetyylisalisyylihappoa.

Apuaine: laktoosi. Valmiste sisältää laktoosia 26 mg (50 mg:n tabletti), 52 mg (100 mg:n tabletti) tai 51 mg (250 mg:n tabletti).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Enterotabletti.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Tilat, joissa tromboottisten ja tromboembolisten valtimotukosten vaara on lisääntynyt, kuten lyhytkestoinen aivoverenkierron häiriö (TIA), epästabiili angina pectoris, sydäninfarktin tai aivoinfarktin uusiutumisen ehkäisy, ja potilaille, joille on suoritettu sepelvaltimoiden revaskularisaatio. Ensimmäisen sydäninfarktin riskin pienentäminen potilailla, joilla on sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, kuten diabetes mellitus, hyperlipidemia, hypertensio, ylipaino, tupakointi tai korkea ikä.

Annostus ja antotapa

Annostus

Sydän- ja aivoperäisten tromboembolisten valtimotukosten estossa annossuositus on 100–300 mg vuorokaudessa (annostus ja hoito lääkärin ohjeen mukaan).

Ensimmäisen sydäninfarktin riskin pienentäminen potilailla, joilla on sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, kuten diabetes mellitus, hyperlipidemia, hypertensio, ylipaino, tupakointi tai korkea ikä: 100 mg vuorokaudessa tai 300 mg joka toinen päivä.

Annostus maksan ja munuaisten vajaatoiminnassa:

Asetyylisalisyylihappoa tulisi käyttää varoen maksan tai munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Asetyylisalisyylihapon käyttöä tulisi välttää mikäli mahdollista potilailla, joilla on vaikea maksan tai munuaisten vajaatoiminta.

Antotapa

Enterotabletit niellään kokonaisina runsaan nesteen kera.

Akuutin sydäninfarktin hoidossa ensimmäinen tabletti olisi purtava rikki ennen nielemistä, jolloin asetyylisalisyylihapon imeytyminen nopeutuu.

Hoidon kesto

Kun hoito on aloitettu lääkärin aloitteesta ja ohjauksessa, hoitava lääkäri päättää hoidon kestoajan.

Vasta-aiheet

  • Hemofilia
  • Hypoprotrombinemia
  • Trombosytopenia
  • Vaikea munuaisten vajaatoiminta (glomerulusfiltraatio alle 30 ml/min)
  • Vaikea maksan vajaatoiminta
  • Aktiivinen maha- tai pohjukaissuolihaava
  • Yli 100 mg ylittävät vuorokausiannokset raskauden viimeisen kolmanneksen aikana
  • Yliherkkyys salisyylihappojohdoksille tai muille lääkkeen aineosille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Asetyylisalisyylihappoa tulee käyttää varoen potilailla, joilla on aikaisemmin todettu vatsahaava.

Lääkeainetta tulee käyttää harkiten alle 16-vuotiailla lapsilla ja nuorilla. Virusinfektioiden yhteydessä asetyylisalisyylihappovalmisteet saattavat lisätä Reyen syndrooman riskiä.

Yliherkkyyttä asetyylisalisyylihapolle esiintyy n. 20 %:lla aikuispotilaista. Kuitenkin kliinisesti merkittävää yliherkkyyttä esiintyy vain n. 4 %:lla. Potilailla, joilla on astma, krooninen urtikaria tai nenäpolyyppeja on lisääntynyt riski saada yliherkkyysreaktio (ks. myös kohta Haittavaikutukset). Ristiallergiaa saattaa esiintyä kaikkien prostaglandiinisynteesiä estävien tulehduskipulääkkeiden kanssa.

Varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa lupus erythematosusta tai muita sidekudostauteja sairastavia potilaita, koska näissä potilasryhmissä on todettu lisääntynyttä hepatiitti- ja munuaisten vajaatoimintariskiä. Myös maksan, munuaisten sekä sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla tulee asetyylisalisyylihappoa käyttää varoen. Korkea ikä altistaa ruoansulatuskanavaan kohdistuville haittavaikutuksille.

Asetyylisalisyylihappo lisää vuotoriskiä, mikä tulee ottaa huomioon kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä. Päätös hoidon jatkamisesta tai keskeyttämisestä tulee perustua huolelliseen arvioon potilaan riskeistä, ottaen huomioon sekä tromboottisten komplikaatioiden että verenvuotokomplikaatioiden riski.

Asetyylisalisyylihapon käyttäminen samanaikaisesti antikoagulanttien (esim. varfariini tai hepariini) tai trombosyyttiaggregaation estäjien kanssa lisää verenvuotojen vaaraa (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).

Asetyylisalisyylihapon käyttö saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Asetyylisalisyylihappo-hoidon lopettamista tulisi harkita naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa.

Asetyylisalisyylihappo vähentää jo pienillä annoksilla virtsahapon eritystä. Siitä johtuen se saattaa laukaista kihdin potilailla, joilla virtsahapon eritys on jo ennestään vähentynyt.

Valmiste sisältää laktoosia 26 mg (50 mg tabletti), 52 mg (100 mg tabletti) tai 51 mg (250 mg tabletti). Lääke ei sovi potilaille, joilla on harvinainen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosin/galaktoosin imeytymishäiriö.

Yhteisvaikutukset

Asetyylisalisyylihappo voi lisätä veren hyytymistä estävien lääkkeiden (kuten hepariinin, kumariinirakenteisten antikoagulanttien tai trombosyyttiaggregaation estäjien) aiheuttamaa vuotovaaraa.

Kokeelliseen tietoon perustuen iburofeeni voi estää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon verihiutaleiden aggregaatioon kohdistuvaa vaikutusta, jos näitä valmisteita annetaan samanaikaisesti. Koska tähän liittyvä tieto on rajallista ja nonkliinisiin tutkimustuloksiin perustuva kliinisten vaikutusten arviointi kuitenkin on epävarmaa, ei selvää johtopäätöstä voida tehdä ibuprofeenin säännöllisestä käytöstä. Ibuprofeenin satunnaisella käytöllä ei todennäköisesti ole kliinisesti merkittävää vaikutusta (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Muut tulehduskipulääkkeet, kortikosteroidit ja alkoholi voivat voimistaa asetyylisalisyylihapon ruoansulatuskanavaan kohdistuvia haittavaikutuksia.

Diureetit, ACE:n estäjät sekä angiotensiini II:n antagonistit: Tulehduskipulääkkeet saattavat vähentää diureettien ja muiden verenpainelääkkeiden verenpainetta laskevaa vaikutusta. ACE:n estäjän/angiotensiini II:n antagonistin yhtäaikainen annostelu syklo-oksigenaasi-inhibiittoreiden kanssa voi johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö (esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat). Seurauksena voi olla akuutti munuaisten vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Ei-steroidisen tulehduskipulääkkeen ja ACE:n estäjän/angiotensiini II:n antagonistin yhdistelmää tulisi käyttää varoen, erityisesti iäkkäillä potilailla. Potilaiden tulisi olla riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa tulisi harkita yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana. Diureetit voivat lisätä NSAID:ien munuaistoksisuutta.

Asetyylisalisyylihappo estää metotreksaatin tubulaarista eritystä lisäten samalla lääkeaineen sytostaattivaikutusta. Lisäksi asetyylisalisyylihapon on todettu lisänneen merkittävästi metotreksaatin sytotoksisen 7-OH-metotreksaattimetaboliitin plasmapitoisuuksia. Mikäli yhteiskäyttö on tarpeellista, tulee em. interaktio huomioida.

SSRI-lääkkeiden ja asetyylisalisyylihapon yhteiskäytön on havaittu lisäävän GI-kanavan verenvuodon riskiä.

Asetyylisalisyylihappo voi voimistaa sulfonamidien (myös sulfonamideja sisältävien yhdistelmävalmisteiden) vaikutuksia ja haittavaikutuksia.

Asetyylisalisyylihappo voi lisätä vapaan ja farmakologisesti aktiivisen asetatsoliamidin pitoisuuksia, mikä on yksittäistapauksissa johtanut metaboliseen asidoosiin. Yhteiskäyttöä tulee välttää.

Asetyylisalisyylihappo voi lisätä sulfonyyliureoiden verensokeria laskevaa vaikutusta.

Asetyylisalisyylihappo voi lisätä plasman vapaan valproaatin pitoisuutta ja voimistaa valproaatin vaikutuksia. Yhteiskäytössä tulee seurata valproaatin mahdollisia haittavaikutuksia. Suuret annokset asetyylisalisyylihappoa voivat vähentää fenytoiinin sitoutumista albumiiniin ja vähentää plasman kokonaisfenytoiinipitoisuutta. Vapaan fenytoiinin määrä ei kuitenkaan tavallisesti muutu, joten yhteisvaikutuksella ei yleensä ole kliinistä merkitystä.

Digoksiinin, barbituraattien ja litiumin plasmapitoisuudet voivat nousta yhteiskäytössä asetyylisalisyylihapon kanssa.

Asetyylisalisyylihappo voi vähentää virtsahapon eritystä lisäävien kihtilääkkeiden (probenesidi) vaikutusta.

Raskaus ja imetys

Matalat annokset (100 mg tai vähemmän/vrk):

Kliinisten tutkimusten perusteella 100 mg tai sitä pienempi vuorokausiannos vaikuttaa turvalliselta rajoitetussa, erityistä seurantaa vaativassa obstetrisessa käytössä.

100–500 mg/vrk:

Annostuksesta 100–500 mg/vrk ei ole riittävästi kliinistä kokemusta, joten tämän suuruista annosta koskevat samat suositukset kuin annostusta yli 500 mg/vrk.

500 mg tai enemmän/vrk:

Prostaglandiinisynteesin inhibitiolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitettä siitä, että prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Sydän- ja verisuoniepämuodostumien absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:sta noin 1,5 %:iin. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Eläinkokeissa prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käytön on osoitettu johtavan lisääntyneeseen munasolujen tuhoutumiseen (sekä ennen implantaatiota että sen jälkeen) ja sikiökuolleisuuden kasvuun. Lisäksi eläinkokeiden perusteella erilaisten (mm. sydän- ja verenkiertoelimistön) epämuodostumien ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyvän kun prostaglandiinisynteesi-inhibiittoria on annettu organogeneesin aikana. Raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana asetyylisalisyylihappoa ei pitäisi käyttää ellei ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää asetyylisalisyylihappoa, tulisi käyttää mahdollisimman pientä annosta ja mahdollisimman lyhytkestoisesti.

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana altistaa sikiön:

  • sydän ja hengityselimistöön kohdistuvalle toksisuudelle (ennenaikainen valtimotiehyen sulkeutuminen ja keuhkovaltimopaineen nousu)
  • munuaisten toimintahäiriölle, joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lapsiveden määrän vähenemiseen.

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö raskauden loppuvaiheessa altistaa äidin ja vastasyntyneen:

  • verihiutaleiden aggregaation estoon ja mahdollisesti vuotoajan pitenemiseen, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin
  • kohdun supistusten heikentymiseen, mikä voi johtaa viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen.

Tämän vuoksi yli 100 mg/vrk suuremmat asetyylisalisyylihappoannokset ovat vasta-aiheisia raskauden viimeisen kolmanneksen aikana.

Tavanomaisella annostelulla rintamaitoon erittyvät lääkeainemäärät ovat sen verran pieniä, ettei niillä oleteta olevan haitallista vaikutusta imeväiseen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Asetyylisalisyylihapolla ei ole vaikutuksia autolla ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Ruoansulatuskanavan häiriöt ovat tavallisimpia asetyylisalisyylihappovalmisteiden aiheuttamia haittavaikutuksia. Primaspan enterotabletit on päällystetty siten, että ne hajoavat vasta ohutsuolessa. Tällöin tableteista vapautuva asetyylisalisyylihappo ei ärsytä paikallisesti mahan limakalvoa. ja mahalaukun ärsytysoireet ovat vähäisemmät kuin tavallisella päällystämättömällä tabletilla.

Pitkäaikaisessa käytössä suurilla annoksilla voi esiintyä salisylismin oireita, kuten korvien soimista, päänsärkyä, huimausta, pahoinvointia, hikoilua, hyperventilaatiota ja joskus ripulia.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Yleiset (>1/100, <1/10), Melko harvinaiset (>1/1 000, <1/100), Harvinaiset ((≥1/10 000, <1/1000 mukaan lukien yksittäiset raportit).

Yleiset

Melko harvinaiset

Harvinaiset

Veri ja imukudos

Pidentynyt vuotoaika, vähentynyt trombosyyttiaggregaatio

Anemia1), hypoprotrombinemia, trombosytopenia, agranulosytoosi, aplastinen anemia

Ruuansulatuselimistö

Ylävatsakipu, mahalaukun ja muun ruoansulatuskanavan haavaumat ja verenvuoto1), pahoinvointi, oksentelu

Ripuli

Ruoansulatuskanavan stenoosi

Maksa ja sappi

Maksavaurio, maksaentsyymien kohoaminen2), Reyen oireyhtymä3)

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma

Stevens-Johnsonin tai Lyellin oireyhtymä, erythema multiforme, purppura, erythema nodosum, hemorraginen vaskuliitti

Munuaiset ja virtsatiet

Munuaisten toiminnan häiriö, nesteretentio

Immuunijärjestelmä

Yliherkkyysoireet (kuten urtikaria-angioödeema, keuhkoputkien supistuminen, nuha)

Anafylaktinen shokki

1) Yleensä raudanpuuteanemia. Myös kliinisesti oireeton ruoansulatuskanavan verenvuoto voi johtaa raudanpuuteanemiaan.

2) Maksaan kohdistuvat haittavaikutukset ovat annosriippuvaisia, ja ne ovat yleisempiä sidekudostauteja sairastavilla potilailla sekä lapsilla.

3) Reyen oireyhtymää saattaa esiintyä lapsilla ja nuorilla käytettäessä asetyylisalisyylihappoa virusinfektioiden yhteydessä.

Yliannostus

Toksinen kerta-annos asetyylisalisyylihappoa on noin 150 mg/kg ja hengenvaarallinen yli 300 mg/kg.. Seerumin salisylaattipitoisuus yli 5 mmol/l (yli 690 mg/l) viittaa vakavaan myrkytykseen. Hitaasti lääkeainetta vapauttavilla valmisteilla seerumin salisylaattipitoisuus voi nousta jopa 2–3 vuorokauden ajan.

Oireet ja löydökset:

Pahoinvointi, oksentelu, dehydraatio, verenvuodot, hyperventilaatio, respiratorinen alkaloosi, metabolinen asidoosi, hypokalemia, hypoglykemia, hypertermia, tinnitus, sekavuus, alentunut tajunnantaso, kouristukset, hypotensio, rytmihäiriöt.

Hoito:

Spesifistä antidoottia ei ole. Lievässä myrkytyksessä hoito on pääosin oireenmukaista. Imeytymistä voidaan vähentää toistuvalla lääkehiilen antamisella ja suolihuuhtelulla. Neste-, elektrolyytti- ja happo-emäs -tasapainon seuraaminen ja korjaaminen on tärkeää. Kun mahdollinen asidoosi, dehydraatio ja hypokalemia on korjattu, voidaan salisylaatin erittymistä virtsaan nopeuttaa emäksisellä diureesilla (tavoitteena virtsan pH 7,5–8,5). Vaikeassa myrkytyksessä annetaan verenvuotojen ehkäisemiseksi K1-vitamiinia 10 mg i.m. tai hitaasti i.v. Jos verenvuotoja ilmenee, voidaan antaa jääplasmaa. Hemodialyysi tai hemoperfuusio on aiheellinen vaikeassa myrkytyksessä.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Aggregaation estäjät lukuunottamatta hepariinia, ATC-koodi: B01AC06.

Asetyylisalisyylihappo on kipua, tulehdusta, kuumetta ja verihiutaleiden aggregoitumista estävä lääkeaine. Asetyylisalisyylihappo estää palautumattomasti syklo-oksygenaasientsyymiä (COX) asetyloimalla entsyymin aktiivisen kohdan, jolloin arakidonihapon kiinnittyminen entsyymiin estyy. Lääkeaineen vaikutuksesta arakidonihaposta syntyvien prostaglandiinien, prostasykliinin sekä myös tromboksaanien tuotanto vähenee.

Tulehdusreaktiossa monien prostaglandiinien ja prostasykliinin tuotanto kiihtyy. Asetyyli-salisyylihapon kipua vähentävän vaikutuksen katsotaan johtuvan lähinnä kivulle herkistävien prostanoidien synteesin estosta (PGE2, prostasykliini). Lääkeaineen tulehdusta vähentävä vaikutus liittynee PGE2:n aikaansaaman vasodilataation estoon. PGE2:n synteesin esto on myös asetyylisalisyylihapon kuumetta alentavan vaikutuksen taustalla.

Trombosyyttien aggregoitumista estävä vaikutus välittyy tromboksaani A2:n synteesin eston kautta. Koska kypsät verihiutaleet eivät kykene valmistamaan uutta COX-entsyymiä, kestää palautumattomasti vaikuttavan asetyylisalisyylihapon aggregoitumista estävä vaikutus lääkityksen lopettamisenkin jälkeen vielä useita päiviä; sen sijaan verisuonten endoteeli-solut kykenevät valmistamaan uutta COX-entsyymiä ja vasodilatoivan prostasykliinin synteesi toipuu nopeasti.

Kokeelliseen tietoon perustuen ibuprofeeni voi estää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon verihiutaleiden aggregaatioon kohdistuvaa vaikutusta, jos näitä valmisteita annetaan samanaikaisesti. Tutkimuksessa, jossa annettiin yksi annos ibuprofeenia 400 mg joko 8 tuntia ennen 81 mg:n nopeasti imeytyvää asetyylisalisyylihappoannosta tai 30 minuuttia sen jälkeen, ASA:n vaikutukset tromboksaanin synteesiin ja verihiutaleiden aggregaatioon heikkenivät. Koska tähän liittyvä tieto on rajallista ja nonkliinisiin tutkimustuloksiin perustuva kliinisten vaikutusten arviointi on epävarmaa, ei selvää johtopäätöstä voida tehdä ibuprofeenin säännöllisestä käytöstä. Ibuprofeenin satunnaisella käytöllä ei todennäköisesti ole kliinisesti merkittävää vaikutusta.

Asetyylisalisyylihappo muuttuu elimistössä niin ikään aktiiviseksi salisylaatiksi, jolla on paitsi anti-inflammatorisia vaikutuksia myös hengitystä stimuloivia, happo-emästasapainoa muuttavia ja mahalaukkua ärsyttäviä ominaisuuksia.

Hyvin suurina annoksina (yli 5 g päivässä) salisylaateilla on myös urikosuurisia vaikutuksia.

Kliinisissä tutkimuksissa on asetyylisalisyylihapolla osoitettu olevan sydän- ja aivoinfarkteja ehkäisevä vaikutus. Sekundaariprofylaksiatutkimuksissa asetyylisalisyylihapon on todettu vähentävän aivoiskeemisiä kohtauksia.

Farmakokinetiikka

Asetyylisalisyylihappo imeytyy suun kautta otettuna lähes täydellisesti, enterotablettimuodon imeytymisessä esiintyy hieman variaatiota (2). Asetyylisalisyylihapolla on merkittävä ensi-kierron metabolia. Pienillä annoksilla muuttumatonta asetyylisalisyylihappoa ei tavata systeemisesti juuri lainkaan, vaan se muutetaan jo imeytymisvaiheen aikana sekä myös veressä ja maksassa salisyylihapoksi. Salisyylihapon farmakologiset vaikutukset ovat hyvin samanlaiset, mutta heikommat/mg kuin kanta-aineen, mutta irreversiibelin trombosyyttien COX-entsyymin inaktivaation aiheuttaa vain asetyylisalisyylihappo. Tavallista asetyylisalisyylihappo-valmistetta käytettäessä (500 mg) maksimaaliset asetyylisalisyylihappopitoisuudet saavutetaan n. 14 minuutin kohdalla ja maksimaaliset salisylaattipitoisuudet n. 0,5–1 tunnin kohdalla (2), enterotabletteja käytettäessä maksimaaliset salisylaattipitoisuudet saavutetaan n. kaksi tuntia myöhemmin. Enterotablettimuodolla saavutettavat huippupitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin käytettäessä tavallista valmistetta. Salisyylihappo jakautuu laajasti elimistöön, läpäisee istukan ja erittyy myös rintamaitoon. Asetyylisalisyylihapon plasman puoliintumisaika on n. 20 minuuttia. Salisyylihapon metabolia noudattaa annosriippuvaista kinetiikkaa puoliintumisajan ollessa pienehköillä annoksilla (300 mg) n. 2,5–3 tuntia ja suurilla annoksilla (10 g) jopa 20 tuntia. Sitoutumisaste plasman proteiineihin riippuu määritysajankohdasta ja lääkeannoksesta. Lääkeaineen eritys tapahtuu munuaisten kautta joko vapaana tai konjugoituna salisyylihappona.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Lääkeaineen pitkän käyttökokemuksen takia varhaiset toksisuustutkimukset eläimillä ovat olleet vähäisiä. Oraalisen asetyylisalisyylihapon LD50 rotalla on 1,75 g/kg..

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Tablettiydin:

tärkkelys, esigelatinoitu

maissitärkkelys

laktoosimonohydraatti

liivate

natriumtärkkelysglykolaatti

Kalvopäällyste:

hypermelloosi

propyleeniglykoli

hypromelloosiftalaatti

trietyylisitraatti

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

Al/PVC/PVDC-läpipainopakkaus: 2 vuotta.

HDPE-tölkki: 2 vuotta.

Säilytys

Al/PVC/PVDC-läpipainopakkaus: Säilytä alle 25 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa kuivassa paikassa. Herkkä kosteudelle.

HDPE-tölkki: Säilytä alle 25 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Itsehoito

PRIMASPAN enterotabletti
50 mg 100 kpl (9,56 €)
100 mg 100 kpl (9,99 €), 300 kpl (27,13 €)
250 mg 100 kpl (13,62 €)

PF-selosteen tieto

50 mg, 100 mg ja 250 mg: Al/PVC/PVDC-läpipainopakkaus; 100 enterotablettia.

50 mg: Valkoinen HDPE-tölkki, jossa kuivausainekapseli, ja HDPE-suljin; 100 enterotablettia.

100 mg: Valkoinen HDPE-tölkki, jossa kuivausainekapseli, ja HDPE-suljin; 100 ja 300 enterotablettia.

250 mg: Valkoinen HDPE-tölkki, jossa kuivausainekapseli, ja HDPE-suljin; 100 enterotablettia.

Valmisteen kuvaus:

50 mg enterotabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kupera, kalvopäällystetty tabletti, halkaisija 6,2 mm.

100 mg enterotabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kupera, kalvopäällysteinen tabletti, halkaisija 8,2 mm.

250 mg enterotabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kupera, kalvopäällystetty tabletti, halkaisija 9,2 mm.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

PRIMASPAN enterotabletti
50 mg 100 kpl
100 mg 100 kpl, 300 kpl
250 mg 100 kpl

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

B01AC06

SPC:n muuttamispäivämäärä

20.04.2017