Valmisteyhteenveto

Ae R PRAVASTATIN ORION tabletti 20 mg, 40 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

20 mg tabletti

Yksi tabletti sisältää 20 mg pravastatiininatriumia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: yksi tabletti sisältää 134 mg laktoosimonohydraattia.

40 mg tabletti

Yksi tabletti sisältää 40 mg pravastatiininatriumia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: yksi tabletti sisältää 268 mg laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Hyperkolesterolemia

Primaarisen hyperkolesterolemian tai sekamuotoisen dyslipidemian hoitoon ruokavalioon yhdistettynä, kun ruokavalio ja muut lääkkeettömät hoitomuodot (esimerkiksi liikunta, laihdutus) eivät ole tuottaneet riittävää hoitovastetta.

Primaariehkäisy

Sydän- ja verisuonitautien aiheuttaman kuolleisuuden ja sairastuvuuden vähentämiseen ruokavalioon yhdistettynä, kun potilaalla on keskivaikea tai vaikea hyperkolesterolemia ja suuri ensimmäisen sydän- tai verisuonitapahtuman vaara (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Sekundaariehkäisy

Sydän- ja verisuonitautien aiheuttaman kuolleisuuden ja sairastuvuuden vähentämiseen yhdistettynä muiden riskitekijöiden korjaamiseen, kun potilaalla on ollut sydäninfarkti tai epästabiili angina pectoris ja hänen verensä kolesterolipitoisuus on normaali tai koholla (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Transplantaation jälkeen

Hyperlipidemian vähentämiseen transplantaation jälkeen, kun potilas saa immunosuppressiivista hoitoa (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Yhteisvaikutukset ja Farmakodynamiikka).

Annostus ja antotapa

Sekundaariset hyperkolesterolemian syyt on suljettava pois ennen pravastatiinihoidon aloittamista, ja potilaiden on aloitettava tavanomainen lipidipitoisuuksia alentava ruokavalio, jota on jatkettava hoidon aikana.

Annostus

Hyperkolesterolemia

Suositeltu annos on 10–40 mg kerran vuorokaudessa. Hoitovaste tulee esiin viikon kuluessa ja annetun annoksen maksimivaikutus saavutetaan neljässä viikossa. Siksi lipidipitoisuudet on määritettävä säännöllisin välein ja annostusta on sovitettava saatujen tulosten mukaan. Suurin annos on 40 mg vuorokaudessa.

Sydän- ja verisuontautien ehkäisy

Kaikissa sairastuvuuden ja kuolleisuuden ehkäisyä koskeneissa tutkimuksissa ainoa tutkittu aloitus- ja ylläpitoannos oli 40 mg vuorokaudessa.

Annostus elinsiirron jälkeen

Immunosuppressiivista hoitoa saaville potilaille suositeltu aloitusannos elinsiirron jälkeen on 20 mg vuorokaudessa (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Lipidivastetta seuraten annos voidaan nostaa enintään 40 mg:aan lääkärin tarkassa valvonnassa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Pediatriset potilaat

8–18‑vuotiaat lapset ja nuoret, joilla on heterotsygoottinen familiaalinen hyperkolesterolemia:

Suositeltu annos 8–13‑vuotiaille on 10–20 mg kerran vuorokaudessa. 20 mg suurempia annoksia ei ole tutkittu tässä ikäryhmässä. Suositeltu annos 14–18‑vuotiaille (lapset ja nuoret naiset, jotka voivat tulla raskaaksi, ks. kohta Raskaus ja imetys; tutkimuksen tulokset, ks. kohta Farmakodynamiikka) on 10–40 mg vuorokaudessa.

Kliinistä tietoa alle 8-vuotiaista lapsista ei ole.

Iäkkäät potilaat

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen tässä ikäryhmässä, ellei potilaalla ole altistavia riskitekijöitä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten tai maksan vajaatoiminta

Jos potilaalla on kohtalainen tai vaikea munuaisten vajaatoiminta tai merkittävä maksan vajaatoiminta, suositeltu aloitusannos on 10 mg vuorokaudessa. Annostusta on muutettava lipidivasteen mukaan ja lääkärin valvonnassa.

Muu samanaikainen hoito

Pravastatiinin kokonaiskolesteroli- ja LDL‑kolesteroli (LDL-Kol) -pitoisuuksia pienentävät vaikutukset tehostuvat, kun se yhdistetään sappihappoja sitovaan resiiniin (esim. kolestyramiiniin tai kolestipoliin). Pravastatiinitabletit annetaan joko tuntia ennen resiiniä tai aikaisintaan neljä tuntia resiinin jälkeen (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Potilaille, jotka saavat siklosporiinia yhdessä muiden immunosuppressiivisten lääkkeiden kanssa tai yksinään, annetaan pravastatiinia aluksi 20 mg kerran vuorokaudessa, ja annos titrataan varovasti 40 mg:aan (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Antotapa

Pravastatiinitabletit otetaan suun kautta kerran päivässä, mieluiten illalla, joko aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
  • Aktiivinen maksasairaus, myös selittämätön, pitkäkestoinen seerumin aminotransferaasiarvojen nousu yli 3‑kertaisiksi normaalin vaihteluvälin ylärajaan (ULN) verrattuna (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Raskaus ja imetys (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Pravastatiinia ei ole tutkittu homotsygoottisen familiaalisen hyperkolesterolemian hoidossa. Hoito ei sovellu potilaille, joiden hyperkolesterolemia johtuu suuresta HDL‑kolesterolipitoisuudesta. Pravastatiinia, kuten muitakaan HMG‑CoA-reduktaasin estäjiä, ei suositella annettavaksi yhdessä fibraattien kanssa.

Pediatriset potilaat

Lääkärin tulee arvioida alle murrosikäisten lasten hoidon hyödyt ja riskit huolellisesti ennen hoidon aloittamista.

Maksasairaudet

Kohtalaista maksan aminotransferaasiarvojen nousua on esiintynyt, kuten muitakin lipidipitoisuutta pienentäviä lääkkeitä käytettäessä. Useimmissa tapauksissa maksan aminotransferaasiarvot ovat palautuneet lähtötasolle eikä hoidon keskeyttäminen ole ollut tarpeen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä potilaisiin, joiden aminotransferaasiarvot nousevat, ja hoito on keskeytettävä, jos alaniiniaminotransferaasiarvo (ALAT) ja aspartaattiaminotransferaasiarvo (ASAT) ovat kolminkertaiset normaalin vaihteluvälin ylärajaan verrattuna ja pysyvät korkeina.

Pravastatiinin markkinoilletulon jälkeen harvinaisissa tapauksissa on ilmoitettu statiineja, mukaan lukien pravastatiinia, ottaneilla potilailla maksan vajaatoimintaa, joka on joissakin tapauksissa johtanut kuolemaan. Jos pravastatiinihoidon aikana ilmenee vakava maksavaurio, johon liittyy kliinisiä oireita ja/tai hyperbilirubinemia tai keltaisuutta, hoito on keskeytettävä heti. Jos vauriolle ei löydy muuta syytä, pravastatiinihoitoa ei saa aloittaa uudelleen.

Varovaisuutta on noudatettava, jos pravastatiinia annetaan potilaille, joilla on aikaisemmin ollut maksasairaus tai jotka käyttävät runsaasti alkoholia.

Lihassairaudet

Pravastatiinin, kuten muidenkin HMG‑CoA-reduktaasin estäjien (statiinien), käyttöön on liittynyt myalgian, myopatian ja, hyvin harvoin, rabdomyolyysin alkaminen. Myopatia on aina otettava huomioon, jos potilaalla esiintyy statiinihoidon aikana selittämättömiä lihasoireita, kuten kipua tai aristusta, lihasheikkoutta tai lihaskouristuksia. Tällaisissa tapauksissa on määritettävä kreatiinikinaasiarvo (CK) (ks. jäljempänä). Statiinihoito on keskeytettävä tilapäisesti, jos kreatiinikinaasiarvo on yli 5‑kertainen normaalin vaihteluvälin ylärajaan verrattuna (> 5 x ULN) tai jos potilaalla on vaikeita kliinisiä oireita. Rabdomyolyysiä, johon voi liittyä myös sekundaarista munuaisten vajaatoimintaa, esiintyy hyvin harvoin (noin 1 tapaus 100 000 potilasvuotta kohti). Rabdomyolyysi on akuutti ja mahdollisesti kuolemaan johtava luustolihasten sairaus, joka voi ilmaantua milloin tahansa hoidon aikana. Sille on tyypillistä massiivinen lihasten tuhoutuminen ja siihen liittyvä huomattava kreatiinikinaasiarvon kohoaminen (yleensä > 30 tai 40 x ULN), joka johtaa myoglobinuriaan.

Statiineihin liittyvä myopatian riski näyttää riippuvan altistuksesta ja voi siten olla erilainen eri lääkkeillä (lipofiilisyyden ja farmakokinetiikan erojen takia) ja riippuu siis myös lääkkeiden annostuksesta ja eri lääkkeiden erilaisesta alttiudesta yhteisvaikutuksiin muiden lääkkeiden kanssa.

Vaikka statiinien käytölle ei ole lihaksiin liittyviä vasta-aiheita, tietyt altistavat tekijät, joita ovat korkea ikä (> 65), kontrolloimaton hypotyreoosi ja munuaisten vajaatoiminta, saattavat lisätä lihastoksisuuden vaaraa, ja tuolloin riski-hyöty-suhteen huolellinen arvioiminen ja erityisen huolellinen kliininen seuranta on tarpeen. Näiden potilaiden kreatiinikinaasiarvo on määriteltävä ennen statiinihoidon aloittamista (ks. jäljempänä).

Joillakin statiineilla annetun hoidon aikana tai jälkeen ilmenevästä immuunivälitteisestä nekrotisoivasta myopatiasta (IMNM:stä) on saatu ilmoituksia hyvin harvoin. IMNM:n kliinisiä merkkejä ovat pysyvä proksimaalinen lihasheikkous ja seerumin kreatiinikinaasipitoisuuden suureneminen, ja nämä oireet ovat pysyviä statiinihoidon lopettamisesta huolimatta.

Lihassairauksien riski ja vaikeusaste lisääntyvät statiinihoidon aikana, jos statiinit yhdistetään sellaisiin lääkkeisiin, joiden kanssa niillä on yhteisvaikutuksia, kuten siklosporiini, klaritromysiini ja muut makrolidit tai niasiini. Pelkkään fibraattien käyttöön liittyy toisinaan myopatiaa. Statiinien ja fibraattien yhteiskäyttöä on yleensä syytä välttää. Myopatian ilmaantuvuuden on kuvailtu lisääntyneen myös silloin, kun potilaat ovat saaneet muita statiineja yhdessä sytokromi P450 ‑entsyymin toimintaa estävien aineiden kanssa. Tämä voi johtua farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista, joita ei ole todettu pravastatiinia käytettäessä (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Statiinihoitoon liittyvät lihasoireet häviävät yleensä statiinihoidon lopettamisen jälkeen.

Statiineja, mukaan lukien pravastatiinia, ei saa antaa systeemisesti annettavan fusidiinihapon kanssa eikä seitsemään päivään fusidiinihappohoidon lopettamisesta. Jos systeemisen fusidiinihapon käyttö on välttämätöntä, statiinihoito on keskeytettävä koko fusidiinihappohoidon ajaksi. Rabdomyolyysiä (myös joitakin kuolemantapauksia) on raportoitu potilailla, jotka saivat fusidiinihappoa ja statiinia samanaikaisesti (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Potilasta on neuvottava ottamaan välittömästi yhteys lääkäriin, jos hänellä esiintyy mitä tahansa lihasheikkouden, -kivun tai -arkuuden oireita.

Statiinihoito voidaan aloittaa uudestaan seitsemän päivän kuluttua viimeisen fusidiinihappoannoksen otosta.

Jos pitkäkestoista systeemistä fusidiinihappohoitoa on poikkeustapauksissa annettava esimerkiksi vaikeiden infektioiden hoidossa, pravastatiinin ja fusidiinihapon samanaikaisen käytön tarvetta on harkittava ainoastaan tapauskohtaisesti, ja hoidon on tällöin tapahduttava lääkärin tarkassa valvonnassa. Joissakin tapauksissa on ilmoitettu myopatiaa, myös rabdomyolyysia, pravastatiinin ja kolkisiinin yhteisannossa, ja varovaisuutta on noudatettava määrättäessä pravastatiinia kolkisiinin kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Kreatiinikinaasimääritys ja tulosten tulkinta

Rutiininomaista kreatiinikinaasin (CK) tai muiden lihasentsyymiarvojen seurantaa ei suositella oireettomille potilaille statiinihoidon aikana. Kreatiinikinaasiarvon tarkistamista suositellaan kuitenkin ennen statiinihoidon aloittamista, mikäli potilaalla on erityisiä altistavia tekijöitä tai jos statiinihoidon aikana kehittyy jäljempänä kuvattuja lihasoireita. Jos kreatiinikinaasin lähtöarvo on merkitsevästi koholla (> 5 x ULN), CK-määritys on uusittava noin 5−7 päivän kuluttua tuloksen varmistamiseksi. Kreatiinikinaasiarvon tulkinnassa on otettava huomioon mahdolliset muut tekijät, jotka voivat aiheuttaa tilapäisen lihasvaurion, kuten voimakas fyysinen rasitus tai lihasvamma.

Ennen hoidon aloittamista

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on altistavia tekijöitä, kuten munuaisten vajaatoiminta, hypotyreoosi, anamneesissa lihaksiin kohdistuneita haittoja statiini- tai fibraattihoidon yhteydessä, periytyviä lihassairauksia potilaalla itsellään tai suvussa tai alkoholin väärinkäyttöä. Näissä tapauksissa kreatiinikinaasi on määritettävä ennen hoidon aloittamista.

Kreatiinikinaasimääritystä on harkittava ennen hoidon aloittamista myös yli 70‑vuotiailta potilailta, varsinkin jos potilaalla on muita altistavia tekijöitä.

Jos kreatiinikinaasin lähtöarvo on merkitsevästi koholla (> 5 x ULN), hoitoa ei saa aloittaa, ja tulos on tarkistettava 5−7 päivän kuluttua. Kreatiinikinaasin lähtöarvo voi olla hyödyllinen myös vertailuarvona, mikäli arvo nousee myöhemmin statiinihoidon aikana.

Hoidon aikana

Potilaita on kehotettava ilmoittamaan heti selittämättömistä lihaskivuista, aristuksesta, heikkoudesta tai lihaskouristuksista. Tällaisissa tapauksissa kreatiinikinaasiarvo on määriteltävä. Jos arvo on huomattavasti koholla (> 5 x ULN), statiinihoito on keskeytettävä. Hoidon keskeyttämistä on harkittava myös silloin, jos lihasoireet ovat vaikeita ja vaivaavat potilasta päivittäin, vaikka kreatiinikinaasiarvo olisikin ≤ 5 x ULN.

Jos oireet häviävät ja kreatiinikinaasi palautuu normaalitasolle, voidaan harkita statiinihoidon aloittamista uudelleen pienimmällä annoksella ja tarkassa seurannassa. Jos tällaisella potilaalla epäillään perinnöllistä lihassairautta, statiinihoidon aloittamista uudelleen ei suositella.

Interstitiaalinen keuhkosairaus

Poikkeuksellisia interstitiaalisia keuhkosairaustapauksia on raportoitu joidenkin statiinien käytön yhteydessä erityisesti pitkäaikaisessa hoidossa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Sairaus voi ilmetä muun muassa hengenahdistuksena, kuivana yskänä ja yleisen terveydentilan huononemisena (väsymyksenä, painonlaskuna ja kuumeena). Jos potilaan epäillään sairastuneen interstitiaaliseen keuhkosairauteen, statiinihoito on lopetettava.

Diabetes mellitus

Jonkinasteinen näyttö viittaa siihen, että statiinit luokkavaikutuksenaan nostaisivat verensokeria ja aiheuttaisivat tavanomaista diabeteksen hoitoa vaativan hyperglykemian joillekin potilaille, joilla on suuri riski sairastua diabetekseen tulevaisuudessa. Statiineilla aikaansaatava verisuoniriskin pieneneminen ylittää kuitenkin diabetesriskin, minkä vuoksi statiinihoitoa ei siis pidä lopettaa. Riskipotilaita (paastoverensokeri 5,6–6,9 mmol/l, BMI > 30 kg/m2, kohonnut triglyseridipitoisuus, kohonnut verenpaine) on seurattava sekä kliinisesti että laboratoriotutkimuksin kansallisten hoitosuositusten mukaan.

Tämä lääkevalmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

Fibraatit

Pelkkään fibraattien käyttöön liittyy toisinaan myopatiaa. Lihaksiin liittyvien haittatapahtumien riskin, myös rabdomyolyysin, on ilmoitettu lisääntyneen, kun fibraatteja on annettu yhtä aikaa muiden statiinien kanssa. Näitä haittatapahtumia ei voida poissulkea pravastatiinia käytettäessä, ja siksi pravastatiinin ja fibraattien (esim. gemfibrotsiilin, fenofibraatin) yhteiskäyttöä on yleensä syytä välttää (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Jos tällainen yhdistelmähoito katsotaan välttämättömäksi, potilaan kliinistä tilaa ja kreatiinikinaasiarvoa on seurattava tarkoin.

Kolestyramiini/kolestipoli

Samanaikainen anto pienensi pravastatiinin biologista hyötyosuutta noin 40−50 %. Kun pravastatiinia annettiin yksi tunti ennen kolestyramiinia tai neljä tuntia sen jälkeen tai yksi tunti ennen kolestipolia, sen biologinen hyötyosuus ja hoitovaikutus eivät heikentyneet kliinisesti merkitsevästi (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Siklosporiini

Jos pravastatiinia ja siklosporiinia annetaan samanaikaisesti, systeeminen pravastatiinialtistus suurenee noin 4‑kertaiseksi. Joissakin potilaissa pravastatiinialtistus saattaa kuitenkin suurentua tätäkin enemmän. Tällaista yhdistelmähoitoa saavalle potilaalle suositellaan kliinistä ja biokemiallista seurantaa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

K‑vitamiinin antagonistit

Muiden HMG‑CoA-reduktaasin estäjien tavoin myös pravastatiinihoidon aloittaminen tai ‑annostuksen suurentaminen potilaalle, jota hoidetaan samanaikaisesti K‑vitamiinin antagonisteilla (esim. varfariinilla tai jollakin muulla kumariini-antikoagulantilla), saattaa suurentaa INR (International Normalised Ratio) ‑arvoa. Pravastatiinihoidon lopettaminen tai ‑annostuksen pienentäminen saattavat pienentää INR-arvoa. Tällaisissa tilanteissa INR-arvoa on seurattava asianmukaisesti.

Makrolidit

Makrolidit voivat suurentaa statiinialtistusta yhdistelmäkäytössä. Pravastatiinin käytössä yhdessä makrolidiantibioottien (esim. erytromysiinin, klaritromysiinin, roksitromysiinin) kanssa on noudatettava varovaisuutta mahdollisesti suurentuneen myopatioiden riskin vuoksi.

Toisessa kahdesta pravastatiinin ja erytromysiinin interaktiotutkimuksesta havaittiin tilastollisesti merkitsevää suurenemista pravastatiinin AUC arvossa (70 %) ja Cmax arvossa (121 %). Samankaltaisessa klaritromysiinillä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä AUC arvon (110 %) ja Cmax arvon (127 %) nousu. Vaikka nämä muutokset olivat vähäisiä, varovaisuutta on noudatettava, mikäli pravastatiinia annetaan yhtä aikaa erytromysiinin tai klaritromysiinin kanssa.

Varfariini ja muut oraaliset antikoagulantit

Vakaan tilan (steady state) aikana pravastatiinin biologisen hyötyosuuden parametrit eivät muuttuneet varfariinin antamisen jälkeen. Näiden kahden lääkeaineen pitkäaikainen käyttö ei muuttanut varfariinin antikoagulanttivaikutusta.

Fusidiinihappo

Myopatian, myös rabdomyolyysin, riski voi lisääntyä, jos statiinien kanssa käytetään samanaikaisesti systeemistä fusidiinihappoa. Tämän yhteisvaikutuksen mekanismia (joka voi liittyä farmakodynamiikkaan tai farmakokinetiikkaan tai molempiin) ei tunneta tällä hetkellä. Rabdomyolyysiä (myös joitakin kuolemantapauksia) on raportoitu potilailla, jotka saivat tätä yhdistelmää.

Jos systeemisen fusidiinihapon käyttö on välttämätöntä, pravastatiinihoito on keskeytettävä koko fusidiinihappohoidon ajaksi (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kolkisiini

Käyttöön liittyvä varotoimi: Myopatian/rabdomyolyysin riskin suurenemisen vuoksi potilaan tilaa kehotetaan seuraamaan kliinisin ja biokemiallisin tutkimuksin, erityisesti pravastatiinin ja kolkisiinin yhteisannon alussa.

Nikotiinihappo

Lihastoksisuuden riski on suurentunut, kun statiineja annetaan samanaikaisesti nikotiinihapon kanssa. Yhdessä tutkimuksessa kiinalaispotilailla, jotka ottivat nikotiinihapon ja laropiprantin yhdistelmää samanaikaisesti simvastatiinin kanssa, ilmoitettiin myopatian ja rabdomyolyysin suurempaa ilmaantuvuutta kuin valkoihoisilla.

Rifampisiini

Yhdessä yhteisvaikutustutkimuksessa, jossa pravastatiinia annettiin yhdessä rifampisiinin kanssa, pravastatiinin AUC ja Cmax-arvojen havaittiin lähes 3 kertaistuvan. Siksi varovaisuutta on noudatettava pravastatiinin yhdistämisessä rifampisiiniin, jos nämä molemmat annetaan samalla kertaa. Yhteisvaikutusta ei odotettavasti ilmene, jos näiden lääkeaineiden antoväli on vähintään kaksi tuntia.

Lenalidomidi

Rabdomyolyysin riski on suurentunut, kun statiinit yhdistetään lenalidomidiin. Tavanomaista tiiviimpi kliininen ja biologinen seuranta on tarpeen etenkin ensimmäisinä hoitoviikkoina.

Sytokromi P450 ‑entsyymin välityksellä metaboloituvat valmisteet

Pravastatiini ei metaboloidu kliinisesti merkittävässä määrin sytokromi P450 ‑järjestelmän kautta. Siksi sytokromi P450 ‑entsyymin välityksellä metaboloituvia tai sen toimintaa estäviä valmisteita voidaan lisätä stabiiliin pravastatiinihoito-ohjelmaan, eikä plasman pravastatiinipitoisuus muutu merkittävästi, toisin kuin muiden statiinien yhteydessä on todettu. Merkitsevien farmakokineettisten yhteisvaikutusten puuttuminen pravastatiinin kanssa on osoitettu spesifisesti useilla valmisteilla, varsinkin CYP3A4-entsyymin substraateilla/estäjillä, kuten diltiatseemilla, verapamiililla, itrakonatsolilla, ketokonatsolilla, proteaasinestäjillä, greippimehulla, ja CYP2C9:n estäjillä (esim. flukonatsolilla).

Muut valmisteet

Interaktiotutkimuksissa biologisessa hyötyosuudessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja, kun pravastatiinia annettiin yhdessä asetyylisalisyylihapon, antasidien (jotka annettiin yksi tunti ennen pravastatiinia), nikotiinihapon tai probukolin kanssa.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Pravastatiinia ei saa antaa raskauden aikana, ja sitä saa antaa naisille, jotka voivat tulla raskaaksi, vain, jos hedelmöityminen on epätodennäköistä ja potilaalle on kerrottu mahdollisesta riskistä. Erityistä varovaisuutta suositellaan, jos potilas on nuori nainen, joka voi tulla raskaaksi, sen varmistamiseksi, että nainen ymmärtää täysin raskauden aikaiseen pravastatiinihoitoon mahdollisesti liittyvän riskin. Jos potilas suunnittelee raskautta tai tulee raskaaksi, hänen on ilmoitettava siitä heti lääkärille ja pravastatiinihoito on keskeytettävä, koska se voi aiheuttaa vaaraa sikiölle (ks. kohta Vasta-aiheet).

Imetys

Pieniä määriä pravastatiinia erittyy ihmisen rintamaitoon ja siksi pravastatiini on vasta-aiheista rintaruokinnan aikana (ks. kohta Vasta-aiheet).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Pravastatiinilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Ajettaessa ajoneuvoja tai koneita käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon, että hoidon aikana saattaa esiintyä huimausta ja näköhäiriöitä.

Haittavaikutukset

Haittatapahtumien esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Haittavaikutukset on esitetty kussakin esiintymistiheyden luokassa vakavuudeltaan alenevassa järjestyksessä.

Kliiniset tutkimukset

Pravastatiinia on tutkittu 40 mg:n annoksina seitsemässä satunnaistetussa lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa, joissa yli 21 000 potilasta sai pravastatiinia (N = 10 764) tai lumevalmistetta (N = 10 719), ja pravastatiinialtistus kesti yhteensä yli 47 000 potilasvuotta. Yli 19 000 potilaan tilaa seurattiin keskimäärin 4,8−5,9 vuotta (mediaani).

Seuraavia haittavaikutuksia raportoitiin. Minkään haittavaikutuksen esiintymistiheys ei ollut pravastatiiniryhmässä 0,3 % suurempi kuin lumeryhmässä.

Melko harvinainen

Hermosto

Heitehuimaus, päänsärky, unihäiriöt, unettomuus

Silmät

Näköhäiriöt (mm. näön hämärtyminen ja kahtena näkeminen)

Ruoansulatuselimistö

Ylävatsavaivat/närästys, vatsakipu, pahoinvointi/oksentelu, ummetus, ripuli, ilmavaivat

Iho ja ihonalainen kudos

Kutina, ihottuma, nokkosihottuma, päänahan/hiusten muutokset (myös hiustenlähtö)

Munuaiset ja virtsatiet

Virtsaamishäiriöt (mm. dysuria ja tiheä virtsaamistarve, nykturia)

Sukupuolielimet ja rinnat

Sukupuolitoimintojen häiriöt

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Väsymys

Kliinisesti tärkeät tapahtumat

Luustolihakset

Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu luustolihaksiin kohdistuvia vaikutuksia, kuten nivelkipua, lihaskouristuksia, lihaskipua, lihasheikkoutta ja kreatiinikinaasiarvojen nousua. CARE (Cholesterol and Recurrent Events), WOSCOPS (West of Scotland Coronary Prevention Study) ja LIPID (Long-term Intervention with Pravastatin in Ischemic Disease) -tutkimuksissa pravastatiini- ja lumeryhmissä todettiin samassa määrin myalgiaa (pravastatiini 1,4 %, lume 1,4 %) ja lihasheikkoutta (pravastatiini 0,1 %, lume < 0,1 %) ja kohonneita kreatiinikinaasiarvoja (> 3 x ULN: pravastatiini 1,6 %, lume 1,6 %; ja > 10 x ULN: pravastatiini 1,0 %, lume 1,0 %) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksavaikutukset

Seerumin aminotransferaasiarvojen kohoamista on raportoitu. Kolmessa pitkäaikaisessa lumekontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa (CARE, WOSCOPS ja LIPID) huomattavia ALAT‑ ja ASAT‑arvojen poikkeamia (> 3 x ULN) esiintyi molemmissa hoitoryhmissä saman verran (≤ 1,2 %).

Markkinoille tulon jälkeen

Pravastatiinin markkinoille tulon jälkeen on todettu edellä kuvattujen vaikutusten lisäksi myös seuraavia haittatapahtumia:

Melko harvinainen

Harvinainen

Hyvin harvinainen

Tuntematon

Immuunijärjestelmä

Yliherkkyysreaktiot: anafylaksia, angioedeema, lupus erythematosuksen kaltainen oireyhtymä

Hermosto

Perifeerinen polyneuropatia, erityisesti pitkäaikaisen käytön yhteydessä, parestesia

Ruuansulatuselimistö

Haimatulehdus

Maksa ja sappi

Keltaisuus, maksatulehdus, fulminantti maksanekroosi

Fataali ja ei-fataali maksan vajaatoiminta

Iho ja ihonalainen kudos

Valoyliherkkyys-reaktio

Dermatomyosiitti

Ihottuma, mukaan lukien likenoidinen ihottuma

Luusto, lihakset ja sidekudos

Jänteiden sairaudet, erityisesti jännetulehdus, jota toisinaan komplisoi repeämä

Rabdomyolyysi, johon voi liittyä myoglobinuriasta johtuva akuutti munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), myopatia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), myosiitti ja polymyosiitti

Immuunivälitteinen nekrotisoiva myopatia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Luokkavaikutus

  • Painajaiset
  • Muistinmenetys
  • Masennus
  • Poikkeustapauksissa interstitiaalinen keuhkosairaus, erityisesti pitkäaikaishoidossa (katso kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
  • Diabetes mellitus: Esiintyvyys riippuu riskitekijöiden esiintymisestä tai puuttumisesta (paastoverensokeri ≥ 5,6 mmol/l, BMI > 30 kg/m2, kohonnut triglyseridipitoisuus, anamneesissa kohonnut verenpaine).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Pravastatiinin yliannostuksesta on toistaiseksi hyvin vähän kokemuksia. Yliannostukseen ei ole spesifistä hoitoa. Yliannostustapauksissa potilasta on hoidettava oireenmukaisesti ja tukihoitotoimenpiteet on aloitettava tarvittaessa.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Lipidejä muuntavat lääkeaineet/HMG‑CoA-reduktaasin estäjät, ATC-koodi: C10AA03.

Vaikutusmekanismi

Pravastatiini on 3‑hydroksi-3‑metyyliglutaryylikoentsyymi A:n (HMG‑CoA) reduktaasin kilpaileva estäjä. HMG‑CoA-reduktaasi katalysoi kolesterolin biosynteesin nopeutta säätelevää varhaista vaihetta. Pravastatiini pienentää lipidipitoisuutta kahdella tavalla. Ensinnäkin HMG‑CoA-reduktaasin palautuva ja spesifinen kilpaileva esto vähentää jossain määrin kolesterolisynteesiä solussa. Tämä johtaa solun pinnan LDL‑reseptorien lisääntymiseen ja kiihdyttää kiertävän LDL‑kolesterolin reseptorivälitteistä kataboliaa ja puhdistumaa.

Toiseksi, pravastatiini estää LDL:n tuotantoa estämällä LDL‑kolesterolin lähtöaineen, VLDL‑kolesterolin, synteesiä maksassa.

Pravastatiininatrium pienentää sekä terveiden ihmisten että hyperkolesterolemiapotilaiden seuraavia lipidiarvoja: kokonaiskolesteroli, LDL‑kolesteroli, apolipoproteiini B, VLDL‑kolesteroli ja triglyseridit. HDL‑kolesterolin ja apolipoproteiini A:n pitoisuudet suurenevat.

Kliininen teho ja turvallisuus

Primaariehkäisy

WOSCOPS-tutkimus oli satunnaistettu lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus, johon osallistui 6 595 miespotilasta. Potilaiden ikäjakauma oli 45−64 vuotta, ja heillä oli kohtalainen tai vaikea hyperkolesterolemia (LDL‑kolesteroli: 155−232 mg/dl [4,0−6,0 mmol/l]) mutta ei aikaisempaa sydäninfarktia, ja he saivat keskimäärin 4,8 vuoden ajan joko pravastatiinia 40 mg/vrk tai lumevalmistetta ruokavalion lisänä.

Pravastatiinihoitoa saaneiden potilaiden tulokset osoittivat, että

  • sepelvaltimotautikuoleman ja ei-fataalin sydäninfarktin vaara pieneni (suhteellisen riskin vähenemä [RRR] oli 31 %; p = 0,0001, kun absoluuttinen riski oli 7,9 % lumeryhmässä ja 5,5 % pravastatiiniryhmässä), ja vaikutukset näihin sydän- ja verisuonitapahtumien kumulatiivisiin määriin tulivat esiin jo 6 kuukauden hoidon jälkeen
  • sydän- ja verisuonitapahtumien aiheuttamien kuolemantapausten kokonaismäärä pieneni (RRR 32 %, p = 0,03)
  • kun riskitekijät otettiin huomioon, myös kokonaiskuolleisuudessa havaittiin 24 %:n suhteellisen riskin vähenemä (p = 0,039) pravastatiinihoitoa saaneiden potilaiden ryhmässä
  • suhteellinen riski joutua sydämen revaskularisaatioon (sepelvaltimon ohitusleikkaus tai pallolaajennus) pieneni 37 % (p = 0,009), ja riski joutua sepelvaltimoiden angiografiaan 31 % (p = 0,007).

Hoidon suotuisia vaikutuksia edellä mainittuihin kriteereihin yli 65‑vuotiaiden ikäryhmässä ei tunneta, sillä tutkimukseen ei voitu ottaa mukaan tähän ikäryhmään kuuluvia potilaita.

Tästä tutkimuksesta puuttuvat tiedot hyperkolesterolemiapotilaista, joiden triglyseridiarvo oli yli 6 mmol/l (5,3 g/1) 8 viikon ruokavalion jälkeen, joten pravastatiinihoidon suotuisaa vaikutusta ei ole vahvistettu tällaisten potilaiden hoidossa.

Sekundaariehkäisy

LIPID-tutkimus oli satunnaistettu, lumekontrolloitu kaksoissokko-monikeskustutkimus, jossa pravastatiinin (40 mg kerran vuorokaudessa) vaikutuksia verrattiin lumehoitoon 9 014 potilaan aineistossa. Potilaiden ikäjakauma oli 31−75 vuotta ja hoidon kesto keskimäärin 5,6 vuotta. Seerumin kolesteroliarvot olivat normaalit tai koholla (kokonaiskolesterolin lähtöarvo = 155−271 mg/dl [4,0−7,0 mmol/l], kokonaiskolesterolin keskiarvo = 219 mg/dl [5,66 mmol/l]), triglyseridipitoisuudet vaihtelivat ja suurin arvo oli 443 mg/dl [5,0 mmol/1], ja potilailla oli todettu sydäninfarkti tai epästabiili angina pectoris tutkimusta edeltäneiden 3−36 kuukauden aikana. Pravastatiinihoito vähensi merkitsevästi sepelvaltimotautikuoleman suhteellista riskiä 24 % (p = 0,0004, kun absoluuttinen riski oli 6,4 % lumeryhmässä ja 5,3 % pravastatiiniryhmässä), sepelvaltimotapahtumien (sepelvaltimotautikuoleman tai ei-fataalin sydäninfarktin) suhteellista riskiä 24 % (p < 0,0001) ja kuolemaan johtavan tai muun sydäninfarktin suhteellista riskiä 29 % (p < 0,0001).

Pravastatiinihoitoa saaneiden potilaiden tulokset osoittivat, että

  • suhteellisen riskin vähenemä oli kokonaiskuolleisuuden osalta 23 % (p < 0,0001) ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden osalta 25 % (p < 0,0001)
  • sydämen revaskularisaatioon (sepelvaltimoiden ohitusleikkaus tai pallolaajennus) joutumisen osalta suhteellisen riskin vähenemä oli 20 % (p < 0,0001)
  • aivohalvauksen osalta suhteellisen riskin vähenemä oli 19 % (p = 0,048).

CARE-tutkimus oli satunnaistettu lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa selvitettiin pravastatiinin (40 mg kerran vuorokaudessa) vaikutuksia sepelvaltimotautikuolemiin ja ei-fataalien sydäninfarktien esiintymiseen. Tutkimus kesti keskimäärin 4,9 vuotta ja siihen osallistui 4 159 potilasta, joiden ikäjakauma oli 21−75 vuotta. Kokonaiskolesteroliarvo oli normaali (kokonaiskolesterolin keskiarvo lähtötilanteessa < 240 mg/dl), ja potilailla oli todettu sydäninfarkti tutkimusta edeltäneiden 3−20 kuukauden aikana.

Pravastatiinihoito vähensi merkitsevästi

  • uuden sepelvaltimotapahtuman ilmenemistä (sepelvaltimotautikuolema tai ei-fataali sydäninfarkti) 24 % (p = 0,003, lume 13,3 %, pravastatiini 10,4 %)
  • revaskularisaatioon (sepelvaltimoiden ohitusleikkaus tai pallolaajennus) joutumisen suhteellista riskiä 27 % (p < 0,001).

Aivohalvauksen suhteellinen riski pieneni 32 % (p = 0,032) ja yhdistetty aivohalvausten ja ohimenevien aivoverenkiertohäiriöiden (TIA) suhteellinen riski 27 % (p = 0,02).

Hoidon suotuisia vaikutuksia edellä mainittuihin kriteereihin yli 75‑vuotiaiden ikäryhmässä ei tunneta, sillä CARE- ja LIPID-tutkimuksiin ei voitu ottaa mukaan tähän ikäryhmään kuuluvia potilaita.

Tiedot puuttuvat hyperkolesterolemiapotilaista, joiden triglyseridiarvo oli yli 4 mmol/l (3,5 g/1) 4 viikon ruokavalion jälkeen (CARE-tutkimus) tai yli 5 mmol/l (4,45 g/1) 8 viikon ruokavalion jälkeen (LIPID-tutkimus), joten pravastatiinihoidon suotuisaa vaikutusta ei ole vahvistettu tällaisten potilaiden hoidossa.

CARE- ja LIPID-tutkimuksissa noin 80 % potilaista sai asetyylisalisyylihappoa hoito-ohjelman osana.

Sydämensiirto ja munuaisensiirto

Pravastatiinihoidon tehoa immunosuppressiivista hoitoa saaviin potilaisiin arvioitiin

  • sydämensiirron jälkeen yhdessä prospektiivisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa (n = 97). Osa potilaista sai tavanomaisen immunosuppressiivisen hoidon (siklosporiinin, prednisonin ja atsatiopriinin) kanssa samanaikaisesti pravastatiinia (20−40 mg), osa ei. Pravastatiinihoito vähensi merkitsevästi sydämen hylkimistä ja siihen liittyvää hemodynaamista häiriötä yhden vuoden kohdalla, paransi yhden vuoden elossaololukua (p = 0,025) ja vähensi sepelvaltimoiden vaskulopatian riskiä siirtosydämessä angiografian ja ruumiinavauslöydösten perusteella (p = 0,049).
  • munuaisensiirron jälkeen 4 kuukauden yhdessä prospektiivisessa, ei-kontrolloidussa, ei-satunnaistetussa tutkimuksessa (n = 48). Osa potilaista sai tavanomaisen immunosuppressiivisen hoidon (siklosporiinin ja prednisonin) kanssa samanaikaisesti pravastatiinia (20 mg), osa ei. Munuaisensiirtopotilaissa pravastatiini vähensi merkitsevästi sekä monilukuisten hylkimisepisodien että biopsialöydöksin osoitettujen akuuttien hylkimisepisodien ilmaantuvuutta ja sekä prednisolonin että muromonabi-CD3:n pulssi-injektioiden tarvetta.

Pediatriset potilaat (8 – 18‑vuotiaat)

Lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus tehtiin 2 vuoden aikana 214 pediatriselle potilaalle, joilla oli heterotsygoottinen familiaalinen hyperkolesterolemia. 8−13‑vuotiaille lapsille annettiin satunnaistetusti lumevalmistetta (n = 63) tai 20 mg pravastatiinia (n = 65) päivittäin. 14−18‑vuotiaille nuorille annettiin satunnaistetusti lumevalmistetta (n = 45) tai 40 mg pravastatiinia (n = 41) päivittäin.

Tutkimukseen osallistuneiden lasten ja nuorten vanhemmista vähintään toisella oli oltava kliinisesti tai molekulaarisesti diagnosoitu familiaalinen hyperkolesterolemia. LDL‑kolesterolin keskimääräinen lähtötaso oli 239 mg/dl (6,2 mmol/l) pravastatiiniryhmässä (vaihteluväli: 151−405 mg/dl [3,9−10,5 mmol/l]) ja 237 mg/dl (6,1 mmol/l) lumevalmisteryhmässä (vaihteluväli: 154−375 mg/dl [4,0−9,7 mmol/l]). Lasten ja nuorten yhdistettyjen tietojen analyysin perusteella LDL‑ ja kokonaiskolesteroliarvojen keskimääräinen prosentuaalinen vähenemä oli merkitsevä (LDL‑kolesteroli −22,9 % ja kokonaiskolesteroli −17,2 %); tämä vastaa tehoa, joka on osoitettu aikuisilla 20 mg:n pravastatiiniannoksella.

Pravastatiinihoidon vaikutukset olivat vastaavat näillä kahdella ikäryhmällä. Keskimääräinen saavutettu LDL‑kolesteroliarvo oli 186 mg/dl (4,8 mmol/l) (vaihteluväli: 67−363 mg/dl [1,7−9,4 mmol/l]) pravastatiiniryhmällä ja 236 mg/dl (6,1 mmol/l) (vaihteluväli: 105−438 mg/dl [2,7–11,3 mmol/l]) lumevalmisteryhmällä.

Pravastatiiniryhmän ja lumevalmisteryhmän välillä ei ollut eroja endokriinisissa arvoissa (ACTH, kortisoli, DHEAS, FSH, LH, TSH, estradioli [tytöillä]/ testosteroni [pojilla]). Pravastatiiniryhmän ja lumevalmisteryhmän välillä ei havaittu eroja kehityksessä, kivesten tilavuudessa eikä Tannerin asteikon arvoissa. Tämän tutkimuksen voima näiden kahden hoitoryhmän välisen eron havaitsemiseksi oli heikko.

Lapsuusiän pitkäkestoisen pravastatiinihoidon tehoa aikuisiän sairastavuutta ja kuolleisuutta vähentävänä tekijänä ei ole tutkittu.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Pravastatiini annetaan suun kautta aktiivisessa muodossa. Se imeytyy nopeasti, huippupitoisuus seerumissa saavutetaan 1−1,5 tunnin kuluttua annoksen ottamisesta. Oraalisesti annetusta annoksesta imeytyy keskimäärin 34 %, ja absoluuttinen biologinen hyötyosuus on 17 %. Ruoansulatuskanavassa oleva ruoka pienentää biologista hyötyosuutta, mutta pravastatiinin kolesterolia vähentävä vaikutus on sama riippumatta siitä, otetaanko se ruoan kanssa vai ei.

Imeytymisen jälkeen 66 % pravastatiinista käy läpi alkureitin metabolian maksassa, joka on sen pääasiallinen vaikutuskohta ja tärkein kolesterolia syntetisoiva ja LDL‑kolesterolia poistava elin. In vitro ‑tutkimukset osoittivat, että pravastatiini siirtyy maksasoluihin, mutta sen otto muihin soluihin on huomattavasti vähäisempää.

Pravastatiinin maksassa tapahtuvan huomattavan alkureitin metabolian vuoksi plasman pravastatiinipitoisuudella on vain rajoitettua arvoa hoidon lipidipitoisuutta vähentävän vaikutuksen ennustamisessa.

Pitoisuudet plasmassa ovat suhteessa annettuun annokseen.

Jakautuminen

Noin 50 % verenkierron pravastatiinista sitoutuu plasman proteiineihin. Jakautumistilavuus on noin 0,5 l/kg. Pieni määrä pravastatiinia erittyy ihmisen rintamaitoon.

Biotransformaatio ja eliminaatio

Pravastatiini ei metaboloidu merkitsevästi sytokromi P450 ‑entsyymin välityksellä, eikä se näytä olevan P‑glykoproteiinin substraatti eikä estäjä, vaan ennemminkin muiden kuljettajaproteiinien substraatti.

Oraalisen annon jälkeen 20 % aloitusannoksesta erittyy virtsaan ja 70 % ulosteeseen. Suun kautta annetun pravastatiinin eliminaation puoliintumisaika plasmassa on 1,5−2 tuntia.

Laskimoon annon jälkeen 47 % annoksesta poistuu erittymällä munuaisten kautta ja 53 % erittymällä sappeen ja biotransformaation kautta. Pravastatiinin tärkein hajoamistuote on 3‑α‑hydroksi-isomeerinen metaboliitti. Tämän metaboliitin HMG‑CoA-reduktaasin toimintaa estävä vaikutus on 1/10−1/40 kanta-aineen vastaavasta vaikutuksesta.

Pravastatiinin systeeminen puhdistuma on 0,81 l/h/kg ja munuaispuhdistuma 0,38 l/h/kg, mikä viittaa tubulussekreetioon.

Riskiryhmät

Pediatriset potilaat

Eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien pediatristen potilaiden yhdistettyjen tietojen mukaan pravastatiinin keskimääräiset Cmax ja AUC‑arvot lapsilla olivat samaa luokkaa kuin aikuisilla havaitut arvot suun kautta annetun 20 mg:n annoksen jälkeen.

Maksan vajaatoiminta

Alkoholikirroosia sairastavien potilaiden systeeminen altistuminen pravastatiinille ja sen metaboliiteille on noin 50 % suurempi kuin potilaiden, joiden maksan toiminta on normaali.

Munuaisten vajaatoiminta

Lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastavissa potilaissa ei havaittu merkittäviä muutoksia. Sen sijaan vaikeassa ja kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa systeeminen altistuminen pravastatiinille ja sen metaboliiteille saattaa kaksinkertaistua.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta ja lisääntymistoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten perusteella potilaalle ei aiheudu muuta vaaraa kuin mitä valmisteen farmakologisen vaikutusmekanismin perusteella on odotettavissa.

Toistuvaa altistusta koskevien tutkimusten mukaan pravastatiini voi aiheuttaa eriasteisia maksaan kohdistuvia toksisia vaikutuksia ja myopatiaa. Merkitseviä näihin kudoksiin kohdistuneita vaikutuksia havaittiin yleensä vasta, kun annokset olivat vähintään 50‑kertaisia suurimpaan ihmisten saamaan annokseen (mg/kg) verrattuna.

In vitro ja in vivo tehdyissä geneettisissä toksikologisissa tutkimuksissa ei ole saatu näyttöä mutageenisuudesta.

Hiirillä tehty kahden vuoden karsinogeenisuustutkimus osoitti, että kun pravastatiinia annettiin 250 ja 500 mg/kg/vrk (≥ 310‑kertainen annos verrattuna suurimpaan ihmisten saamaan annokseen mg/kg), sekä uros- että naarashiirten maksasolukarsinoomien ja naarashiirten keuhkoadenoomien ilmaantuvuus lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi. Rotilla tehty kahden vuoden karsinogeenisuustutkimus osoittaa, että pravastatiiniannos 100 mg/kg/vrk (125‑kertainen annos verrattuna ihmisten saamaan suurimpaan annokseen mg/kg), suurentaa ainoastaan urosrottien maksasolukarsinoomien ilmaantuvuutta tilastollisesti merkitsevästi.

Kun pravastatiinia annettiin nuorille rotille (päivinä 4–80 syntymän jälkeen) annoksena 5–45 mg/kg/vrk, aivokurkiaisen ohentumista todettiin seerumin pravastatiinipitoisuuksilla, jotka olivat noin ≥ 1‑kertaisia (AUC) lasten ja nuorten 40 mg:n enimmäisannokseen verrattuna. Neurobehavioraalisia muutoksia (säpsähdysvasteen voimistumista ja virheiden lisääntymistä vesisokkelotestissä) todettiin pravastatiinipitoisuuksilla, jotka olivat noin ≥ 2‑kertaisia (AUC) ihmisille käytettävään 40 mg:n annokseen verrattuna. Aivokurkiaisen ohentumista ei todettu rotilla, jotka saivat pravastatiinia (≥ 250 mg/kg/vrk) 35 päivän iästä lähtien 3 kuukauden ajan, joten nuoremmat rotat ovat ilmeisesti herkempiä näille vaikutuksille. Nuorten rottien aivokurkiaisen ohentumisen ja neurobehavioraalisten vaikutusten syytä ja merkitystä ei tunneta.

Siittiöihin liittyvien päätetapahtumien muutoksia ja hedelmällisyyden heikkenemistä todettiin uroksilla, joiden saamat annokset olivat 335 kertaa (AUC) ihmisten annosta suurempia. Lisääntymistoimintoihin liittyvien päätetapahtumien suhteen annostaso, jonka ei havaittu aiheuttavan mitään vaikutuksia, oli 1‑kertainen (urokset) ja 2‑kertainen (naaraat) (AUC) ihmisille käytettävään 40 mg:n annokseen verrattuna.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Laktoosimonohydraatti

Selluloosa, mikrokiteinen

Magnesiumoksidi, raskas

Kroskarmelloosinatrium

Rautaoksidi, keltainen (E172)

Povidoni

Magnesiumstearaatti

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

HDPE-tablettipurkki: Pidä tablettipurkki tiiviisti suljettuna. Herkkä kosteudelle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

PRAVASTATIN ORION tabletti
20 mg (J) 100 kpl (35,66 €)
40 mg (J) 100 kpl (46,62 €)

PF-selosteen tieto

Valkoinen HDPE-tablettipurkki, joka on suljettu valkoisella polypropyleenikorkilla. Purkissa on kuivausainepussi tai ‑kapseli.

Pakkauskoot

HDPE-tablettipurkki: 30, 100 ja 1000 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

20 mg tabletti

Keltainen, kapselin muotoinen, kaksoiskupera, täplikäs, päällystämätön tabletti, jossa on jakouurre molemmilla puolilla ja ’Y’ painettu toiselle ja ’61’ toiselle puolelle. Tabletin koko on 11,1 x 5,6 mm.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

40 mg tabletti

Keltainen, kapselin muotoinen, kaksoiskupera, täplikäs, päällystämätön tabletti, jossa on jakouurre molemmilla puolilla ja ’Z’ painettu toiselle ja ’18’ toiselle puolelle. Tabletin koko on 14,1 x 7 mm.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

PRAVASTATIN ORION tabletti
20 mg 100 kpl
40 mg 100 kpl

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen sepelvaltimotauti ja krooniseen sepelvaltimotautiin liittyvä rasva-aineenvaihdunnan häiriö (206), Periytyvät rasva-aineenvaihdunnan vaikea-asteiset häiriöt (familiaalinen hyperkolesterolemia ja tyyppi III dyslipoproteinemia) (211).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C10AA03

SPC:n muuttamispäivämäärä

24.08.2018