Valmisteyhteenveto

PARA-CAPS kapseli, pehmeä 500 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi kapseli sisältää parasetamolia 500 mg.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi kapseli sisältää sorbitolia (E420) 58,2 mg.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Kapseli, pehmeä.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Tilapäiseen särkyyn ja kuumeeseen, kuten influenssaan, vilustumiseen, päänsärkyyn, hermo‑ ja lihassärkyyn, hammassärkyyn ja kuukautiskipuihin.

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset (≥ 16‑vuotiaat, yli 50 kg painavat)

1–2 kapselia (500–1 000 mg) suun kautta tarvittaessa 1–3 kertaa päivässä.

Pediatriset potilaat

Lapsilla kerta‑ ja vuorokausiannos on suhteutettava painoon. Lasten tavallinen kerta-annos on 15 mg/kg. Vuorokaudessa ei tule ylittää kokonaisannosta 45 mg/kg.

Yli 25 kg painaville lapsille 1 kapseli (500 mg) 1–3 kertaa päivässä.

Antotapa

Kapselit otetaan runsaan nestemäärän kera (esim. lasillinen vettä) pystyasennossa. Kapselia ei saa pureskella. Jos potilaalla on nielemisvaikeuksia, tulee harkita muiden lääkemuotojen käyttöä.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
  • Maksan ja munuaisten toiminnan häiriöt.
  • Synnynnäinen fruktoosi-intoleranssi (valmisteen sisältämän sorbitolin vuoksi, ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Maapähkinä‑ tai soija‑allergia (valmiste saattaa sisältää soijalesitiinijäämiä).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Pitkäaikaiskäytössä parasetamoli saattaa lisätä munuaisvaurioriskiä.

Maksatoksisuutta saattaa ilmetä jopa parasetamolin terapeuttisilla annoksilla, lyhyen hoitoajan jälkeen ja potilaille, joilla ei ole aikaisemmin ollut maksan toimintahäiriötä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Parasetamoliin liittyvän maksatoksisuusriskin vuoksi parasetamolin käyttöä pitkään tai enimmäisannoksina ei suositella alkoholisteille, anorektikoille eikä ravitsemushäiriötä sairastaville. Yliannostustapauksissa samanaikainen barbituraattien, alkoholin ja muiden maksatoksisten aineiden käyttö lisää maksavaurion riskiä.

Yliannostusriskin välttämiseksi tulisi varmistaa, etteivät muut samanaikaisesti käytössä olevat lääkkeet sisällä parasetamolia. Pysyvän maksavaurion riskin vuoksi liian suuren annoksen saaneen potilaan on hakeuduttava heti lääkäriin, vaikka hänen vointinsa olisikin hyvä (ks. kohta Yliannostus).

Jos potilaalla on ollut kuumetta yli 4 päivää tai hänelle on ilmaantunut sekundaari-infektio, parasetamolin käyttöä on harkittava uudelleen.

Parasetamolin käyttöön liittyy metabolisen asidoosin mahdollinen riski potilailla, joilla on lisäriskitekijöitä, kuten ravitsemushäiriö tai sepsiksenkaltainen tulehdusvaste.

Vaikeat ihoon liittyvät haittavaikutukset (SCAR)

Henkeä uhkaavia ihoreaktioita, Stevens–Johnsonin oireyhtymää (SJS) ja toksista epidermaalista nekrolyysiä (TEN), on raportoitu ilmenneen potilailla, jotka ovat käyttäneet parasetamolia sisältäviä valmisteita. Potilaille on kerrottava näiden ihoreaktioiden merkeistä ja oireista ja heitä on seurattava tarkoin ihoreaktioiden varalta. Jos Stevens–Johnsonin oireyhtymän tai toksisen epidermaalisen nekrolyysin oireita tai merkkejä (kuten pahenevaa ihottumaa, johon liittyy usein rakkuloita tai limakalvovaurioita) ilmenee, parasetamolin käyttö on lopetettava välittömästi ja otettava yhteys lääkäriin.

Yhdessä kapselissa on 58,2 mg sorbitolia. Valmiste saattaa sisältää soijalesitiinijäämiä. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi‑intoleranssi, maapähkinä‑ tai soija‑allergia, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

Probenesidi saattaa suurentaa parasetamolipitoisuutta. Jos potilas käyttää samanaikaisesti probenesidiä, on harkittava parasetamoliannoksen pienentämistä.

Entsyymi-induktorit, kuten fenytoiini, fenobarbitaali ja karbamatsepiini, vähentävät parasetamolin hyötyosuutta. Käytettäessä barbituraatteja tai muita maksan mikrosomaalisia entsyymejä indusoivia aineita on muistettava myös, että parasetamolin maksatoksisuus saattaa kasvaa.

Tsidovudiini ja parasetamoli inhiboivat toinen toisensa metaboliaa, mikä voi lisätä molempien aineiden toksisuutta.

Antikoagulanttien vaikutus saattaa lisääntyä parasetamolin pitkäaikaisen päivittäisen käytön yhteydessä. Tilapäisellä käytöllä ei ole vaikutusta. Jos parasetamolia käytetään päivittäin yli 2 g, INR‑arvoja (International normalised ratio) on seurattava.

Metoklopramidi ja domperidoni saattavat nopeuttaa parasetamolin imeytymistä.

Kolestyramiini saattaa vähentää parasetamolin imeytymistä.

Parasetamoli voi vaikuttaa kloramfenikolin kinetiikkaan.

Alkoholi voi lisätä parasetamolin maksatoksisuutta.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Raskaana olevista naisista olemassa oleva laaja tietomäärä ei osoita epämuodostumien esiintymistä eikä sikiöön tai vastasyntyneeseen kohdistuvaa toksisuutta. Parasetamolia voi käyttää raskauden aikana jos on kliinisesti tarpeen, mutta käytön tulee tapahtua pienimmällä mahdollisella annoksella lyhyimmän mahdollisen ajan ja mahdollisimman harvoin.

Imetys

Parasetamoli erittyy ihmisen rintamaitoon, mutta pitoisuuden pienuuden vuoksi sillä ei ole terapeuttisia annoksia käytettäessä haitallisia vaikutuksia vastasyntyneisiin/imeväisiin. Parasetamolia voi käyttää imetyksen aikana, kun suositusannostusta ei ylitetä.

Imetyksen aikana parasetamolin pitkäaikaiskäytön yhteydessä on noudatettava varovaisuutta.

Hedelmällisyys

Parasetamolin ei tiedetä vaikuttavan hedelmällisyyteen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Parasetamolilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Tavanomaisia hoitoannoksia tilapäisesti käytettäessä haittavaikutukset ovat erittäin vähäisiä.

Terapeuttisten parasetamoliannosten yhteydessä on kuvattu harvoin maksavaurioita, mutta potilailla, joilla on aiempi maksavaurio tai jotka käyttävät parasetamolia yhdessä jonkin toisen maksaa vaurioittavan aineen (esim. alkoholin) kanssa, on maksavaurion mahdollisuus otettava huomioon.

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Veri ja imukudos

Agranulosytoosi, leukopenia, pansytopenia, trombosytopenia, hemolyyttinen anemia

Immuunijärjestelmä

Allergiat

Anafylaktinen sokki, yliherkkyysreaktio*

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hypoglykemia

Hermosto

Päänsärky

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Bronkospasmi

Ruuansulatuselimistö

Vatsakivut, ripuli, pahoinvointi, oksentaminen

Maksa ja sappi

Maksan toimintahäiriö, maksan vajaatoiminta, maksanekroosi

Hepatotoksisuus

Iho ja ihonalainen kudos

Kutina, ihottuma, angioedeema, urtikaria

Toksinen epidermaalinen nekrolyysi, Stevens–Johnsonin oireyhtymä, akuutti yleistynyt ihottumainen pustuloosi, toistuvasti samaan kohtaan ilmaantuva lääkeaineihottuma

Munuaiset ja virtsatiet

Munuaishaitat

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Edeema, lämmönnousu

Limakalvovauriot

* Hoito tulee lopettaa.

Yksittäistapauksina on raportoitu erythema multiformea, anemiaa ja hepatiittia.

Jos potilas saa yliherkkyysreaktion, parasetamolin käyttö on keskeytettävä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Vanhukset, nuoret lapset, henkilöt, joilla on maksasairaus, alkoholia kroonisesti käyttävät henkilöt, kroonisesta ravitsemushäiriöstä kärsivät henkilöt ja henkilöt, jotka käyttävät samanaikaisesti muita entsyymi-induktiota aiheuttavia lääkkeitä ovat erityisesti alttiita yliannostukselle. Näissä tapauksissa yliannostus voi johtaa kuolemaan.

Parasetamoli voi aiheuttaa sentrilobulaarisen maksavaurion, jos kerralla otettu annos on huomattavan suuri (10–15 g) (ks. kohta Farmakokinetiikka). Maksavaurioita on todettu myös, jos suositeltuja selvästi suurempia päiväannoksia (esim. 6 g/vrk) on käytetty pitkään. Yli 300 mg/kg:n (> 15–20 g) annokset ovat usein fataaleja, mutta esim. alkoholisteille jo 6 g:n annos saattaa olla vaarallinen. Lapsille myrkyllinen annos on noin 175 mg/kg.

Yliannostuksen ensioireina ovat yleensä pahoinvointi, oksentelu, ruokahaluttomuus ja vatsakivut. Maksavaurio kehittyy havaittavaksi 1–4 vuorokauden kuluttua lääkkeenotosta. Plasman transaminaasi- ja usein myös bilirubiinitasot kohoavat, ja protrombiiniaika pitkittyy. Maksavaurion lisäksi saattaa kehittyä aivo- ja munuaisvaurioita.

Liika-annon hoito on aloitettava mahdollisimman pian lääkkeen ottamisesta (mieluimmin 10–12 tunnin kuluessa), jotta maksavaurioita voidaan estää tai rajoittaa. Lääkehiilen antamisen ohella noudatetaan yleisiä intoksikaation hoidon periaatteita. Jos vasta-ainetta on annettu suun kautta, on muistettava, että lääkehiili adsorboi myös sitä.

Seerumin parasetamolipitoisuuden määritys on varsin keskeistä hoitoa suunniteltaessa. Vasta‑aineina voi käyttää N‑asetyylikysteiiniä, metioniinia tai kysteamiinia, joista N‑asetyylikysteiini on suositeltavin. Jos nautittu määrä ylittää 125 mg/kg tai pitoisuus on 4 tunnin kuluttua nauttimisesta yli 1 000 mikromol/l, 6 tunnin kuluttua yli 700 mikromol/l tai 9 tunnin kuluttua yli 450 mikromol/l, aloitetaan asetyylikysteiinihoito. Hoito aloitetaan mahdollisimman pian, mutta jopa 36 tuntia annostelun jälkeen aloitettu hoito on hyödyllinen. N‑asetyylikysteiinin antotapa harkitaan tilanteen mukaan (tajunnanaste, oksentamistaipumus, ym.). N‑asetyylikysteiiniä suositellaan annettavaksi ensisijaisesti laskimoon: 5 % glukoosiin laimennettuna infusoidaan ensimmäisten 15 minuutin aikana 150 mg/kg, seuraavien 4 tunnin kuluessa 50 mg/kg ja seuraavien 16 tunnin kuluessa 100 mg/kg.

Jos N‑asetyylikysteiiniä ei ole saatavissa, aikuisille voidaan antaa metioniinia 3 g kolmesti vuorokaudessa suun kautta kahtena ensimmäisenä päivänä. Lapsille metioniinia voidaan antaa 1 g neljästi vuorokaudessa.

Mikäli vastalääke annetaan suun kautta, aktiivihiiltä ei käytetä. Muussa tapauksessa aktiivihiiltä annetaan tavanomaisin annoksin.

Hemoperfuusio poistaa parasetamolia, mutta samalla myös asetyylikysteiiniä. Maksakooman ehkäisyyn soveltuu niukkaproteiininen dieetti ja laktuloosi. Hypotrombinemian hoidoksi K‑vitamiinia 10–20 mg/vrk i.m., vuotohäiriöissä jääplasmaa. Maksan ja munuaisten toiminnan, hyytymisstatuksen sekä neste- ja elektrolyyttistatuksen tarkka seuranta on tarpeen. Maksan ja munuaisten vajaatoiminnan hoito (myös dialyysi) voi tulla ajankohtaiseksi. Intoksikaation hoidon tarkemmista ohjeista on aina syytä konsultoida Myrkytystietokeskusta.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Anilidit, myös yhdistelmävalmisteet, ATC‑koodi: N02BE01.

Parasetamoli on anilidijohdannainen, jolla on asetyylisalisyylihapon kaltainen kipua lievittävä ja kuumetta alentava vaikutus. Parasetamoli ei kuitenkaan ärsytä ruuansulatuskanavaa, ja myös maha- ja pohjukaissuolihaavapotilaat voivat käyttää parasetamolia. Parasetamoli ei vaikuta trombosyyttiaggregaatioon eikä vuotoaikaan. Potilaat, jotka ovat allergisia asetyylisalisyylihapolle, sietävät yleensä parasetamolia hyvin. Parasetamolin kuumetta alentava vaikutus johtuu sen vaikutuksesta keskushermoston lämmönsäätelykeskuksiin, joiden kautta lämmönluovutus lisääntyy. Kipua lievittävän vaikutuksen mekanismia ei tarkasti tunneta.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Parasetamoli imeytyy lähes täydellisesti ruuansulatuskanavasta, ja sen biologinen hyötyosuus on noin 88±15 %. Huippupitoisuus saavutetaan noin 0,33–1,4 tunnin kuluttua oraalisesta annostelusta.

Biotransformaatio

Suurin osa parasetamolista metaboloituu maksassa ei-toksisiksi sulfaatti‑ ja glukuronidikonjugaateiksi. Pieni osa metaboloituu reaktiiviseksi, potentiaalisesti toksiseksi välituotteeksi, joka sitoutuu maksan glutationiin muodostaen ei‑toksisia kysteiini‑ ja merkaptopuriinijohdoksia, jotka erittyvät munuaisten kautta. Hoitoannoksilla sulfaatti/glukuronidireaktiot eivät kyllästy, mutta suuret yliannokset (140 mg/kg tai enemmän) kyllästävät nämä reaktiot. Tällöin reaktiivisen välituotteen määrä voi tyhjentää maksan glutationivarastot ja toksinen metaboliitti sitoutuu maksasolujen proteiineihin aiheuttaen maksasolunekroosia.

Eliminaatio

Parasetamoli erittyy munuaisten kautta, ja sen eliminaation puoliintumisaika on noin 2,7±0,4 tuntia oraalisen annostelun jälkeen.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Prekliiniset tiedot parasetamolin turvallisuudesta eivät sisällä mitään sellaista käyttäjälle uutta merkityksellistä tietoa, jota ei ole käsitelty valmisteyhteenvedon muissa osioissa.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Kapselin sisältö

Makrogoli 400

Makrogoli 600

Puhdistettu vesi

Propyleeniglykoli

Povidoni

Piidioksidi, kolloidinen, vedetön

Kapselin kuori

Liivate

Sorbitoli, nestemäinen, osittain dehydratoitu (E420)

Puhdistettu vesi

Glyseroli

Titaanidioksidi (E171)

Saattaa sisältää soijalesitiinijäämiä.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

2 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Itsehoito

PARA-CAPS kapseli, pehmeä
500 mg 10 fol (3,59 €), 30 fol (7,65 €)

PF-selosteen tieto

PVDC/PVC/Alumiini‑läpipainopakkaus.

Pakkauskoot: 2, 4, 6, 8, 10, 12, 14, 16, 18, 20, 22, 24, 26, 28 ja 30 kapselia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, pitkulainen, pehmeä liivatekapseli.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

PARA-CAPS kapseli, pehmeä
500 mg 10 fol, 30 fol

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

N02BE01

SPC:n muuttamispäivämäärä

16.12.2015