Valmisteyhteenveto

Ae R OXIKLORIN tabletti, kalvopäällysteinen 100 mg, 300 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi 100 mg:n tabletti sisältää 100 mg:aa hydroksiklorokiinisulfaattia.

Yksi 300 mg:n tabletti sisältää 300 mg:aa hydroksiklorokiinisulfaattia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: laktoosimonohydraatti.

100 mg tabletissa on 30 mg:aa laktoosimonohydraattia.

300 mg tabletissa on 90 mg:aa laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Aikuiset:

  • Nivelreuma.
  • Diskoidi ja systeeminen lupus erythematosus.
  • Valoherkkyysihottumat.

Pediatriset potilaat:

  • Lastenreuma (yhdistettynä muihin hoitoihin).
  • Diskoidi ja systeeminen lupus erythematosus.

Annostus ja antotapa

Annostus

Hoidossa käytetään pienintä tehokasta annosta, yleensä 4–6 mg/kg/vrk. Ihannepainoa kohti laskettu vuorokausiannos ei saa ylittää 6,5 mg/kg. Oxiklorin otetaan mieluiten aterian yhteydessä.

Aikuiset:

Yleensä 200–400 mg/vrk, hoidon alussa voi antaa 400–600 mg/vrk 4–6 viikon ajan hoitovasteen saamisen nopeuttamiseksi, jolloin vuorokausiannos on syytä jakaa kahteen antokertaan.

Pediatriset potilaat

Annos 5–6 mg/kg/vrk. Ihannepainoa kohti laskettu vuorokausiannos ei saa ylittää 6,5 mg/kg.

Vasta-aiheet

Porfyria.

Psoriaasi.

Retinopatia.

Vaikea munuaisten vajaatoiminta.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, 4-aminokinoliineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Munuaisten vajaatoiminnassa hydroksiklorokiinin annosta on pienennettävä; annos on korkeintaan 75 mg/vrk kun kreatiniinipuhdistuma (Ccr) on 20–50 ml/min, 50 mg/vrk kun Ccr on 10–20 ml/min. Hydroksiklorokiinia ei pidä käyttää lainkaan, kun Ccr on alle 10 ml/min.

Hydroksiklorokiini kertyy maksaan ja maksatoksisuutta saattaa esiintyä. Maksa-arvojen satunnaista tarkistamista suositellaan. Erityistä varovaisuutta tulisi noudattaa potilailla, joilla on todettu maksan vajaatoimintaa tai mikäli potilas saa muita maksan toimintaan vaikuttavia lääkevalmisteita tai jos potilas on alkoholisti.

Perusteellinen oftalmologinen tutkimus on syytä tehdä ennen hydroksiklorokiinihoidon aloittamista, vuosittain hoidon kestäessä ja mahdollisten näköhäiriöiden ilmaantuessa. Jos tutkimuksessa havaitaan retinopatian oireita, hoito on keskeytettävä.

Hydroksiklorokiiniä saaneilla potilailla on raportoitu mahdollisesti pysyviä sydämeen kohdistuvia haittavaikutuksia kuten kardiomyopatiaa, johtumishäiriöitä sekä rytmihäiriöitä kuten QT‑ajan pidentymistä ja kääntyvien kärkien takykardiaa (ks. kohdat Yhteisvaikutukset, Haittavaikutukset ja Yliannostus). Potilasta on seurattava sydänhaittojen merkkien ja oireiden varalta (esim. johtumishäiriöt) ja hoito on lopetettava, jos sydänhaittoja ilmenee.

Annettaessa hydroksiklorokiinia glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutetta potevalle on noudatettava varovaisuutta hemolyysivaaran vuoksi.

Verenkuva on syytä tarkistaa satunnaisesti hoidon aikana.

Sairauksien vaikeutumisen mahdollisuuden vuoksi hydroksiklorokiinihoitoa maanikoille ja epileptikoille on syytä välttää.

Varovaisuutta on noudatettava jos potilaalla on gastrointestinaalikanavan sairauksia, neurologisia sairauksia, verenkuvamuutoksia tai ihosairauksia.

Pikkulapset ovat erityisen herkkiä 4-aminokinolonien toksisille vaikutuksille (ks. kohta Yliannostus). Potilasta on varoitettava, että tabletit on pidettävä lasten ulottumattomissa.

Hydroksiklorokiinin on osoitettu aiheuttavan vaikeaa hypoglykemiaa sekä diabetespotilailla että potilailla, joilla ei ole verensokeria alentavaa lääkitystä. Vaikeaan hypoglykemiaan voi liittyä hengenvaarallinen tajunnan menetys. Potilaita on varoitettava hydroksiklorokiinihoitoon liittyvästä hypoglykemian riskistä ja kerrottava hypoglykemiaan viittaavista merkeistä ja oireista. Jos potilaalla ilmenee hoidon aikana hypoglykemiaan viittaavia oireita, verensokeri on mitattava ja hoito arvioitava tarvittaessa uudelleen. Hypoglykemian riski on huomioitava etenkin hoidettaessa diabeetikoita, joilla on verensokeria alentava lääkitys (ks. kohta Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset ).

Apuaineet

Tabletit sisältävät laktoosia (ks. kohta 2). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

Muiden lääkeaineiden vaikutukset hydroksiklorokiinin farmakokinetiikkaan

  • Antasidit ja kaoliini vähentävät 4-aminokinoliinien imeytymistä. Antasidit suositellaan otettavaksi aikaisintaan 4 tuntia ennen tai jälkeen Oxiklorinin.
  • Simetidiini saattaa estää hydroksiklorokiinin metaboliaa.

Hydroksiklorokiinin vaikutukset muiden lääkeaineiden farmakokinetiikkaan

  • Hydroksiklorokiini lisää plasman metotreksaattipitoisuutta, kombinaatiohoidossa metotreksaatin haittavaikutukset saattavat lisääntyä.
  • Hydroksiklorokiinin käyttö voi nostaa digoksiinin ja metoprololin pitoisuuksia plasmassa.
  • Hydroksiklorokiini kuuluu 4-aminokinoliinien ryhmään. Tämän ryhmän lääkkeet voivat nostaa samanaikaisesti käytetyn siklosporiinin pitoisuutta.

Muut yhteisvaikutukset

  • Hydroksiklorokiinin käytön yhteydessä on raportoitu QT-ajan pidentymistä ja kääntyvien kärkien takykardiaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Tämän vuoksi varovaisuuta on noudatettava, jos hydroksiklorokiinia käytetään yhdessä muiden QT-aikaa pidentävien lääkkeiden kanssa, sillä additiivinen QT-aikaa pidentävä vaikutus voi johtaa hengenvaarallisiin rytmihäiriöihin, mukaan lukien kääntyvien kärkien takykardia. Yhteisvaikutuksen mahdollisuus on tarkistettava ennen lääkkeen määräystä.
  • Hydroksiklorokiini voi alentaa verensokeria ja siten tehostaa insuliinin ja suun kautta otettavien verensokeria alentavien lääkkeiden kuten esim. glibenklamidin vaikutusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset ).
  • Kullan käyttö samanaikaisesti 4-aminokinoliinien kanssa saattaa lisätä ihoon kohdistuvien haittavaikutusten vaaraa.
  • Klorokiinin hermo-lihas salpaus voimistuu aminoglykosidien vaikutuksesta. Tämä riski on huomioitava myös hydroksiklorokiinia käytettäessä.
  • Auringonvalo lisää 4-aminokinoliinihoitoon liittyvän retinopatian vaaraa.
  • Yhteiskäytössä karbamatsepiinin ja valproaatin teho voi heikentyä.
  • Yhteiskäytössä sekä hydroksiklorokiinin että penisillamiinin (reumalääke) teho voi heikentyä.
  • Hydroksiklorokiini saattaa heikentää neostigmiinin ja pyridostigmiinin tehoa.
  • Rabiesrokotteiden aiheuttama immunoresponssi saattaa heikentyä yhteiskäytössä hydroksiklorokiinin kanssa
  • Mahdollinen additiivinen vaikutus on huomioitava, jos potilaalla on muu samanaikainen lääkitys, johon liittyy retinopatian riski (esim. tamoksifeeni).

Raskaus ja imetys

Raskaus

Hydroksiklorokiini läpäisee istukan ja teratogeenisia vaikutuksia on raportoitu hoidon aikana. Raskaana olevilla systeemistä lupus erythematosusta (SLE) sairastavilla naisilla tehdyssä tutkimuksessa anomalioiden esiintyvyyden (n. 2 %) ei osoitettu liittyvän hydroksiklorokiiniin. SLE‑potilailla hydroksiklorokiinihoidon keskeyttäminen raskauden aikana saattaa pahentaa tautia. Tästä johtuen hydroksiklorokiinin käyttöä nivelreuma ja SLE‑potilailla on harkittava tapauskohtaisesti vaikka valmiste yleensä on kontraindisoitu raskauden aikana.

Imetys

Hydroksiklorokiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Oxiklorin on vasta-aiheista rintaruokinnan aikana (ks. kohta Vasta-aiheet).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Hydroksiklorokiinilla ei yleensä ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Toisinaan ilmaantuvat keskushermostohaittavaikutukset ja huimaus sekä pitkäaikaishoidossa ilmaantuvat näköhaittavaikutukset voivat kuitenkin heikentää ajo- ja koneenkäyttökykyä.

Haittavaikutukset

Hydroksiklorokiinin haittavaikutuskirjo on samankaltainen kuin klorokiinin. Retinopatian ja sarveiskalvon samentumien vaara on kuitenkin pienempi kuin klorokiiniä käytettäessä.

Hydroksiklorokiinin pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa retinopatiaa. Se voi varhaisvaiheessa korjaantua, mutta on myöhemmin yleensä palautumaton. Vaurio voi aluksi olla oireeton, myöhemmin voi ilmaantua näön sumenemista, värinäön heikentymistä sekä ajoittaisia tai pysyvämpiä näkökenttäpuutoksia. Retinopatian riski on vähäinen, kun vuorokausiannos on pienempi kuin 6,5 mg/kg ihannepainoa kohden laskettuna ja hoito kestää korkeintaan 10 vuotta. Retinopatia voi pahentua vielä hoidon keskeyttämisen jälkeen. Pitkäaikaishoidossa hydroksiklorokiinin sarveiskalvokertymiä ilmaantuu noin 10 %:lle hoidetuista. Ne ovat reversiibeleitä ja yleensä oireettomia. Hoidon alkuun voi liittyä akkommodaatiovaikeutta.

Pahoinvointi ja vatsakivut ovat melko tavallisia, ripulia voi ilmetä. Maha-suolikanavaan kohdistuvia haittavaikutuksia voi vähentää ottamalla lääkkeen ruokailun yhteydessä.

Haittavaikutuksien yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen ((≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen ((≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Tuntematon, koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin.

Yleiset

Melko harvinaiset

Harvinaiset

Tuntematon

Veri ja imukudos

Leukopenia, aplastinen anemia, agranulosytoosi, trombosytopenia, neutropenia

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Ruokahaluttomuus

Porfyria

Hypoglykemia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Psyykkiset häiriöt

Ärtyneisyys, mielialan vaihtelu

Ahdistuneisuus, masentuneisuus, sekavuus, psykoottiset oireet

Itsetuhoinen käyttäytyminen

Hermosto

Päänsärky, huimaus, väsymys

Neuromyopatia, kouristukset

Ekstrapyramidaalioireet kuten dystonia, dyskinesia ja vapina

Silmät

Akkommodaatio-häiriöt, näön sumeneminen/hämärtyminen, näkökenttäpuutos, sarveiskalvokerty-mä

Retinopatia, johon voi liittyä pigmenttimuutoksia ja näkökenttäpuutoksia

Epänormaali värinäkö

Makulopatia ja makuladegeneraatio

(voivat olla pysyviä)

Kuulo ja tasapainoelin

Tinnitus, kuulon heikkeneminen, hermostoperäiset kuulovauriot

Sydän

Kardiomyopatia

Johtumishäiriöt, QT-ajan pidentyminen ja kääntyvien kärkien takykardia

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Bronkospasmi

Ruuansulatuselimistö

Pahoinvointi, vatsakipu

Ripuli

Oksentelu

Maksa ja sappi

Maksan toiminnan häiriöt, hepatiitti

Fulminantti maksan vajaatoiminta

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottumat, psoriaasi, kutina, limakalvojen ja ihon pigmentoituminen, hiusten vaaleneminen, kaljuuntuminen

Valoherkkyys, vitiligo, erythema multiforme, Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi

Akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi (AGEP),

yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS), angioedeema, kesivä ihottuma, urtikaria,

Luusto, lihakset ja sidekudos

Myopatia, sensomotoriset häiriöt

Lihasheikkous

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet

Yliannostuksesta johtuvia kuolemia on kuvattu. 4-aminokinolonien yliannostus on vaarallista etenkin pikkulapsille. Jopa 1–2 gramman yliannostus on johtanut kuolemaan. Akuutin yliannostuksen tavallisia oireita ovat jopa minuuttien kuluessa ilmaantuva päänsärky, huimaus, tajunnan häiriöt, kouristukset, tinnitus, väsyneisyys, näköhäiriöt, pahoinvointi ja ripuli. Verenkierron ja hengityksen lama voi kehittyä nopeasti. QRS‑kompleksin leventyminen, hitaat rytmihäiriöt, eteis‑kammiokatkos, nodaalinen rytmi, kammiotakykardia, kammiovärinä ja asystole ovat mahdollisia. Vakavat rytmihäiriöt voivat kestää useita vuorokausia. Aivopaineen nousua, hypokalemiaa, hypokalsemiaa ja metabolista asidoosia on raportoitu. Kuolema seuraa usein 1–3 tunnissa.

Hoito

Lääkehiiltä on annettava nopeasti ja riittävästi (50–100 g). Tämä estää tehokkaasti hydroksiklorokiinin imeytymistä. Maha- ja suolenhuuhtelu voivat vähentää imeytymistä. Hemoperfuusio voi hieman nopeuttaa eliminaatiota, tehostetun diureesin teho on vähäinen, dialyysihoidolla ei voida nopeuttaa hydroksiklorokiinin poistumista. Diatsepaami (ad 2 mg/kg mg i.v., hengityslaman vaara!) ja adrenaliini (200 nanog/kg/minuutti) lieventävät klorokiinin ja todennäköisesti myös hydroksiklorokiinin sydäntoksisuutta. Hypotensioon voidaan käyttää myös dopamiinia ja noradrenaliinia. Muuten hoito on oireenmukaista. On syytä varautua sydämen tahdistukseen.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Aminokinoliinijohdokset, ATC-koodi: P01BA02.

Hydroksiklorokiini pienentää reumatekijän ja kiertävien immuunikompleksien määrää. Sen täsmällistä vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta se sitoutuu voimakkaasti DNA:han sekä vähentää interleukiini 1:n tuotantoa ja valkosolujen kemotaksista. Vapaiden radikaalien neutraloinnista, lyyttisten entsyymien vapautumisen vähentymisestä, fosfolipaasi A2:n inhibitiosta ja imusolujen proliferaation ja vasta-aineentuoton estosta on viitteitä. Kliinisesti hydroksiklorokiini vähentää artriitin oireita ja hidastaa taudin etenemistä. Se on tehokas varsinkin nivelreuman varhaisvaiheessa ja nonerosiivisessa taudissa. Edullinen vaikutus ilmaantuu hitaasti, useiden kuukausien kuluessa. Hydroksiklorokiini myös vähentää sekä diskoidia että systeemistä lupusta sairastavien ja valoihottumaa potevien oireita.

Farmakokinetiikka

Hydroksiklorokiini imeytyy lähes täydellisesti suun kautta otettuna. Sen absoluuttinen biologinen hyötyosuus on 70–80 %. Hydroksiklorokiini saattaa metaboloitua polymorfisen CYP 2D6‑entsyymin välityksellä; metaboliitit ovat desetyylihydroksiklorokiini, desetyyliklorokiini ja bisdesetyyliklorokiini. Hydroksiklorokiini jakaantuu elimistössä laajalle, mutta hitaasti. Se kertyy erityisesti silmän sädekehään ja suonikalvoon, jossain määrin myös pernaan, keuhkoihin, maksaan ja munuaisiin. Hydroksiklorokiini eliminoituu sekä maksan että munuaisten kautta. Sen puoliintumisaika on noin 40 vrk.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Hydroksiklorokiini ei lisää kasvainten vaaraa. Sen LD50 on hiirelle 1,9 g/kg p.o. ja 45 mg/kg i.v.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Tablettiydin

Laktoosimonohydraatti

Maissitärkkelys

Talkki

Magnesiumstearaatti

Liivate

Kalvopäällyste

Hypromelloosi

Propyleeniglykoli

Talkki

Titaanidioksidi (E171)

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

OXIKLORIN tabletti, kalvopäällysteinen
100 mg 100 kpl (11,56 €)
300 mg 100 kpl (30,07 €)

PF-selosteen tieto

HDPE-tölkki ja HDPE-suljin, 100 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, halkaisija 100 mg tabletilla n. 7 mm ja 300 mg tabletilla n. 11 mm.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

OXIKLORIN tabletti, kalvopäällysteinen
100 mg 100 kpl
300 mg 100 kpl

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Hajapesäkkeiset sidekudostaudit, reumaattiset niveltulehdukset ja niihin verrattavat tilat (202).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

P01BA02

SPC:n muuttamispäivämäärä

16.10.2018