Valmisteyhteenveto

Ae R ORMOX tabletti 10 mg, 20 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 10 mg tai 20 mg isosorbidimononitraattia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: tabletti sisältää 57 mg (10 mg:n tabletti) tai 114 mg (20 mg:n tabletti) laktoosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

  • Angina pectoris -kohtausten estohoito.
  • Vaikea sydämen vajaatoiminta.

Annostus ja antotapa

Annostus

Hoito kannattaa aloittaa pienin annoksin, jolloin lääkkeen farmakodynamiikasta johtuva nitraattipäänsärky on vähäisempää. Tavallinen aloitusannos on 10 mg 1-2 kertaa vuorokaudessa. Annostusta voidaan lisätä tarpeen mukaan 2-3 päivän välein, kunnes haluttu taso on saavutettu. Annosten ajoitus määräytyy potilaan oireiden perusteella. Tavallisin ylläpitoannos on 20 mg aamulla ja iltapäivällä. Tarvittaessa voidaan ottaa 30 mg kaksi kertaa vuorokaudessa tai 20 mg kolme kertaa vuorokaudessa, mutta nitraattitoleranssin välttämiseksi yhden antovälin on oltava vähintään 12 tuntia. Enimmäisannos on 80 mg vuorokaudessa.

Annostusta ei tarvitse muuttaa potilaalle, jolla on maksan tai munuaisten vajaatoiminta.

Antotapa

Tabletit niellään nesteen kera. Ei sublinguaaliseen käyttöön.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille orgaanisille nitraateille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
  • Hypovolemia.
  • Huomattava hypotensio (systolinen verenpaine < 90 mmHg).
  • Verenkiertokollapsi, sokki.
  • Kardiogeeninen sokki, jollei riittävää diastolista valtimopainetta pystytä ylläpitämään esimerkiksi inotroopeilla tai vastapulsaatiolla.
  • Akuutti sydäninfarkti, ellei kammioiden matalaa täyttöpainetta ole korjattu. Oikean kammion infarktin akuuttivaihe.
  • Käyttö samanaikaisesti fosfodiesteraasin estäjien (sildenafiili, vardenafiili tai tadalafiili) kanssa (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset)
  • Nitraattihoidon aikana ei pidä käyttää riosiguaattia (liukoisen guanylaattisyklaasin stimulaattori) (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Lääkettä tulee antaa varoen potilaalle, jolla on hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia.
Varovaisuutta on noudatettava potilaalla, jonka verenpaine on matala tai joka on hypovoleeminen, sillä pienetkin annokset saattavat aiheuttaa vaikean hypotension, etenkin pystyasennossa. Tällöin hoito tulisi yleensä aloittaa sairaalassa.

Varovaisuutta on noudatettava potilaalla, jolla on aivoverenkiertohäiriöitä, taipumus ortostaattiseen hypotensioon, keuhkosydänsairaus (cor pulmonale) ja hypoksemia, aortta- tai mitraalistenoosi, mitraaliprolapsi, konstriktiivinen perikardiitti, sydämen tamponaatio tai kohonnut kallonsisäinen paine tai silmänpaine.

Methemoglobinemian mahdollisuus on otettava huomioon potilaalla, jolla on methemoglobiinireduktaasin puute tai poikkeava hemoglobiinirakenne.

Potilaalle voi kehittyä toleranssi nitraateille, varsinkin suurehkoja annoksia käytettäessä. Toleranssin kehittyminen voidaan estää ottamalla annos oireiseen vuorokaudenaikaan ja pitämällä päivittäin n. 12 tunnin hoitotauko (ks. myös kohta Farmakodynamiikka).

Isosorbidi-5-mononitraattihoitoa ei tule aloittaa suurella annoksella, etenkään jos potilas ei ole tottunut nitraatteihin tai hänellä on verenkiertohäiriöitä. Hoidon alussa esiintyvän nitraattipäänsäryn voimakkuutta ja esiintymistiheyttä voidaan vähentää aloittamalla hoito pienin annoksin. Annos suurennetaan vähitellen halutulle hoitotasolle.

Nitraattihoidon keskeyttäminen äkillisesti saattaa pahentaa angina pectoris -oireistoa, joten hoito on lopetettava asteittain.

Ormox 10 mg ja 20 mg tabletit eivät sovi akuuttien angina pectoris -kohtausten hoitoon.

Pediatriset potilaat
Valmisteen tehosta tai turvallisuudesta lapsilla ei ole riittäviä kokemuksia.

Valmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

Isosorbidi-5-mononitraatti voi tehostaa verisuonia laajentavien lääkeaineiden, kalsiuminestäjien, ACE:n estäjien, beetasalpaajien, diureettien ja muiden verenpainelääkkeiden sekä fentiatsiinien ja trisyklisten masennuslääkkeiden verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Sildenafiili lisää isosorbidi-5-mononitraatin verenpainetta alentavaa vaikutusta (ks. myös kohta Vasta-aiheet); tämä yhteisvaikutus saattaa esiintyä myös nitraattien ja tadalafiilin tai vardanafiilin yhteiskäytössä.

Isosorbidi‑5‑mononitraatin käyttö yhdessä liukoisen guanylaattisyklaasin stimulaattorin, riosiguaatin, kanssa on vasta-aiheista, koska samanaikainen käyttö voi aiheuttaa hypotensiota (ks. kohta Vasta-aiheet).

Alkoholin samanaikainen käyttö voi alentaa verenpainetta voimakkaasti.

Valmiste voi vahvistaa dihydroergotamiinin verenpainetta kohottavaa vaikutusta suurentamalla dihydroergotamiinin hyötyosuutta.

ACE:n estäjät, nimenomaan sulfhydryyliryhmän omaavat, voivat vähentää nitraattitoleranssin muodostumista.

Sapropteriini sisältää vaikuttavana aineena tetrahydrobiopteriinia (BH4), joka on typpioksidisyntetaasin kofaktori. On suositeltavaa noudattaa varovaisuutta käytettäessä sapropteriinia sisältäviä lääkkeitä samanaikaisesti typpioksidin (NO) metaboliaan tai toimintaan vaikuttavien vasodilatoivien valmisteiden kanssa. Näihin kuuluvat klassiset NO:n luovuttajat, esimerkiksi glyseryylitrinitraatti (GTN), isosorbididinitraatti (ISDN), isosorbidimononitraatti sekä muut vastaavat valmisteet.

Raskaus ja imetys

Eläinkokeissa isosorbidi-5-mononitraatilla ei ole todettu teratogeenisiä vaikutuksia.
Käytön turvallisuutta raskauden tai imetyksen aikana ei ole varmistettu, joten valmistetta tulee käyttää vain, jos hoito katsotaan välttämättömäksi ja äidin hoidosta saama hyöty on suurempi kuin mahdollinen lapseen kohdistuva haitta.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Hyvän hoitotasapainon vallitessa valmiste ei tiettävästi heikennä suorituskykyä liikenteessä tai muissa tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Valmisteen käyttö voi kuitenkin heikentää potilaan suorituskykyä erityisesti hoidon alussa, annosta suurennettaessa tai vaihdettaessa lääke toiseen.

Haittavaikutukset

Valtaosa haittavaikutuksista johtuu valmisteen farmakodynaamisista vaikutuksista, joiden voimakkuus on suhteessa annokseen. Nitraattipäänsärky ja osa verenkiertoelimistöön kohdistuvista haittavaikutuksista vähenevät yleensä hoidon jatkuessa. Jos verenpaine laskee liikaa tai potilaalla ilmenee ohimenevä hypoksemia verenkierron uudelleenjakautumisen vuoksi, angina pectoris saattaa vaikeutua.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: yleinen (> 1/100), melko harvinainen (< 1/100).

 

 

Yleinen (> 1/100)

Melko harvinainen (< 1/100)

Veri ja imukudos

 

Methemoglobinemia methemoglobiinireduktaasin puutteen tai epänormaalin hemoglobiinirakenteen yhteydessä

Psyykkiset häiriöt

 

Levottomuus, sekavuus, unettomuus

Hermosto

Päänsärky, huimaus, heikkouden tunne

Pyörtyminen, kallonsisäisen paineen nousu

Silmät

 

Näköhäiriöt

Sydän

Takykardia

Rytmihäiriöt

Verisuonisto

Hypotensio etenkin pystyasennossa, ihon punoitus

Verenkiertokollapsi

Ruuansulatuselimistö

Pahoinvointi, oksentelu

Vatsakipu, ripuli, närästys, suun kuivuminen

Iho ja ihonalainen kudos

 

Allerginen ihottuma, kutina

Luusto, lihakset ja sidekudos

 

Lihassärky

Munuaiset ja virtsatiet

 

Virtsaamisvaivat, tiheä virtsaamistarve

Sukupuolielimet ja rinnat

 

Impotenssi

Tutkimukset

 

Silmänsisäisen paineen nousu

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

Yliannostus

Oireet

Yliannostuksen oireita ovat hypotensio, takykardia, lämmin punoittava iho, päänsärky, palpitaatio ja pyörtyminen. Suuret annokset voivat aiheuttaa methemoglobinemiaa, johon nitriitti-ionien vaikutuksesta liittyy syanoosia, dyspneaa ja takypneaa. Hyvin suuret annokset voivat nostaa kallonsisäistä painetta ja aiheuttaa sekavuutta, neurologisia häiriöitä ja oksentelua.

Hoito

Nitraateille ei ole erityistä vastalääkettä, vaan yliannostuksen hoito on oireenmukaista. Mahahuuhtelua ennen aktiivihiilen antoa tulee harkita, jos lääkkeen ottamisesta on kulunut enintään 2 tuntia tai jos nautittu määrä on hyvin suuri. Aktiivihiilellä pyritään estämään vielä imeytymättömän lääkeaineen pääsy elimistöön.

Hypotoninen potilas asetetaan makuuasentoon ja kohotetaan alaraajoja. Vaikeasti hypotoninen potilas lisäksi nesteytetään laskimoon annettavalla fysiologisella keittosuolaliuoksella ja tarvittaessa plasmavolyymin lisääjillä. Bradykardiselle potilaalle annetaan atropiinia laskimoon ja tarvittaessa lisäksi dopamiinia tai noradrenaliinia infuusiona. Adrenaliinin käyttöä ei suositeta. Vaikean methemoglobinemian vastalääkkeeksi suositetaan 1-prosenttista metyleenisiniliuosta 0,1-0,2 ml/kg (1-2 mg/kg) laskimoon annettuna.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Orgaaniset nitraatit, ATC-koodi: C01DA14.

Isosorbidimononitraatin anti-iskeeminen vaikutusmekanismi on sama kuin muidenkin orgaanisten nitraattien eli se relaksoi verisuonten sileää lihaskudosta, joka on pääasiallinen vaikutuskohde. Lisäksi se relaksoi keuhkoputkien, ruuansulatuskanavan, sappi- ja virtsateiden sekä kohdun sileää lihaskudosta. Se vähentää myös verihiutaleiden adheesiota ja aggregaatiota.

Nitraateista muodostuu verisuonten endoteelissä typpioksidia (NO). Typpioksidi kulkeutuu verisuonten sileiden lihassolujen sisään aktivoiden guanylaattisyklaasia. Tämä muuttaa guanosiinitrifosfaatin sykliseksi guanosiinimonofosfaatiksi (GMP), jonka vaikutuksesta sileä lihaskudos relaksoituu.

Nitraatit vaikuttavat myös endoteelin toimintahäiriössä, kuten ateroskleroosissa, diabeteksessa ja hyperkolesterolemiassa, joissa verisuonten oma fysiologinen typpioksidin tuotanto on vähentynyt.

Nitraatit vähentävät sydämen työtä ja hapenkulutusta pienentämällä sekä esi- että jälkikuormitusta. Ne myös tehostavat sydänlihaksen hapensaantia lisäämällä sepelvaltimovirtausta. Vaikutus on voimakkainta laskimoissa, joiden laajentuessa veren paluu sydämeen vähenee, sydämen täyttöpaine, seinämäkuormitus ja koko pienenevät, ja sydämen hapenkulutus vähenee. Valtimopuolella vaikutus on selvin keskisuurissa valtimoissa, kuten sepelvaltimoissa. Nitraatit estävät sepelvaltimotaudissa tavallista sepelvaltimoiden supistumistaipumusta ja avaavat sepelvaltimoiden sivuhaaroja. Seinämäkuormituksen vähentyessä subendokardiaalinen verenkierto paranee. Suurempina annoksina nitraatit laajentavat myös pikkuvaltimoita, jolloin verenpaine laskee ja sydämen lyöntitiheys lisääntyy reflektorisesti normaaleilla henkilöillä. Sydämen vajaatoiminnassa perifeerinen vastus on lisääntynyt sympatikotonian ja reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmän aktivoiduttua. Nitraattien aiheuttama perifeerisen vastuksen väheneminen lisää merkitsevästi sydämen ejektiofraktiota, iskutilavuutta, minuuttitilavuutta ja kudosperfuusiota muuttamatta suuresti verenpainetta tai sydämen lyöntitiheyttä. Ellei esikuormitus eli sydämen täyttöpaine alene liikaa, suorituskyky paranee ja keuhkolaskimopaineen aleneminen vähentää hengenahdistusta.

Suuria annoksia käytettäessä kehittyy nitraattitoleranssi, jolloin nitraattien vaikutus heikkenee. Toleranssin syntyminen riippuu annoksesta: pienemmillä annoksilla toleranssi kehittyy valtimopuolella ja suuremmilla laskimopuolella. Toleranssi kehittyy nopeasti 12-24 tunnin kuluessa yksilöllisesti. Se ilmenee lähes aina isosorbidimononitraatin annostuksella 50 mg x 3, mutta ei juurikaan annostuksella 20 mg x 2. Nitraattitoleranssin kehittyminen voidaan estää ottamalla annos oireiseen vuorokaudenaikaan.

Sydämen vajaatoimintapotilailla käytetyt annokset ovat suurempia kuin angina pectoris -potilailla, koska toleranssin kehittyminen kapasitanssisuonissa on vähäisempää kuin muissa suonissa. Tärkeää on kuitenkin, että sydämen täyttöpaine ei laske liikaa ja että sepelvaltimoiden ahtopaine pysyy riittävänä. Vaikean vajaatoiminnan hoito tulisi aloittaa mieluiten sairaalassa. Keskivaikeassa ja vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa nitraattien on osoitettu myös parantavan potilaan ennustetta, silloin kun nitraatteja on käytetty yhdessä hydralatsiinin kanssa.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Suun kautta otettu isosorbidimononitraatti imeytyy ohutsuolesta nopeasti, ja huippupitoisuus plasmassa saavutetaan noin tunnin kuluttua. Ensikierron metaboliaa ei ole, joten biologinen hyötyosuus on lähes 100 %. Ruoka hidastaa imeytymistä mutta ei vähennä hyötyosuutta. Isosorbidimononitraatin sitoutuminen plasman proteiineihin on vähäistä, alle 5 %.

Jakautuminen

Jakautumistilavuus on 0,6 l/kg, mikä vastaa elimistön veden jakautumistilavuutta.

Biotransformaatio

Isosorbidimononitraatti metaboloituu maksassa lähes täydellisesti. Pääosa denitroituu isosorbidiksi. Muut metaboliitit ovat 5-mononitraattiglukuronidi ja sorbitoli, ja kaikki metaboliitit ovat farmakologisesti inaktiivisia.

Eliminaatio

Isosorbidimononitraatista erittyy munuaisten kautta noin 20 % glukuronidina ja 30 % isosorbidina. Kokonaispuhdistuma on noin 115–120 ml/min. Noin 2 % annoksesta erittyy muuttumattomana virtsaan. Eliminaation puoliintumisaika on noin 5 tuntia. Annosta ei tarvitse muuttaa munuaisten vajaatoiminta- tai maksakirroosipotilaille.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Kinetiikka on annoksesta riippumatonta sekä kerta-annoksen että jatkuvan annon aikana.

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet

Angina pectoris -potilailla isosorbidimononitraatin rasituksen sietoa parantava vaikutus alkaa ½–1 tunnin kuluttua annoksen ottamisesta ja kestää 8–10 tuntia. Vaikutukset verenkiertoon ja niistä johtuvat haittavaikutukset, kuten päänsärky, ovat suhteessa annokseen ja siten myös plasman pitoisuuksiin. Ikä ja maksan tai munuaisten vajaatoiminta eivät vaikuta merkitsevästi isosorbidimoninitraatin kinetiikkaan.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta ja teratogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Laktoosimonohydraatti, natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A), povidoni, mikrokiteinen selluloosa, vedetön kolloidinen piidioksidi, magnesiumstearaatti.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

2 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C. Pidä tölkki tiiviisti suljettuna.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ORMOX tabletti
10 mg 100 kpl (9,65 €)
20 mg (J) 100 kpl (10,38 €)

PF-selosteen tieto

HDPE-tölkki, HDPE-kierrekorkki: 100 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

10 mg tabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kupera, jakouurteeton tabletti, halk. 6 mm.
20 mg tabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen kapselitabletti, pituus 10 mm, leveys 5 mm, jakouurre molemmin puolin. Ormox 20 mg tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

ORMOX tabletti
10 mg 100 kpl
20 mg 100 kpl

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen sydämen vajaatoiminta (201), Krooninen sepelvaltimotauti ja krooniseen sepelvaltimotautiin liittyvä rasva-aineenvaihdunnan häiriö (206).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C01DA14

SPC:n muuttamispäivämäärä

30.04.2018