Valmisteyhteenveto

R PKV-t Lh OPAMOX tabletti 15 mg, 30 mg, 50 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 15 mg, 30 mg tai 50 mg oksatsepaamia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: laktoosimonohydraatti

Yksi 15 mg tabletti sisältää 57 mg laktoosia.

Yksi 30 mg tabletti sisältää 114 mg laktoosia.

Yksi 50 mg tabletti sisältää 103 mg laktoosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Ahdistuneisuus, jännittyneisyys ja pelkotilat (fobiat). Psykoottisissa tiloissa ja vaikeissa depressioissa kuitenkin vain antipsykoottien ja antidepressanttien kanssa. Unettomuus.

Annostus ja antotapa

Annostus

Tilapäisissä ahdistus-, jännitys- tai pelkotiloissa 15–30 mg tarvittaessa 1–3 kertaa vuorokaudessa. Ahdistuneisuuden, jännitysoireiden ja pelkotilojen hoidossa, neuroottisissa tiloissa ja lisälääkkeenä psykoottisissa tiloissa ja depressiossa 45–120 mg jaettuna 3–4 annokseen vuorokaudessa. Unilääkkeenä annostus on aikuisille 15–30 mg iltaisin. Vanhuksille aloitusannos on yleensä 7,5 mg. Vaikutus alkaa hitaasti, joten valmiste on otettava noin tuntia ennen vuoteeseenmenoa.

Lääkehoidon tulisi olla mahdollisimman lyhytkestoista ja kestää pääsääntöisesti korkeintaan neljä viikkoa. Hoitojakson aikana lääkitys lopetetaan asteittain. Lääkehoidon pitkittymisen tai pysyväksi muodostumisen tarve on arvioitava huolellisesti.

Unettomuuden hoidossa lääkityksen kesto tulisi rajoittaa muutamasta päivästä kahteen viikkoon, kuitenkin enintään neljään viikkoon, johon sisältyy lääkityksen asteittainen lopettaminen. Mikäli hoito näyttää pitkittyvän, on sen tarve ja haitat arvioitava huolellisesti.

Ahdistuneisuuden hoidossa maksimaalinen hoitoaika on 8–12 viikkoa mukaan lukien lääkityksen lopettaminen. Jos hoito pitkittyy, sen tarve ja haitat on arvioitava uudelleen.

Pediatriset potilaat

Bentsodiatsepiineja suositellaan lapsille ainoastaan yöllisten painajaisten ja unissakävelyn hoitoon. Sopiva annos yli 6‑vuotiaille lapsille on 15 mg iltaisin. Spastisuudesta, kehitysvammaisuudesta ja esim. epilepsiaan liittyvistä käyttäytymishäiriöistä kärsiville 6–12-vuotiaille lapsille voidaan kuitenkin antaa keskimäärin 7,5 mg neljästi päivässä. Alle 12‑vuotiaiden lasten hoito on syytä toteuttaa erikoislääkärin valvonnassa.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille bentsodiatsepiineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • Myasthenia gravis
  • Vaikea hengitysinsuffisienssi
  • Vaikea uniapnea

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Toleranssi

Bentsodiatsepiinien hypnoottiselle vaikutukselle saattaa muutaman viikon jatkuvan käytön jälkeen kehittyä toleranssi, joka johtaa tehon osittaiseen laskuun.

Riippuvuus

Bentsodiatsepiinien käyttö voi aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta. Riippuvuuden kehittymisen riski kasvaa annosten suurentuessa ja hoitoajan pitkittyessä. Riski on suurempi alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttäjillä. Fyysisen riippuvuuden kehityttyä hoidon äkillinen keskeyttäminen aiheuttaa vieroitusoireita. Näitä ovat mm. päänsärky, lihaskivut, ahdistuneisuus, jännittyneisyys, rauhattomuus, sekavuus ja ärtyisyys. Vaikeissa tapauksissa voi esiintyä mm. depersonalisaatiota, kuulon herkistymistä, raajojen tunnottomuutta ja pistelyä, yliherkkyyttä valolle, melulle ja fyysiselle kosketukselle, hallusinaatioita ja epileptisiä kohtauksia. Koska vieroitusoireet ovat todennäköisempiä, jos hoito keskeytetään äkillisesti, tulee annosta pienentää ja lääkitys lopettaa vähitellen.

Hoidon äkillinen lopettaminen voi myös ohimenevästi pahentaa unettomuutta ja ahdistuneisuutta (rebound-ilmiö). Lisäksi voi esiintyä mielialan vaihteluja ja levottomuutta. Tämän välttämiseksi tulee annosta pienentää ja lääkitys lopettaa vähitellen. Potilaalle on syytä kertoa rebound-reaktion riskistä, jotta edellä mainittujen oireiden mahdollinen ilmaantuminen lääkkeen lopettamisen jälkeen ei lisäisi potilaan ahdistusta entisestään.

Bentsodiatsepiinien käytön tiedetään aiheuttaneen paradoksaalisia reaktioita, kuten rauhattomuutta, kiihtyneisyyttä, ärtyisyyttä, aggressiivisuutta, harhaluuloja, painajaisunia ja hallusinaatioita. Paradoksaalisia reaktioita on havaittu erityisesti lapsi- ja vanhuspotilailla.

Maksasairaudet eivät juurikaan vaikuta oksatsepaamin farmakokinetiikkaan. Varovaisuutta on kuitenkin syytä noudattaa hoidettaessa potilaita, joilla on alkoholin aiheuttama maksakirroosi.

Varovaisuutta on syytä noudattaa myös hoidettaessa potilaita, joilla esiintyy uniapneaa tai lääkeriippuvuutta.

Hoidon kesto

Hoitojakso on pidettävä mahdollisimman lyhyenä (ks. kohta Annostus ja antotapa). Unettomuuden hoidossa se ei saa ylittää neljää viikkoa mukaan lukien jakso, jonka aikana annosta pienennetään asteittain. Ahdistuneisuuden hoidossa maksimaalinen hoitoaika on 8–12 viikkoa mukaan lukien lääkityksen lopettaminen. Edellä annettuja hoitoaikoja ei pidä ylittää arvioimatta potilaan tilannetta uudelleen. Lääkettä määrättäessä olisi hyvä kertoa potilaalle hoidon rajallisesta kestosta.

Jos oksatsepaami vaihdetaan lyhytvaikutteiseen bentsodiatsepiiniin, on se tehtävä varovasti huomioiden vieroitusoireiden mahdollisuus.

Amnesia

Bentsodiatsepiinit saattavat aiheuttaa anterogradista amnesiaa, joka ilmenee yleensä vasta useita tunteja lääkkeenoton jälkeen. Amnesian riskin vähentämiseksi potilaan tulee voida nukkua keskeytymättä 7–8 tuntia.

Psykiatriset ja paradoksaaliset reaktiot

Bentsodiatsepiinien käytön yhteydessä on esiintynyt seuraavia reaktioita erityisesti lapsi- ja vanhuspotilailla: rauhattomuutta, agitaatiota, ärtyneisyyttä, aggressiivisuutta, harhaluuloja, raivoa, painajaisunia, hallusinaatioita, psykooseja, epätarkoituksenmukaista käytöstä ja muita käytökseen liittyviä häiriöitä. Mikäli paradoksaalisia reaktioita havaitaan, lääkitys pitää lopettaa.

Erityisryhmät

Vanhusten annostus on tavanomaista pienempi (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Potilaille, joilla on krooninen hengitysvajaus, suositellaan pienempää annosta hengityslamariskin takia.

Potilaita, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta, ei saa hoitaa bentsodiatsepiineilla, sillä hoito saattaa aiheuttaa enkefalopatian.

Oksatsepaamia ei pidä käyttää ensisijaisena lääkkeenä psykoottisilla potilailla.

Bentsodiatsepiineja ei pidä käyttää ainoana hoitona masennukseen tai masennukseen liittyvään ahdistuneisuuteen (koska tämä voi johtaa potilaan itsemurhaan).

Bentsodiatsepiineja tulisi määrätä erityisen varovaisesti potilaille, joilla on esiintynyt alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttöä.

Opioidien samanaikaisen käytön aiheuttamat riskit

Opamox-valmisteen ja opioidien samanaikainen käyttö voi aiheuttaa sedaatiota, hengityslamaa, koomaa ja kuoleman. Näiden riskien vuoksi sedatiivisia lääkkeitä, kuten bentsodiatsepiineja ja vastaavanlaisia lääkkeitä, kuten Opamox-valmistetta, voidaan määrätä samanaikaisesti vain sellaisille potilaille, joille muut hoitovaihtoehdot eivät sovi.

Jos potilaalle päätetään määrätä Opamox-valmistetta samanaikaisesti opioidien kanssa, on määrättävä pienin tehoava annos ja hoidon on oltava mahdollisimman lyhytkestoinen (ks. myös yleiset annossuositukset kohdassa Annostus ja antotapa).

Potilasta on seurattava tarkkaan hengityslaman ja sedaation merkkien ja oireiden varalta. On erittäin suositeltavaa neuvoa potilasta ja hänen läheisiään tarkkailemaan näitä oireita (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Pediatriset potilaat

Bentsodiatsepiineja ei pidä antaa lapsille ilman huolellista arviota lääkityksen tarpeesta; ja hoitojakson on oltava mahdollisimman lyhyt.

Laktoosi-intoleranssi

Tämä lääke sisältää laktoosia. Potilaiden, jolla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosin imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

Opioidit: Additiivisen keskushermostoa lamaavan vaikutuksen vuoksi sedatiivisten lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja vastaavanlaisten lääkkeiden, kuten Opamox-valmisteen, samanaikainen käyttö opioidien kanssa lisää sedaation, hengityslaman, kooman ja kuoleman riskiä. Annostusta ja samanaikaisen hoidon kestoa on rajoitettava (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Euforisoivat analgeetit saattavat myös voimistaa bentsodiatsepiinien aiheuttamaa psyykkistä riippuvuutta.

Bentsodiatsepiinien käyttö yhdessä muiden keskushermostoa lamaavien aineiden, kuten alkoholin, unilääkkeiden, anksiolyyttien/sedatiivien, antipsykoottien, masennuslääkkeiden, epilepsialääkkeiden, antihistamiinien ja anesteettien kanssa lisää keskushermostoa lamaavaa ja suorityskykyä heikentävää vaikutusta.

Sisapridi saattaa hetkellisesti voimistaa oksatsepaamin vaikutusta nopeuttamalla sen imeytymistä.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Opamoxin käyttöä ei suositella raskauden aikana. Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana käytettyjen bentsodiatsepiinien on eräissä tutkimuksissa raportoitu lisäävän huuli-suulakihalkioiden esiintymisriskiä. Lähellä synnytystä käytettyinä bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa vastasyntyneelle hypotermiaa, hypotoniaa, lievää hengitysdepressiota sekä syömisvaikeuksia. Pitkäaikainen käyttö raskauden aikana voi aiheuttaa vieroitusoireita vastasyntyneelle.

Imetys

Oksatsepaami erittyy ihmisen rintamaitoon, mutta imeväisen saama määrä on niin pieni, ettei se aiheuta farmakologisia vaikutuksia. Opamoxin käyttöä ei kuitenkaan suositella imetyksen aikana.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Koska oksatsepaami aiheuttaa väsymystä sekä pidentää reaktioaikaa, Opamox voi erityisesti hoidon alussa haitata suorituskykyä liikenteessä ja heikentää suoriutumista tarkkuutta vaativissa tehtävissä.

Haittavaikutukset

Bentsodiatsepiinien tavallisin haittavaikutus niitä unilääkkeenä käytettäessä on väsyttävä vaikutus, johon voi liittyä ataksiaa, koordinaatiohäiriöitä, tarkkaavaisuuden vähenemistä, tunne-elämysten latistumista, sekavuutta, horjumista, näön hämärtymistä sekä lihasheikkoutta. Käytettäessä oksatsepaamia unilääkkeenä se saattaa aiheuttaa uneliaisuutta päiväsaikaan. Herkkyys näille oireille on yksilöllistä.

Haittavaikutukset ovat annoksesta riippuvia ja vähenevät annosta pienennettäessä. Väsyttävä vaikutus on yleinen erityisesti vanhuksilla. Bentsodiatsepiinien väsyttävät ja koordinaatiohäiriöitä aiheuttavat vaikutukset ovat voimakkaimmillaan hoidon alussa ja niille kehittyy jatkuvassa käytössä toleranssi.

Oksatsepaami saattaa aiheuttaa muistihäiriöitä, etenkin ns. anterogradista amnesiaa. Muistihäiriöiden riski kasvaa suuria annoksia käytettäessä, ja niihin saattaa liittyä epätarkoituksenmukaista käytöstä.

Bentsodiatsepiinien käyttö voi jo tavallisin hoitoannoksin ja lyhytaikaisen käytön jälkeen aiheuttaa fyysistä riippuvuutta. Hoidon äkillinen lopettaminen aiheuttaa tällöin vieroitus- tai rebound-oireita (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Taustalla oleva masennus voi manifestoitua bentsodiatsepiinien tai bentsodiatsepiinien kaltaisten lääkkeiden käytön yhteydessä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Veri ja imukudos

Verenkuvan muutokset

Psyykkiset häiriöt

Paradoksaaliset reaktiot (kiihtyneisyys, aggressiivisuus), libidon muutokset

Hermosto

Väsymys/uneliaisuus

Muistihäiriöt, ataksia, huimaus, päänsärky

Verisuonisto

Hypotensio

Ruoansulatuselimistö

Ruoansulatuskanavan häiriöt, suun kuivuminen

Maksa ja sappi

Ikterus

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottumat, mukaan lukien vakavat ihoreaktiot

Luusto, lihakset ja sidekudos

Lihasheikkous

Munuaiset ja virtsatiet

Virtsaretentio

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Pelkästään bentsodiatsepiineja nauttineiden potilaiden kuolemaan johtaneet myrkytykset ovat harvinaisia. Oksatsepaamia on raportoitu nautitun jopa 2400 mg ilman fataaleja seuraamuksia. Kombinaatio alkoholin ja keskushermostoon vaikuttavien lääkeaineiden kanssa on kuitenkin vaarallinen.

Oireet

Väsymys, ataksia, tajuttomuus. Harvoin hypotensio. Hengitysdepressio on mahdollinen, lapset ovat aikuisia herkempiä ja vaara on merkittävä myös vanhuksilla ja kroonista keuhkosairautta sairastavilla potilailla.

Hoito

Oireenmukainen. Hengityksen valvonta tärkeintä. Vaikeissa myrkytyksissä annetaan spesifistä bentsodiatsepiiniantagonistia, flumatseniilia. Flumatseniili ei aina täysin poista bentsodiatsepiinien aiheuttamaa hengityslamaa. Sekamyrkytyksissä, joissa on mukana kouristuksia aiheuttavia aineita, kuten trisyklisiä masennuslääkkeitä, flumatseniilin annon jälkeen voi tulla kouristuksia.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Bentsodiatsepiinijohdokset, ATC-koodi: N05BA04

Oksatsepaami on bentsodiatsepiineihin kuuluva anksiolyytti ja unilääke. Bentsodiatsepiinien vaikutukset kohdistuvat lähes pelkästään keskushermostoon, jossa ne sitoutuvat GABAA-reseptoriin. Bentsodiatsepiinien sitoutuminen saa aikaan reseptorin konformaatiomuutoksen, joka edistää GABA:n, keskushermoston yleisimmän inhibitorisen välittäjäaineen vaikutuksia. Bentsodiatsepiineillä on ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta lievittävä tai poistava ns. anksiolyyttinen vaikutus, joka voidaan osoittaa myös eläinkokeissa. Toinen selvästi havaittava ja terapeuttisesti hyödynnetty vaikutus on väsyttävä eli sedatiivinen, uneen vaipumista ja unen jatkumista edistävä vaikutus. Kaikilla bentsodiatsepiineillä on lisäksi kouristuksia estävä sekä poikkijuovaista lihasta relaksoiva vaikutus.

Farmakokinetiikka

Oraalisesti annettu oksatsepaami imeytyy täydellisesti eikä ruokailu vaikuta sen imeytymiseen. Vesiliukoisuutensa takia oksatsepaami imeytyy hitaammin kuin muut bentsodiatsepiinit ja penetroituu aivoihin hitaammin, joten vaikutus ei ole äkillinen. Oksatsepaamilla ei ole alkureitin metaboliaa ja huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan 2–4 tunnin kuluttua annostelusta.

Oksatsepaami sitoutuu plasman proteiineihin 95–98 prosenttisesti ja sen jakautumistilavuus vaihtelee 0,4–2,3 l/kg välillä. Oksatsepaami konjugoituu maksassa glukuronihapon kanssa ja tämä inaktiivinen glukuronidikonjugaatti erittyy pääasiallisesti (yli 95 %) virtsaan. Eliminaation puoliintumisaika on keskimäärin 9 tuntia (vaihteluväli 4–24 tuntia) ja puhdistuma 0,52–2,38 ml/min x kg. Alkoholin aiheuttamassa maksakirroosissa oksatsepaamin puoliintumisaika yleensä pitenee, mutta akuutissa virushepatiitissa sen farmakokinetiikka ei muutu. Siten oksatsepaami sopii maksavauriopotilaille ehkä paremmin, kuin hydroksyloitumista kaipaavat bentsodiatsepiinit. Ikääntyminen ei vaikuta oksatsepaamin farmakokinetiikkaan.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Viimeaikaisissa eläinkokeissa ei ole tullut merkittävää uutta tutkimustietoa oksatsepaamista. Sen LD50 suun kautta annosteltuna on hiirellä 3,7 g/kg, rotalla > 8 g/kg ja kaniinilla > 2 g/kg.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Laktoosimonohydraatti

Maissitärkkelys

Liivate

Talkki

Magnesiumstearaatti

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle. Säilytä alle 25 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

OPAMOX tabletti
15 mg (J) 30 kpl (3,30 €), 100 kpl (7,44 €)
30 mg (J) 30 kpl (8,29 €), 100 kpl (13,97 €)
50 mg (J) 30 kpl (7,44 €), 100 kpl (21,77 €)

PF-selosteen tieto

HDPE-tölkki, HDPE-kierrekorkki, 30 ja 100 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai melkein valkoinen, päällystämätön, tasainen, viistoreunainen, jakouurteellinen tabletti,
15 mg: koko 6,9–7,3 mm, koodi ORN 261.

30 mg: koko 8,9–9,3 mm, koodi ORN 262.

50 mg: koko 8,9–9,3 mm, koodi ORN 263.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

OPAMOX tabletti
15 mg 30 kpl, 100 kpl
30 mg 100 kpl
50 mg 30 kpl, 100 kpl

  • Peruskorvaus (40 %).

OPAMOX tabletti
30 mg 30 kpl

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

N05BA04

SPC:n muuttamispäivämäärä

16.04.2018