Valmisteyhteenveto

R NITROSID infuusiokonsentraatti, liuosta varten 1 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

1 ml sisältää isosorbididinitraattia 1 mg.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Vaikea, epästabiili tai pitkittynyt angina pectoris. Vaikea sydämen vasemman kammion vajaatoiminta erityisesti sydäninfarktin yhteydessä.

Annostus ja antotapa

Nitrosid-infuusiokonsentraatti annetaan kestoinfuusiona sairaalahoidossa. Hoito edellyttää huolellista, jatkuvaa verenkierron valvontaa kliinisin keinoin tai suorin painemittauksin. Hoito aloitetaan varovasti, ja annosta nostetaan toivotun vaikutuksen saamiseksi. Vasemman eteisen ja kammion täyttöpaine tai systolinen valtimopaine eivät saa alentua liikaa.

Annostus on yksilöllinen ja vasteesta riippuvainen. Aloitusannos on 1–2 mg/tunti, ylläpitoannos tavallisesti 2–7 mg/tunti, harvoin yli 10 mg/tunti. Vuorokausiannos ei yleensä ylitä 200 mg:aa. Hoidettaessa vaikeaa sydämen vajaatoimintaa voidaan joutua käyttämään suurempia annoksia.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Nitrosid-infuusioliuos sopii käytettäväksi lasista, polyetyleenistä (PE), polypropyleenistä (PP) tai polytetrafluoroetyleenistä (PTFE) (teflonista) valmistettujen infuusioyksiköiden kanssa. Sen sijaan polyvinyylikloridista (PVC) tai polyuretaanista (PU) tehtyjä infuusiolaitteita kannattaa välttää, koska isosorbididinitraatti absorboituu osittain näihin.

Mikäli käytetään injektioautomaattia, on lääkkeen laimentaminen tarpeetonta
(Nitrosid i.v. 1 ml = 1 mg).

Annostelutaulukko:

Annos

Lääkeliuoksen infuusio-ohje (Nitrosid 1 ml = 0,1 mg)
mg/tunti 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
tippaa/min 3-4 7 10 13 17 20 23 27 30 33
ml/tunti 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

 

Annostelu injektioautomaatilla (Nitrosid 1 ml = 1 mg)

Annos

infuusio-ohje
mg/tunti 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
ml/tunti 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

 

Annostelu ja lääkkeen anto tapahtuvat säädetyllä kestoinfuusiolla tai injektioautomaatilla yhdistettynä jatkuvaan sydän- ja verenkiertostatuksen valvontaan.

 

Annosmuutosten tarpeesta vanhuksilla ei ole olemassa tietoa.

Pediatriset potilaat

Nitrosidin turvallisuutta ja tehoa ei ole osoitettu lapsilla.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, orgaanisille nitraateille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
  • Vaikea hypovolemia
  • Akuutti verenkiertohäiriö (sokki, verenkiertokollapsi)
  • Kardiogeeninen sokki (jollei riittävää loppudiastolista painetta pystytä pitämään yllä)
  • Vaikea hypotensio (systolinen verenpaine alle 90 mmHg)
  • Hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia
  • Aortta- tai mitraalistenoosi
  • Konstriktiivinen perikardiitti
  • Sydäntamponaatio
  • Vaikea hoitamaton anemia
  • Kohonnutta intrakraniaalista painetta aiheuttavat tilat
  • Nitraattihoidon aikana ei tule käyttää fosfodiesteraasi tyyppi 5:n estäjiä, kuten sildenafiilia, vardenafiilia tai tadalafiilia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).
  • Nitraattihoidon aikana ei pidä käyttää riosiguaattia (liukoisen guanylaattisyklaasin stimulaattori), (ks.kohta Yhteisvaikutukset).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Nitrosidia tulee käyttää erityisellä varovaisuudella ja lääkärin valvonnan alla.

Nitraatit saattavat tehostaa muiden verenpainetta alentavien lääkkeiden vaikutusta. Myös samanaikainen alkoholin käyttö saattaa aiheuttaa verenpaineen laskua.

Varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa potilaita, joilla on vaikea maksasairaus, ortostaattinen toimintahäiriö tai matala täyttöpaine, kuten akuutin sydäninfarktin tai vasemman kammion vajaatoiminnan yhteydessä. Nitraatit saattavat myös kohottaa kallonsisäistä painetta (kallonsisäisen paineen nousua on tähän mennessä kuitenkin havaittu vain suuriannoksisen suonensisäisen glyseryylitrinitraatin annon jälkeen). Nitraatit voivat myös nostaa silmänpainetta glaukoomaa sairastavilla potilailla.

Kiertävää verivolyymia ja systeemistä verenpainetta on pidettävä riittävän suurina (kiilapaine >12 mmHg, systolinen verenpaine > 90 – 95 mmHg, diureesiseuranta). Erityistä huolellisuutta on noudatettava, kun hoidetaan potilaita, joilla on huomattava bradykardia.

Nitraattien vaikutusta kohtaan voi kehittyä toleranssia varsinkin käytettäessä suurehkoja annoksia. Toleranssin kehittymistä voidaan vähentää välttämällä suurien annosten jatkuvaa käyttöä. Tehon alenemista on myös havaittu käytettäessä useampaa nitraattivalmistetta yhtä aikaa.

Potilaille, jotka ovat äskettäin käyttäneet fosfodiesteraasi tyyppi 5:n estäjiä (kuten sildenafiilia, vardenafiilia, tadalafiilia), ei tule antaa akuuttihoitoa isosorbididinitraatilla (0,05 % ja 0,1 % i.v., 5 mg ja 10 mg tabletit) seuraavaan 24 tuntiin (48 tuntiin tadalafiiliä käyttäneillä) (ks. kohta Vasta-aiheet ja 4.5).

Nitrosid-hoitoa ei tule keskeyttää voidakseen käyttää fosfodiesteraasi tyyppi 5:n estäjiä, kuten sildenafiilia, vardenafiilia tai tadalafiilia, koska angina pectoris -kohtauksen riski saattaa kasvaa (ks. kohta Vasta-aiheet ja 4.5).

Hypoksemia

Varovaisuutta on noudatettava hoidettessa potilaita, joilla on keuhkosairaudesta tai iskeemisestä sydämen vajaatoiminnasta johtuva hypoksemia ja ventilaation/perfuusion epätasapaino. Isosorbididinitraatti voi potenttina vasodilataattorina lisätä perfuusiota keuhkojen huonosti tuulettuvilla alueilla, pahentaen ventilaatio/perfuusio -epätasapainoa ja edelleen vähentäen valtimoiden happiosapainetta.

Yhteiskäyttöä alkoholin kanssa tulee välttää hypotensiivisen ja vasodilatoivan vaikutuksen vuoksi (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Nitrosid-infuusiokonsentraatti on ylikyllästetty liuos, jossa saattaa tapahtua kiteytymistä (neulasmaisia kiteitä) esimerkiksi silloin, jos ampulliin tulee särö. Kiteytynyttä liuosta ei saa käyttää.

Lääke sisältää natriumia 3,57 mg/ml.

Yhteisvaikutukset

Muut verenpainetta laskevat tai vasodilataatiota aiheuttavat lääkkeet kuten kalsiumsalpaajat, beetasalpaajat, diureetit, ACE:n estäjät, MAO-estäjät, trisykliset antidepressiivit, antipsykootit sekä alkoholi, voivat lisätä nitraattien verenpainetta laskevaa vaikutusta. Eräissä tapauksissa tulehduskipulääkkeet saattavat heikentää hoitovastetta. Nitraatit saattavat lisätä dihydroergotamiinin hyötyosuutta ja näin voimistaa sen verenpainetta kohottavaa vaikutusta.

Isosorbididinitraatin käyttö yhdessä liukoisen guanylaattisyklaasin stimulaattorin, riosiguaatin, kanssa on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet.), koska samanaikainen käyttö voi aiheuttaa hypotensiota.

Nitrosidin verenpainetta alentava vaikutus lisääntyy, jos samanaikaisesti käytetään fosfodiesteraasi tyyppi 5:sta estäviä potenssihäiriölääkkeitä, kuten sildenafiilia, vardenafiilia tai tadalafiilia (ks. kohta Vasta-aiheet ja 4.4). Seurauksena voi olla hengenvaarallisia kardiovaskulaarisia komplikaatioita. Täten fosfodiesteraasiestäjiä (esim. sildenafiilia, vardenafiilia tai tadalafiilia) ei tule käyttää Nitrosid-hoidon aikana. Potilaille, jotka ovat äskettäin käyttäneet fosfodiesteraasiestäjiä, ei tule antaa akuuttihoitoa isosorbididinitraatilla seuraavaan 24 tuntiin sildenafiilia ja vardenafiilia käyttäneillä tai seuraavaan 48 tuntiin taladafiiliä käyttäneillä.

Sapropteriini [tetrahydrobiopteriini (BH4)] on typpioksidisyntetaasin kofaktori. On suositeltavaa noudattaa varovaisuutta käytettäessä sapropteriinia sisältäviä lääkkeitä samanaikaisesti typpioksidin (NO) metaboliaan tai toimintaan vaikuttavien vasodilatoivien valmisteiden kanssa. Näihin kuuluvat klassiset NO:n luovuttajat, esimerkiksi glyseryylitrinitraatti (GTN), isosorbididinitraatti (ISDN), isosorbidimononitraatti sekä muut vastaavat valmisteet.

Raskaus ja imetys

Hedelmällisyys

Isosorbidinitraatin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoa.

Raskaus

Emolle toksisilla annoksilla tehdyissä eläinkokeissa (rotat ja kanit) isosorbididinitraatilla ei ole havaittu olevan haitallisia vaikutuksia sikiölle. Lääkkeen käytöstä raskaana olevilla naisilla ei kuitenkaan ole riittäviä, hyvin kontrolloituja tutkimuksia. Koska eläinkokeiden perusteella ei pystytä täysin ennustamaan ihmisille ilmaantuvia haittoja, Nitrosidia tulisi käyttää vain, jos hoito katsotaan välttämättömäksi. Näissä tilanteissa käytön hyödyt ja mahdolliset haitat on tarkoin punnittava keskenään ja tällöin hoidon tulee tapahtua lääkärin jatkuvan valvonnan alla.

Imetys

Saatavilla oleva tieto on riittämätöntä imetyksen aikaisen riskin arvioimiseen. On olemassa tietoa, että nitraatit erittyvät rintamaitoon ja ne voivat aiheuttaa imeväisikäisille methemoglobinemiaa. Ei ole määritetty, kuinka suuressa määrin isosorbididinitraatti ja sen metaboliitit erittyvät rintamaitoon. Tästä syystä varovaisuutta on noudatettava annettaessa Nitrosidia imettäville naisille.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Nitrosid-hoidolla voi olla vaikutusta potilaan suorituskykyyn siinä määrin, että hänen kykynsä ajaa autoa tai käyttää koneita on heikentynyt. Valmisteen käyttö voi heikentää potilaan suorituskykyä erityisesti hoidon alussa, annosta suurennettaessa tai käytettäessä yhdessä alkoholin kanssa.

Haittavaikutukset

Valtaosa haittavaikutuksista aiheutuu isosorbidinitraatin farmakodynaamisista vaikutuksista, joiden välttämiseksi on tärkeää aina aloittaa hoito pienillä annoksilla ja lisätä annosta vasteen mukaan.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:
Hyvin yleinen (≥ 1/10)
Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)
Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)
Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
Hyvin harvinainen (< 1/10 000)
Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

 

Hyvin yleinen

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Hyvin harvinainen

Tuntematon

Veri ja imukudos

     

Methemoglo-binemia

   

Psyykkiset häiriöt

 

Sekavuus

 

Levottomuus

   

Hermosto

Päänsärky

Huimaus, uneliaisuus

 

Pyörtyminen

   

Sydän

 

Takykardia

Angina pectoris-oireiden paheneminen

Bradykardia, palautuva AV-katkos

   

Verisuonisto

 

Hypotensio (varsinkin ortostaattinen)

Kasvojen punoitus, verenkiertokollapsi (johon liittyy joskus bradyarytmiaa ja pyörtymistä)

     

Ruuansulatus-elimistö

   

Pahoinvointi, oksentelu

 

Närästys

 

Iho ja ihonalainen kudos

   

Allergiset ihoreaktiot (esim. ihottuma)

 

Stevens-Johnsonin oireyhtymä, angio-edeema

Eksfoliatiivi-nen dermatiitti

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

Heikkouden tunne

       

 

Orgaanisten nitraattien on raportoitu aiheuttaneen vakavia hypotensiivisiä reaktioita, joihin liittyy pahoinvointia, oksentelua, levottomuutta, ihon kalpeutta ja voimakasta hikoilua.

Ohimenevää hypoksiaa saattaa esiintyä Nitrosid-hoidon aikana johtuen verenkierron uudelleenjakaantumisesta keuhkoissa. Erityisesti sepelvaltimotautia sairastaville potilaille tämä saattaa aiheuttaa sydänlihasiskemian pahenemista. Nitrosid-hoito tulee lopettaa asteittain. Pitkäkestoinen, jatkuva nitraatti-infuusio saattaa johtaa toleranssin kehittymiseen.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta -tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Eläinkokeiden perusteella hiirillä on havaittu merkittävää kuolleisuutta (LD50) 33,4 mg/kg suonensisäisellä kerta-annoksella.

Oireet:

Liian voimakkaan nitraattivaikutuksen oireita ovat hypotensio (≤ 90 mmHg), päänsärky, kalpeus, hikoilu, heikko pulssi, sekavuus, heikkous, huimaus, takykardia, ripuli, pahoinvointi ja oksentelu. Suuret nitraattiannokset saattavat aiheuttaa myös methemoglobinemiaa ja syanoosia, joihin voi liittyä tiheä hengitys, ahdistuneisuus, tajunnanmenetys ja sydämenpysähdys. Hyvin suuret annokset voivat nostaa kallonsisäistä painetta ja aiheuttaa neurologisia häiriöitä.

Hoito:

Yliannostuksen hoito on oireenmukaista.

Hoitona ovat reaktion voimakkuudesta riippuen jalkojen kohoasento, hapen anto, nesteytys ja tarvittaessa verenpaineen nostaminen inotroopeilla/vasokonstriktoreilla. Adrenaliinin käyttöä ei suositella. Methemoglobinemian hoidossa käytetään metyleenisineä ja tarvittaessa hemodialyysiä. Jos potilaalla esiintyy hengitys- tai sydänpysähdyksen oireita, elvytystoimenpiteet on aloitettava välittömästi.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Orgaaniset nitraatit, ATC-koodi: C01DA08.

Isosorbididinitraatti lisää typpioksidin määrää verisuonten seinämässä ja stimuloi sitä kautta guanylaattisyklaasientsyymiä, aiheuttaen verisuonen seinämän sileiden lihassolujen relaksaation. Pääasiallisin vaikutusmekanismi on kapasitanssisuonten dilataatio, jonka seurauksena laskimopaluu, täyttöpaine sekä sydämen seinämäkuormitus vähenevät ja sydämen hapentarve pienenee. Vasodilatoiva vaikutus kohdistuu myös valtimoihin, laajentaen sepelvaltimoita ja aiheuttaen perifeerisen ja keuhkoverenkierron vastuksen laskun. Vaikutus on voimistunut niillä verisuoniston alueilla, joilla verisuonten seinämän oma typpioksidituotanto on vähentynyt. ISDN konsentroituu verisuonten seinämiin huomattavasti suurempina määrinä kuin mononitraatit. ISDN:llä on myös trombosyyttien aggregaatiota estävää vaikutusta.

Farmakokinetiikka

Suonensisäisesti annostellun isosorbididinitraatin puoliintumisaika on noin 10 minuuttia. Sen aktiivisten metaboliittien, isosorbidi-2-mononitraatin ja isosorbidi-5-mononitraatin, puoliintumisajat ovat 1,5–2 tuntia sekä 4–6 tuntia. ISDN-liuoksen biologinen hyötyosuus on 100 %, koska se annetaan laskimoon.

Pitkäkestoinen yhtäjaksoinen infuusio saattaa johtaa nitraattitoleranssin kehittymiseen. Sitä voidaan välttää antamalla valmiste jaksottaisesti silloin, kun tarvitaan pitkään kestävää suonensisäistä lääkitystä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Tutkimukset eivät ole osoittaneet akuutin toksisuuden riskejä. Kroonisissa toksisuuskokeissa on havaittu eläimillä toksisina vaikutuksina keskushermosto-oireita sekä maksan koon suurenemista hyvin suurilla annoksilla. Prekliinisissä kokeissa ei ole havaittu merkkejä teratogeenisuudesta, mutageenisuudesta tai karsinogeenisuudesta.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Natriumkloridi Injektionesteisiin käytettävä vesi

Valmiste voi sisältää natriumhydroksidia tai kloorivetyhappoa pH:n säätöä varten.

Yhteensopimattomuudet

Ks. kohta Annostus ja antotapa.

Kestoaika

5 vuotta.

Laimennettu liuos on käytettävä heti.

Säilytys

Säilytä huoneenlämmössä (15–25 ºC).

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

NITROSID infuusiokonsentraatti, liuosta varten
1 mg/ml 50 ml (42,45 €), 10 x 10 ml (64,72 €)

PF-selosteen tieto

50 ml lasinen injektiopullo, kumitulppa.

10 x 10 ml OPC-lasiampulli.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Nitrosid-infuusiokonsentraatti tulee laimentaa aseptisesti. Laimennettu liuos on annettava potilaalle välittömästi, ja infuusion tulee tapahtua 24 tunnin kuluessa. Suositeltava laimennus on 10 mg (1 ampulli)/100 ml tai 50 mg (yksi 50 ml:n pullo tai 5 ampullia)/500 ml. Infuusioliuosta valmistettaessa poistetaan ensin konsentraattia vastaava nestemäärä liuospullosta, jonka jälkeen Nitrosid-ampulli avataan ja lisätään infuusiopulloon. Laimennusliuoksena voidaan käyttää glukoosiliuosta, fysiologista keittosuolaliuosta tai Ringerin liuosta.

Korvattavuus

NITROSID infuusiokonsentraatti, liuosta varten
1 mg/ml 50 ml, 10 x 10 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

C01DA08

SPC:n muuttamispäivämäärä

20.01.2017