Valmisteyhteenveto

R NEBIVOLOL ORION tabletti 5 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 5 mg nebivololia, mikä vastaa 5,45 mg nebivololihydrokloridia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: 85,96 mg laktoosimonohydraattia/tabletti.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Hypertensio

Essentiaalisen hypertension hoito.

Krooninen sydämen vajaatoiminta

Vakaan lievän ja keskivaikean kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoito tavanomaisten hoitomuotojen lisäksi iäkkäillä yli 70-vuotiailla potilailla.

Annostus ja antotapa

Annostus

Hypertensio

Aikuiset

Annostus on yksi tabletti (5 mg) vuorokaudessa, otettava mieluiten aina samaan aikaan vuorokaudesta.

Verenpainetta alentava vaikutus ilmenee 1–2 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Joskus optimaalinen vaikutus saavutetaan vasta neljän viikon kuluttua.

Käyttö muiden verenpainelääkkeiden kanssa

Beetasalpaajia voidaan käyttää joko yksin tai yhdessä muiden verenpainelääkkeiden kanssa. Tähän mennessä additiivinen verenpainetta laskeva vaikutus on todettu ainoastaan käytettäessä Nebivolol Orion 5 mg -tabletteja yhdessä hydroklooritiatsidin 12,5–25 mg kanssa.

Munuaisten vajaatoimintapotilaat

Munuaisinsuffisienssipotilaille suositeltava alkuannos on 2,5 mg vuorokaudessa. Tarvittaessa annos voidaan suurentaa 5 mg:aan vuorokaudessa.

Maksan vajaatoimintapotilaat

Tietoja käytöstä potilailla, joilla on maksasairaus tai maksan vajaatoimintaa, on vähän, minkä vuoksi Nebivolol Orion -tablettien antaminen näille potilaille on kontraindisoitua.

Iäkkäät potilaat

Yli 65-vuotiaille potilaille suositeltava alkuannos on 2,5 mg vuorokaudessa. Tarvittaessa annos voidaan suurentaa 5 mg:aan vuorokaudessa. Koska kokemukset lääkkeen käytöstä yli 75-vuotiaille potilaille ovat vähäisiä, käytössä tulee noudattaa varovaisuutta ja potilaiden tilaa on seurattava huolellisesti.

Pediatriset potilaat

Nebivololin käyttöä alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hoidossa ei suositella, koska tiedot turvallisuudesta ja tehosta puuttuvat.

Krooninen sydämen vajaatoiminta

Vakaan kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoito on aloitettava suurentamalla annostusta vähitellen, kunnes päästään optimaaliseen potilaskohtaiseen ylläpitoannokseen.

Potilaiden kroonisen sydämen vajaatoiminnan tulee olla vakaa, eikä kuuden edellisen viikon aikana ole saanut ilmetä akuuttia vajaatoimintaa. On suositeltavaa, että hoitava lääkäri on perehtynyt kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoitoon.

Jos potilas saa kardiovaskulaarisia lääkkeitä, kuten diureetteja ja/tai digoksiinia ja/tai ACE:n estäjiä ja/tai angiotensiini II:n antagonisteja, näiden lääkkeiden annostusten pitää olla vakiintuneita kahden viikon ajan ennen Nebivolol Orion -hoidon aloittamista.

Annosta suurennetaan hoidon alussa seuraavin portain 1–2 viikon välein potilaan sietokyvyn mukaan: 1,25 mg nebivololia, jonka jälkeen annetaan 2,5 mg nebivololia kerran vuorokaudessa, sitten 5 mg kerran vuorokaudessa ja sitten 10 mg kerran vuorokaudessa. Suurin suositeltava annos on 10 mg nebivololia kerran vuorokaudessa.

Hoidon aloitus ja jokainen annoksen suurentaminen on tehtävä kokeneen lääkärin valvonnassa, johon varataan vähintään 2 tuntia aikaa. Näin voidaan varmistaa, että potilaan kliininen status (etenkin verenpaine, sydämen syke, johtumishäiriöt, sydämen vajaatoiminnan pahenemisen merkit) pysyy vakaana.

Haittavaikutusten ilmeneminen saattaa estää sen, että jokaista potilasta voitaisiin hoitaa suurimmalla suositeltavalla annoksella. Annosta voidaan tarvittaessa myös pienentää vaiheittain ja suurentaa uudelleen sopivaksi katsottavalla tavalla.

Jos annosta suurennettaessa ilmenee sydämen vajaatoiminnan pahenemista tai huonoa siedettävyyttä, on suositeltavaa ensin pienentää nebivololin annosta tai lopettaa välittömästi lääkkeen anto jos tarpeen (jos verenpaine laskee jyrkästi, sydämen vajaatoiminta huononee, ja siihen liittyy akuutti keuhkoedeema, sydänperäinen sokki, oireinen bradykardia tai eteis-kammiokatkos).

Vakaan kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoito nebivololilla on yleensä pitkäaikaista.

Nebivololihoitoa ei ole suositeltavaa lopettaa äkillisesti, koska tämä voi ohimenevästi huonontaa sydämen vajaatoimintaa. Jos lääkkeen antamisen lopettaminen on välttämätöntä, annosta on vähitellen pienennettävä puolittaen sitä viikoittain.

Munuaisten vajaatoimintapotilaat

Lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien annosta ei tarvitse muuttaa, koska annos titrataan suurimpaan siedettyyn annokseen potilaskohtaisesti. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien (seerumin kreatiniini ≥ 250 mikromol/l) hoidosta tällä lääkkeellä ei ole kokemusta. Siksi nebivololin antaminen näille potilaille ei ole suositeltavaa.

Maksan vajaatoimintapotilaat

Lääkkeen käytöstä maksan vajaatoimintapotilailla on niukasti tietoa. Siksi Nebivolol Orion -tablettien antaminen näille potilaille on kontraindisoitua.

Iäkkäät potilaat

Annosta ei tarvitse muuttaa, koska annos titrataan suurimpaan siedettyyn annokseen potilaskohtaisesti.

Pediatriset potilaat

Nebivololin käyttöä alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille ei suositella, koska tiedot turvallisuudesta ja tehosta puuttuvat.

Antotapa

Tabletti tai sen osat otetaan riittävän nestemäärän kanssa (esimerkiksi lasillinen vettä). Tabletti voidaan ottaa ruuan kanssa tai ilman.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • Maksan vajaatoiminta tai maksan toiminnan heikkeneminen
  • Akuutti sydämen vajaatoiminta, sydänperäinen sokki tai kompensoimattomat sydämen vajaatoimintakohtaukset, jotka vaativat inotrooppista i.v.-hoitoa
  • Sairas sinus -oireyhtymä, mukaan lukien sinus-eteiskatkos
  • 2. tai 3. asteen eteis-kammiokatkos
  • Aiempi bronkospasmi ja astma
  • Vaikea krooninen ahtauttava keuhkosairaus
  • Hoitamaton feokromosytooma
  • Metabolinen asidoosi
  • Bradykardia (pulssi < 60 lyöntiä/min ennen hoidon aloittamista)
  • Hypotensio (systolinen verenpaine < 90 mmHg)
  • Vaikea ääreisverenkiertohäiriö
  • Käyttö floktafeniinin ja sultopridin kanssa (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Ks. myös kohta Haittavaikutukset.

Seuraavia tilanteita koskevat samat varoitukset ja varotoimet kuin beeta-agonisteja yleensä.

Anestesia

Beetasalpaajahoito vähentää rytmihäiriöriskiä anestesian induktion ja intubaation aikana. Jos beetasalpaajahoito keskeytetään ennen leikkausvalmisteluja, se tulisi tehdä vähintään 24 tuntia aikaisemmin.

Varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä tiettyjä sydämen toimintaa lamaavia anestesialääkkeitä, kuten syklopropaania, eetteriä tai trikloorietyleeniä. Vagaalisia reaktioita voidaan ehkäistä antamalla potilaalle atropiinia suoneen.

Sydämeen ja verenkiertoon liittyvät

Yleensä beeta-agonisteja ei tule antaa potilaille, joilla on hoitamaton sydämen vajaatoiminta, ellei heidän tilansa ole vakaa.

Potilailta, joilla on sepelvaltimosairaus, beetasalpaajahoito tulee lopettaa vähitellen 1–2 viikon aikana. Korvaushoito tulee tarvittaessa aloittaa samanaikaisesti angina pectoris -oireiden pahenemisen estämiseksi.

Beetasalpaajat voivat aiheuttaa bradykardiaa. Pulssin laskiessa alle 50–55 lyöntiin/min levossa ja/tai mikäli potilaalle ilmaantuu bradykardiaan viittaavia oireita, annosta tulee pienentää.

Beetasalpaajia tulee antaa varoen

  • potilaille, joilla on perifeerisiä verenkiertohäiriöitä (Raynaud’n oireyhtymä, katkokävely), koska ne saattavat paheta
  • potilaille, joilla on 1. asteen eteis-kammiokatkos, koska beetasalpaajat vaikuttavat haitallisesti johtumisaikaan
  • potilaille, joilla on hoitamaton alfa-reseptorivälitteinen sepelvaltimoiden supistustila (Prinzmetalin angina), koska beetasalpaajat saattavat lisätä angina pectoris -kohtausten määrää ja kestoa.

Nebivololin samanaikainen käyttö verapamiilin ja diltiatseemin kaltaisten kalsiuminestäjien, luokan I rytmihäiriölääkkeiden ja keskushermostoon vaikuttavien verenpainelääkkeiden kanssa ei yleensä ole suositeltavaa. Tarkemmat tiedot kohdassa Yhteisvaikutukset.

Aineenvaihdunta/endokrinologia

Nebivololi ei vaikuta diabetespotilaiden verensokeritasapainoon. Varovaisuutta on kuitenkin syytä noudattaa annettaessa valmistetta diabetespotilaille, koska se saattaa peittää hypoglykemian oireita (takykardia, sydämentykytys).

Beetasalpaajat saattavat peittää kilpirauhasen liikatoiminnan takykardiaoireita. Lääkityksen äkillinen lopettaminen saattaa voimistaa oireita.

Hengityselimet

Kroonisia ahtauttavia keuhkosairauksia sairastaville potilaille beetasalpaajia tulee antaa varoen, koska hengitysteiden ahtautuminen saattaa paheta.

Muuta

Psoriaasipotilaille beetasalpaajia tulee antaa vain tarkan harkinnan jälkeen.

Beetasalpaajat saattavat lisätä herkkyyttä allergeeneille ja anafylaktisten reaktioiden vakavuutta.

Beetasalpaajat voivat vähentää kyynelnesteen eritystä.

Kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoidon aloittaminen nebivololilla vaatii säännöllistä potilaan tilan seuraamista. Annostuksesta ja antotavasta on tietoa kohdassa Annostus ja antotapa. Hoitoa ei pidä lopettaa äkillisesti, ellei tämä ole selvästi aiheellista. Lisätietoja kohdassa Annostus ja antotapa.

Tämä lääkevalmiste sisältää laktoosia. Tätä lääkettä ei pidä määrätä potilaalle, jolla on harvinaisena perinnöllisenä sairautena galaktoosi-intoleranssi, Lapp-laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosimalabsorptio.

Yhteisvaikutukset

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Vasta-aiheiset yhdistelmät

Floktafeniini (NSAID): beetasalpaajat voivat häiritä hypotensioon tai sokkiin liittyviä kompensatorisia kardiovaskulaarireaktioita, joita floktafeniini voi aiheuttaa.

Sultopridi (psyykenlääke): nebivololia ei tule antaa samaan aikaan sultopridin kanssa kammioarytmioiden riskin suurenemisen vuoksi.

Yhdistelmät, joita ei suositella

Luokan I rytmihäiriölääkkeet (kinidiini, hydrokinidiini, sibentsoliini, flekainidi, disopyramidi, lidokaiini, meksiletiini, propafenoni): vaikutus eteis-kammiojohtumisaikaan voi voimistua ja negatiivinen inotrooppinen vaikutus voimistua (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Verapamiilin ja diltiatseemin kaltaiset kalsiuminestäjät: negatiivinen vaikutus supistuvuuteen ja eteis-kammiojohtumiseen. I.v.-verapamiilin antaminen potilaille, jotka saavat beetasalpaajahoitoa, saattaa aiheuttaa voimakkaan verenpaineen laskun ja eteis-kammiokatkoksen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Keskushermostoon vaikuttavat verenpainelääkkeet (klonidiini, guanfasiini, moksonidiini, metyylidopa, rilmenidiini): samanaikainen käyttö saattaa pahentaa sydämen vajaatoimintaa vähentämällä keskushermoston sympaattista tonusta (vähentämällä sydämen sykettä ja minuuttivolyymia, aiheuttamalla vasodilaatiota) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Lääkkeen käytön äkillinen lopettaminen, etenkin ennen beetasalpaajan käytön lopettamista, saattaa lisätä rebound-hypertension riskiä.

Varoen käytettävät yhdistelmät

Luokan III rytmihäiriölääkkeet (amiodaroni): vaikutus eteis-kammiojohtumisaikaan voi voimistua.

Anestesia-aineet – haihtuvat halogenoidut: beetasalpaajien ja anestesialääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa heikentää reflektorista takykardiaa ja lisätä hypotensioriskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Beetasalpaajahoidon äkillistä lopettamista on yleensä vältettävä. Anestesiologille tulee aina ilmoittaa, jos potilas käyttää Nebivolol Orion -tabletteja.

Insuliini ja oraaliset diabeteslääkkeet: vaikka nebivololi ei vaikuta verensokeritasoon, samanaikainen käyttö voi peittää tiettyjä hypoglykemian oireita (sydämentykytystä, takykardiaa).

Baklofeeni (kouristuksia estävä aine), amifostiini (antineoplastinen aine): samanaikainen käyttö verenpainelääkkeiden kanssa todennäköisesti voimistaa verenpainetta alentavaa vaikutusta, minkä vuoksi verenpainelääkkeiden annostusta tulee säätää asianmukaisesti.

Meflokiini (malarianestolääke): teoriassa samanaikainen käyttö beetasalpaajien kanssa voi vaikuttaa pidentävästi QTc-aikaan.

Huomioitavat yhdistelmät

Digitalisglykosidit yhdessä beetasalpaajien kanssa saattavat pidentää eteis-kammio-johtumisaikaa. Nebivololilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ei ole todettu yhteisvaikutuksia. Nebivololi ei vaikuta digoksiinin kinetiikkaan.

Dihydropyridiinin kaltaisten kalsiuminestäjien (amlodipiini, felodipiini, lasidipiini, nifedipiini, nikardipiini, nimodipiini, nitrendipiini) samanaikainen käyttö saattaa suurentaa hypotension riskiä, eikä sydämen vajaatoimintapotilailla voida sulkea pois sen riskin lisääntymistä, että kammion pumppaustoiminta heikkenee.

Psyykenlääkkeiden, depressiolääkkeiden (trisykliset, barbituraatit ja fentiatsiinit), orgaanisten nitraattien ja muiden verenpainelääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa voimistaa beetasalpaajien verenpainetta laskevaa vaikutusta (additiivinen vaikutus).

Tulehduskipulääkkeet (NSAID) eivät vaikuta nebivololin verenpainetta laskevaan vaikutukseen. Huomaa, että pieniä päivittäisannoksia asetyylisalisyylihappoa (esimerkiksi 50 tai 100 mg) verisuonitukkeumien ehkäisemiseen voidaan ottaa turvallisesti Nebivolol Orion -tablettien kanssa.

Sympatomimeettisten lääkkeiden samanaikainen käyttö voi heikentää beeta-agonistien vaikutusta. Beeta-adrenergiset lääkkeet saattavat aiheuttaa sympatomimeettisten lääkkeiden kontrolloimattoman alfa-adrenergisen aktiivisuuden käytettäessä sympatomimeettejä, joilla on sekä alfa- että beeta-adrenerginen vaikutus (hypertension riski, vaikean bradykardian mahdollisuus ja sydänpysähdyksen vaara).

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Koska nebivololi metaboloituu CYP2D6-isoentsyymin vaikutuksesta, tätä entsyymiä estävien aineiden, etenkin paroksetiinin, fluoksetiinin, tioridatsiinin, kinidiinin, terbinafiinin, bupropionin, klorokiinin ja levomepromatsiinin samanaikainen käyttö voi suurentaa nebivololin pitoisuutta plasmassa, mikä suurentaa liiallisen bradykardian ja muiden haittavaikutusten riskiä.

Simetidiinin samanaikaisen annon on todettu lisäävän nebivololin pitoisuuksia plasmassa muuttamatta kuitenkaan sen kliinistä vaikutusta. Ranitidiinin samanaikaisen annon ei ole todettu vaikuttavan nebivololin farmakokinetiikkaan. Mikäli Nebivolol Orion otetaan aterian yhteydessä ja antasideja aterioiden välillä, potilaalle voidaan määrätä molemmat lääkitykset samanaikaisesti.

Nebivololin ja nikardipiinin yhdistelmä lisää jonkin verran kummankin lääkkeen pitoisuuksia plasmassa muuttamatta kuitenkaan niiden kliinistä vaikutusta. Alkoholin, furosemidin tai hydroklooritiatsidin samanaikainen käyttö ei vaikuta nebivololin farmakokinetiikkaan. Nebivololi ei vaikuta varfariinin farmakokinetiikkaan eikä farmakodynamiikkaan.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Nebivololilla on farmakologisia vaikutuksia, jotka voivat olla haitallisia raskaudelle ja/tai sikiölle/vastasyntyneelle. Yleensä beetasalpaajat vähentävät istukan verenvirtausta, mihin on liittynyt kasvun hidastumista, kohdunsisäisiä kuolemia, keskenmenoja ja synnytyksen aikaistumista. Haittavaikutukset (esim. hypoglykemiaa ja bradykardiaa) voivat kohdistua sikiöön ja vastasyntyneeseen. Jos beetasalpaajahoito on tarpeen, on parempi käyttää beeta1-selektiivistä adrenoseptorin estäjää.

Nebivololia ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei se ole ehdottoman tarpeellista. Jos nebivololihoito katsotaan tarpeelliseksi, istukan verenkiertoa ja sikiön kasvua on seurattava. Jos lääke aiheuttaa haittavaikutuksia raskaudelle ja/tai sikiölle, on harkittava vaihtoehtoista hoitoa. Vastasyntyneen tilaa on seurattava huolellisesti. Hypoglykemian ja bradykardian oireet ilmenevät todennäköisesti ensimmäisten kolmen päivän kuluessa.

Imetys

Eläinkokeissa on todettu, että nebivololi erittyy eläinten rintamaitoon. Ei tiedetä, erittyykö lääkevalmiste ihmisen rintamaitoon. Useimmat beetasalpaajat, etenkin lipofiiliset yhdisteet kuten nebivololi ja sen aktiiviset metaboliitit, siirtyvät rintamaitoon, vaikkakin vaihtelevassa määrin. Siksi imetystä ei suositella nebivololihoidon aikana.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Valmisteen vaikutuksia ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ei ole tutkittu. Farmakodynaamisten tutkimusten perusteella nebivololi 5 mg ei vaikuta psykomotorisiin toimintoihin. Jotkut potilaat voivat kokea lähinnä verenpaineen laskusta johtuvia haittavaikutuksia (ks. kohta Haittavaikutukset), kuten huimausta, uupumusta ja pyörrytystä. Jos näitä oireita ilmenee, autolla ajosta ja muista tarkkuutta vaativista suorituksista on syytä pidättäytyä. Näitä vaikutuksia voi esiintyä erityisesti hoidon alussa tai annoksen suurentamisen jälkeen.

Haittavaikutukset

Haittavaikutukset on luetteloitu erikseen hypertension ja kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoidon osalta perussairauksien erilaisuuden takia.

Hypertensio

Ilmoitetut haittavaikutukset ovat seuraavassa taulukossa elinjärjestelmän ja ilmaantuvuuden mukaan:

ELINJÄRJESTELMÄ

Yleiset
(≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinaiset
( 1/1 000, < 1/100)

Hyvin harvinaiset
(< 1/10 000)

Tuntematon
(koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Immuunijärjestelmä

angioedeema, yliherkkyys

Psyykkiset häiriöt

painajaiset, masennus

Hermosto

päänsärky, heitehuimaus, tuntoharhat

pyörtyminen/synkopee

Silmät

näön hämärtyminen

Sydän

sydämen harvalyöntisyys, sydämen vajaatoiminta, hidastunut eteis-kammiojohtuminen / eteis-kammiokatkos

Verisuonisto

hypotensio, katkokävely (sen paheneminen)

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

hengenahdistus

bronkospasmi

Ruoansulatuselimistö

ummetus, pahoinvointi, ripuli

dyspepsia, ilmavaivat, oksentelu

Iho ja ihonalainen kudos

kutina, punoittava ihottuma

psoriasiksen paheneminen

nokkosihottuma

Sukupuolielimet ja rinnat

impotenssi

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

väsymys, turvotus

Joillakin beetasalpaajilla saattaa haittavaikutuksina esiintyä myös harha-aistimuksia, psykooseja, sekavuutta, kylmiä/sinertäviä raajoja, Raynaud’n oireyhtymää, silmien kuivumista ja praktololi-tyyppistä silmiin, limakalvoihin ja ihoon kohdistuvaa toksisuutta.

Beetasalpaajat voivat vähentää kyynelnesteen eritystä.

Krooninen sydämen vajaatoiminta

Lääkkeen käytön aiheuttamista haittavaikutuksista kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavilla on saatu tietoa yhdestä lumekontrolloidusta kliinisestä tutkimuksesta, jossa oli mukana 1 067 nebivololia saavaa potilasta ja 1 061 lumelääkettä saavaa potilasta. Tässä tutkimuksessa 449 nebivololipotilasta (42,1 %) ilmoitti vähintään yhden mahdollisesti lääkkeeseen liittyvän haittavaikutuksen, kun vastaava luku lumelääkettä saavilla potilailla oli 334 (31,5 %). Useimmin nebivololia saavat potilaat ilmoittivat haittavaikutuksina bradykardiaa ja heitehuimausta, joista kumpaakin ilmeni noin 11 %:lla potilaista. Vastaavat ilmaantuvuusluvut lumelääkettä saavilla potilailla olivat bradykardian osalta noin 2 % ja heitehuimauksen 7 %.

Seuraavia ilmaantuvuuslukuja saatiin (ainakin mahdollisesti lääkkeeseen liittyvistä) haittavaikutuksista, joita pidettiin erityisesti kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoidon kannalta merkityksellisinä:

  • Sydämen vajaatoiminta huononi 5,8 %:lla nebivololia saaneista ja 5,2 %:lla lumelääkettä saaneista.
  • Posturaalista hypotensiota ilmeni 2,1 %:lla nebivololia saaneista ja 1,0 %:lla lumelääkettä saaneista.
  • Lääkeintoleranssia ilmeni 1,6 %:lla nebivololia saavista ja 0,8 %:lla lumelääkettä saavista.
  • 1. asteen eteis-kammiokatkos ilmeni 1,4 %:lla nebivololia saaneista ja 0,9 %:lla lumelääkettä saaneista.
  • Alaraajojen turvotusta ilmeni 1,0 % nebivololia saaneista ja 0,2 %:lla lumelääkettä saaneista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta–tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi

Yliannostus

Nebivololin yliannostuksesta ei ole tietoja.

Oireet

Beetasalpaajien yliannostusoireita ovat bradykardia, hypotensio, bronkospasmit ja akuutti sydämen vajaatoiminta.

Hoito

Yliannostus- tai yliherkkyystapauksissa potilasta on tarkkailtava tiiviisti ja hoidettava teho-osastolla. Verensokeriarvoja tulee seurata. Suolistossa jäljellä olevan lääkkeen imeytymistä voidaan estää mahahuuhtelulla sekä antamalla lääkehiiltä ja ulostuslääkettä. Respiraattorihoito saattaa olla tarpeen. Bradykardia tai laaja-alaiset vagaaliset reaktiot tulee hoitaa atropiinilla tai metyyliatropiinilla. Hypotensio ja shokki tulee hoitaa antamalla plasmaa/plasmankorviketta ja tarpeen mukaan katekolamiineja. Beetasalpaajavaikutus voidaan estää antamalla hidas suonensisäinen isoprenaliinihydrokloridi-infuusio, alkuannos noin 5 mikrog/min tai dobutamiinia, alkuannos 2,5 mikrog/min, kunnes riittävä vaste on saavutettu. Vaikeissa tapauksissa voidaan isoprenaliinin kanssa antaa dopamiinia. Ellei tällä saada toivottua vaikutusta, voidaan harkita suonensisäisen glukagoni-injektion (50–100 mikrog/kg) antamista. Tarvittaessa injektio tulee toistaa tunnin kuluessa, minkä jälkeen voidaan tarvittaessa aloittaa suonensisäinen glukagoni-infuusio (70 mikrog/kg/h). Ääritapauksissa hoitoresistentissä bradykardiassa voidaan asentaa sydämentahdistin.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Selektiiviset beetasalpaajat, ATC-koodi: C07AB12.

Vaikutusmekanismi

Nebivololi on kahden enantiomeerin, SRRR-nebivololin (eli d-nebivololin) ja RSSS-nebivololin (eli 1-nebivololin) raseeminen seos. Nebivololissa yhdistyy kaksi farmakologista vaikutusta:

  • Se on kompetitiivinen ja selektiivinen beeta-reseptorien antagonisti. Tämä vaikutus johtuu SRRR-enantiomeerista (d-enantiomeerista).
  • Sillä on lievä verisuonia laajentava vaikutus, joka mahdollisesti johtuu yhteisvaikutuksesta L-arginiini/typpioksidi-reaktion kanssa.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Nebivololin kerta-annos ja toistuva anto laskevat pulssia ja verenpainetta levossa ja rasituksen aikana sekä normotensiivisilla että hypertensiivisillä potilailla. Antihypertensiivinen vaikutus säilyy jatkuvassa käytössä.

Terapeuttisilla annoksilla nebivololi ei salpaa alfa-adrenergisiä reseptoreita.

Kliininen teho ja turvallisuus

Nebivololin lyhyt- tai pitkäaikainen käyttö aiheuttaa verenpainetautipotilailla systeemisen verisuonivastuksen vähenemisen. Sykkeen vähenemisestä huolimatta minuuttivolyymi pienenee levossa ja rasituksessa mahdollisesti vain rajallisesti iskutilavuuden suurenemisen takia. Näiden nebivololin hemodynaamisten vaikutusten kliinistä merkitystä muiden beeta1-reseptorin antagonistien vaikutuksiin verrattuna ei ole täysin selvitetty.

Verenpainetautipotilailla nebivololi lisää typen välittämää asetyylikoliiniin (ACh) kohdistuvaa vastetta, joka on heikentynyt endoteelin toimintahäiriötä sairastavilla potilailla.

Lumekontrolloidussa kuolleisuus-sairastavuustutkimuksessa 2 128 potilaalla, ikä ≥ 70 vuotta (keski-ikä 75,2 vuotta), joilla oli vakaa krooninen sydämen vajaatoiminta, johon liittyi tai ei liittynyt pienentynyt vasemman kammion ejektiofraktio (keskimääräinen LVEF: 36±12,3 %, jakautuman ollessa seuraava: LVEF alle 35 % 56 %:lla potilaista, LVEF 35–45 % 25 %:lla potilaista ja LVEF yli 45 % 19 %:lla potilaista), joiden tilaa seurattiin keskimäärin 20 kuukautta, tavanomaisen hoidon lisäksi annettu nebivololi pidensi merkitsevästi aikaa kuolemantapauksiin ja sairaalahoidon tarpeeseen sydän- ja verisuonioireiden (primaari tehon päätepiste) takia suhteellisen riskin pienenemisen ollessa 14 % (absoluuttinen vähentyminen 4,2 %). Tämä riskin pieneneminen ilmeni 6 kuukauden hoidon jälkeen ja säilyi koko hoitoajan (hoidon keskimääräinen kesto 18 kuukautta). Nebivololin vaikutus oli riippumaton tutkimusväestön iästä, sukupuolesta ja vasemman kammion ejektiofraktiosta. Lääkkeestä saatu hyöty kaiken kuolleisuuden osalta ei ollut tilastollisesti merkitsevä lumelääkkeeseen verrattuna (absoluuttinen vähentyminen 2,3 %).

Äkillisten kuolemantapausten todettiin vähentyneen nebivololia saaneilla potilailla (6,6 %:sta 4,1 %:iin, suhteellinen vähentyminen 38 %).

In vitro- ja in vivo -eläinkokeiden mukaan nebivololilla ei ole sisäsyntyistä sympatomimeettistä vaikutusta (ISA).

In vitro- ja in vivo -eläinkokeiden mukaan farmakologisilla annoksilla nebivololilla ei ole solukalvoja stabiloivaa vaikutusta.

Terveissä vapaaehtoisissa koehenkilöissä nebivololi ei merkittävästi vaikuta maksimaaliseen rasituskykyyn tai rasituksen kestoaikaan.

Farmakokinetiikka

Nebivololi on lipofiilinen, kardioselektiivinen beetasalpaaja, jolla ei ole ns. sisäistä sympatomimeettistä (ISA) vaikutusta tai solukalvoja stabiloivaa vaikutusta (l-enantiomeeriä). Aineella myös typpioksivälitteinen vasodilaattorinen vaikutus (d-enantiomeeri).

Imeytyminen

Nebivololin molemmat enantiomeerit imeytyvät nopeasti oraalisen annon jälkeen. Ruoka ei vaikuta nebivololin imeytymiseen. Nebivololia voidaan ottaa joko aterian yhteydessä tai aterioiden välillä.

Jakautuminen

Plasmassa molemmat nebivololin enantiomeerit sitoutuvat pääosin albumiiniin.

98,1 % SRRR-nebivololista ja 97,9 % RSSS-nebivololista sitoutuu plasman proteiineihin.

Jakautumistilavuus vaihtelee välillä 10,1–39,4 l/kg.

Biotranformaatio

Suuri osa nebivololia metaboloituu osittain aktiivisiksi hydroksimetaboliiteiksi. Nebivololi metaboloituu alifaattisen ja aromaattisen hydroksylaation, N-dealkylaation ja glukuronidaation kautta. Lisäksi hydroksimetaboliiteista muodostuu glukuronideja. Nebivololin aromaattinen hydroksylaatio tapahtuu CYP2D6-isoentsyymin geneettisesti määräytyvän oksidatiivisen polymorfismin kautta. Nebivololin hyötyosuus oraalisen annon jälkeen on noin 12 % nopeilla metaboloijilla ja lähes 100 % hitailla metaboloijilla. Vakaan tilan aikana samoja annoksia käytettäessä muuttumattoman nebivololin huippupitoisuus plasmassa on hitailla metaboloijilla noin 23-kertainen nopeisiin verrattuna. Kun sekä muuttumattoman lääkeaineen että aktiivisten metaboliittien määrät otetaan huomioon, plasman huippupitoisuuksien erot ovat 1,3–1,4-kertaiset. Metaboliaerojen vuoksi Nebivolol Orion -annos tulisi aina sovittaa potilaan yksilöllisen vasteen mukaan. Hitaat metaboloijat tarvitsevat pienemmän annoksen.

Myös yli 65-vuotiaiden potilaiden, munuaisten vajaatoimintapotilaiden ja maksan vajaatoimintapotilaiden (ks. kohta Annostus ja antotapa) annostus tulee sovittaa yksilöllisen vasteen mukaan.

Nopeilla metaboloijilla nebivololin enantiomeerien eliminoitumisen puoliintumisajat ovat keskimäärin 10 tuntia. Hitailla metaboloijilla ne ovat 3–5 kertaa pidemmät. Nopeilla metaboloijilla RSSS-enantiomeerin pitoisuudet plasmassa ovat hieman korkeammat kuin SRRR-enantiomeerin pitoisuudet. Hitailla metaboloijilla tämä ero on suurempi. Molempien enantiomeerien hydroksimetaboliittien eliminaation puoliintumisajat ovat keskimäärin 24 tuntia nopeilla metaboloijilla ja noin kaksinkertaiset hitailla metaboloijilla.

Useimmilla koehenkilöillä (joilla on nopea aineenvaihta) nebovololin vakaan tilan pitoisuudet plasmassa saavutetaan yhdessä vuorokaudessa ja hydroksimetaboliiteilla muutamassa päivässä.

Pitoisuudet ovat annoksesta riippuvaisia annosvälillä 1–30 mg. Ikä ei vaikuta nebivololin farmakokinetiikkaan.

Eliminaatio

Yhdessä viikossa 38 % lääkeannoksesta erittyy virtsaan ja 48 % ulosteisiin. Alle 0,5 % muuttumattomasta nebivololista erittyy virtsaan.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Geenitoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Laktoosimonohydraatti, krospovidoni (tyyppi A), poloksameeri 188, povidoni K30, mikrokiteinen selluloosa, magnesiumstearaatti.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 30 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

NEBIVOLOL ORION tabletti
5 mg (J) 30 fol (7,10 €), 100 fol (22,18 €)

PF-selosteen tieto

Tabletit on pakattu 10 tabletin PVC/PE/PVDC/alumiini-läpipainopakkauksiin.

Pakkauskoot: 30 ja 100 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera tabletti, jonka toisella puolelle on ristikkäinen jakouurre. Tabletin läpimitta on noin 9 mm. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

NEBIVOLOL ORION tabletti
5 mg 30 fol, 100 fol

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C07AB12

SPC:n muuttamispäivämäärä

10.09.2014