Valmisteyhteenveto

R MOXIFLOXACIN ORION tabletti, kalvopäällysteinen 400 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää moksifloksasiinihydrokloridia, joka vastaa 400 mg:aa moksifloksasiinia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Kalvopäällysteinen tabletti

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Moxifloxacin Orion 400 mg kalvopäällysteiset tabletit on tarkoitettu seuraavien moksifloksasiinille herkkien bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoon vähintään 18‑vuotiaille potilaille (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Haittavaikutukset ja Farmakodynamiikka). Moksifloksasiinia saa käyttää näiden infektioiden hoitoon vain, kun hoitoa muilla yleisesti näiden infektioiden aloitushoitoon suositelluilla bakteerilääkkeillä ei katsota asianmukaiseksi tai kun ne eivät ole tehonneet:

  • akuutti bakteerin aiheuttama sinuiitti (asianmukaisesti diagnosoitu)
  • kroonisen bronkiitin akuutit pahenemisvaiheet (asianmukaisesti diagnosoitu)
  • sairaalan ulkopuolella saatu keuhkokuume, pois lukien vaikeat tapaukset
  • lievä tai keskivaikea sisäsynnytintulehdus (eli ylempien synnytyselinten tulehdus, myös munanjohtimen tulehdus ja kohdun limakalvon tulehdus), johon ei liity tubo-ovariaalista tai lantion alueen paisetta.

Moxifloxacin Orion 400 mg kalvopäällysteisiä tabletteja ei suositella käytettäväksi yksinään lievän tai keskivaikean sisäsynnytintulehduksen hoitoon, jos moksifloksasiinille vastustuskykyistä Neisseria gonorrhoeae ‑infektiota ei voida poissulkea (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka). Moxifloxacin Orion tulisi tällöin antaa yhdessä toisen sopivan bakteerilääkkeen (esim. kefalosporiinin) kanssa, koska Neisseria gonorrhoeaen resistenssi moksifloksasiinille lisääntyy.

Moxifloxacin Orion 400 mg kalvopäällysteisillä tableteilla voidaan saattaa loppuun myös seuraavien käyttöaiheiden hoitokuuri, jos potilaan tila on kohentunut aluksi laskimoon annetulla moksifloksasiinihoidolla:

  • sairaalan ulkopuolella saatu keuhkokuume
  • komplisoituneet iho- tai pehmytkudosinfektiot.

Moxifloxacin Orion 400 mg kalvopäällysteisiä tabletteja ei saa käyttää hoidon aloitukseen iho- tai pehmytkudosinfektioissa eikä vaikeassa sairaalan ulkopuolella saadussa keuhkokuumeessa.

Viralliset ohjeet bakteerilääkkeiden tarkoituksenmukaisesta käytöstä on huomioitava.

Annostus ja antotapa

Annostus (aikuiset)

Suositeltu annos on yksi 400 mg:n kalvopäällysteinen tabletti kerran vuorokaudessa.

Heikentynyt munuaisten/maksan toiminta

Annostusta ei tarvitse muuttaa potilaalle, jonka munuaistoiminta on heikentynyt lievästi, keskivaikeasti tai vaikeasti tai joka tarvitsee pysyvää dialyysihoitoa, eli hemodialyysia tai jatkuvaa peritoneaalidialyysihoitoa (CAPD-hoitoa) (ks. lisätietoja kohdasta Farmakokinetiikka).

Tiedot lääkkeen käytöstä potilaalle, jonka maksan toiminta on heikentynyt, eivät ole riittäviä (ks. kohta Vasta-aiheet).

Muut erityisryhmät

Annostusta ei tarvitse muuttaa iäkkäille tai pienipainoisille potilaille.

Pediatriset potilaat

Moksifloksasiinin käyttö on vasta-aiheista lapsille ja nuorille (< 18 vuotta). Moksifloksasiinin turvallisuutta ja tehoa lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu (ks. kohta Vasta-aiheet).

Antotapa

Kalvopäällysteinen tabletti on nieltävä kokonaisena riittävän nestemäärän kanssa. Tabletin voi ottaa ateria-ajoista riippumatta.

Hoidon kesto

Moxifloxacin Orion 400 mg kalvopäällysteisillä tableteilla annettavan hoidon kesto:

  • kroonisen bronkiitin akuutti pahenemisvaihe 5–10 vuorokautta
  • sairaalan ulkopuolella saatu keuhkokuume 10 vuorokautta
  • akuutti bakteerien aiheuttama sinuiitti 7 vuorokautta
  • lievä tai keskivaikea sisäsynnytintulehdus 14 vuorokautta.

Kalvopäällysteisiä moksifloksasiinitabletteja on tutkittu kliinisissä tutkimuksissa pisimmillään 14 vuorokauden hoidossa.

Sekventiaalinen hoito (aluksi laskimoon, sitten suun kautta)

Sekventiaalista hoitoa koskeneissa kliinisissä tutkimuksissa useimpien potilaiden hoito vaihdettiin laskimoon annettavasta hoidosta suun kautta otettavaan hoitoon 4 vuorokauden kuluessa (sairaalan ulkopuolella saatu keuhkokuume) tai 6 vuorokauden kuluessa (komplisoituneet iho- tai pehmytkudosinfektiot). Laskimoon annettavan ja suun kautta otettavan hoidon suositeltu kokonaiskesto on sairaalan ulkopuolella saadussa keuhkokuumeessa 7–14 vuorokautta ja komplisoituneissa iho- tai pehmytkudosinfektioissa 7–21 vuorokautta.

Suositeltua annosta (400 mg kerran vuorokaudessa) ja hoidettavan käyttöaiheen mukaista hoidon kestoa ei saa ylittää.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille kinoloneille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • Raskaus ja imetys (ks. kohta Raskaus ja imetys)
  • Alle 18 vuoden ikä
  • Aiempi kinolonihoitoon liittynyt jännesairaus/-vaiva.

Sekä prekliinisissä että ihmisille tehdyissä tutkimuksissa on todettu sydämen elektrofysiologisia muutoksia QT‑ajan pidentymisenä moksifloksasiinin annon jälkeen. Lääketurvallisuusnäkökohtien vuoksi moksifloksasiini on vasta-aiheinen potilaille, joilla on

  • synnynnäinen tai varmennettu ei-perinnöllinen QT‑ajan pidentyminen
  • elektrolyyttitasapainon häiriöitä, erityisesti hoitamaton hypokalemia
  • kliinisesti merkittävä bradykardia
  • kliinisesti merkittävä sydämen vajaatoiminta, johon liittyy pienentynyt vasemman kammion ejektiofraktio
  • aiemmin esiintyneitä oireisia sydämen rytmihäiriöitä.

Moksifloksasiinia ei tule käyttää yhdessä muiden QT‑aikaa pidentävien lääkkeiden kanssa (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).

Vähäisten kliinisten tietojen vuoksi moksifloksasiinia ei saa myöskään käyttää potilaalle, jonka maksan toiminta on heikentynyt (Child-Pugh-luokka C) tai jonka transaminaasiarvot ovat yli viisi kertaa suuremmat kuin viitevälin yläraja.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Moksifloksasiinihoidon hyöty tulee punnita tarkoin Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ‑kohdassa olevan tiedon valossa, etenkin hoidettaessa vähemmän vakavia infektioita.

QT c -ajan pidentyminen ja mahdollisesti QT c -ajan pidentymiseen liittyvät kliiniset tilat

Moksifloksasiinin on havaittu pidentävän joidenkin potilaiden EKG:n QTc‑aikaa. Kliinisissä tutkimuksissa moksifloksasiiniin liittynyt keskimääräinen QTc‑ajan pidentyminen EKG:ssä oli 6 ± 26 millisekuntia, 1,4 % verrattuna lähtöarvoon. Koska naisilla on taipumusta pidempään QTc‑ajan perusarvoon miehiin verrattuna, he saattavat olla herkempiä QTc‑aikaa pidentäville lääkkeille. Myös iäkkäämmät potilaat voivat olla herkempiä lääkkeisiin liittyville QT‑ajan muutoksille.

Veren kaliumpitoisuutta pienentävää lääkitystä saavien potilaiden on käytettävä varoen moksifloksasiinia (ks. myös kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset).

Moksifloksasiinia on käytettävä varoen potilaille, joilla on jokin proarytmialle altistava tila (erityisesti naiset ja iäkkäämmät potilaat), kuten akuutti sydänlihasiskemia tai QT‑ajan pidentymä, sillä nämä tilat voivat lisätä kammioperäisten rytmihäiriöiden riskiä (mukaan lukien kääntyvien kärkien takykardian riskiä) ja sydänpysähdyksen riskiä (ks. myös kohta Vasta-aiheet). QT‑ajan pidentymä voi suureta lääkeaineen pitoisuuden suuretessa plasmassa. Siksi suositettua annosta ei saa ylittää.

Jos sydämen rytmihäiriöön sopivia löydöksiä ilmaantuu moksifloksasiinihoidon aikana, hoito on lopetettava ja rekisteröitävä EKG.

Yliherkkyys / allergiset reaktiot

Yliherkkyyttä ja allergisia reaktioita on ilmoitettu fluorokinolonien, myös moksifloksasiinin, ensimmäisen antokerran jälkeen. Anafylaktiset reaktiot voivat edetä henkeä uhkaavaksi sokiksi jo ensimmäisen antokerran jälkeen. Jos vakavia yliherkkyysreaktioita ilmaantuu kliinisinä oireina, moksifloksasiinin anto on lopetettava ja aloitettava sopiva hoito (kuten sokin hoito).

Vaikeat maksasairaudet

Moksifloksasiinin käytön yhteydessä on ilmoitettu tapauksia, joissa nopeasti alkanut ja vaikeaoireinen maksatulehdus on mahdollisesti johtanut maksan vajaatoimintaan (myös kuolemaan) (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilasta on kehotettava ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin ennen hoidon jatkamista, jos hänelle ilmaantuu nopeasti alkavan ja vaikeaoireisen maksasairauden merkkejä ja oireita, kuten nopeasti kehittyvää heikkoutta, johon liittyy keltaisuutta, tummavirtsaisuutta, verenvuototaipumusta tai hepaattinen enkefalopatia.

Maksan toimintakokeita/tutkimuksia suositellaan, jos potilaalla on viitteitä maksan toimintahäiriöstä.

Vakavat rakkulaiset ihoreaktiot

Moksifloksasiinin käytön yhteydessä on ilmoitettu rakkulaisia ihoreaktioita, kuten Stevens–Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysiä (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilasta on kehotettava ottamaan heti yhteyttä hoitavaan lääkäriin ennen hoidon jatkamista, jos hänellä ilmenee iho- ja/tai limakalvoreaktioita.

Kouristuksille alttiit potilaat

Kinolonien tiedetään laukaisevan kouristuskohtauksia. Tätä lääkevalmistetta on käytettävä varoen potilaalle, jolla on jokin keskushermostosairaus tai muu riskitekijä, joka voi altistaa kouristuksille tai madaltaa kouristuskynnystä. Jos kouristuksia ilmenee, on moksifloksasiinihoito lopetettava ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin.

Perifeerinen neuropatia

Kinoloneja, myös moksifloksasiinia, saaneilla potilailla on ilmoitettu sensorista tai sensomotorista polyneuropatiaa, joka on aiheuttanut parestesioita, hypestesiaa, dysestesiaa tai heikkoutta. Moksifloksasiinihoitoa saavaa potilasta on kehotettava ilmoittamaan lääkärille ennen hoidon jatkamista, jos hänelle ilmaantuu neuropatian oireita, kuten kipua, polttelua, pistelyä, puutumista tai heikkoutta, jotta pysyvän sairauden kehittyminen voidaan estää (ks. kohta Haittavaikutukset).

Psyykkiset reaktiot

Jo ensimmäisen kinoloniannoksen, myös moksifloksasiiniannoksen, jälkeen saattaa ilmetä psyykkisiä reaktioita. Joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa masennus tai psykoottiset reaktiot ovat johtaneet itsemurha-ajatuksiin ja itsetuhoiseen käyttäytymiseen, kuten itsemurhayrityksiin (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos tällaista ilmenee, on moksifloksasiinihoito lopetettava ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Varovaisuutta suositellaan, jos moksifloksasiinia on annettava psykoottiselle potilaalle tai potilaalle, jolla on aiemmin ollut jokin psyykkinen sairaus.

Antibioottihoitoon liittyvä ripuli, myös koliitti

Laajakirjoisten antibioottien, myös moksifloksasiinin, käytön yhteydessä on ilmoitettu antibioottihoitoon liittyvää ripulia ja koliittia (myös pseudomembranoottista koliittia ja Clostridium difficile ‑bakteeriin liittyvää ripulia). Vaikeusaste voi vaihdella lievästä ripulista kuolemaan johtavaan koliittiin. Tämän diagnoosin mahdollisuus on siten tärkeää ottaa huomioon, jos potilaalle kehittyy vakava ripuli moksifloksasiinin käytön aikana tai sen jälkeen. Jos antibioottihoitoon liittyvää ripulia tai koliittia epäillään tai sellainen todetaan, meneillään oleva bakteerilääkehoito, myös moksifloksasiinihoito, on lopetettava ja aloitettava heti riittävät hoitotoimet. Lisäksi on ryhdyttävä asianmukaisiin infektiontorjuntatoimenpiteisiin tartuntariskin pienentämiseksi. Potilaalle, jolle ilmaantuu vakava ripuli, ei saa antaa suolen peristaltiikkaa estäviä lääkkeitä.

Potilaat, joilla on myasthenia gravis

Moksifloksasiinin käytössä on oltava varovainen, jos potilaalla on myasthenia gravis, sillä sen oireet voivat pahentua.

Jännetulehdus, jännerepeämä

Kinolonihoidon, myös moksifloksasiinihoidon, yhteydessä voi ilmaantua jännetulehdus ja jännerepeämä (etenkin akillesjänteessä), toisinaan molemminpuolisesti. Näitä voi ilmetä jo 48 tunnin kuluessa hoidon aloittamisesta ja ilmoitusten mukaan vielä usean kuukauden kuluttua hoidon lopettamisesta. Jännetulehduksen ja jännerepeämän riski on suurentunut iäkkäillä potilailla ja samanaikaisesti kortikosteroideja saavilla potilailla. Kivun tai tulehduksen ensioireiden ilmaantuessa on moksifloksasiinihoito lopetettava, oireinen(-set) raaja(t) pidettävä levossa ja otettava heti yhteyttä hoitavaan lääkäriin asianmukaisen hoidon (esim. immobilisaation) aloittamiseksi (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Haittavaikutukset).

Potilaat, joiden munuaistoiminta on heikentynyt

Moksifloksasiinin käytössä on oltava varovainen, jos kyseessä on iäkäs potilas, jolla on jokin munuaissairaus ja joka ei pysty nauttimaan riittävästi nesteitä, sillä elimistön kuivuminen voi suurentaa munuaisten vajaatoiminnan riskiä.

Näköhäiriöt

Jos potilaan näkökyky heikkenee tai hänelle ilmaantuu muita silmään kohdistuvia vaikutuksia, on heti konsultoitava silmälääkäriä (ks. kohdat Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ja Haittavaikutukset).

Valoherkkyysreaktioiden ehkäisy

Kinolonien on osoitettu aiheuttavan valoherkkyysreaktioita. Tutkimusten mukaan valoherkkyyden riski on kuitenkin pienempi moksifloksasiinin kuin muiden kinolonien käytössä. Potilasta on silti kehotettava välttämään moksifloksasiinihoidon aikana altistusta sekä UV‑säteilylle että laajoille ihoalueille kohdistuvalle ja/tai voimakkaalle auringonvalolle.

Potilaat, joilla on glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutos

Glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutos potilaalla itsellään tai suvussa altistaa kinolonihoidon aikana hemolyyttisille reaktioille. Siksi moksifloksasiinin käytössä tällaiselle potilaalle on oltava varovainen.

Potilaat, joilla on sisäsynnytintulehdus

Moxifloxacin Orion 400 mg kalvopäällysteisiä tabletteja ei suositella potilaalle, jolla on komplisoitunut sisäsynnytintulehdus (johon liittyy esim. tubo-ovariaalinen tai lantion alueen paise) ja jolle hoitoa laskimoon pidetään tarpeellisena.

Sisäsynnytintulehduksen aiheuttajana voi olla fluorokinolonille vastustuskykyinen Neisseria gonorrhoeae. Siksi empiirisen moksifloksasiinin kanssa pitäisi tällöin antaa toista sopivaa antibioottia (esim. kefalosporiinia), jollei moksifloksasiinille vastustuskykyistä Neisseria gonorrhoeae ‑infektiota voida poissulkea. Jos potilaan tila ei ole kliinisesti kohentunut kolmen hoitovuorokauden jälkeen, hoitoa on harkittava uudelleen.

Potilaat, joilla on tiettyjä komplisoituneita iho- tai pehmytkudosinfektioita

Laskimoon annettavan moksifloksasiinin kliinistä tehoa ei ole varmistettu vaikeiden palovammainfektioiden, faskiitin tai osteomyeliitin komplisoimien diabeettisten jalkainfektioiden hoidossa.

Vaikutus biologisiin testeihin

Moksifloksasiini estää mykobakteerien kasvua, joten moksifloksasiinihoito voi aiheuttaa väärän negatiivisen tuloksen Mycobacterium-lajien viljelyssä, jossa näyte on parhaillaan moksifloksasiinia saavalta potilaalta.

Potilaat, joilla on MRSA-infektio

Moksifloksasiinia ei suositella MRSA-infektioiden hoitoon. Jos MRSA-infektiota epäillään tai sellainen varmistuu, potilaalle on aloitettava asianmukainen bakteerilääkehoito (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Pediatriset potilaat

Nuorten eläinten rustoissa havaittujen haittavaikutusten vuoksi (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta) moksifloksasiinia ei saa käyttää lapsille eikä alle 18‑vuotiaille nuorille (ks. kohta Vasta-aiheet).

Yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa

Moksifloksasiinin ja muiden mahdollisesti QTc-aikaa pidentävien lääkkeiden additiivista vaikutusta QT-aikaan ei voida poissulkea. Tämä vaikutus voi lisätä kammioperäisten rytmihäiriöiden, mukaan lukien kääntyvien kärkien takykardian, mahdollisuutta. Siksi moksifloksasiini on vasta-aiheinen potilaille, joita hoidetaan jollakin seuraavista lääkkeistä (ks. myös kohta Vasta-aiheet):

  • ryhmän IA rytmihäiriölääkkeet (kuten kinidiini, hydrokinidiini, disopyramidi)
  • ryhmän III rytmihäiriölääkkeet (kuten amiodaroni, sotaloli, dofetilidi, ibutilidi)
  • psykoosilääkkeet (kuten fentiatsiinit, pimotsidi, sertindoli, haloperidoli, sultopridi)
  • trisykliset antidepressiiviset lääkkeet
  • jotkut mikrobilääkkeet (sakinaviiri, sparfloksasiini, erytromysiini i.v., pentamidiini, malarialääkkeet, varsinkin halofantriini)
  • tietyt antihistamiinit (terfenadiini, astemitsoli, mitsolastiini)
  • muut (sisapridi, vinkamiini i.v., bepridiili, difemaniili).

Moksifloksasiinia pitää käyttää varoen potilaalle, joka käyttää kaliumpitoisuutta mahdollisesti pienentäviä lääkkeitä (esim. loop- ja tiatsididiureetit, laksatiivit ja peräruiskeet [suuret annokset], kortikosteroidit, amfoterisiini B) tai joihin liittyy kliinisesti merkittävä bradykardia.

Kahden- tai kolmenarvoisia kationeja sisältävien valmisteiden ja moksifloksasiinin ottamisen välillä on oltava noin 6 tuntia. Tällaisia valmisteita ovat esim. magnesiumia tai alumiinia sisältävät antasidit, didanosiinitabletit, sukralfaatti ja rautaa tai sinkkiä sisältävät valmisteet.

Aktiivihiilen antaminen samanaikaisesti suun kautta otettavan 400 mg:n moksifloksasiiniannoksen kanssa esti selvästi moksifloksasiinin imeytymistä ja vähensi sen systeemistä hyötyosuutta yli 80 %. Siksi näiden kahden lääkkeen samanaikaista käyttöä ei suositella (paitsi yliannostuksen hoitoon, ks. myös kohta Yliannostus).

Moksifloksasiinin toistuva anto suurensi terveillä tutkittavilla digoksiinin huippupitoisuutta (Cmax) noin 30 % mutta ei vaikuttanut AUC-arvoon eikä pienimpään pitoisuuteen. Varotoimet eivät ole tarpeen käytettäessä digoksiinia samanaikaisesti.

Diabeetikoilla tehdyissä tutkimuksissa suun kautta annetun moksifloksasiinin ja glibenklamidin samanaikainen anto pienensi plasman glibenklamidin huippupitoisuutta noin 21 %. Glibenklamidin ja moksifloksasiinin yhdistelmä voi teoriassa aiheuttaa lievää, ohimenevää hyperglykemiaa. Glibenklamidilla havaitut farmakokineettiset muutokset eivät kuitenkaan vaikuttaneet farmakodynaamisiin muuttujiin (veren glukoosi- ja insuliinipitoisuudet). Moksifloksasiinin ja glibenklamidin välillä ei siten ole havaittu kliinisesti merkityksellistä yhteisvaikutusta.

INR-arvon muutokset

Suun kautta annettavien antikoagulanttien vaikutuksen voimistumista on ilmoitettu suurella joukolla potilaita, jotka olivat saaneet bakteerilääkkeitä, etenkin fluorokinoloneja, makrolideja, tetrasykliinejä, sulfametoksatsolin ja trimetopriimin yhdistelmiä tai tiettyjä kefalosporiineja. Potilaan infektiot ja tulehdukset, ikä ja yleistila vaikuttavat riskiin. Tällöin on usein vaikea myös arvioida, johtuuko INR:n (international normalised ratio) häiriö infektiosta vai hoidosta. INR-arvoa voidaan varotoimenpiteenä seurata tavallista tiheämmin. Suun kautta otettavan antikoagulantin annostusta on muutettava tarvittaessa.

Kliinisissä tutkimuksissa ei ole osoitettu yhteisvaikutuksia seuraavien lääkkeiden ja moksifloksasiinin samanaikaisessa annossa: ranitidiini, probenesidi, suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet, kalsiumlisät, parenteraalisesti annettava morfiini, teofylliini, siklosporiini ja itrakonatsoli.

In vitro ‑tutkimukset ihmisen sytokromi P450 ‑entsyymeillä tukevat näitä löydöksiä. Näiden tutkimustulosten perusteella sytokromi P450 ‑entsyymien kautta välittyvä metabolinen yhteisvaikutus ei ole todennäköinen.

Yhteisvaikutus ruoan kanssa

Moksifloksasiinilla ei ole kliinisesti merkityksellistä yhteisvaikutusta ruoan, ei myöskään maitotuotteiden, kanssa.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Moksifloksasiinin käytön turvallisuutta raskaana oleville naisille ei ole arvioitu. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Mahdollista riskiä ihmiselle ei tunneta. Moksifloksasiinia ei saa käyttää raskauden aikana (ks. kohta Vasta-aiheet), koska fluorokinolonien on kokeissa todettu suurentavan rustovaurioriskiä vielä kasvavien eläinten painoa kannattelevissa nivelissä ja koska korjaantuvia nivelvaurioita on kuvattu tiettyjä fluorokinoloneja saaneilla lapsilla.

Imetys

Tietoa valmisteen käytöstä imetyksen aikana ei ole. Prekliinisten tietojen mukaan moksifloksasiini erittyy pieninä määrinä rintamaitoon. Moksifloksasiinia ei saa käyttää imetyksen aikana (ks. kohta Vasta-aiheet), koska ihmistä koskevia tietoja ei ole ja koska fluorokinolonien on kokeissa todettu suurentavan rustovaurioriskiä vielä kasvavien eläinten painoa kannattelevissa nivelissä.

Hedelmällisyys

Eläinkokeet eivät viittaa hedelmällisyyden heikkenemiseen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Moksifloksasiinin vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ei ole tutkittu. Fluorokinolonit, myös moksifloksasiini, saattavat kuitenkin heikentää potilaan ajokykyä tai koneiden käyttökykyä keskushermostossa ilmenevien reaktioiden (esim. heitehuimaus; akuutti, ohimenevä näönmenetys, ks. kohta Haittavaikutukset) vuoksi tai akuutin ja lyhytkestoisen tajunnanmenetyksen (pyörtyminen, ks. kohta Haittavaikutukset) vuoksi. Potilasta on kehotettava tarkkailemaan moksifloksasiinin vaikutuksia ennen auton ajamista tai koneiden käyttämistä.

Haittavaikutukset

Kaikissa (suun kautta ja sekventiaalisesti annettavalla) 400 mg:n moksifloksasiiniannoksella tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ilmoitetut haittavaikutukset ja valmisteen markkinoille tulon jälkeen raportoidut haittavaikutukset on lueteltu seuraavassa esiintymistiheyksittäin.

Pahoinvointia ja ripulia lukuun ottamatta kaikkien haittavaikutusten esiintymistiheys oli havaintojen mukaan alle 3 %.

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Esiintyvyydet on määritelty seuraavasti:

  • yleiset (≥ 1/100, < 1/10)
  • melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100)
  • harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
  • hyvin harvinaiset (< 1/10 000)

Elinjärjestelmäluokka

Yleiset

Melko harvinaiset

Harvinaiset

Hyvin harvinaiset

Infektiot

Vastustuskykyisten bakteerien tai sienten aiheuttamat superinfektiot, mm. suun sammas ja emättimen hiivatulehdus

     

Veri ja imukudos

 

Anemia

Leukopenia(t)

Neutropenia

Trombosytopenia

Trombosytemia

Veren eosinofilia

Protrombiiniajan piteneminen / INR-arvon suureneminen

 

Protrombiinipitoisuuden suureneminen / INR-arvon pieneneminen

Agranulosytoosi

Immuunijärjestelmä

 

Allerginen reaktio (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Anafylaksi, myös henkeä uhkaava sokki joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Allerginen turvotus / angioedeema (myös kurkunpään turvotus, mahdollisesti henkeä uhkaava, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

 

Hyperlipidemia

Hyperglykemia
Hyperurikemia

Hypoglykemia

Psyykkiset häiriöt

 

Ahdistuneisuusreaktiot

Psykomotorinen yliaktiivisuus / agitaatio

Epävakaa tunne-elämä

Masennus (joka joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa voi aiheuttaa itsetuhoista käyttäytymistä, kuten itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Aistiharha

Depersonalisaatio

Psykoottiset reaktiot (jotka mahdollisesti aiheuttavat itsetuhoista käyttäytymistä, kuten itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hermosto

Päänsärky

Huimaus

Parestesia ja dysestesia

Makuhäiriöt (myös ageusia joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa)

Sekavuus ja desorientaatio

Unihäiriöt

(yleensä unettomuus)

Vapina

Kiertohuimaus

Uneliaisuus

Hypestesia

Hajuaistin häiriöt (myös anosmia)

Epänormaalit unet

Koordinaatiokyvyn heikkeneminen (myös erityisesti heite- tai kiertohuimauksesta johtuvat kävelyn häiriöt)

Kouristukset, myös grand mal ‑kohtaukset (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Keskittymiskyvyn häiriintyminen

Puheen häiriöt

Muistinmenetys

Perifeerinen neuropatia ja polyneuropatia

Hyperestesia

Silmät

 

Näköhäiriöt, myös kaksoiskuvat ja näön hämärtyminen (erityisesti keskushermostoon liittyvien reaktioiden yhteydessä, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

 

Ohimenevä näönmenetys (erityisesti keskushermostoon liittyvien reaktioiden yhteydessä, ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn)

Kuulo ja tasapainoelin

   

Tinnitus

Kuulon heikkeneminen, myös kuurous (yleensä korjaantuva)

 

Sydän

QT-ajan pitenemä potilailla, joilla on hypokalemia (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

QT-ajan pitenemä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), Sydämentykytys

Takykardia

Eteisvärinä

Rasitusrintakipu

Kammiotakyarytmiat

Synkopee (ts. akuutti ja lyhytkestoinen tajunnanmenetys)

Määrittämättömät rytmihäiriöt

Kääntyvien kärkien takykardia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Sydänpysähdys (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Verisuonisto

 

Vasodilataatio

Hypertensio

Hypotensio

Verisuonitulehdus

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

 

Hengenahdistus (myös astmaattiset tilat)

   

Ruoansulatuselimistö

Pahoinvointi

Oksentelu

Ruoansulatuskanavan ja vatsan kivut

Ripuli

Ruokahalun heikkeneminen ja syömisen väheneminen

Ummetus

Ruoansulatushäiriöt

Ilmavaivat

Gastriitti

Amylaasiarvon suureneminen

Nielemisvaikeus

Suutulehdus

Antibioottihoitoon liittyvä koliitti (myös pseudomembranoottinen koliitti, johon on joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa liittynyt henkeä uhkaavia komplikaatioita, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

 

Maksa ja sappi

Transaminaasiarvojen suureneminen

Maksan toiminnan heikkeneminen (myös LDH-arvon suureneminen)

Bilirubiiniarvon suureneminen

Glutamyylitransferaasiarvon suureneminen

Veren alkalisen fosfataasin arvon suureneminen

Keltaisuus

Hepatiitti (lähinnä kolestaattinen)

Nopeasti alkava ja vaikeaoireinen maksatulehdus, josta voi seurata henkeä uhkaava maksan vajaatoiminta (myös kuolema, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Iho ja ihonalainen kudos

 

Kutina

Ihottuma

Nokkosihottuma

Ihon kuivuminen

 

Rakkulaiset ihoreaktiot, kuten Stevens–Johnsonin oireyhtymä tai toksinen epidermaalinen nekrolyysi (mahdollisesti henkeä uhkaava, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Luusto, lihakset ja sidekudos

 

Nivelkipu

Lihaskipu

Jännetulehdus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Lihaskouristus

Lihasnykäykset

Lihasheikkous

Jännerepeämä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Niveltulehdus

Lihasjäykkyys

Myasthenia gravis ‑oireiden paheneminen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Munuaiset ja virtsatiet

 

Elimistön kuivuminen

Munuaistoiminnan heikkeneminen (myös veren ureatyppi- [BUN] ja kreatiniinipitoisuuden suureneminen)
Munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

Sairaudentunne (pääasiallisesti voimattomuus tai uupumus)

Kiputilat (myös selän, rinnan, lantion ja raajojen kipu)

Hikoilu

Turvotus

 

Muiden fluorokinolonien käytön yhteydessä on ilmoitettu joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa seuraavia haittavaikutuksia, joita voi ilmetä myös moksifloksasiinihoidon aikana: hypernatremia, hyperkalsemia, hemolyyttinen anemia, rabdomyolyysi, valoherkkyysreaktiot (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Moksifloksasiinin tahattomaan yliannostukseen ei suositella mitään erityisiä hoitotoimenpiteitä. Yliannostustapauksessa on aloitettava oireenmukainen hoito. Sydänsähkökäyrää pitää seurata, sillä QT‑aika voi pidentyä. Kun annetaan samanaikaisesti aktiivihiiltä ja 400 mg moksifloksasiinia suun kautta, moksifloksasiinin systeeminen hyötyosuus pienenee yli 80 %. Suun kautta tapahtuneessa yliannostuksessa potilas saattaa hyötyä mahdollisimman pian lääkkeen imeytymisen alkuvaiheessa otettavasta aktiivihiilestä, joka estää moksifloksasiinin systeemistä altistusta suurenemasta liikaa.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset bakteerilääkkeet, kinoliinijohdokset, fluorokinolonit, ATC-koodi: J01MA14

Vaikutusmekanismi

Moksifloksasiini tehoaa in vitro moniin grampositiivisiin ja gramnegatiivisiin taudinaiheuttajiin.

Moksifloksasiinin bakterisidinen vaikutus perustuu sen kykyyn estää bakteerien molempia topoisomeraasi-II-entsyymejä (DNA-gyraasia ja topoisomeraasi IV:ää), joita bakteerit tarvitsevat DNA:n replikaatioon, transkriptioon ja korjaamiseen. C8‑metoksiryhmän vaikutuksesta lääkkeen teho näyttää lisääntyvän ja grampositiivisten bakteerien vastustuskykyisten mutaatioiden valikoituminen vähenevän verrattuna C8‑H‑ryhmään. C‑7‑kohdassa sijaitseva suuri bisykloamiinisubstituentti estää aktiivista ulospumppausta (effluksi), joka liittyy tietyissä grampositiivisissa bakteereissa ilmentyviin norA‑ tai pmrA‑geeneihin.

Farmakodynaamiset tutkimukset ovat osoittaneet, että moksifloksasiinin bakterisidinen vaikutus on sidoksissa sen pitoisuuteen. Pienimpien bakterisidisten pitoisuuksien (MBC) on todettu olevan samaa luokkaa kuin pienimpien bakteerien kasvua estävien pitoisuuksien (MIC).

Vaikutus ihmisen suolistoflooraan

Suun kautta otetun moksifloksasiinin on todettu muuttavan tutkittavien suolistoflooraa seuraavasti: Escherichia coli-, Bacillus-, Enterococcus-, ja Klebsiella-lajien määrät pienenivät, samoin kuin anaerobisten Bacteroides vulgatus‑, Bifidobacterium‑, Eubacterium‑ ja Peptostreptococcus-lajien määrät. Bacteroides fragilis ‑lajin määrä kasvoi. Nämä muutokset korjaantuivat normaalitasolle kahdessa viikossa.

Resistenssimekanismi

Ne resistenssimekanismit, jotka inaktivoivat penisilliinien, kefalosporiinien, aminoglykosidien, makrolidien ja tetrasykliinien vaikutuksia, eivät heikennä moksifloksasiinin antibakteerista vaikutusta. Muut resistenssimekanismit, kuten läpäisevyyden esteet (tavallisia Pseudomonas aeruginosa ‑bakteerissa) sekä ulospumppausmekanismit, voivat myös vaikuttaa bakteerin moksifloksasiiniherkkyyteen.

Bakteeri muuttuu vastustuskykyiseksi moksifloksasiinille in vitro asteittain bakteerin kummassakin topoisomeraasi-II-entsyymissä (eli DNA-gyraasissa ja topoisomeraasi IV:ssä) tapahtuvien kohdemutaatioiden kautta. Moksifloksasiini on grampositiivisten organismien aktiivisten ulospumppausmekanismien heikko substraatti.

Moksifloksasiinin ja muiden fluorokinolonien välillä on ristiresistenssiä. Muille fluorokinoloneille vastustuskykyiset grampositiiviset bakteerit saattavat kuitenkin olla herkkiä moksifloksasiinille, koska moksifloksasiini estää joidenkin grampositiivisten bakteerien topoisomeraasi II:ta ja IV:ää yhtä tehokkaasti.

Raja-arvot

EUCAST-komitean kliiniset MIC-raja-arvot ja kiekkomenetelmällä määritetyt raja-arvot moksifloksasiinille (01.01.2012):

Organismi

Herkkä

Resistentti

Staphylococcus spp.

≤ 0,5 mg/l

≥ 24 mm

> 1 mg/l

< 21 mm

S. pneumoniae

≤ 0,5 mg/l

≥ 22 mm

> 0,5 mg/l

< 22 mm

Streptococcus ryhmät A, B, C, G

≤ 0,5 mg/l

≥ 18 mm

> 1 mg/l

< 15 mm

H. influenzae

≤ 0,5 mg/l

≥ 25 mm

> 0,5 mg/l

< 25 mm

M. catarrhalis

≤ 0,5 mg/l

≥ 23 mm

> 0,5 mg/l

< 23 mm

Enterobacteriaceae

≤ 0,5 mg/l

≥ 20 mm

> 1 mg/l

< 17 mm

Lajista riippumattomat raja-arvot*

≤ 0,5 mg/l

> 1 mg/l

* Lajista riippumattomat raja-arvot on määritetty pääasiassa farmakokineettisten / farmakodynaamisten tietojen perusteella, ja ne ovat riippumattomia spesifisten lajien MIC-arvojen jakaumista. Niitä käytetään vain lajeille, joille ei ole ilmoitettu lajispesifistä raja-arvoa. Niitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi lajeilla, joilla tulkintarajat määritetään myöhemmin.

Mikrobiologinen herkkyys

Hankitun resistenssin esiintyvyys voi vaihdella maantieteellisesti ja ajallisesti eri lajeilla, joten tiedot paikallisesta resistenssitilanteesta ovat toivottavia, etenkin vaikeita infektioita hoidettaessa. Jos paikallisen resistenssin esiintyvyys asettaa lääkkeen hyödyn ainakin joissakin infektioissa kyseenalaiseksi, on tarvittaessa neuvoteltava asiantuntijan kanssa.

Yleisesti herkät lajit

Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit

Gardnerella vaginalis

Staphylococcus aureus* (metisilliinille herkkä)

Streptococcus agalactiae (ryhmä B)

Streptococcus milleri ‑ryhmä* (S. anginosus, S. constellatus ja S. intermedius)

Streptococcus pneumoniae*

Streptococcus pyogenes* (ryhmä A)

Streptococcus viridans ‑ryhmä (S. viridans, S. mutans, S. mitis, S. sanguinis, S. salivarius, S. thermophilus)

Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit

Acinetobacter baumanii

Haemophilus influenzae*

Haemophilus parainfluenzae*

Legionella pneumophila

Moraxella (Branhamella) catarrhalis*

Anaerobiset mikro-organismit

Fusobacterium spp.

Prevotella spp.

”Muut” mikro-organismit

Chlamydophila (Chlamydia) pneumoniae*

Chlamydia trachomatis*

Coxiella burnetii

Mycoplasma genitalium

Mycoplasma hominis

Mycoplasma pneumoniae*

Lajit, joille hankittu resistenssi saattaa olla ongelma

Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit

Enterococcus faecalis*

Enterococcus faecium*

Staphylococcus aureus (metisilliinille resistentti)+

Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit

Enterobacter cloacae*

Escherichia coli*#

Klebsiella pneumoniae*#

Klebsiella oxytoca

Neisseria gonorrhoeae* +

Proteus mirabilis*

Anaerobiset mikro-organismit

Bacteroides fragilis*

Peptostreptococcus spp.*

Luonnostaan resistentit organismit

Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit

Pseudomonas aeruginosa

*Teho herkkiä kantoja vastaan on osoitettu tyydyttävästi hyväksyttyjä kliinisiä käyttöaiheita koskeneissa kliinisissä tutkimuksissa.

#Antibiootteja pilkkovia entsyymejä (ESBL) tuottavat kannat ovat yleensä resistenttejä fluorokinoloneille

+Resistenttien kantojen esiintyvyys > 50 % vähintään yhdessä maassa.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen ja biologinen hyötyosuus

Suun kautta otettu moksifloksasiini imeytyy nopeasti ja lähes täydellisesti. Sen absoluuttinen biologinen hyötyosuus on noin 91 %.

Farmakokinetiikka on lineaarista kerta-annosalueella 50–800 mg sekä annokseen 600 mg saakka, kun lääke otetaan kerran vuorokaudessa 10 vuorokauden ajan. Suun kautta otetun 400 mg:n annoksen jälkeen huippupitoisuus 3,1 mg/l saavutetaan 0,5–4 tunnin kuluttua lääkkeen annosta. Vakaassa tilassa (400 mg kerran vuorokaudessa) huippupitoisuus plasmassa oli 3,2 mg/l ja pienin pitoisuus 0,6 mg/l. Vakaassa tilassa altistus antokertojen välillä on noin 30 % suurempi kuin ensimmäisen annoksen jälkeen.

Jakautuminen

Moksifloksasiini jakautuu verisuonten ulkopuoliseen tilaan nopeasti. 400 mg:n annoksen jälkeen mitattu AUC on 35 mg∙h/l. Jakautumistilavuus vakaassa tilassa (Vss) on noin 2 l/kg. In vitro- ja ex vivo ‑tutkimuksissa proteiineihin sitoutumisen osuus on ollut noin 40–42 % lääkeaineen pitoisuudesta riippumatta. Moksifloksasiini sitoutuu pääasiassa seerumin albumiiniin.

Seuraavat huippupitoisuudet (geometrinen keskiarvo) mitattiin, kun moksifloksasiinia annettiin 400 mg kerta-annoksena suun kautta:

Kudos

Pitoisuus

Pitoisuuden suhdeluku kudoksen ja plasman välillä

Plasma

3,1 mg/l

Sylki

3,6 mg/l

0,75–1,3

Rakkulaneste

1,61 mg/l

1,71

Keuhkoputken limakalvo

5,4 mg/kg

1,7–2,1

Keuhkorakkuloiden makrofagit

56,7 mg/kg

18,6–70,0

Epiteelineste

20,7 mg/l

5–7

Poskiontelo

7,5 mg/kg

2,0

Seulalokerot

8,2 mg/kg

2,1

Nenäpolyypit

9,1 mg/kg

2,6

Interstitiaalineste

1,02 mg/l

0,8–1,42,3

Naisen sukupuolielimet*

10,24 mg/kg

1,724

* 400 mg:n kerta-annos laskimoon
1 10 tuntia annon jälkeen
2 sitoutumattoman aineen pitoisuus
3 3–36 tuntia annon jälkeen
4 infuusion lopussa

Biotransformaatio

Moksifloksasiini metaboloituu vaiheen II biotransformaation kautta ja erittyy munuaisteitse ja sappeen/ulosteisiin sekä muuttumattomana lääkeaineena että sulfaattiyhdisteenä (M1) ja glukuronidina (M2). M1 ja M2 ovat ainoat ihmiselle merkitykselliset metaboliitit, ja ne molemmat ovat mikrobiologisesti inaktiivisia.

Ensimmäisen vaiheen kliinisissä tutkimuksissa ja in vitro ‑tutkimuksissa ei havaittu metabolisia farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia muiden vaiheen I biotransformaation (sytokromi P450 ‑entsyymien) kautta metaboloituvien lääkeaineiden kanssa. Moksifloksasiini ei näytä metaboloituvan oksidatiivisesti.

Eliminaatio

Moksifloksasiini eliminoituu plasmasta siten, että keskimääräinen terminaalinen puoliintumisaika on noin 12 tuntia. 400 mg:n annoksen jälkeen keskimääräinen näennäinen kokonaispuhdistuma on 179−246 ml/min. Munuaispuhdistuma on noin 24–53 ml/min, mikä viittaa moksifloksasiinin osittaiseen takaisin imeytymiseen munuaistiehyistä.

400 mg:n annoksen jälkeen yhteensä noin 96 % annoksesta mitataan virtsasta (noin 19 % muuttumattomana lääkeaineena, noin 2,5 % M1:nä ja noin 14 % M2:na) ja ulosteista (noin 25 % muuttumattomana lääkeaineena, noin 36 % M1:na, ei yhtään M2:na).

Moksifloksasiinin anto samanaikaisesti ranitidiinin tai probenesidin kanssa ei vaikuta kanta-aineen munuaispuhdistumaan.

Iäkkäät ja pienipainoiset potilaat

Määritysten mukaan plasman lääkepitoisuus on terveillä pienipainoisilla tutkittavilla (kuten naisilla) ja iäkkäillä tutkittavilla suurempi kuin muilla.

Heikentynyt munuaistoiminta

Moksifloksasiinin farmakokineettiset ominaisuudet eivät ole merkittävästi erilaiset potilailla, joiden munuaistoiminta on heikentynyt (mukaan lukien kreatiniinipuhdistuma arvoon > 20 ml/min/1,73 m2 saakka). Munuaistoiminnan heikentyessä M2‑metaboliitin (glukuronidin) pitoisuus suurenee enimmillään 2,5‑kertaiseksi (kun kreatiniinipuhdistuma on < 30 ml/min/1,73 m2).

Heikentynyt maksan toiminta

Maksan vajaatoimintapotilaille (Child-Pugh A, B) toistaiseksi tehtyjen farmakokineettisten tutkimusten perusteella ei voida määrittää, onko näiden potilaiden ja terveiden tutkittavien välillä mitään eroja. Maksan heikentyneeseen toimintaan liittyi suurempi M1‑metaboliitin pitoisuus plasmassa, sen sijaan muuttumattoman lääkeaineen pitoisuus oli samaa luokkaa kuin terveillä tutkittavilla. Moksifloksasiinin kliinisestä käytöstä potilaille, joiden maksan toiminta on heikentynyt, tarvitaan vielä lisää kokemusta.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Rotilla ja apinoilla on havaittu vaikutuksia hematopoieettiseen järjestelmään (punasolu- ja verihiutalemäärien lievä pieneneminen). Muiden kinolonien tavoin moksifloksasiinin on todettu olevan rotille, apinoille ja koirille maksatoksinen (maksaentsyymipitoisuuksien suureneminen ja vakuolien degeneraatio). Apinoille on ilmaantunut keskushermostoon kohdistuvaa toksisuutta (kouristuksia). Näitä vaikutuksia todettiin vain suuriannoksisen tai pitkäaikaisen moksifloksasiinihoidon jälkeen.

Muiden kinolonien tavoin moksifloksasiini oli geenitoksinen bakteereilla tai nisäkässoluilla tehdyissä in vitro ‑tutkimuksissa. Koska nämä vaikutukset selittyvät yhteisvaikutuksella bakteerien gyraasientsyymin kanssa ja – suurien pitoisuuksien yhteydessä – yhteisvaikutuksella nisäkässolujen topoisomeraasi II:n kanssa, voidaan geenitoksisuudella olettaa olevan kynnyspitoisuus. In vivo ‑tutkimuksissa ei saatu viitteitä geenitoksisuudesta, vaikka käytetyt moksifloksasiiniannokset olivat hyvin suuria. Turvallisuusmarginaali potilaskäytössä olevilla hoitoannoksilla on siten riittävä. Moksifloksasiini ei ollut karsinogeeninen rotilla tehdyssä initiaatio-promootiotutkimuksessa.

Monet kinolonit ovat fotoreaktiivisia ja voivat aiheuttaa fototoksisia, fotomutageenisia ja fotokarsinogeenisia vaikutuksia. Moksifloksasiinilla ei kuitenkaan ole todettu fototoksisia eikä fotogenotoksisia ominaisuuksia laajoissa in vitro‑ ja in vivo ‑tutkimuksissa. Samoissa olosuhteissa muilla kinoloneilla oli näitä vaikutuksia.

Suuret moksifloksasiinipitoisuudet estävät sydänlihaksen delayed rectifier ‑kaliumkanavien nopeaa komponenttia ja voivat siten pidentää QT‑aikaa. Koirilla tehdyissä toksisuustutkimuksissa suun kautta annettu annos ≥ 90 mg/kg (pitoisuus plasmassa tällöin ≥ 16 mg/l) pidensi QT‑aikaa, mutta ei aiheuttanut rytmihäiriöitä. Korjautuvia, ei-kuolemaan johtaneita kammioperäisiä rytmihäiriöitä havaittiin vasta, kun annos laskimoon oli hyvin suuri ja kumulatiivinen, yli 50 kertaa suurempi kuin ihmiselle käytettävä annos (> 300 mg/kg ), jolloin pitoisuus plasmassa oli ≥ 200 mg/l (> 40 kertaa suurempi kuin hoitopitoisuus).

Kinolonien tiedetään vaurioittavan vielä kasvavien suurten nivelten rustoa. Pienin suun kautta annettu moksifloksasiiniannos, joka oli toksinen nuorten koirien nivelille, oli painoon suhteutettuna (mg/kg) neljä kertaa suurempi kuin ihmiselle suositeltu enimmäishoitoannos (400 mg 50 kg:n painoiselle ihmiselle). Tämä annos tuotti plasmassa pitoisuuden, joka oli 2–3 kertaa suurempi kuin enimmäishoitoannoksella saavutettava pitoisuus.

Rotilla ja apinoilla tehdyissä toksisuustutkimuksissa (toistuva anto enintään 6 kuukauden ajan) ei osoitettu silmätoksisuuden riskiä. Koirille suun kautta annettu suuri annos (≥ 60 mg/kg; pitoisuus plasmassa tällöin ≥ 20 mg/l) aiheutti elektroretinogrammin muutoksia ja yksittäistapauksissa silmän verkkokalvon surkastumista.

Rotilla, kaniineilla ja apinoilla tehdyt lisääntymistutkimukset osoittavat, että moksifloksasiini läpäisee istukan. Rotilla (p.o. ja i.v.) ja apinoilla (p.o.) tehdyissä tutkimuksissa ei saatu näyttöä teratogeenisuudesta eikä hedelmällisyyden heikkenemisestä moksifloksasiinin annon jälkeen. Kaniinien sikiöillä havaittiin nikamien ja kylkiluiden epämuodostumien esiintyvyyden vähäistä suurenemista, mutta vain annoksella 20 mg/kg i.v., johon liittyi vaikeaa emotoksisuutta. Ihmiselle hoitopitoisuuden plasmassa tuottavat annokset lisäsivät apinoilla ja kaniineilla keskenmenoja. Kun annos oli painoon suhteutettuna (mg/kg) 63 kertaa suurempi kuin ihmiselle suositeltu enimmäishoitoannos ja pitoisuus plasmassa oli ihmisen hoitoannoksen mukainen, rotilla todettiin sikiöiden painonlaskua, keskenmenojen lisääntymistä, tiineysajan lievää pitenemistä ja joidenkin uros- ja naaraspoikasten spontaanin aktiivisuuden lisääntymistä.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Tabletin ydin:

Mikrokiteinen selluloosa, mannitoli (E421), vedetön kolloidinen piidioksidi, natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A), hydroksipropyyliselluloosa, talkki, magnesiumstearaatti.

Kalvopäällyste:

Polyvinyylialkoholi, osittain hydrolysoitu (E1203), titaanidioksidi (E171), makrogoli 3350/PEG (E1521), keltainen rautaoksidi (E172), punainen rautaoksidi (E172), talkki (E553b).

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

4 vuotta.

Säilytys

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

MOXIFLOXACIN ORION tabletti, kalvopäällysteinen
400 mg 7 fol (13,97 €), 10 fol (19,33 €)

PF-selosteen tieto

Kotelot, joissa on PA/Alu/PVC-alumiinifoliosta valmistettuja läpipainopakkauksia.

Kalvopäällysteisten tablettien saatavilla olevat pakkauskoot: 7 ja 10 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

Vaaleanpunainen, pitkulainen, kaksoiskupera kalvopäällysteinen tabletti, jonka läpimitta on 19,4 x 7,8 mm ja paksuus 5,8 mm.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

MOXIFLOXACIN ORION tabletti, kalvopäällysteinen
400 mg 7 fol, 10 fol

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

J01MA14

SPC:n muuttamispäivämäärä

26.06.2017