Valmisteyhteenveto

R MELOXICAM ORION tabletti 7,5 mg, 15 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Meloxicam Orion 7,5 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 7,5 mg meloksikaamia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: Laktoosi 40,85 mg (laktoosimonohydraattina).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Meloxicam Orion 15 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 15 mg meloksikaamia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: Laktoosi 81,70 mg (laktoosimonohydraattina).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

- Meloxicam Orion on tarkoitettu aikuisten ja yli 16-vuotiaiden nuorten hoitoon.

- Nivelrikon pahenemisvaiheen lyhytaikaiseen oireiden mukaiseen hoitoon.

- Nivelreuman tai selkärankareuman pitkäaikaiseen oireiden mukaiseen hoitoon.

Annostus ja antotapa

Annostus

Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Etenkin nivelrikosta kärsivien potilaiden oireiden lievittyminen ja hoitovasteen saavuttaminen tulee arvioida ajoittain uudelleen.

Meloxicam Orion 7,5 mg tabletit

- Nivelrikon paheneminen: 7,5 mg/vrk (yksi 7,5 mg tabletti).

Jos potilaan tila ei parane, annos voidaan tarvittaessa nostaa 15 mg:aan/vrk (kaksi 7,5 mg tablettia).

- Nivelreuma, selkärankareuma: 15 mg/vrk (kaksi 7,5 mg tablettia) (katso alla myös kohta Erityisryhmät).

Annos voidaan vähentää 7,5 mg:aan/vrk (yksi 7,5 mg tabletti) hoitovasteesta riippuen.

Meloxicam Orion 15 mg tabletit

- Nivelrikon paheneminen: 7,5 mg/vrk (puolikas 15 mg tabletti).

Jos potilaan tila ei parane, annos voidaan tarvittaessa nostaa 15 mg:aan/vrk (yksi 15 mg tabletti)

- Nivelreuma, selkärankareuma: 15 mg/vrk (yksi 15 mg tabletti) (katso alla myös kohta Erityisryhmät).

Annos voidaan vähentää 7,5 mg:aan/vrk (puolikas 15 mg tabletti) hoitovasteesta riippuen.

ÄLÄ YLITÄ ANNOSTA 15 mg/vrk.

Erityisryhmät

Iäkkäät potilaat ja potilaat, joilla on lisääntynyt haittavaikutusten riski (ks. kohta Farmakokinetiikka) Iäkkäillä nivelreuman ja selkärankareuman pitkäaikaisen hoidon suositeltu vuorokausiannos on 7,5 mg. Jos potilaalla on erityinen vaara saada haittavaikutuksia, hoito on aloitettava vuorokausiannoksella 7,5 mg (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka)

Vakavasta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivän dialyysipotilaan vuorokausiannos ei saa ylittää 7,5 mg.

Lievästä tai keskivaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden annostusta ei tarvitse muuttaa (kreatiniinipuhdistuma yli 25 ml/min) (katso ei-dialyysihoidossa olevien, vakavasta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden hoitoa koskevat lisätiedot kohdasta Vasta-aiheet).

Maksan vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka)

Lievästä tai keskivaikeasta maksan vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden annosta ei tarvitse muuttaa (ks. tiedot, jotka koskevat vakavasta maksan vajaatoiminnasta kärsiviä potilaita kohdasta Vasta-aiheet).

Pediatriset potilaat

Meloxicam Orion 7.5 mg ja 15 mg tabletteja ei saa antaa lapsille tai alle 16‑vuotiaille nuorille (ks. kohta Vasta-aiheet).

Tämä lääkevalmiste on saatavilla muina vahvuuksina, jotka saattavat sopia paremmin.

Antotapa

Suun kautta

Päivittäinen kokonaisannos on otettava yhtenä annoksena veden tai muun nesteen kera aterian yhteydessä.

Vasta-aiheet

Tämän lääkevalmisteen käyttö on vasta-aiheista seuraavissa tilanteissa:

- kolmannen raskauskolmanneksen aikana (ks. kohta Raskaus ja imetys)

- lapset ja alle 16‑vuotiaat nuoret

- yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, samalla tavoin vaikuttaville aineille, esim. tulehduskipulääkkeet, asetyylisalisyylihappo tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille. Meloksikaamia ei saa antaa sellaisille potilaille, joilla on asetyylisalisyylihapon tai muiden tulehduskipulääkkeiden antamisen jälkeen ilmennyt astmaa, nenäpolyyppeja, angioneuroottista ödeemaa tai urtikariaa.

- aiemmin sairastettu ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkityksen käyttöön

- aktiivinen tai aiemmin toistuvasti sairastettu maha- tai pohjukaissuolen haavauma / verenvuoto (ainakin kaksi varmistettua erillistä episodia)

- vaikea maksan vajaatoiminta

- vaikea munuaisten vajaatoiminta, jota ei hoideta dialyysillä

- maha-suolikanavan verenvuodot, aiemmin sairastetut aivoverenvuodot tai muut verenvuotohäiriöt

- vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa sekä alempana ruuansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset).

Suurinta suositeltua vuorokausiannosta ei pidä ylittää, vaikka haluttua terapeuttista vaikutusta ei

saavutettaisikaan. Myöskään toista tulehduskipulääkettä ei pidä lisätä hoitoon, sillä tämä saattaa lisätä

toksisuutta eikä lisäämisen terapeuttista hyötyä ole osoitettu. Meloksikaamia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa mukaan lukien COX-2-selektiiviset tulehduskipulääkkeet eli koksibit.

Meloksikaami ei sovi potilaille, jotka tarvitsevat välitöntä lievitystä akuuttiin kipuun.

Jos potilaan tila ei ole parantunut usean vuorokauden meloksikaamihoidon jälkeen, hoidon kliininen hyöty on arvioitava uudelleen.

Ennen meloksikaamihoidon aloittamista on selvitettävä, onko potilaalla aiemmin ollut ruokatorven tulehdus, mahakatarri ja/tai maha- tai pohjukaissuolihaava ja varmistuttava niiden täydellisestä parantumisesta. Hoidon aikana potilaita pitää seurata näiden sairauksien mahdollisen uusiutumisen varalta.

Vaikutukset mahasuolikanavaan

Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu maha-suolikanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin ilmenneistä vaikeista maha-suolikanavan haittavaikutuksista.

Maha-suolikanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan haavauma, verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta Vasta-aiheet) sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla. On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta Yhteisvaikutukset).

Jos potilaalla on ollut aiemmin maha-suolikanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos

kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti maha-suolikanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa.

Meloksikaamin yhteiskäyttöä ei suositella potilaille, jotka saavat samanaikaisesti muita lääkkeitä, jotka voivat lisätä haavauman tai verenvuodon riskiä. Tällaisia lääkkeitä ovat esim. suun kautta otettavat kortikosteroidit, hepariini hoitoannoksina tai annettaessa iäkkäille potilaille, antikoagulantit kuten varfariini, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät tai muut tulehduskipulääkkeet tai asetyylisalisyylihappo ≥500 mg kerta-annoksena tai ≥ 3 g kokonaisvuorokausiannoksena (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Jos meloksikaamia saavalla potilaalla esiintyy ruuansulatuselimistön haavauma tai verenvuotoa, lääkkeen käyttö on lopetettava.

Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairauden oireet voivat pahentua (ks. kohta Haittavaikutukset).

Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ja aivoverenkiertoon

Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön ja turvotuksia, on seurattava ja neuvottava asianmukaisesti potilaita, jotka sairastavat verenpainetautia ja/tai lievää tai keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa.

Riskipotilaiden verenpaineen kliinistä tarkkailua suositellaan alussa ja etenkin meloksikaamihoidon

aloitusvaiheessa.

Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella tulehduskipulääkkeiden, meloksikaami mukaan lukien, käyttöön (erityisesti suuria annoksia käytettäessä ja pitkäaikaishoidossa) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski. Tällaista kohonnutta riskiä ei voida sulkea pois meloksikaamia koskevien tietojen perusteella.

Meloksikaamia on määrättävä vain tarkoin harkiten potilaille, jotka sairastavat hoitamatonta/ vaikeahoitoista verenpainetautia, sydämen vajaatoimintaa, diagnosoitua iskeemistä sydänsairautta, ääreisverenkierron ja/tai aivoverenkierron häiriöitä. On myös tarkoin harkittava pitkäkestoisen lääkityksen määräämistä potilaille, joilla on kardiovaskulaarisia riskitekijöitä (kuten verenpainetauti, hyperlipidemia, diabetes, tupakointi).

Ihohaittavaikutukset

Vakavia ihoreaktioita (jotkut kuolemaan johtavia), mukaan lukien eksfoliatiivinen dermatiitti, Stevens-Johnsonin syndrooma ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi, on raportoitu hyvin harvoin tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset). Näiden reaktioiden riski näyttäisi olevan suurimmillaan hoidon alussa: useimmiten reaktio on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Meloksikaamin käyttö on lopetettava heti, jos potilaalla ilmenee ihottumaa, limakalvovaurioita tai muita merkkejä yliherkkyydestä.

Meloxicam Orion -valmisteen käytön yhteydessä on raportoitu hengenvaarallisia ihoreaktioita, kuten Stevens-Johnsonin syndrooma (SJS) ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN). Potilaille on kerrottava ihoreaktioiden oireista ja heitä on seurattava huolellisesti ihoreaktioiden varalta.

Suurin SJS:n ja TEN:n riski on ensimmäisen hoitokuukauden aikana.

Jos SJS:n tai TEN:n oireita (esim. paheneva ihottuma, johon usein liittyy rakkuloita tai limakalvovaurioita) ilmenee, Meloxicam Orion -hoito on lopetettava. Paras lopputulos SJS:n ja TEN:n oireiden hallinnassa saavutetaan varhaisella diagnoosilla ja epäillyn lääkehoidon välittömällä lopettamisella. Lääkkeen käytön nopea lopettaminen johtaa parempaan ennusteeseen.

Jos potilaalle on aiemmin kehittynyt SJS tai TEN Meloxicam Orion –valmisteen käytön yhteydessä, Meloxicam Orion -valmisteen käyttöä ei saa koskaan aloittaa uudelleen kyseiselle potilaalle.

Maksan ja munuaisten toimintaa kuvaavat parametrit

Useimmat tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa seerumin transaminaasipitoisuuden väliaikaista nousua, seerumin bilirubiinin ja muiden maksan toimintaa kuvaavien parametrien nousua sekä seerumin kreatiniinin ja veren urean typpipitoisuuden nousua. Myös muita poikkeamia laboratorioarvoissa on raportoitu. Nämä poikkeamat ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä. Jos poikkeavuudet ovat merkittäviä tai pysyviä, meloksikaamin käyttö on lopetettava ja potilas on tutkittava asianmukaisesti.

Munuaisten vajaatoiminta

Tulehduskipulääkkeet estävät munuaisten prostaglandiinien verisuonia laajentavaa vaikutusta ja saattavat aiheuttaa toiminnallista munuaisten vajaatoimintaa vähentämällä glomerulaarista suodatusta. Tämä haittavaikutus on annosriippuvainen. Huolellinen virtsanerityksen ja munuaisten toiminnan seuranta on suositeltavaa hoidon alussa tai annoksen suurentamisen jälkeen potilailla, joilla on seuraavia riskitekijöitä:

- iäkkäät potilaat

- samanaikainen ACE:n estäjien, angiotensiini II-antagonistien, sartaanien ja diureettien käyttö (ks. kohta Yhteisvaikutukset)

- pienentynyt veritilavuus (syystä riippumatta)

- sydämen vajaatoiminta

- munuaisten vajaatoiminta

- nefroottinen oireyhtymä

- lupus nefropatia

- vaikea maksan toimintahäiriö (seerumin albumiini < 25 g/l tai Child-Pugh-pisteet ≥ 10)

Tulehduskipulääkkeet voivat harvoin aiheuttaa interstitiaalista nefriittiä, munuaiskerästulehdusta, munuaisten medullaarista nekroosia tai nefroottista oireyhtymää.

Loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, jotka saavat hemodialyysihoitoa, Meloxicam Orion – annos saa olla korkeintaan 7,5 mg. Jos potilaalla on lievä tai kohtuullinen munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma > 25 ml/min) annosta ei tarvitse pienentää.

Natriumin, kaliumin ja veden kertyminen

Tulehduskipulääkkeiden käyttöön voi liittyä natriumin, kaliumin ja veden kertymistä elimistöön ja diureettien natriureettisten vaikutusten häiriintymistä. Lisäksi verenpainelääkkeiden verenpainetta laskeva vaikutus voi alentua (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Tämän seurauksena herkillä potilailla turvotus, sydämen vajaatoiminta tai hypertensio voi pahentua. Sen vuoksi kliininen seuranta on tarpeen riskipotilailla (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Vasta-aiheet).

Hyperkalemia

Diabetes tai samanaikainen veren kaliumpitoisuutta lisäävä lääkitys voi aiheuttaa hyperkalemiaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Kaliumarvojen säännöllinen seuranta on tarpeen näissä tapauksissa.

Yhteiskäyttö pemetreksedin kanssa

Pemetreksediä saavilla potilailla, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta, meloksikaamin anto tulee keskeyttää ainakin viideksi päiväksi ennen pemetreksedin antoa, antopäiväksi sekä ainakin kahdeksi päiväksi pemetreksedin annon jälkeen (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Muut varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Iäkkäät tai heikot potilaat kestävät usein haittavaikutuksia huonommin. Tästä syystä nämä potilasryhmät vaativat huolellista valvontaa. Kuten muidenkin tulehduskipulääkkeiden kohdalla, erityisen varoen on hoidettava sellaisia iäkkäitä potilaita, joiden munuaisten, maksan tai sydämen toiminta on heikentynyt. Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuotoja ja perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Meloksikaami, kuten muutkin tulehduskipulääkkeet, voivat peittää infektiosairauden oireita.

Meloksikaamin, kuten muidenkin syklo-oksigenaasin tai prostaglandiinin synteesiä estävien lääkkeiden käyttö voi heikentää hedelmällisyyttä eikä niiden käyttöä siksi suositella naisille, jotka harkitsevat raskautta. Meloksikaamin käytön lopettamista on harkittava, jos potilaalla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jos potilaan hedelmättömyyttä tutkitaan (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Tämä lääkevalmiste sisältää laktoosia. Potilaat, jotka kärsivät harvinaisesta perinnöllisestä galaktoosi- intoleranssista, saamelaisilla esiintyvästä laktaasin puutoksesta tai glukoosin tai galaktoosin imeytymishäiriöstä, eivät saa ottaa tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.

Hyperkalemiaan liittyvät riskit

Tietyt lääkeaineet tai lääkeaineryhmät voivat aiheuttaa hyperkalemiaa: kaliumsuolat, kaliumia säästävät diureetit, angiotensiinikonvertaasientsyymin (ACE) estäjät, angiotensiini II -reseptorin salpaajat, tulehduskipulääkkeet, (pienimolekyyliset tai fraktioimattomat) hepariinit, siklosporiini, takrolimuusi ja trimetopriimi.

Hyperkalemian kehittyminen saattaa riippua muista riskitekijöistä.

Hyperkalemian riski kasvaa, jos yllämainittuja lääkkeitä käytetään samanaikaisesti meloksikaamin kanssa.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Muut tulehduskipulääkkeet ja asetyylisalisyylihappo

Muiden tulehduskipulääkkeiden tai asetyylisalisyylihapon (≥ 500 mg kerta-annos tai ≥ 3 g vuorokausiannos) yhteiskäyttöä ei suositella, koska usean tulehduskipulääkkeen samanaikainen käyttö voi lisätä maha-suolikanavan haavaumia ja verenvuotoja synergistisen vaikutuksen kautta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kortikosteroidit (esim. glukokortikoidit)

Kortikosteroidien samanaikainen käyttö vaatii varovaisuutta, koska verenvuotojen ja ruuansulatuskanavan haavaumien riski on lisääntynyt.

Antikoagulantit tai hepariini

Verenvuodon vaara on lisääntynyt huomattavasti verihiutaleiden toiminnan estymisen ja maha-pohjukaissuolen limakalvon vaurioitumisen vuoksi. Tulehduskipulääkkeet voivat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin, trombiininestäjien ja hyytymistekijä Xa:n estäjien vaikutusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Tulehduskipulääkkeiden ja antikoagulanttien tai hepariinin, hoitoannoksina tai annettaessa iäkkäille potilaille, samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Muissa tapauksissa (esim. ennaltaehkäisevinä annoksina) hepariinin käytön yhteydessä on noudatettava varovaisuutta lisääntyneen vuotoriskin takia.

INR-arvoa on seurattava tarkoin, jos tällaisen yhdistelmän välttäminen on mahdotonta.

Trombolyyttiset ja verihiutaleiden aggregaatiota estävät lääkkeet

Verenvuodon vaara on lisääntynyt verihiutaleiden toiminnan estymisen ja maha-pohjukaissuolen limakalvon vaurioitumisen vuoksi.

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRIt)

Lisääntynyt ruuansulatuskanavan verenvuodon riski.

Diureetit, ACE:n estäjät ja angiotensiini-II-reseptorin antagonistit

Tulehduskipulääkkeet voivat heikentää diureettien ja muiden antihypertensiivisten lääkkeiden tehoa. Yhtäaikainen hoito ACE:n estäjällä tai angiotensiini II – antagonistilla ja syklo-oksigenaasi-inhibiittorilla voi joillakin potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt (esim. nestevajauksesta kärsivät potilaat ja iäkkäät potilaat, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt), heikentää munuaisten toimintaa lisää. Tämä voi aiheuttaa äkillisen munuaisten vajaatoiminnan, joka on yleensä palautuva tila. Yhdistelmähoitoa tulisi tästä syystä käyttää varoen, erityisesti iäkkäiden potilaiden kohdalla. Potilaiden riittävästä nesteytyksestä on huolehdittava ja munuaisten toimintaa on tarvittaessa tarkkailtava yhtäaikaisen hoidon aloituksen yhteydessä ja säännöllisesti hoidon aikana (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Muut antihypertensiiviset lääkkeet (esim. beetasalpaajat)

Beetasalpaajien verenpainetta alentava teho voi laskea (mikä johtuu vasodilatoivien prostaglandiinien synteesin estosta).

Kalsineuriinin estäjät (esim. siklosporiini, takrolimuusi)

Tulehduskipulääkkeet voivat pahentaa kalsineuriinin estäjien munuaistoksisuutta, mikä johtuu niiden vaikutuksista munuaisten prostaglandiineihin. Munuaisten toimintaa tulee mitata käytettäessä näitä lääkkeitä samanaikaisesti. Munuaistoiminnan huolellinen seuranta on suositeltavaa erityisesti iäkkäillä potilailla.

Deferasiroksi

Meloksikaamin ja deferasiroksin samanaikainen käyttö voi lisätä maha-suolikanavan haittavaikutusten riskiä. Näiden lääkevalmisteiden yhteiskäytössä on noudatettava varovaisuutta.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset (meloksikaamin vaikutus muiden lääkkeiden farmakokinetiikkaan)

Litium

Tulehduskipulääkkeiden on raportoitu suurentavan veren litiumpitoisuutta (litiumin munuaiserityksen vähenemisen kautta). Litiumin pitoisuus voi nousta hengenvaaralliseksi. Litiumin käyttöä ei suositella samanaikaisesti tulehduskipulääkkeiden kanssa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Jos tämä lääkeyhdistelmä on välttämätön, litiumin pitoisuutta plasmassa on seurattava huolellisesti meloksikaamihoidon aloituksen, muuttamisen ja lopettamisen yhteydessä.

Metotreksaatti

Tulehduskipulääkkeet voivat alentaa metotreksaatin tubulaarieritystä, jolloin metotreksaatin plasmapitoisuus nousee. Jos potilas saa suuren annoksen metotreksaattia (yli 15 mg/viikko), tulehduskipulääkkeiden samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Tulehduskipulääkkeiden ja metotreksaatin yhteisvaikutuksen riski on otettava huomioon myös pienemmillä metotreksaattiannoksilla etenkin, jos potilaat kärsivät munuaisten vajaatoiminnasta. Jos yhdistelmähoito on tarpeen, veriarvoja ja munuaisten toimintaa on seurattava. Varovaisuutta on noudatettava, jos sekä tulehduskipulääkettä että metotreksaattia annetaan 3 vuorokauden sisällä. Tässä tapauksessa metotreksaatin plasmapitoisuus voi nousta ja lisätä toksisia vaikutuksia.

Vaikka samanaikainen meloksikaamihoito ei vaikuttanut merkittävästi metotreksaatin (15 mg/vk) farmakokinetiikkaan, on otettava huomioon, että metotreksaatin hematologinen toksisuus voi voimistua hoidosta (katso yllä) (ks. kohta Haittavaikutukset).

Pemetreksedi

Potilailla, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma 45‑79 ml/min), meloksikaamin anto tulee keskeyttää viideksi päiväksi ennen pemetreksedin antoa, antopäiväksi sekä kahdeksi päiväksi pemetreksedin annon jälkeen. Jos meloksikaamin ja pemetreksedin yhteiskäyttö on välttämätöntä, potilaita tulee tarkkailla huolellisesti, erityisesti myelosuppression ja maha-suolikanavan haittavaikutusten osalta. Potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma alle 45 ml/min), ei suositella meloksikaamin ja pemetreksedin yhteiskäyttöä.

Potilailla, joilla munuaisten toiminta on normaali (kreatiniinipuhdistuma ≥ 80 ml/min), 15 mg:n meloksikaamiannokset voivat vähentää pemetreksedin eliminaatiota ja näin ollen lisätä sen aiheuttamien haittavaikutusten ilmaantumista. Siksi varovaisuutta on noudatettava kun 15 mg:n meloksikaamiannosta annetaan yhdessä pemetreksedin kanssa potilaille, joilla munuaistoiminta on normaali (kreatiniinipuhdistuma ≥ 80 ml/min).

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset (muiden lääkkeiden vaikutus meloksikaamin farmakokinetiikkaan)

Kolestyramiini

Kolestyramiini nopeuttaa meloksikaamin eliminaatiota häiritsemällä enterohepaattista kiertoa niin, että meloksikaamin puhdistuma nousee 50 % ja puoliintumisaika laskee 13 ± 3 tuntiin. Tällä yhteisvaikutuksella on kliinistä merkitystä.

Kliinisesti merkittäviä farmakokineettisiä lääkeaineyhteisvaikutuksia ei havaittu, kun samanaikaisesti annettiin antasidejä, simetidiiniä tai digoksiinia.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Prostaglandiinisynteesin estäminen voi vaikuttaa haitallisesti raskauteen ja/tai alkion/sikiön kehittymiseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitteitä siitä, että alkuraskauden aikaisen prostaglandiinisynteesin estäjän käyttö lisää keskenmenon, sydämen epämuodostuman ja gastroskiisin riskiä. Kardiovaskulaarisen epämuodostuman absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:ta noin 1,5 %:iin. Riskin arvellaan lisääntyvän annoksen ja hoidon keston myötä. Eläimillä prostaglandiinisynteesin estäjän antamisen on osoitettu johtavan lisääntyneeseen alkion menetykseen ennen implantaatiota ja sen jälkeen ja lisääntyneeseen alkio-sikiö-kuolleisuuteen. Lisäksi eläimillä on raportoitu erilaisten epämuodostumien, kuten kardiovaskulaaristen epämuodostumien esiintymisen lisääntyneen, kun eläimille on annettu prostaglandiinisynteesin estäjää organogeneettisen vaiheen aikana.

Meloksikaamia ei saa käyttää raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana, paitsi jos sen käyttö on välttämätöntä. Jos nainen käyttää meloksikaamia aikoessaan tulla raskaaksi tai raskauden ensimmäisen tai toisen kolmanneksen aikana, annos on pidettävä mahdollisimman pienenä ja hoidon kesto mahdollisimman lyhyenä.

Viimeisten kolmen raskauskuukauden aikana kaikki prostaglandiinisynteesin estäjät voivat altistaa sikiön:

- kardiopulmonaariselle toksisuudelle (ductus arteriosuksen ennenaikainen sulkeutuminen ja pulmonaarinen hypertensio)

- munuaisten toimintahäiriölle, joka voi kehittyä munuaisen vajaatoiminnaksi, johon liittyy lapsiveden määrän väheneminen

Raskauden loppuvaiheessa kaikki prostaglandiinisynteesin estäjät voivat altistaa äidin ja vastasyntyneen:

- mahdolliselle verenvuotoajan pidentymiselle (antiaggregaatiovaikutus, joka voi esiintyä jopa hyvin pienillä annoksilla)

- kohdun supistusten estymiselle johtaen viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen.

Tästä syystä meloksikaamin käyttö on ehdottomasti kielletty viimeisten kolmen raskauskuukauden aikana.

Imetys

Meloksikaamin käytöstä ei ole erityistä kokemusta, mutta tulehduskipulääkkeiden tiedetään erittyvän äidinmaitoon. Sen vuoksi meloksikaamin käyttöä ei suositella imetyksen aikana.

Hedelmällisyys

Kuten muutkin syklo-oksigenaasi/prostaglandiinisynteesiin vaikuttavat lääkkeet, meloksikaamin käyttö saattaa heikentää naisten hedelmällisyyttä. Sitä ei suositella naisille, jotka yrittävät tulla raskaaksi. Meloksikaamin käytön lopettamista tulisi harkita naisille, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat hedelmättömyystutkimuksissa.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Erityisiä tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty. Farmakodynaamisen profiilin ja raportoitujen haittavaikutusten perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että meloksikaamilla ei todennäköisesti ole lainkaan vaikutusta autolla ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn, tai vaikutus on hyvin pieni. Jos näköhäiriöitä, mukaan lukien näön hämärtymistä, heitehuimausta, uneliaisuutta, kiertohuimausta tai muita keskushermostovaikutuksia ilmaantuu, on suositeltavaa olla ajamatta autoa ja käyttämättä koneita.

Haittavaikutukset

a) Yleinen kuvaus

Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suuria annoksia käytettäessä ja pitkäaikaishoidossa) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä on raportoitu turvotusta, hypertensiota ja sydämen vajaatoimintaa.

Yleisimmin havaitut haittavaikutukset liittyvät ruuansulatuskanavaan. Maha- tai pohjukaissuolihaavaumia, perforaatioita tai ruuansulatuskanavan verenvuotoja voi esiintyä. Nämä voivat joskus olla hengenvaarallisia, etenkin iäkkäille potilaille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, närästystä, vatsakipua, veriulosteita, verioksennuksia, haavaista suutulehdusta ja koliitin tai Crohnin taudin pahenemista (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.) on raportoitu lääkkeen käytön jälkeen. Harvemmin on todettu gastriittia.

Vakavia ihoreaktioita: Stevens-Johnsonin syndroomaa (SJS) ja toksista epidermaalista nekrolyysiä (TEN) on raportoitu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Alla mainittu haittavaikutusten esiintymistiheys perustuu vastaavaan raportoituun haittavaikutusten esiintyvyyteen 27 kliinisessä lääketutkimuksessa, joissa lääkehoito on jatkunut vähintään 14 vuorokauden ajan. Tiedot perustuvat kliinisiin tutkimuksiin, joihin osallistui 15 197 potilasta ja joita on hoidettu 7,5 mg:n tai 15 mg:n vuorokausiannoksella meloksikaamitabletteja tai –kapseleita aina yhden vuoden ajanjaksoon asti.

Markkinoille tulon jälkeiset haittavaikutukset, jotka voivat syy-yhteydeltään liittyä meloksikaamin antamiseen, on myös lueteltu.

Haittavaikutukset on lueteltu esiintyvyyden mukaan seuraavasti:

Hyvin yleiset (≥ 1/10); yleiset (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinaiset (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviontiin).

b) Haittavaikutukset

Veri ja imukudos

Melko harvinaiset: Anemia

Harvinaiset: Epänormaali verenkuva (mukaan lukien valkosolujen erittelylaskenta): leukosytopenia, trombosytopenia

Hyvin harvinaiset: Agranulosytoosi (ks. kohta c)

Immuunijärjestelmä

Melko harvinaiset: Muut allergiset reaktiot kuin anafylaktiset ja anafylaktoidiset reaktiot Tuntematon: Anafylaktinen reaktio, anafylaktoidinen reaktio

Psyykkiset haitat

Harvinaiset: Mielialan muutokset, painajaiset

Tuntematon: Sekavuustila, desorientaatio

Hermosto

Yleiset: Päänsärky

Melko harvinaiset: Heitehuimaus, uneliaisuus

Silmät

Harvinaiset: Näköhäiriöt, mukaan lukien näkökyvyn hämärtyminen, sidekalvotulehdus

Kuulo ja tasapainoelin

Melko harvinaiset: Kiertohuimaus

Harvinaiset: Tinnitus

Sydän

Harvinaiset: Sydämentykytys

Sydämen vajaatoimintaa on raportoitu tulehduskipulääkehoidon yhteydessä.

Verisuonisto

Melko harvinaiset: Verenpaineen nousu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), punoitus

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Harvinaiset: Astma niillä henkilöillä, jotka ovat yliherkkiä asetyylisalisyylihapolle tai muille tulehduskipulääkkeille

Ruuansulatuselimistö

Hyvin yleiset: Ruuansulatuskanavan häiriöt, kuten dyspepsia, pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, ummetus, ilmavaivat, ripuli

Melko harvinaiset: Piilevä tai makroskooppinen maha-suolikanavan verenvuoto, stomatiitti, gastriitti, röyhtäily

Harvinaiset: Koliitti, maha-pohjukaissuolihaava, esofagiitti

Hyvin harvinaiset: Maha-suolikanavan perforaatio

Tuntematon Pankreatiitti

Maha-suolikanavan verenvuoto, haavaumat tai perforaatio voi joskus olla vakava ja mahdollisesti kuolemaan johtava, etenkin iäkkäillä potilailla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksa ja sappi

Melko harvinaiset: Epänormaali maksan toiminta (esim. kohonneet transaminaasi- tai bilirubiiniarvot)

Hyvin harvinaiset: Hepatiitti

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinaiset: Angioödeema, kutina, ihottuma

Harvinaiset: Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi, urtikaria

Hyvin harvinaiset: Rakkulaihottuma, erythema multiforme

Tuntematon: Valoherkkyysreaktiot

Munuaiset ja virtsatiet

Melko harvinaiset: Natriumin ja veden kerääntyminen, hyperkalemia (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset), epänormaalit munuaistoiminnan arvot (kohonnut seerumin kreatiniini- ja/tai ureapitoisuus)

Hyvin harvinaiset: Äkillinen munuaisten vajaatoiminta potilailla, joilla on riskitekijöitä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Melko harvinaiset: Ödeema, mukaan lukien alaraajojen ödeema

c) Tietoja yksittäisistä vakavista ja / tai usein esiintyvistä haittavaikutuksista

Hyvin harvoja agranulosytoositapauksia on raportoitu potilailla, joita on hoidettu meloksikaamilla ja muilla mahdollisesti myelotoksisilla lääkkeillä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

d) Haittavaikutukset, joita ei ole havaittu vielä valmisteeseen liittyen, mutta joiden yleisesti tiedetään liittyvän muihin tämän luokan yhdisteisiin

Elimellinen munuaisvaurio, joka todennäköisesti johtaa äkilliseen munuaisten vajaatoimintaan: Lisäksi on raportoitu hyvin harvinaisia tapauksia seuraavista: interstitiaalinefriitti, akuutti tubulusnekroosi, nefroottinen oireyhtymä ja papillanekroosi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Tulehduskipulääkkeiden akuutista yliannoksesta johtuvia oireita ovat yleensä letargia, uneliaisuus, pahoinvointi, oksentelu ja ylävatsakipu. Nämä oireet paranevat yleensä elintoimintoja tukevalla hoidolla. Maha-suolikanavan verenvuoto on mahdollista. Vakava myrkytystila voi aiheuttaa hypertensiota, akuuttia munuaisten vajaatoimintaa, maksan vajaatoimintaa, hengityslamaa, kooman, kouristuksia, sydän- ja verenkiertojärjestelmän kollapsin ja sydänpysähdyksen.

Anafylaktoidisia reaktioita on raportoitu tulehduskipulääkkeiden terapeuttisilla annoksilla, joten ne ovat mahdollisia myös yliannostuksen jälkeen.

Tulehduskipulääkkeiden yliannostapauksissa potilasta on hoidettava oireenmukaisesti ja peruselintoimintoja on tuettava.

Kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu, että 4 g:n annos kolestyramiinia annettuna suun kautta kolme kertaa vuorokaudessa nopeuttaa meloksikaamin poistumista elimistöstä.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tulehduskipu- ja reumalääkkeet; oksikaamit. ATC-koodi: MO1AC06

Meloksikaami on steroideihin kuulumaton oksikaamiryhmän tulehdusta estävä, kipua lievittävä ja kuumetta vähentävä tulehduskipulääke.

Meloksikaamin tulehdusta vähentävä vaikutus on osoitettu klassisissa inflammaatio-malleissa. Sen tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta, kuten ei muidenkaan tulehduskipulääkkeiden. Kaikilla ei-steroidisilla tulehduskipulääkkeillä (myös meloksikaamilla) on kuitenkin ainakin yksi yhteinen vaikutustapa: ne estävät prostaglandiinien, tunnettujen tulehduksen välittäjäaineiden, biosynteesiä.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Meloksikaami imeytyy hyvin maha-suolikanavasta, mikä selittää suuren absoluuttisen biologisen hyötyosuuden, noin 90 %, oraalisen annoksen jälkeen (kapseli). Tablettien, oraalisen suspension ja kapseleiden on osoitettu olevan bioekvivalentteja.

Meloksikaamin kerta-annoksen jälkeen huippupitoisuuden mediaani plasmassa saavutetaan suspensiolla 2 tunnissa ja kiinteillä valmisteilla (kapselit ja tabletit) 5‑6 tunnissa.

Jatkuvassa käytössä vakaa tila saavutetaan 3‑ 5 vuorokaudessa. Kerran vuorokaudessa annosteltuna plasman lääkeainepitoisuus vaihtelee suhteellisen vähän, eli 7,5 mg:n annoksella 0,4‑1,0 mikrog/ml ja 15 mg:n annoksella 0,8‑ 2,0 mikrog/ml (Cmin ja Cmax vakaassa tilassa). Meloksikaamin vakaan tilan keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 5‑6 tunnissa tabletilla, kapselilla ja oraalisella suspensiolla. Jatkuvan, yli vuoden kestävän hoidon jälkeen lääkeainepitoisuus on samansuuruinen kuin se oli hoitoa aloitettaessa vakaan tilan saavuttamisen jälkeen. Samanaikainen ruuan nauttiminen tai epäorgaanisten antasidien käyttö ei vaikuta meloksikaamin absorptioon.

Jakautuminen

Meloksikaami sitoutuu erittäin voimakkaasti plasman proteiineihin, erityisesti albumiiniin (99 %). Meloksikaami kulkeutuu nivelnesteeseen, jossa sen konsentraatio on noin puolet plasmakonsentraatiosta.

Jakaantumistilavuus on pieni, keskimäärin noin 11 litraa i.m. tai i.v. -annon jälkeen, ja se vaihtelee yksilöiden välillä 7‑20 %. Toistuvien suun kautta otettujen meloksikaamiannosten (7,5‑15 mg) jälkeen jakautumistilavuus on noin 16 litraa variaatiokertoimen vaihdellessa 11‑32 %:n välillä.

Biotransformaatio

Meloksikaami läpikäy laajan biotransformaation maksassa. Virtsasta on tunnistettu neljä meloksikaamin metaboliittia, jotka ovat farmakodynaamisesti inaktiivisia. Päämetaboliitti, 5'- karboksimeloksikaami (60 % annoksesta), muodostuu, kun välimetaboliitti 5'- hydroksimetyylimeloksikaami hapettuu. Myös tätä välimetaboliittia erittyy, mutta vähemmän (9 % annoksesta). In vitro -tutkimusten mukaan CYP 2C9:llä on tärkeä rooli tässä metabolisessa reitissä, kun taas CYP 3A4 -isoentsyymin osuus on vähäisempi. Potilaan peroksidaasiaktiivisuus vaikuttaa todennäköisesti kahden muun metaboliitin muodostumiseen. Niiden osuudet ovat 16 % ja 4 % annetusta annoksesta.

Eliminaatio

Meloksikaami erittyy pääasiassa metaboliitteina. Metaboliitteja esiintyy yhtä paljon virtsassa ja ulosteessa. Muuttumatonta lääkeainetta erittyy ulosteen mukana alle 5 % vuorokausiannoksesta ja vain hyvin vähäisiä määriä erittyy virtsan mukana.

Eliminaation keskimääräinen puoliintumisaika vaihtelee 13 tunnista 25 tuntiin oraalisen, i.m. ja i.v. –annon jälkeen. Kokonaispuhdistuma plasmassa on noin7‑12 ml/min oraalisen, laskimonsisäisen tai rektaalisen kerta-annoksen jälkeen.

Lineaarisuus / epälineaarisuus

Meloksikaamin farmakokinetiikka on lineaarista annosvälillä 7,5 mg‑15 mg suun kautta tapahtuvan tai lihaksensisäisen annon jälkeen.

Erityisryhmät

Potilaat, joilla on maksan / munuaisten vajaatoiminta:

Maksan vajaatoiminta tai lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta ei vaikuta merkittävästi meloksikaamin farmakokinetiikkaan. Kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla lääkeaineen kokonaispuhdistuma on merkitsevästi suurempi. Terminaalista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla lääkeaineen proteiineihin sitoutuminen on vähäisempää. Terminaalivaiheen munuaisten vajaatoiminnassa suurempi jakaantumistilavuus voi nostaa meloksikaamipitoisuutta, joten annos ei saa ylittää 7,5 mg vuorokaudessa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Iäkkäät potilaat:

Miespuolisilla iäkkäillä potilailla keskimääräiset farmakokineettiset parametrit olivat samankaltaisia kuin nuoremmilla miespotilailla. Naispuolisilla iäkkäillä potilailla oli korkeammat AUC-arvot ja pidemmät eliminaation puoliintumisajat kuin nuoremmilla mies- ja naispotilailla. Vakaan tilan keskimääräinen plasmapuhdistuma iäkkäillä potilailla oli hieman pienempi kuin nuorilla potilailla.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Meloksikaamin toksikologinen profiili on prekliinisten tutkimusten perusteella samanlainen kuin muidenkin tulehduskipulääkkeiden: suurten annosten pitkäaikainen anto kahdelle eläinlajille aiheutti maha-suolikanavan haavaumia ja eroosioita sekä munuaisten papillaarinekroosia.

Rotilla meloksikaamilla tehdyissä lisääntymistutkimuksissa on havaittu, että ovulaatiot vähenevät, implantaatio heikkenee ja sikiötoksisuus lisääntyy (resorptio lisääntyy). Tutkimuksessa käytettiin emolle toksista annosta, eli 1 mg/kg tai enemmän. Rotilla ja kaneilla tehdyissä lisääntymistoksikologisissa tutkimuksissa ei esiintynyt teratogeenisuutta annosten ollessa rotilla suurimmillaan 4 mg/kg ja kaneilla 80 mg/kg.

Kyseiset annokset ylittivät suositusten mukaisen annoksen (7,5‑ 15 mg) 10- tai 5-kertaisesti, kun se laskettiin mg/kg (75 kg:n henkilö). Sikiötoksisia vaikutuksia on kuvattu raskauden loppuvaiheessa kuten muillakin prostaglandiinisynteesin estäjillä. In vivo ja in vitro tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu viitteitä mutageenisuudesta. Rotalla ja hiirellä ei ole todettu karsinogeenisia vaikutuksia tavallisesti käytettyjä hoitoannoksia huomattavasti suuremmilla annoksilla.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Mikrokiteinen selluloosa

Esigelatinoitu maissitärkkelys

Laktoosimonohydraatti

Maissitärkkelys

Natriumsitraatti

Vedetön kolloidinen piidioksidi

Magnesiumstearaatti

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

MELOXICAM ORION tabletti
7,5 mg 30 fol (4,63 €), 100 fol (13,89 €)
15 mg (J) 10 fol (2,24 €), 30 fol (6,74 €), 100 fol (24,77 €)

PF-selosteen tieto

PVC/PVdC/lujitettu alumiini -läpipainopakkaus. Pakkauskoot: 7, 10, 14, 15, 20, 28, 30, 50, 60, 100, 140, 280, 300, 500 tai 1 000 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Meloxicam Orion 7,5 mg tabletit

Vaaleankeltainen pyöreä tabletti, jonka toisella puolella on jakouurre. Jakouurre on tarkoitettu vain nielemisen helpottamiseksi eikä jakamiseksi yhtä suuriin annoksiin.

Meloxicam Orion 15 mg tabletit

Vaaleankeltainen pyöreä tabletti, jonka toisella puolella on jakouurre. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

MELOXICAM ORION tabletti
7,5 mg 30 fol, 100 fol
15 mg 10 fol, 30 fol, 100 fol

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

M01AC06

SPC:n muuttamispäivämäärä

05.06.2017