Valmisteyhteenveto

R LIDOCARD injektioneste, liuos 20 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

1 ml sisältää lidokaiinihydrokloridia 20,0 mg.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

  • Kammiotakykardia
  • Kammiovärinä
  • Kammiolisälyönnit akuutin koronaaritaudin yhteydessä.

Lääkettä voidaan kokeilla myös supraventrikulaarisessa takykardiassa, tosin sen teho siinä ei ole läheskään yhtä hyvä kuin kammioperäisissä rytmihäiriöissä.

Annostus ja antotapa

Annostus

Akuutissa vaiheessa injisoidaan Lidocardia laskimoon 2,5–5 ml (1–1,5 mg/kg lidokaiinia). Tarvittaessa voidaan antaa lisäannoksia puolet alkuannoksesta 2–3 kertaa 5 minuutin välein. Annosta 3 mg/kg ei pidä ylittää kahden ensimmäisen tunnin aikana. Lapsille soveltuva injisoitava annos lidokaiinia on 1 mg/kg.

Jos kerta-annoksella saadaan suotuisa tulos, on hoitoa syytä jatkaa antamalla lidokaiinia tippa-infuusiona 2–4 mg minuutissa (infuusioliuoksen valmistus, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet). Valmis infuusioliuos sisältää 2 mg/ml lidokaiinia. Sopiva infuusionopeus on 1–2 ml (20–40 tippaa) minuutissa. Lapsille infuusionopeudeksi soveltuu 10–50 mikrog lidokaiinia/kg/minuutti.

Jos nesteiden antoa on tarpeen rajoittaa, valmistetaan liuos joka sisältää 4 mg/ml lidokaiinia (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet). Sopiva infuusionopeus on 0,5–1,0 ml (10–20 tippaa) minuutissa.

Infuusioliuoksen säilytys, ks. kohta Säilytys.

Tiputusnopeus ja hoidon kesto määräytyvät hoidon vaikutuksen mukaan. Potilaan EKG:tä on seurattava hoidon aikana.

Lidokaiinin profylaktinen käyttö sairaalan ulkopuolella ei ole toistaiseksi vakiintunut. Mikäli lidokaiinia annetaan esim. sydäninfarktipotilaalle ennen sairaalaan kuljetusta, määräytyy annos kuljetuksen kestoajan mukaan: Alle 20 min kestävässä kuljetuksessa annetaan Lidocardia 2,5–5 ml laskimoon. Yli 20 min kuljetuksessa annetaan Lidocardia 4 ml laskimoon ja 10 ml lihakseen, jolloin saadaan nopeasti alkava ja n. 1,5 tuntia kestävä lääkevaikutus.

Antotapa

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ennen lääkkeen antoa.

Vasta-aiheet

  • Täydellinen eteis-kammiokatkos, ellei käytetä samanaikaisesti sähköistä tahdistusta. II asteen eteis-kammiokatkoksessa on syytä varautua tahdistamaan potilaan sydäntä
  • Profylaktisen käytön kontraindikaatioina pidetään myös manifestia sydämen vajaatoimintaa ja bradykardiaa (lyöntitiheys alle 60/min).
  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille amidirakenteisille paikallispuudutteille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Lidokaiinin annon aikana on potilaan EKG:tä seurattava. Lidokaiinin anto tulee lopettaa tai annostusta vähentää, mikäli EKG:ssä havaitaan PR-ajan pidentymistä, QRS-kompleksin levenemistä tai rytmihäiriöiden pahentumista.

Lidokaiinia tulee käyttää varoen potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta, kongestiivinen sydänvika, hypoksiaa, hypotensiota, johtumishäiriöitä, bradykardiaa, hypokalemia, hengityslamaa, hypovolemiaa tai sokki.

Munuaisten vajaatoiminnassa lidokaiinin metaboliitteja saattaa kertyä elimistöön, millä voi olla lääkkeen toksisuutta lisäävää vaikutusta.

Eteisvärinässä lidokaiini saattaa lisätä kammioiden supistumistaajuutta.

Lihaksen sisäiset lidokaiini-injektiot voivat nostaa seerumin kreatiinikinaasitasoja, mikä tulee ottaa huomioon akuutin sydäninfarktin diagnostiikassa.

Lidokaiinin turvallisuudesta ja tehosta lasten kammioperäisten rytmihäiriöiden hoidossa ei ole olemassa kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia.

Yli vuorokauden kestäneen lidokaiini-infuusion jälkeen voi lääkeaineen puoliintumisaika pidentyä yli kolmeen tuntiin, mikä tulee annostelussa ottaa huomioon.

Yhteisvaikutukset

Beetasalpaajat: Ryhmän I antiarytmisillä lääkeaineilla ja beetasalpaajilla (mukaan lukien labetalolilla) on additiivisia negatiivisia inotrooppisia vaikutuksia sydämeen. Yhteisvaikutus voi olla kliinisesti merkittävä erityisesti potilailla, joilla on vasemman kammion vajaatoimintaa. Kombinaatiota tulee välttää myös potilailla, joilla on sairas sinus -oireyhtymä tai eteis-kammiojohtumisen häiriöitä.

Propranololi: Propranololi alentaa lidokaiinin puhdistumaa mm. vähentämällä lääkkeen metaboliaa sekä maksan verenkiertoa. Propranololin vaikutuksesta lidokaiini-infuusion jälkeiset seerumin lidokaiinipitoisuudet ovat nousseet n. 30 %. Mikäli lääkkeitä joudutaan käyttämään yhdessä, tulisi potilasta valvoa tarkasti mahdollisten toksisten yhteisvaikutusten takia.

Simetidiini: Simetidiini voi nostaa lidokaiinin pitoisuuksia plasmassa vähentämällä lidokaiinin maksametaboliaa. Erityisesti lidokaiini-infuusion aikana voi seerumin lidokaiinipitoisuus nousta toksiselle tasolle. Kombinaatiota tulee välttää.

Muut antiarytmiset lääkeaineet: Fenytoiinilla, prokaiiniamidilla ja kinidiinillä voi yhdessä lidokaiinin kanssa annettuna olla additiivisia tai antagonistisia sydänvaikutuksia ja additiivisia toksisia vaikutuksia.

Amiodaroni on lisännyt lidokaiinin plasmapitoisuuksia ja toksisia vaikutuksia. Amiodaroni todennäköisesti vähentää lidokaiinin metaboliaa. Tämä johtuu luultavasti amiodaronin CYP3A4-entsyymin toimintaa estävästä vaikutuksesta.

Suksametoni: Suuret lidokaiiniannokset ovat lisänneet anestesian aikana suksametonin lihasta relaksoivaa vaikutusta. Yhteisvaikutuksella lienee merkitystä kuitenkin vasta lidokaiini-annoksilla, jotka ylittävät kliiniset suositukset.

Fluvoksamiini: Fluvoksamiini voi nostaa lidokaiinin pitoisuuksia plasmassa ja pidentää lidokaiinin vaikutuksia.

Siprofloksasiini: Samanaikainen siprofloksasiinin käyttö voi lisätä lidokaiinitoksisuutta.

Erytromysiini: Lidokaiinin pitoisuus voi nousta, ja sen vaikutusaika voi pidentyä erityisesti oraalista lidokaiinia käytettäessä, yhteisvaikutus on vähäisempi käytettäessä suonensisäistä lidokaiinia.

Kokaiini: Lidokaiinia ei tule käyttää kokaiinimyrkytyksen aiheuttaman kammiotakykardian hoitoon, koska toksisuus saattaa lisääntyä.

Kinupristiini/dalfopristiini: Lidokaiinia ei tule käyttää kinupristiinin/dalfopristiinin kanssa, koska yhteiskäyttö lisää lidokaiinitoksisuuden riskiä.

Oraaliset ehkäisy- tai hormonikorvaushoitovalmisteet: Lidokaiini sitoutuu merkittävästi happamaan alfa-1-glykoproteiiniin (AAG). Estrogeeni voi pienentää AAG:n pitoisuutta. Tämän vuoksi sitoutumattoman lidokaiinin osuus voi olla suurempi naisilla kuin miehillä. Raskaus, hormonaaliset ehkäisyvalmisteet ja hormonikorvaushoito voivat edelleen suurentaa sitoutumattoman lidokaiinin osuutta.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Lidocardia voi käyttää raskauden aikana kammioperäisten rytmihäiriöiden hoidossa, jos se on kliinisesti tarpeen.

Imetys

Lidokaiini erittyy ihmisen rintamaitoon, mutta Lidocardin normaaleita hoitoannoksia käytettäessä ei ole odotettavissa vaikutuksia imeväisiin.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Koska valmiste on tarkoitettu käytettäväksi sairaalaolosuhteissa ja sen eliminaation puoliintumisaika on lyhyt, Lidocardilla ei potilaan kotiuttamisen jälkeen ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Lidokaiinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat yleensä lyhytkestoisia sekä annosriippuvaisia, vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Yleiset (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000, mukaan lukien yksittäiset raportit)

 

Yleiset

Melko harvinaiset

Harvinaiset

Veri ja imukudos

   

Methemoglobinemia

Immuunijärjestelmä

   

Yliherkkyysreaktiot (anafylaktoidiset reaktiot, ödeema)

Psyykkiset häiriöt

 

Desorientaatio, sekavuus, psykoosi, hermostuneisuus, kiihtymys, euforia

 

Hermosto

Huimaus, parestesiat, uneliaisuus

Vapina, puheen sammaltaminen, tajuttomuus, kooma, kouristukset*

 

Silmät

 

Näköhäiriöt

 

Kuulo ja tasapainoelin

 

Korvien soiminen

 

Sydän

 

Rytmi- ja johtumishäiriöt*, bradykardia*, sydänpysähdys*

 

Verisuonisto

 

Hypotensio*

 

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

 

Hengitysvaikeudet, hengityslama

 

Ruuansulatuselimistö

 

Oksentelu, nielemisvaikeudet

 

Iho ja ihonalainen kudos

   

Erilaiset ihottumat, urtikaria

Luusto, lihakset ja sidekudos

 

Lihasnykäykset

 

* Korkeilla lidokaiinin plasmapitoisuuksilla esiintyvät reaktiot

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‒haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: w ww.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet

Lidokaiini on aiheuttanut myrkytysoireita, kun lääkeaineen pitoisuus plasmassa on ylittänyt 5 mikrog/ml. Lidokaiinimyrkytyksen oireet ovat lähinnä keskushermostoperäisiä (apnea, kouristukset, kooma ja hengityslama) ja sydänperäisiä (hypotensio ja asystolia). Kuolemaan johtaneita intoksikaatiotapauksia on kuvattu myös tapauksissa, joissa paikalliskäyttöön tarkoitettuja valmisteita on nautittu suun kautta.

Hoito

Myrkytysoireiden ilmetessä tulee lääkitys lopettaa välittömästi. Verenpaineenlaskua voidaan hoitaa sympatomimeeteillä. Bradykardiaan voidaan antaa atropiinia. Kouristuksia voidaan hoitaa bentsodiatsepiineillä. Riittävästä ventilaatiosta tulee huolehtia.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Rytmihäiriölääkkeet, ryhmä IB, ATC-koodi: C01BB01.

Lidokaiinihydrokloridi on amidirakenteinen paikallispuudute, joka soveltuu parenteraalisesti annettuna erilaisten kammioperäisten rytmihäiriöiden hoitoon. Elektrofysiologisten vaikutusten perusteella lidokaiini kuuluu rytmihäiriölääkkeiden ryhmään IB. Muiden ryhmän I antiarytmisten (membraaneja stabiloivien) lääkeaineiden tavoin lidokaiini sitoutunee sydämen soluissa nk. nopeisiin natriumkanaviin. Lidokaiinin vaikutukset lisääntyvät sydämen syketaajuuden kasvaessa, erityisesti jos tähän liittyy vielä sydänlihasiskemiaa. Terveessä sydämessä johtumisnopeus ei muutu, mutta sydäniskemian aikana His-Purkinje-systeemin sekä kammioiden johtuminen yleensä hidastuu. His-Purkinje-systeemissä lidokaiini vähentää aktiopotentiaalin nousunopeutta sekä lyhentää aktiopotentiaalin ja efektiivisen refraktääriajan kestoa. Muiden ryhmän IB lääkeaineiden tavoin lidokaiini vähentää His-Purkinje-systeemin automatiikkaa ja nostaa kammiovärinäkynnystä. Lidokaiinilla ei ole mainittavia vaikutuksia sinus- tai eteis-kammiosolmukkeiden toimintaan. Lidokaiinin elektrofysiologiset vaikutukset riippuvat suuresti solunulkoisesta kaliumpitoisuudesta: hypokalemiassa lääkeaineen vaikutukset kumoutuvat lähes tyystin.

Lidokaiinilla ei ole merkittäviä vaikutuksia autonomiseen hermostoon, joten lääke ei tavallisesti käytetyillä annoksilla yleensä vaikuta verenpaineeseen tai sydänlihaksen supistuvuuteen.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Lidokaiinin imeytymisvaiheen puoliintumisaika (T1/2alfa) on alle 30 minuuttia.

Jakautuminen

Lidokaiini jakautuu laajalti ja nopeasti elimistöön (Vd 1,1 l/kg). Jakautumistilavuus on lisääntynyt maksan vajaatoiminnassa ja pienentynyt kongestiivisessa sydänviassa. Alkuvaiheessa lääkeaine jakautuu runsaasti perfusoiduille alueille (munuaiset, keuhkot, maksa ja sydän). Tätä seuraa uudelleenjakautumisen vaihe, jolloin lidokaiini hakeutuu lähinnä lihaksiin ja rasvakudokseen. Lidokaiinin terapeuttiset pitoisuudet plasmassa vaihtelevat välillä 1,5–6 mikrog/ml. I.v. annetun lidokaiiniboluksen vaikutus alkaa n. 45–90 sekuntia injektiosta ja kestää n. 10–20 minuuttia. Deltoideus-lihakseen annetun lidokaiini-injektion (4,5 mg/kg) jälkeen lääkeaineen huippupitoisuus veressä (2,9 mikrog/ml) saavutetaan n. 10 minuuttia injektiosta ja pitoisuudet pysyttelevät terapeuttisella tasolla (2,2 mikrog/ml) vielä tunnin kuluttua. Lidokaiinin sitoutuminen plasman proteiineihin vaihtelee ja on osaksi riippuvaista lääkeaineen pitoisuudesta plasmassa. Tavallisesti n. 60–80 % lääkeaineesta on proteiineihin sitoutuneena, osa tästä happamaan alfa-1-glykoproteiiniin. Lidokaiini läpäisee veri-aivoesteen ja istukan. Rintamaidon lidokaiinipitoisuudet ovat olleet n. 40 % vastaavista pitoisuuksista plasmassa.

Biotransformaatio

Eliminaatio-vaiheen puoliintumisaika (T1/2 beeta) 1,2–2 tuntia. Yli vuorokauden kestäneen lidokaiini-infuusion jälkeen voi lääkeaineen puoliintumisaika pidentyä yli kolmeen tuntiin, mikä tulee annostelussa ottaa huomioon.

Lääkeaineen metabolianopeus maksassa on suuresti riippuvainen maksan verenkierrosta. Lidokaiinin puhdistuma on n. 9 ml x min-1 x kg-1. Noin 90 % parenteraalisesti annetusta lidokaiinista metaboloituu maksassa de-etyloitumalla aktiivisiksi monoetyyli-glysiiniksylidiiniksi ja glysiiniksylidiiniksi, vain n. 10 % lidokaiinista erittyy muuttumattomana virtsaan. Metaboliitit voivat aiheuttaa keskushermostoperäisiä toksisia oireita.

Erittyminen

Lidokaiinin metaboliitit erittyvät suurelta osin munuaisten kautta ja erityisesti glysiiniksylidiiniä voi kertyä elimistöön munuaisten vajaatoiminnassa.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Lidokaiinin mutageenisuudesta tai karsinogeenisuudesta ei ole tietoa.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Natriumkloridi, natriumhydroksidi (pH:n säätämiseen), injektionesteisiin käytettävä vesi.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Avattu Lidocard-ampulli sekä valmis Lidocard-infuusioliuos on käytettävä heti.

Säilytys

Säilytä huoneenlämmössä (15–25 °C) alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Avatun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

LIDOCARD injektioneste, liuos
20 mg/ml 5 ml (61,20 €)

PF-selosteen tieto

Lasiampulli (tyyppi I); 5 ml. Ampulleissa on kaksi värirengasta; ylempi on keltainen ja alempi tummansininen.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön neste.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Lidocard-infuusioliuoksen valmistaminen: Lidocardia laimennetaan joko fysiologiseen keittosuolaliuokseen (esim. Natrosteril 9 mg/ml [0,9 %]) tai 5‑prosenttiseen glukoosiliuokseen (esim. Glucosteril 50 mg/ml [5 %]). Tarkoitusta varten poistetaan 500 ml:n infuusionestepullosta 50 ml liuosta, ja lisätään pulloon 50 ml (10 x 5 ml) Lidocardia. Valmis infuusioliuos sisältää 2 mg/ml lidokaiinia.

Jos nesteiden antoa on tarpeen rajoittaa, poistetaan 500 ml:n infuusionestepullosta 100 ml keittosuolaliuosta/glukoosiliuosta, ja lisätään 100 ml (20 x 5 ml) Lidocardia. Valmis liuos sisältää 4 mg/ml lidokaiinia.

Korvattavuus

LIDOCARD injektioneste, liuos
20 mg/ml 5 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

C01BB01

SPC:n muuttamispäivämäärä

17.01.2017