Valmisteyhteenveto

R LIDOCAIN liuos suuonteloon 40 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

1 ml liuosta sisältää 40 mg lidokaiinihydrokloridia

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Metyyliparahydroksibentsoaatti (E218) 1 mg/ml

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet

Lääkemuoto

Liuos suuonteloon.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Limakalvojen pintapuudutus aikuisille ja 4–18 -vuotiaille lapsille ja nuorille.

Annostus ja antotapa

Poskiontelopunktio, -huuhtelu ja pienet suuonteloon kohdistuvat toimenpiteet: Pumpulipuikko kostutetaan muutamalla Lidocain-tipalla ja asetetaan puudutettavaa aluetta vasten 2–3 minuutiksi ennen toimenpidettä.

Nenäontelon toimenpiteet kuten polyyppien poisto, kuorikoiden resektio tai väliseinään kohdistuvat toimenpiteet: Lidocain-liuoksella kostutettu pumpulituppo asetetaan toimenpidealueelle 10–15 minuutiksi, jotta saavutetaan riittävä puudutus. Jos halutaan aikaansaada limakalvon vasokonstriktio, mikä parantaa näkyvyyttä toimenpidealueelle ja vähentää verenvuotoa, voidaan lisätä 2–3 tippaa (0,1–0,2 ml) 0,1 % adrenaliiniliuosta 5–10 millilitraan Lidocain-liuosta. Adrenaliinipitoisuus liuoksessa on 1:60 000 – 1:100 000. Liuos tulee käyttää 24 tunnin kuluessa valmistamisesta.

Keuhkoputkien tähystys tai varjoainekuvaus: 2–3 ml Lidocain-liuosta sumutetaan suuonteloon ja nieluun. Pieni samalla liuoksella kostutettu tamponi painetaan pariksi minuutiksi fossa piriformikseen. Larynx-ruiskulla ruiskutetaan 1 ml liuosta henkitorveen ja pääbronkuksiin yskänärsytyksen vähentämiseksi. Tarvittaessa voidaan ruiskuttaa 1 ml liuosta bronkuspuustoon katetrin kautta ennen röntgenvarjoaineen ruiskuttamista.

Esofagoskopia: 2–4 ml Lidocain-liuosta levitetään tai sumutetaan suuontelon tai nielun limakalvoille ennen toimenpidettä.

Maksimikerta-annos aikuisille on 5 ml Lidocain-liuosta vastaten 200 mg lidokaiinihydrokloridia.

Pediatriset potilaat

Lidocain on tarkoitettu 4–18 -vuotiaille lapsille ja nuorille.

Lapsille maksimikerta-annos on 3 mg/kg lidokaiinihydrokloridia.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai allergia muille amidityyppisille puudutteille tai liuoksen sisältämälle säilytysaineelle.
  • Adams–Stokesin oireyhtymä.
  • Täydellinen eteis-kammiokatkos, jos potilaalla ei ole sydämentahdistinta.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Paikallispuudutteita tulee käyttää ainoastaan, jos niiden aiheuttamien mahdollisten haittavaikutusten hoitamiselle on riittävät valmiudet. Näitä ovat ensiapu- ja elvytysvalmius sekä mahdollisuus suonensisäiseen nestehoitoon. Tarvittavan välineistön ja hoidossa käytettävien lääkkeiden tulee olla nopeasti saatavilla.

Lidocain-liuos ei ole tarkoitettu injektiona annosteltavaksi.

Jotta vältettäisiin lidokaiinin tarpeettoman suuri imeytyminen verenkiertoon sekä haitta- ja myrkkyvaikutukset, on käytettävä pienintä tehokasta puudutemäärää. Samasta syystä on vältettävä annostelua haavoihin sekä tulehtuneille tai infektoituneille limakalvoille, joiden verenkierto on vilkastunut. Hengitysteihin annosteltu lidokaiini imeytyy verenkiertoon tehokkaasti ja pitoisuudet plasmassa nousevat lähes yhtä nopeasti kuin laskimonsisäisen annostelun yhteydessä.

Suun ja nielun puuduttaminen saattaa haitata nielemistä lisäten aspiraation riskiä. Potilaita tulisi kehottaa olemaan syömättä ja juomatta, kunnes 3–4 tuntia puudutuksesta on kulunut. Kielen ja poskien puutuneisuus voi myös altistaa puremisvammoille.

Harkintaa ja varovaisuutta on noudatettava puudutettaessa potilaita, jotka ovat hypovoleemisia tai sokissa, jotka kärsivät hypoksiasta tai vakavasta hengitysvajaudesta, joiden maksan verenkierto on jostakin syystä heikentynyt tai joilla on maksan toiminnanvajaus. Epilepsiapotilaita ja muita kouristuksille tai tajuttomuuskohtauksille alttiita potilaita, myasthenia gravis -potilaita tai muista hermo-lihasjohtumiseen vaikuttavista sairauksista kärsiviä potilaita tulee niin ikään puuduttaa varoen. Sama pätee potilaisiin, joilla on sydänsairaus kuten johtumishäiriö (ks. kohta Vasta-aiheet) tai kongestiivinen sydämen vajaatoiminta.

Potilaiden, joita hoidetaan luokan III rytmihäiriölääkkeillä (esim. amiodaroni), pitää olla tarkassa seurannassa sekä EKG-monitoroinnissa, sillä lääkkeiden vaikutukset sydämeen voivat olla additiivisia (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Potilaita, joilla on akuutti porfyria, voidaan hoitaa lidokaiinilla vain, jos hoidolle on erittäin vahvat perusteet. Lidokaiinin on eläinkokeissa osoitettu olevan porfyrinogeeninen.

Munuaisten vajaatoiminta ei vaikuta lidokaiinin puhdistumaan, mutta myrkyllisten aineenvaihduntatuotteiden kertyminen on mahdollista. Yleensä nämä seikat tarvitsee huomioida ainoastaan pitkäkestoisessa tai toistuvassa lidokaiiniannostelussa.

Lidokaiini sitoutuu suurelta osalta plasman orosomukoidiin. Vastasyntyneillä, nefroottisesta syndroomasta tai maksan vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla orosomukoidipitoisuus on tavallista matalampi. Kohonneita vapaan lidokaiinin pitoisuuksia plasmassa voidaan havaita näissä tilanteissa.

Yhteisvaikutukset

Joissakin tapauksissa lidokaiinin pitoisuudet plasmassa saattavat myös puudutteena käytettäessä kohota merkittäviksi ja seuraavat yhteisvaikutukset voivat olla mahdollisia.

Beetasalpaajat saattavat heikentää maksan verenkiertoa (erityisesti ne, joilta puuttuu sisäinen sympaattinen ominaisvaikutus) tai mikrosomaalista metaboliaa (erityisesti rasvaliukoiset beetasalpaajat, kuten propranololi tai metoprololi). Yhteiskäytössä plasman lidokaiinipitoisuus voi merkittävästi kohota. Lidokaiini voi myös voimistaa beetasalpaajien negatiivista inotrooppista vaikutusta.

Yhteiskäyttö simetidiinin, fluvoksamiinin tai erytromysiinin kanssa voi nostaa lidokaiinin pitoisuutta plasmassa.

Muista paikallispuudutteista samanaikaisesti käytettyinä esim. bupivakaiini voi merkittävässä määrin syrjäyttää lidokaiinia plasman proteiinisidoksista.

Lidokaiinin käyttäminen kokaiinimyrkytyksessä voi lisätä kokaiinin sydäntoksisuutta (kammioperäisiä rytmihäiriöitä).

Samanaikaisessa käytössä yhdessä muiden sydämen rytmiin vaikuttavien lääkkeiden kanssa lidokaiinin sydäntä lamaava vaikutus voi olla additiivinen. Tällaisia lääkkeitä ovat esim. prokainamidi, propranololi, kinidiini ja fenytoiini.

Lidokaiinin samanaikainen käyttö yhdessä ryhmän III rytmihäiriölääkkeiden, kuten amiodaronin, kanssa voi heikentää sinoatriaalista johtumista ja samanaikaiseen käyttöön on syytä suhtautua varoen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Amiodaroni voi myös nostaa lidokaiinin pitoisuutta seerumissa, mikä voi aiheuttaa lidokaiinitoksisuutta.

Lidokaiini voi pidentää suksametonin vaikutusaikaa estäessään asetyylikoliinin vapautumista prejunktionaalisesti ja postjunktionaalisilla vaikutuksillaan hermo-lihasliitoksessa.

Raskaus ja imetys

Lidokaiini läpäisee istukan ja erittyy äidinmaitoon. Lidokaiinin raskauden tai imetyksen aikaiselle käytölle ei kuitenkaan ole vasta-aiheita.

Ohimeneviä vaikutuksia vastasyntyneiden kuuloon on raportoitu synnytyskivun hoidossa käytetyn lidokaiini-epiduraalianestesian jälkeen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Lidokaiinin puoliintumisaika on lyhyt (1,8 ± 0,4 h). Paikallispuudutuksesta toipumisen jälkeen ei ole odotettavissa vaikutuksia ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Haittavaikutukset ovat yleensä keskushermostoon liittyviä, annoksesta riippuvaisia, ohimeneviä ja lyhytkestoisia. Vakavat haittavaikutukset ovat erittäin harvinaisia ja allergisia reaktioita lukuun ottamatta yleensä joko suhteellisen tai absoluuttisen yliannostuksen seurausta (ks. kohta Yliannostus).

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥1/10)

Yleinen (≥1/100, <1/10)

Melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100)

Harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000)

Hyvin harvinainen (<1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Yleinen

(≥1/100, <1/10)

Harvinainen

(≥1/10 000, <1/1 000)

Veri ja imukudos

Methemoglobinemia

Psyykkiset häiriöt

Euforia, kiihtymys, rauhattomuus, orientaation häiriöt, psykoosi

Hermosto

Tuntohäiriöt, kuuman tai kylmän tunne, suun ympäryksen tai kielen tunnottomuus, huimaus, tokkuraisuus, dysartria, väsyneisyys, vapina, lihasnykäykset, kouristukset, tajunnan menetys, tajuttomuus, kooma, hengityspysähdys

Silmät

Näön hämärtyminen, kaksoiskuvat

Kuulo ja tasapainoelin

Nystagmus, tinnitus

Sydän

Sydänlihaslama, harvalyöntisyys, muut johtumis- ja rytmihäiriöt, sydänpysähdys

Verisuonisto

Perifeerinen vasodilataatio, verenpaineen lasku

Ruoansulatuselimistö

Nielemisvaikeus, pahoinvointi, oksentelu

Iho ja ihonalainen kudos

Iho-oireet, nokkosrokko, turvotus

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Anafylaksia

Valmiste sisältää säilytysaineena metyyliparahydroksibentsoaattia, joka voi harvoin aiheuttaa välittöminä yliherkkyysreaktioina nokkosrokkoa ja bronkospasmeja sekä viivästyneinä yliherkkyysreaktioina kontaktidermatiittia.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Lidokaiini voi aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia jos verenkiertoon imeytyvän lidokaiinin määrä ylittää lidokaiinipuhdistuman ja jos pitoisuus plasmassa ylittää 6 mikrog/ml tason. Tämä voi olla mahdollista käytettäessä puudutuksessa liian suurta lidokaiiniannosta ja/tai annostelunopeutta. Lääke voi vahingossa joutua myös suoneen. Suuria lidokaiinimääriä voi imeytyä verenkiertoon hyvin verisuonitetuista kudoksista, limakalvojen tai rikkoutuneen ihon läpi.

Lidokaiini läpäisee helposti veri-aivoesteen. Keskushermostotoksisuus ilmenee aluksi ohimenevinä kiihotusoireina, kun inhibitoriset hermosolut ja -radat lamaantuvat, ja kouristuksia voi ilmetä. Jos lidokaiinin pitoisuus plasmassa edelleen kohoaa, keskushermoston lama syvenee ja laajenee, mistä seuraa tajuttomuus. Hyperkarbia ja asidoosi pahentavat keskushermostotoksisuutta, sillä näissä tiloissa lidokaiinin vapautuminen plasman proteiinisidoksista lisääntyy ja aivojen verenkierto tehostuu.

Sydän- ja verenkiertoelimistöön kohdistuva toksisuus ilmaantuu yleensä pitoisuuden plasmassa kohotessa syvää keskushermolamaa aiheuttavalle tasolle. Lidokaiinin aiheuttaman sydänpysähdyksen arvellaan johtuvan hengityksen pysähtymisestä.

Jos haittavaikutuksia ilmaantuu, puuduteliuoksen antaminen on heti keskeytettävä. Elvytys ja muut elintoimintoja ylläpitävät tukitoimenpiteet on tarvittaessa viipymättä käynnistettävä. Hengitystiet on pidettävä avoimina ja tarvittaessa tuettava hengitystä. Suonensisäinen nestehoito on syytä aloittaa varhaisessa vaiheessa. Verenkiertoa voidaan tukea sijoittamalla potilas vaakatasoon ja antamalla verenkiertoa tukevaa lääkitystä (dopamiini, dobutamiini, efedriini, fenyyliefriini, etilefriini), joka kohottaa verenpainetta ja nopeuttaa harvaa pulssia. Harvan pulssin hoidoksi voidaan antaa myös atropiinia, ja tarvittaessa on harkittava tilapäisen tahdistimen asettamista. Adrenaliinin aiheuttamaa takykardiaa ja verenpaineen nousua voidaan hoitaa labetalolilla (alfa- ja beetasalpaus), beetasalpaajilla (supraventrikulaariset rytmihäiriöt), fentolamiinilla (alfasalpaus vähentää adrenaliinin perifeerisiä verenkiertovaikutuksia) ja nopeavaikutteisilla vasodilataattoreilla (nitraatit tai natriumnitroprussidi-infuusio). Vakavat allergiset reaktiot hoidetaan adrenaliinilla ja kortikosteroideilla. Kouristusten hoitoon voidaan käyttää tiopentaalia, bentsodiatsepiineja (esim. diatsepaamia) tai lihasrelaksantteja. Lihasrelaksantteja käytettäessä potilaan hengitystä on avustettava (tarvittaessa potilas on intuboitava), kunnes hengityselimistön lihasvoima on palannut.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Paikallispuudutteet, ATC-koodi: N01BB02

Lidokaiini on amidityyppinen puudute, jonka vaikutus alkaa nopeasti ja on kestoltaan keskipitkä. Vaikutus alkaa minuuteissa ja kestää puudutuksen tyypin mukaan 30–240 minuuttia. Lidokaiini sulkee palautuvasti hermosolujen natriumkanavat ja estää hermoimpulssien välittymisen. Lidokaiinihydrokloridi on lievästi hapanta, mutta kudokseen injisoinnin jälkeen happamuus nopeasti tasapainottuu ekstrasellulaarinesteen pH-tasolle. Ionisoitumaton lidokaiini läpäisee helposti solukalvon ja tämä mahdollistaa lääkeaineen leviämisen kudoksiin ja hermosäikeiden sisälle. Natriumkanavien salpauksen aiheuttaa puolestaan kationinen lidokaiini. Tulehduksessa kudoksen pH laskee, lidokaiini ionisoituu ja penetroituminen vaikutuskohtaan heikkenee. Matala lidokaiinikonsentraatio saa aikaan vasokonstriktion, kun taas tehokas pitoisuus aiheuttaa vasodilataation injektioalueella.

Farmakokinetiikka

Yli 95 % suun kautta nautitusta lidokaiinista imeytyy ruuansulatuskanavasta. Ensikierron metabolia on kuitenkin voimakasta ja tämän vuoksi oraalisen lidokaiinin hyötyosuus on 35 ± 11 %. Ehjän ihon läpi lidokaiinin imeytyminen on heikkoa. Limakalvojen tai rikkoutuneen ihon läpi lidokaiini imeytyy sitä vastoin nopeasti. Injektioina annetun lidokaiinin imeytymiseen vaikuttavat kohdekudoksen verenkierto-olosuhteet. Laskimoon annosteltu lidokaiini jakautuu aluksi nopeasti hyvin verisuonitettuihin kudoksiin (munuaiset, keuhkot, maksa, sydän), mitä seuraa hitaampi uudelleen jakautuminen lihas- ja rasvakudokseen. Laskimonsisäisen injektion jälkeen lidokainiinin plasmapitoisuus laskee nopeasti, jakaantumisvaiheen puoliintumisaika on alle 30 minuuttia (2‑tilamallin kinetiikka). Eliminaation puoliintumisaika on 1,8 ± 0,4 tuntia, mikä kasvaa, jos maksan verenkierto tai toiminta heikkenee. Jakautumistilavuus on 1,1 l/kg, tämä pienenee sydämen vajaatoiminnassa mutta kasvaa maksan vajaatoiminnassa. Jos lidokaiinin konsentraatio plasmassa on 1–4 mikrog/ml, lidokaiinista 60–80 % on sitoutuneena plasman proteiineihin, mukaan lukien orosomukoidi. Sitoutumisaste riippuu sekä lidokaiinin että orosomukoidin pitoisuuksista plasmassa (ks. kohta Yhteisvaikutukset, jossa on kuvattu orosomukoidin pitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä). Toksisia reaktioita voidaan odottaa, jos plasmapitoisuus nousee yli 6 mikrog/ml. Lidokaiini metaboloituu maksan mikrosomeissa, ja 90 % annoksesta dealkyloituu monoetyyliglysiiniksylididiksi (MEGX) ja glysiiniksylididiksi (GX). Molemmat metaboliitit voivat lisätä lidokaiinin toksisuutta ja niillä on lidokaiinia pidemmät eliminaation puoliintumisajat, 2 ja 10 tuntia. MEGX ja GX hydrolysoituvat ksylidiiniksi ja 4-hydroksiksylidiiniksi, jotka erittyvät virtsaan. Munuaisten vajaatoiminnassa metaboliitit voivat kertyä elimistöön. Muuttumattomana virtsaan erittyy alle 10 % lidokaiiniannoksesta. Lidokaiini läpäisee veri-aivoesteen ja istukan. Lidokaiini erittyy myös äidinmaitoon.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Viitteitä lidokaiinin mutageenisyydestä ei ole ilmennyt salmonella- tai rotan maksasoluviljelmillä tehdyissä tutkimuksissa. Rotilla ja hiirillä tehdyissä tutkimuksissa ei ole myöskään ilmennyt merkittäviä viitteitä teratogeenisistä vaikutuksista tai vaikutuksista hedelmällisyyteen.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Metyyliparahydroksibentsoaatti (E218)

Natriumhydroksidi

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Lidokaiinin sakkautumista on todettu seuraavien lääkeaineiden kanssa: amfoterisiini-B, natriumkefatsoliini, dakarbatsiini, natriummetoheksitoni, natriumfenytoiini ja natriumsulfadiatsiini.

Kestoaika

3 vuotta

Avatussa pullossa lääke säilyy käyttökelpoisena 4 viikkoa. Jos liuokseen lisätään adrenaliinia, se on käytettävä 24 tunnin kuluessa.

Säilytys

Säilytä huoneenlämmössä (15–25 °C).

Avatun pullon säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

LIDOCAIN liuos suuonteloon
40 mg/ml 100 ml (34,99 €)

PF-selosteen tieto

Lasinen injektiopullo, tyyppi I.

100 ml

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön tai lievästi opaalin värinen liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

LIDOCAIN liuos suuonteloon
40 mg/ml 100 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

N01BB02

SPC:n muuttamispäivämäärä

14.03.2018