Valmisteyhteenveto

R INDOMETIN kapseli, kova 50 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi kapseli sisältää indometasiinia 50,0 mg.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Kapseli, kova.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

  • Nivelreuma, selkärankareuma ja vastaavat reumasairaudet
  • traumaattiset, postoperatiiviset tai sidekudossairauksiin liittyvät kipu-, tulehdus- ja turvotusreaktiot
  • nivelrikko
  • kihti
  • kuumeen hoito.

Annostus ja antotapa

Annostus
Indometasiinia tulee annostella sairauden vaikeusasteen mukaan. Suositeltu vuorokausiannos aikuisilla on 50-150 mg indometasiinia. Vuorokausiannos voidaan erityistapauksissa lyhytaikaisesti kohottaa 200 mg indometasiinia vuorokaudessa. 200 mg vuorokausiannosta ei tule kuitenkaan ylittää.

Reumasairaudet, nivelrikko sekä muut kipu-, tulehdus- ja turvotusreaktiot:
50 mg 1-3 kertaa vuorokaudessa.

Kihtikohtaus:
50 mg kolmesti vuorokaudessa viikon ajan tai kunnes oireet häviävät.

Kuume:
50 mg enintään 4 kertaa vuorokaudessa.

Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat
Indometasiinin turvallisuutta lapsilla ei ole osoitettu.

Iäkkäät potilaat:
Iäkkäät voivat saada muita potilaita herkemmin haittavaikutuksia tulehduskipulääkkeistä. Näistä syistä johtuen iäkkäille potilaille suositellaan edellä kuvattuja pienempiä kerta-annoksia (ks. kohta Munuaisten ja maksan vajaatoiminta sekä kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta:
Indometinia tulee käyttää varoen lievää ja kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastaville. Valmistetta ei tule käyttää vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille (s-krea yli 565 mikromol/l tai kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min).

Indometinia tulee käyttää varoen maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa
Indometin suositellaan otettavaksi ruoan tai mahahappoa neutraloivan lääkkeen kanssa, jotta vähennetään ruoansulatuskanavaan kohdistuvia haittavaikutuksia. Kapselit on nieltävä kokonaisena.

Vasta-aiheet

  • Viimeinen raskauskolmannes
  • asetyylisalisyylihapon tai muun ei-steroidisen anti-inflammatorisen aineen aikaisemmin aiheuttama astma tai muut yliherkkyysreaktiot
  • yliherkkyys indometasiinille tai muille tulehduskipulääkkeille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta
  • aiemmin sairastettu ruoansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkityksen käyttöön
  • akuutti maha/pohjukaissuolihaava tai siihen liittyvä verenvuoto tai aiemmin sairastetut uusiutuvat episodit (ainakin kaksi varmistettua erillistä episodia)
  • muut ruoansulatuskanavan verenvuodolle altistavat tilat.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Indometasiinia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa mukaan lukien COX-2-spesifiset tulehduskipulääkkeet eli koksibit.

Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa sekä alempana ruoansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset).

Artroosissa indometasiinin annostelu tulee tauottaa oireiden mukaan, koska jatkuvan anti-inflammatorisen lääkityksen epäillään pahentavan kulumamuutoksia.

Iäkkäät potilaat:
Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruoansulatuskanavan verenvuotoja tai perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ja aivoverenkiertoon:
Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön ja turvotuksia, on seurattava ja neuvottava asianmukaisesti potilaita, jotka sairastavat verenpainetautia ja/tai lievää tai keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa.

Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suuria annoksia käytettäessä) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski. Tällaista kohonnutta riskiä ei voida sulkea pois indometasiinia koskevien tietojen perusteella.

Indometasiinia on määrättävä vain tarkoin harkiten potilaille, jotka sairastavat hoitamatonta tai vaikeahoitoista verenpainetautia, sydämen vajaatoimintaa, diagnosoitua iskeemistä sydänsairautta, ääreisverenkierron ja/tai aivoverenkierron häiriöitä. On myös tarkoin harkittava pitkäkestoisen lääkityksen määräämistä potilaille, joilla on kardiovaskulaarisia riskitekijöitä (kuten verenpainetauti, hyperlipidemia, diabetes, tupakointi).

Seerumin kaliumpitoisuutta tulee seurata etenkin niiltä potilailta, jotka käyttävät ACE:n estäjiä, angiotensiinireseptorin salpaajia tai kaliumia säästäviä diureetteja. Tulehduskipulääkkeet voivat heikentää joidenkin verenpainelääkkeiden tehoa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Munuaisvaikutukset:
Munuaisten tai maksan vajaatoimintaa, verenpainetautia tai sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden ja iäkkäiden potilaiden munuaisten toimintaa ja hemodynamiikkaa on seurattava hoidon aikana. Indometasiinin käyttöä tulee välttää mikäli mahdollista vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Kuivumistila tulehduskipulääkkeen käytön aikana lisää munuaisten akuutin vajaatoiminnan vaaraa, joten potilaan mahdollinen kuivumistila pitää hoitaa ennen hoidon aloittamista.

Potilaille, joilla on ollut merkittävä kuivumistila, hoito tulee aloittaa varovaisesti. Kuten muutkin tulehduskipulääkkeet, indometasiini on aiheuttanut pitkäaikaisessa hoidossa munuaisten papillanekroosia ja muita patologisia munuaismuutoksia.

Munuaistoksisuutta on havaittu myös potilailla, joilla prostaglandiinit ylläpitävät munuaisverenkiertoa. Tulehduskipulääkkeiden käyttö saattaa aiheuttaa näille potilaille annosriippuvaisesti prostaglandiinien muodostumisen vähenemisen, mikä johtaa munuaisten verenkierron vähenemiseen. Tästä voi seurata munuaisten vajaatoiminnan kehittyminen. Suurin riski on iäkkäillä, diureetteja tai ACE:n estäjiä käyttävillä potilailla sekä potilailla, joilla on heikentynyt munuaisten tai maksan toiminta tai sydämen vajaatoiminta. Hoidon keskeyttämisen jälkeen potilaan tila tyypillisesti palautuu hoitoa edeltäneelle tasolle.

Ruoansulatuskanavan verenvuodot, haavaumat ja perforaatiot:
Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu ruoansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin ilmenneistä vaikeista ruoansulatuskanavan haittavaikutuksista.

Ruoansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruoansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta Vasta-aiheet) sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla. On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruoansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta Yhteisvaikutukset).

Jos potilaalla on ollut aiemmin ruoansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruoansulatuskanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa. Potilaita on varoitettava muista lääkkeistä, jotka voivat lisätä haavauman tai verenvuodon riskiä, kuten kortikosteroideista, antikoagulanteista (kuten varfariini), selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä ja verihiutaleiden aggregaatiota estävistä lääkeaineista (kuten asetyylisalisyylihappo) (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Jos ilmenee ruoansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto, potilaan on lopetettava Indometinin käyttö.

Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruoansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairauden oireet voivat pahentua (ks. kohta Haittavaikutukset).

Indometasiini heikentää trombosyyttiaktivaatiota ja -aggregaatiota, mutta vaikutus on ohimenevä ja se kestää kerta-annoksen jälkeen alle 24 tuntia. Tämä on syytä huomioida hoidettaessa niitä postoperatiivisia potilaita, joilla on lisääntynyt vuotoriski, antikoagulanttihoitoa saavia potilaita (ks. kohta Yhteisvaikutukset), hemofiliapotilaita tai muita potilaita, joilla on hyytymisjärjestelmän toimintaa heikentävä sairaus tai trombosytopenia. Ruoansulatuskanavan verenvuodon vaara lisääntyy myös tällä mekanismilla.

Ihohaittavaikutukset:
Hyvin harvoin on raportoitu vaikeita, joskus hengenvaarallisiakin ihoreaktioita, kuten eksfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysiä liittyen tulehduskipulääkkeiden käyttöön (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaat ovat alttiimpia näille haittavaikutuksille hoidon alkuvaiheissa. Suurin osa näistä haittavaikutuksista on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Indometinin käyttö on lopetettava heti, jos ilmenee ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyysoireita.

Pitkäkestoista indometasiinihoitoa saavien näkö ja silmästatus on syytä tutkia vuosittain.

Indometasiinin käyttö saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Indometasiinihoidon lopettamista tulee harkita naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa.

Indometasiinin käyttöä on syytä välttää epilepsiaa ja parkinsonismia sairastavilla potilailla. Keskushermostohaittavaikutuksina kuvatut mielialamuutokset ja psykoosit voivat kirjallisuuden mukaan ilmaantua herkemmin vanhuspotilaille, parkinsonismia tai epilepsiaa sairastaville potilaille sekä depressiosta tai muista mielenterveyshäiriöistä kärsiville potilaille. Indometasiinihoidon aikana näiden potilaiden mielenterveyden tasapainoa tulee seurata. Jos keskushermostohaittavaikutuksia ilmenee, on indometasiinin käyttö keskeytettävä.

Indometasiini voi peittää infektio-oireita, mutta ilmiön kliininen merkitys on epäselvä.

Valmiste sisältää laktoosia 340 mg. Harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasin puute tai glukoosin/galaktoosin imeytymishäiriö ovat esteitä lääkkeen käytölle.

Yhteisvaikutukset

Indometasiinia ei pidä käyttää samanaikaisesti muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa, koska haittavaikutukset voivat lisääntyä.

Diflunisaali hidastaa indometasiinin glukuronidaatiota ja vähentää indometasiinin puhdistumaa kohottaen huomattavasti indometasiinin pitoisuutta plasmassa ja sen käyttö indometasiinin kanssa altistaa vakavalle suolistoverenvuodolle.

Diureetit, ACE:n estäjät sekä angiotensiini II -antagonistit:
Tulehduskipulääkkeet saattavat vähentää diureettien ja muiden verenpainelääkkeiden verenpainetta laskevaa vaikutusta. ACE:n estäjän tai angiotensiini II -antagonistin yhtäaikainen annostelu syklo-oksigenaasi-inhibiittoreiden kanssa voi johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö (esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat). Seurauksena voi olla akuutti munuaisten vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Tulehduskipulääkkeen ja ACE:n estäjän tai angiotensiini II -antagonistin yhdistelmää tulee käyttää varoen, erityisesti iäkkäillä potilailla. Potilaiden tulee olla riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa tulee harkita yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana. Diureetit voivat lisätä tulehduskipulääkkeiden munuaistoksisuutta.

Antikoagulantit:
Tulehduskipulääkkeet voivat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin vaikutusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Verihiutaleiden aggregaatiota estävät lääkkeet ja selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRIt):
Lisääntynyt ruuansulatuskanavan verenvuodon riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Probenesidi estää indometasiinin erittymistä virtsaan ja nostaa sen pitoisuutta plasmassa.

Indometasiini voi, erityisesti munuaissairauksien yhteydessä, hidastaa litiumin, metotreksaatin, digoksiinin ja aminoglykosidien eliminaatiota ja vähentää niiden puhdistumaa.

NSAID-lääkkeitä ei tule antaa samanaikaisesti suuriannoksisen metotreksaattihoidon kanssa. Indometasiinin ja pieniannoksisen metotreksaattihoidon aikana (esim. reuman tai psoriasiksen hoito 7,5–15 mg kerran viikossa) potilaan munuaistoimintaa pitää seurata ja indometasiinia ei pidä käyttää tuona päivänä, jolloin metotreksaatti otetaan.

Kun indometasiinia ja litiumia käytetään yhtä aikaa, potilasta tulee tarkkailla huolellisesti litiummyrkytysoireiden varalta ja seerumin litiumpitoisuuden määritys tulee tehdä useammin.

Alumiinisuolat heikentävät ja bikarbonaattisuolat parantavat indometasiinin imeytymistä.

Tulehduskipulääkkeet voivat lisätä siklosporiinin ja takrolimuusin munuaistoksisuutta.

Joillain potilailla indometasiinin käyttö voi vähentää loop-diureettien, kaliumia säästävien diureettien ja tiatsididiureettien diureettista, natriureettista ja verenpainetta alentavaa vaikutusta. Kaliumia säästäviä diureetteja käyttävillä tulehduskipulääkkeet lisäävät hyperkalemian riskiä. Indometasiinia ja triamtereenia ei tule antaa samanaikaisesti, koska niiden yhteyskäytössä on raportoitu palautuvaa munuaisten vajaatoimintaa.

Kortikosteroidit:
Lisääntynyt ruoansulatuskanavan haavauman tai verenvuodon riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raskaus ja imetys

Raskaus

Prostaglandiinisynteesin inhibitiolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitettä siitä, että prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Sydän- ja verisuoniepämuodostumien absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:sta noin 1,5 %:iin. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Eläinkokeissa prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käytön on osoitettu johtavan lisääntyneeseen munasolujen tuhoutumiseen (sekä ennen implantaatiota että sen jälkeen) ja sikiökuolleisuuden kasvuun. Lisäksi eläinkokeiden perusteella erilaisten (mm. sydän- ja verenkiertoelimistön) epämuodostumien ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyvän kun prostaglandiinisynteesi-inhibiittoria on annettu organogeneesin aikana. Raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana indometasiinia ei pitäisi käyttää ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää indometasiinia, tulee käyttää mahdollisimman pientä annosta ja mahdollisimman lyhytkestoisesti.

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana altistaa sikiön:

  • sydän ja hengityselimistöön kohdistuvalle toksisuudelle (ennenaikainen valtimotiehyen sulkeutuminen ja keuhkovaltimopaineen nousu)
  • munuaisten toimintahäiriölle, joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lapsiveden määrän vähenemiseen.

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö raskauden loppuvaiheessa altistaa äidin ja vastasyntyneen:

  • verihiutaleiden aggregaation estoon ja mahdollisesti vuotoajan pitenemiseen, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin
  • kohdun supistusten heikentymiseen, mikä voi johtaa viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen.

Tämän vuoksi indometasiini on vasta-aiheinen raskauden viimeisen kolmanneksen aikana.

Imetys

Indometasiinia erittyy maitoon hyvin vähän, eikä sen ole syytä olettaa vaikuttavan farmakologisesti.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Indometasiini ei yleensä vaikuta psykomotoriikkaan. Keskushermostohaittavaikutukset voivat kuitenkin heikentää ajokykyä ja kykyä suoriutua tarkkuutta vaativista tehtävistä.

Haittavaikutukset

Indometasiini aiheuttaa haittavaikutuksia annoksen suuruuden mukaan joka toiselle lääkkeen käyttäjälle. Noin viidennes hoitojaksoista täytyy keskeyttää haittojen vuoksi. Haittavaikutuksia voi osittain ehkäistä käyttämällä hidasvapautteista valmistetta.

Indometasiini voi aiheuttaa epilepsian, parkinsonismin ja psyykkisten sairauksien hoitotasapainon heikkenemistä.

Indometasiini aiheuttaa vähäistä veden ja natriumin retentiota. Turvotustaipumuksen lisäys voi olla merkittävä sydämen toiminnanvajausta sairastavilla. Indometasiini voi pahentaa munuaisten vajaatoimintaa, muttei yleensä merkittävästi heikennä terveiden munuaistoimintaa.

Indometasiini voi aiheuttaa salisylaattiyliherkille astmakohtauksen. Varsinainen ristiallergia salisylaattien kanssa on harvinaista.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:
Yleiset (> 1/100), Melko harvinaiset (> 1/1000 ja < 1/100), Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000) Hyvin harvinainen (< 1/10 000), Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

 

Yleiset

Melko harvinaiset

Harvinaiset

Hyvin harvinaiset

Tuntematon

Veri ja imukudos

Leukopenia, trombosytopenia, agranulosytoosi, aplastinen ja hemolyyttinen anemia, ruoansulatuskanavan verenvuodon aiheuttama anemia

Immuunijärjestelmä

Anafylaksia

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Veden ja natriumin retentio

Hyperglykemia, hyperkalemia

Psyykkiset haitat

Masennus

Ahdistuneisuus, mielialan madaltuminen, psykoottiset oireet

Hermosto

Huimaus, päänsärky (erityisesti otsan alueella), korvien soiminen

Parestesiat, perifeerinen neuropatia

Unettomuus, kouristukset, kooma

Parkinsonismin paheneminen

Silmät

Näön hämärtymi-nen, kaksoiskuvat, sarveiskalvon samentumat, verkkokalvo-vauriot

Kuulo ja tasapainoelin

Kuulon aleneminen

Verisuonisto*)

Verenpaineen nousu

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Astmakohtaukset

Ruoansulatuselimistö **)

Pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ylävatsakivut

Gastroduodeniitti, ruoansulatuskanavan haavaumat, perforaatiot ja verenvuodot

Suutulehdus

Maksa ja sappi

Ikterus

Hepatiitti

Iho ja ihonalainen kudos ***)

Ihottuma, kutina, urtikaria

Toksinen epidermaalinen nekrolyysi, Stevens-Johnsonin oireyhtymä

Munuaiset ja virtsatiet

Hematuria, munuaisten toiminnan heikentyminen

Munuaistoksisuus (esim. tubulaarinen tai papillaarinen nekroosi), akuutti interstitiaalinefriitti, proteinuria, glomerulonefriitti

Sukupuolielimet ja rinnat

Emätinverenvuoto

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Väsymys

*) Sydän ja verisuonisto:
Tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen turvotusta, verenpaineen kohoamista ja sydämen vajaatoimintaa.

Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suuria annoksia käytettäessä ja pitkäaikaishoidossa) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

**) Ruoansulatuskanava:
Yleisimmin havaitut haittavaikutukset liittyvät ruoansulatuskanavaan. Haavaumia (ulkuksia), perforaatioita tai ruoansulatuskanavan verenvuotoja voi esiintyä. Nämä voivat joskus hengenvaarallisia – etenkin iäkkäille potilaille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, närästystä, vatsakipua, veriulosteita, verioksennuksia, haavaista suutulehdusta ja koliitin tai Crohnin taudin pahenemista (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) on raportoitu lääkkeen käytön jälkeen. Harvemmin on todettu gastriittia.

***) Iho ja ihonalainen kudos:
Rakkuloivat ihoreaktiot kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (hyvin harvinaisia).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www.fimea.fi

Yliannostus

Indometasiinin vakava yliannostus on harvinaista. Hengenvaarallinen annos ei ole tiedossa, 500–1500 mg on aiheuttanut aikuiselle yllä mainittujen haittojen voimistumista, ripulia, oksentelua, kiihtymystiloja, ihon punakkuutta ja edeemaa. Hoito on oireenmukainen. Lääkehiili ja mahdollisesti maha- ja suolenhuuhtelu estävät imeytymistä. Enterohepaattisen kierron katkaisemiseksi on syytä antaa lääkehiiltä toistuvasti. Antasidit ja haponerityksen salpaajat pienentävät ulkuksen ja suolistoperforaation riskiä. Hemodialyysi ja hemoperfuusio ovat tehottomia.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Etikkahappojohdokset ja vastaavat aineet. ATC-koodi M01AB01.

Indometasiini on tehokkaimpia tulehduskipulääkkeitä. Se estää epäselektiivisesti syklo-oksigenaasientsyymejä, jolloin prostanoidien eli tulehduksen välittäjäaineiden synteesi estyy. Se myös vähentää valkosolujen hakeutumista tulehduspaikalle. Indometasiini lievittää tehokkaasti tulehdusreaktiota, kipua ja kuumetta. Se ei alenna normaalia ruumiinlämpöä. Sillä on myös lyhytkestoinen verihiutaleiden paakkuuntumista ehkäisevä vaikutus.

Farmakokinetiikka

Indometasiini imeytyy nopeasti ja lähes täydellisesti ruoansulatuskanavasta. Sillä ei juurikaan ole alkureitin aineenvaihduntaa. Huippupitoisuus seerumissa saavutetaan 0,5–2 tunnissa suun kautta annostelusta. Ruoka hidastaa imeytymistä, muttei vaikuta hyötyosuuteen. Indometasiinista on plasmassa vapaana 10 %, ja sen jakautumistilavuus on 0,3 l/kg.

Indometasiini inaktivoituu maksassa ja erittyy virtsaan osittain aktiivisesti pääasiassa aineenvaihduntatuotteinaan. Sen eliminaatiovaiheen puoliintumisaika on noin 2,5 tuntia. Indometasiinilla on huomattava enterohepaattinen kierto. Vastasyntyneet ja vanhukset eliminoivat indometasiinia tavanomaista hitaammin.

Indometasiini läpäisee istukan. Se erittyy vain hyvin vähän maitoon.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Indometasiinin tavallisin eläinkokeissa ilmennyt haitta on ruoansulatuskanavan haavaumat. Indometasiini ei eläinkokeissa ole osoittautunut karsinogeeniseksi, suuret annokset ovat olleet hiirelle teratogeenisiä. Sen LD50 rotalle i.p. on 13 mg/kg.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Kapselin sisältö: natriumlauryylisulfaatti, magnesiumstearaatti, vedetön dinatriumvetyfosfaatti, talkki, laktoosimonohydraatti.
Kapselin kuori: titaanidioksidi (E171), liivate.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä huoneenlämmössä (15–25 °C), alkuperäispakkauksessa.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

INDOMETIN kapseli, kova
50 mg 30 kpl (14,56 €), 100 kpl (20,56 €)

PF-selosteen tieto

HDPE-tölkki ja HDPE-suljin; 30 ja 100 kapselia.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen läpinäkymätön kapseli, sisällä valkoinen tai kellertävä jauhe, kapselikoko nro 1.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

INDOMETIN kapseli, kova
50 mg 30 kpl, 100 kpl

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

M01AB01

SPC:n muuttamispäivämäärä

22.12.2014