Valmisteyhteenveto

Ae R FURESIS COMP tabletti 40/50 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää furosemidia 40,0 mg ja triamtereenia 50,0 mg.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: yksi tabletti sisältää 87,3 mg laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Eri syistä johtuvat turvotukset, varsinkin silloin, kun voimakas tai pitkäaikainen diureettiterapia on tarpeen.

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset

Annostus on yksilöllinen ja määräytyy hoitovasteen mukaan. Tavallisin annos on 1 tabletti 1‑2 kertaa päivässä. Yli 300 mg päivittäisiä triamtereeniannoksia (6 tablettia) ei suositella missään käyttöaiheessa.

Iäkkäät potilaat

Annostusta ei välttämättä tarvitse muuttaa ikääntyneille potilaille, joilla ei ole merkittävää maksan tai munuaisten vajaatoimintaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta

Voidaan käyttää lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Kohtalaista (kreatiniinipuhdistuma < 49 ml/min tai s-krea > 160 mikromol/l) tai tätä vaikeampaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla käyttöä on vältettävä triamtereenin kumuloitumisen ja hyperkalemiariskin välttämiseksi.

Maksan vajaatoiminta

Hoito on syytä aloittaa pienellä annoksella seerumin elektrolyyttipitoisuuksia huolellisesti seuraten (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla furosemidin natriureettinen vaikutus voi heiketä mutta kaliureesi yleensä säilyy. Triamtereenin eliminaatio hidastuu ja vaikutus voimistuu vaikeassa maksan vajaatoiminnassa.

Pediatriset potilaat

Furesis comp -valmisteen käytöstä lapsilla ei ole riittävää kokemusta eikä käyttöä lapsille suositella.

Antotapa

Tabletit niellään riittävän nestemäärän kanssa. Ruoka heikentää lääkkeen imeytymistä noin kolmanneksella, joten tabletteja ei suositella nautittavaksi aterian yhteydessä.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys furosemidille, triamtereenille, sulfonyyliureoille, sulfonamideille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • Vaikea munuaisten vajaatoiminta
  • Maksakooma ja vaikea maksan vajaatoiminta
  • Anuria
  • Hyperkalemia
  • Natriumvajaus ja tähän liittyvä hypovolemia.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Furosemidia ja triamtereenia saavien potilaiden elektrolyyttitasapainoa on seurattava erityisesti diabeetikoilla, sydämen, munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ja iäkkäillä potilailla. Myös veren kreatiniinipitoisuutta on seurattava hoidon aikana. Hypokalemian, hypokloreemisen metabolisen alkaloosin, hypomagnesemian, hypokalsemian, hyponatremian ja tähän liittyvän ekstrasellulaarinesteen vajeen, hypotension, verenkiertokollapsin tai akuutin iskeemisen maksavaurion kehittyminen on mahdollista furosemidin käytön yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset). Valmisteessa oleva triamtereeni kompensoi furosemidin vaikutusta elektrolyyttitasapainoon ja vähentää hypokalemian, hypomagnesemian ja hypokalsemian kehittymisen riskiä.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla diureettihoitoa ei pidä lopettaa yhtäkkisesti vaan asteittain, jotta vältettäisiin vajaatoiminnan akuutti paheneminen. Sydäninfarktin aiheuttamassa keuhkoedeemassa diureetit on annosteltava hypotensiota ja verenkiertokollapsia varoen.

Hoidettaessa maksakirroosista ja askiteksesta kärsiviä potilaita furosemidilla ja triamtereenilla, potilaan elektrolyyttitasapainoa on seurattava huolellisesti ja huolehdittava siitä, ettei potilaan paino laske diureesin vuoksi enempää kuin 900–1 000 g/vrk. Hypotension kehittymistä on tässäkin tapauksessa varottava. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla enkefalopatia voi pahentua.

Megaloblastisen anemian kehittyminen on mahdollista foolihapon puutteesta kärsivillä potilaille (erityisesti maksakirrootikot), mitä triamtereeni voi heikkona foolihappoantagonistina pahentaa.

Huimaukseen, pyörtymiseen tai tajunnan menetykseen johtavaa oireista hypotensiota voi esiintyä furosemidihoitoa saavilla potilailla, erityisesti iäkkäillä potilailla, jotakin muuta mahdollisesti hypotensiota aiheuttavaa lääkitystä käyttävillä potilailla sekä potilailla, joiden jokin muu sairaus tai vaiva aiheuttaa hypotension riskin.

Furosemidi ja pienemmässä määrin triamtereeni voivat altistaa hyperurikemialle ja kihdille.

Triamtereenin käytön on kuvattu liittyneen n. 0,4 %:iin virtsatiekivistä eräässä suuressa tutkimusaineistossa.

Furosemidin käyttö voi heikentää diabetespotilaiden veren sokeritasapainoa.

Furosemidi saattaa alentaa seerumin HDL-kolesterolia sekä kohottaa LDL-kolesterolia ja triglyseridejä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Suuret furosemidiannokset ovat ototoksisia, mikä saattaa ilmetä tinnituksena, huimauksena, palautuvana tai palautumattomana kuulonalenemana. Tämä tulee ottaa huomioon yleensä ainoastaan parenteeraalisesti annosteltaessa. Muut ototoksiset lääkkeet voivat vahvistaa tätä vaikutusta (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Eturauhasen liikakasvusta kärsiville potilaille äkillinen diureesi saattaa aiheuttaa virtsaummen.

Kontrolloiduissa iäkkäille dementiapotilaille tehdyissä risperidonitutkimuksissa furosemidin ja risperidonin samanaikaiseen käyttöön liittyi suurempi kuolleisuus (7,3 %, keski-ikä 89 vuotta, vaihteluväli 75‑97) verrattuna pelkkään risperidoniin (3,1 %, keski-ikä 84 vuotta, vaihteluväli 70‑96) tai furosemidiin (4,1 %, keski-ikä 80 vuotta, vaihteluväli 67‑90). Furosemidin ja risperidonin samanaikaiseen käyttöön liittynyt suurentunut kuolleisuus havaittiin kahdessa neljästä kliinisestä tutkimuksesta. Risperidonin ja muiden diureettien (lähinnä pieninä annoksina annettujen tiatsididiureettien) samanaikaiseen käyttöön ei liittynyt vastaavia löydöksiä.

Selittävää patofysiologista mekanismia ei ole löydetty eikä yhdenmukaista kuolinsyytä ole todettu. Tästä huolimatta käytettäessä furosemidia tai muita potentteja diureetteja samanaikaisesti risperidonin kanssa on noudatettava varovaisuutta ja lääkeyhdistelmän haittoja ja hyötyjä on punnittava ennen päätöstä sen käytöstä. Muita diureetteja samanaikaisesti risperidonin kanssa käyttäneiden potilaiden kuolleisuudessa ei havaittu lisääntynyttä riskiä. Lääkityksestä riippumatta kuivumistila oli kuolleisuuden yleinen riskitekijä ja sen vuoksi sitä tulisi tarkoin välttää iäkkäillä dementiapotilailla.

Pediatriset potilaat

Erityistä varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa ennenaikaisesti syntyneitä vauvoja virtsakivitaudin tai nefrokalsinoosin kehittymisen vaaran vuoksi. Munuaisten toimintaa on seurattava ja munuaisten ultraäänitutkimus on tehtävä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Furesis comp -tabletit sisältävät laktoosimonohydraattia 87,3 mg/tabletti. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

Triamtereeni vähentää furosemidin aiheuttaman hypokalemian riskiä. Tämä yhteisvaikutus on Furesis comp -valmisteen käytön peruste.

Resiinit (kolestyramiini ja kolestipoli) käytännössä estävät furosemidin imeytymisen joten ne tulisi nauttia eri aikoina, furosemidi ensin ja resiini 4‑6 tuntia myöhemmin. Myös samanaikainen ruokailu heikentää furosemidin imeytymistä n. kolmanneksella.

Probenesidi ja hieman vähäisemmässä määrin indometasiini heikentävät furosemidin sekreetiota tubuluksiin, hidastavat furosemidin eliminaatiota ja heikentävät sen diureettista vaikutusta.

Prostaglandiinisynteesin inhibiittoreina ei-steroidirakenteiset tulehduskipulääkkeet (NSAIDit) voivat heikentää furosemidin diureettista ja natriureettista tehoa. Furosemidin aiheuttama prostaglandiinivälitteinen kapasitanssilaskimoiden vasodilataatio voi myös heikentyä NSAIDien vaikutuksesta.

Tupakointi heikentää furosemidin diureettista vaikutusta.

Fenytoiini heikentää furosemidin diureettista tehoa 30‑50 %. Furosemidin ja karbamatsepiinin yhteiskäytössä on raportoitu vakavaa hyponatremiaa.

Furosemidi ja aminoglykosidiantibiootit voivat lisätä toistensa oto- ja nefrotoksisia vaikutuksia yhteiskäytössä. Furosemidi lisää kefalosporiinien nefrotoksisuutta.

Furosemidi lisää teofylliinin plasmapitoisuuksia.

Furosemidi voi heikentää litiumin eliminaatiota. Vaikutus on kuitenkin vähäisempi kuin tiatsididiureeteilla. Potilaan seerumin litiumpitoisuutta on syytä seurata, jos lääkitykseen lisätään tai siitä poistetaan furosemidi.

Furosemidi tehostaa muiden verenpainetta alentavien lääkkeiden vaikutusta ja heikentää verenpainetta kohottavien lääkkeiden vaikutusta. Erityisesti tämä on otettava huomioon annettaessa furosemidia tiatsidi- tai osmoottisten diureettien kanssa (diureesin arvaamaton voimistuminen ja elektrolyyttihäiriöt) sekä angiotensiiniä korvertoivan entsyymin (ACE) estäjien ja angiotensiinireseptorisalpaajien kanssa (furosemidin kohottaman reniinivaikutuksen äkillinen heikkeneminen voi altistaa hypotensiolle).

Furosemidin indusoima hypokalemia voi altistaa digitalis-intoksikaatiolle ja siihen liittyville rytmihäiriöille kuten myös sotalolin aiheuttamille rytmihäiriöille. Kompetitiivisten lihasrelaksanttien vaikutus voi voimistua hypokalemiassa. Furosemidin aiheuttamaa hypokalemiaa voivat lisätä kortikosteroidit, lakritsin sisältämä glykyrretsiini, ja amfoterisiini-B.

Klofibraatti kilpailee furosemidin kanssa samasta sitoutumispaikasta seerumin albumiinissa. Tällä voi olla kliinistä merkitystä hoidettaessa potilaita, joilla on alhaiset proteiinitasot (esim. nefroosia sairastavat). Furosemidi ei merkittävästi muuta varfariinin farmakokinetiikkaa. Furosemidin aiheuttama voimakas diureesi, johon liittyy potilaan dehydraatio, saattaa kuitenkin heikentää varfariinin antitromboottista tehoa.

Furosemidi voi häiritä joitain liuskakokein tehtyjä virtsan glukoosimäärityksiä.

Katso kohdan Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet tiedot iäkkäiden dementiapotilaiden kuolleisuuden lisääntymisestä samanaikaisen risperidonin käytön yhteydessä.

Hyperkalemian kehittyminen on mahdollista jos triamtereenia käytetään kaliumsuolojen, kaliumia sisältävien lääkevalmisteiden, amiloridin, spironolaktonin, angiotensiinikonvertaasin estäjien tai AT II reseptorisalpaajien kanssa. Valmisteen sisältämä furosemidi kuitenkin kompensoi tätä vaikutusta.

Triamtereenin käytön on kuvattu lisänneen amantadiinin toksisuutta ja liittyneen trimetopriimin käytön yhteydessä vakavaan hyponatremiaan.

NSAIDit heikentävät triamtereenin tehoa ja voivat aiheuttaa triamtereenihoidon aikana munuaisten vajaatoiminnan pahenemista.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Furosemidi läpäisee hyvin istukan ja saattaa heikentää istukan verenkiertoa pienentämällä äidin verivolyymiä. Diureetteja ei tulisi käyttää raskauden aikana mikäli istukan verenvirtaus on merkittävästi vähentynyt (esim. pre-eklampsiassa). Vastasyntyneellä voi ilmetä elektrolyyttihäiriöitä, mikäli äiti on käyttänyt furosemidiä ennen synnytystä. Myös triamtereeni läpäisee istukan.

Imetys

Furosemidi ja triamtereeni erittyvät rintamaitoon pieninä määrinä ja furosemidi voi myös heikentää maidoneritystä.

Furosemidin ja triamtereenin käytössä raskauden ja rintaruokinnan aikana suositellaan huolellista tarveharkintaa.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Hoidon alussa satunnaisesti esiintyvä verenpaineen lasku voi aiheuttaa huimausta tai pyörrytystä, jonka ilmetessä autolla ajosta ja koneiden käytöstä tulisi pidättäytyä. Muutoin furosemidin ei tiedetä vaikuttavan ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Furosemidi

Furosemidin haittavaikutuksista suurin osa liittyy sen farmakologiseen vaikutukseen, ja niitä esiintyy herkemmin monisairailla tai huonokuntoisilla potilailla.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: Hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100 ja < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000 ja < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000 ja < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

 

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Tuntematon

Veri ja imukudos

   

Luuydindepressio, aplastinen anemia, agranylosytoosi, trombosytopenia, hemolyyttinen anemia, leukopenia

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Dehydraatio, hyponatremia, hypokloreeminen metabolinen alkaloosi, hypokalemia, hypokalsemia, hypomagnesemia

Heikentynyt glukoositoleranssi, hyperurikemia, kihti, seerumin HDL-kolesterolipitoisuuden aleneminen, LDL-pitoisuuden ja triglyseridien kohoaminen

   

Psyykkiset häiriöt

 

Levottomuus

   

Hermosto

 

Huimaus, päänsärky, tuntopuutokset

 

Huimaus, pyörtyminen ja tajunnan menetys (oireisen hypotension vuoksi)

Silmät

 

Näköhäiriöt

   

Kuulo ja tasapainoelin

 

Kuulon menetys (joskus korjautumaton)

Tinnitus, kuulon alenema

 

Sydän

 

Sydämen rytmihäiriöt

   

Verisuonisto

 

Hypotensio, hypovolemia

Vaskuliitit

 

Ruuansulatuselimistö

 

Suun kuivuminen, jano, pahoinvointi, suolen toiminnan häiriöt

Pankreatiitti

 

Maksa ja sappi

   

Kolestaasi

 

Iho ja ihonalainen kudos

   

Ihottumat: urtikaria, purpura, erythema multiforme, eksfoliatiiivinen dermatiitti, valoyliherkkyys

Bulloosi pemfigoidi, toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN), Stevens-Johnsonin oireyhtymä (SJS), akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi (AGEP)

Luusto, lihakset ja sidekudos

 

Lihaskrampit

   

Munuaiset ja virtsatiet

 

Vähentynyt virtsamäärä, virtsainkontinenssi, virtsaumpi (prostatahyperplasiaa sairastavilla)

Nefrokalsinoosi vastasyntyneillä ja keskosilla, interstitiaalinen nefriitti

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

Voimattomuus, väsymys

Kuume

 

 

Pediatriset potilaat

Furosemidi voi aiheuttaa hyperkalsiuriaa, nefrokalsinoosia ja sekundaarisesti hyperparatyreoosia ennenaikaisesti syntyneillä imeväisillä. Furosemidin käytöstä keskosilla voi seurata myös sensorineuraalinen kuulovaurio ja se voi estää valtimotiehyen sulkeutumista.

Triamtereeni

Triamtereenin yleisin haittavaikutus on hyperkalemia (furosemidi vähentää tämän esiintymistä).

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: Yleiset (> 1/100), melko harvinaiset (> 1/1 000 ja < 1/100), harvinaiset (≥ 1/10 000 ja < 1/1 000), mukaan lukien yksittäiset raportit).

 

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Veri ja imukudos

   

Megaloblastinen anemia, pansytopenia

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyperkalemia

Hyperurikemia

 

Hermosto

 

Päänsärky

 

Verisuonisto

 

Hypovolemia

 

Ruuansulatuselimistö

Pahoinvointi, oksentelu, ripuli

Suun kuivuminen

 

Iho ja ihonalainen kudos

 

Ihottumat

Valoihottuma, pseudoporfyria

Munuaiset ja virtsatiet

 

Seerumin kreatiniinin kohoaminen, palautuva lievä munuaisten vajaatoiminta

Interstitiaalinen nefriitti, virtsatiekivet

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

   

Lääkekuume, heikotus

 

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Yliannostus johtaa lisääntyneeseen diureesiin, natriureesiin, hypovolemiaan ja verenpaineen laskuun (ks. myös kohta Haittavaikutukset). Jos yliannoksen ottamisesta on vähän aikaa, suositellaan mahahuuhtelua. Lääkehiiltä annetaan toistetusti ja suolenhuuhtelua voidaan harkita. Potilaan neste- ja elektrolyyttitasapainoa on syytä seurata. Natriumkloridi-infuusiolla voidaan tarvittaessa tukea potilaan verenkiertoa. Muu hoito on oireenmukaista. Hemodialyysi saattaa nopeuttaa triamtereenin eliminaatiota.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diureetit, loop-diureetit ja kaliumia säästävät diureetit, ATC-koodi: C03EB01.

Furosemidi on lyhytvaikutteinen, sulfonamidijohdannainen, loop-diureetti, jonka vaikutuspaikka on Henlen lingon nouseva osa. Furosemidi estää natriumin, kaliumin, kloridin, magnesiumin ja kalsiumin takaisinimeytymistä. Lisäämällä munuaisverenkiertoa se aikaansaa munuaisverisuonia laajentavan vaikutuksen. Lisäksi se lisää laskimoiden kapasitanssia, joka vuorostaan vähentää vasemman kammion esikuormitusta. Furosemidi voi myös lisätä reniini-aktiivisuutta sekä noradrenaliinin ja argiini-vasopressiinin pitoisuuksia plasmassa. Muutoksilla reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmässä voi olla vaikutusta akuutin toleranssin kehittymiseen. Furosemidi nostaa munuaisten prostaglandiini-pitoisuuksia, mutta ei tiedetä johtuuko tämä lisääntyneestä synteesistä, hajoamisen estämisestä vai näistä molemmista. Vaikuttaisi siltä, että prostaglandiinit välittävät diureettista ja natriureettista vaikutusta. Primaari vaikutus vaikuttaisi olevan muutos munuaisten hemodynamiikassa mitä seuraa elektrolyyttien ja nesteiden lisääntynyt erittyminen. Keskeistä furosemidin vaikutukselle on sen pääsy tubulukseen, ei niinkään plasmapitoisuus. Tiukasta valkuaissitoutumisesta johtuen glomerulusfiltraattiin pääsee normaalisti varsin vähän furosemidia. Sen sijaan furosemidi pääsee proksimaaliseen tubulukseen aktiivisesti erittymällä epäspesifisen orgaanisten happojen siirtäjäpumpun avulla. Munuaisten vajaatoiminnassa furosemidin pääsy tubulukseen ja teho heikkenevät. Nefroottisessa syndroomassa lisääntynyt valkuainen sitoo furosemidin tubuluksessa ja heikentää vastetta. Maksan vajaatoiminnassa furosemidin natriureettinen vaikutus voi heiketä kaliureettisen vaikutuksen säilyessä.

Triamtereeni on kaliumia säästävä heikko diureetti, joka estää natriumin takaisinimeytymistä distaalisessa munuaistubuluksessa sitoutumalla luminaalisiin Na+-transporttereihin. Tämä pienentää potentiaalieroa, joka normaalisti aiheuttaisi K+-ionin erittymisen tubulukseen. Triamtereenin vaikutus ei riipu aldosteronista. Triamtereeni nostaa seerumin K+- ja solunsisäistä Mg++- ja K+-pitoisuutta diureeteilla aiheutetussa hypokalemiassa.

Furosemidi ja triamtereeni vahvistavat toistensa ja muitten verenpainetta alentavien lääkkeitten vaikutusta. Triamtereeni vähentää yhteiskäytössä furosemidin kanssa viimeksi mainitun aiheuttamaa hypokalemian riskiä.

Farmakokinetiikka

Furosemidin imeytyminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttavat monet seikat kuten samanaikaisesti nautittu ruoka (hidastaa ja voi vähentää imeytymistä) ja potilaan sairaudet (kompensoimaton sydämen vajaatoiminta ja turvotukset vähentävät imeytymistä). Furosemidin maksimipitoisuus saavutetaan noin 1,5 h kuluessa tabletin ottamisesta. Biologinen hyötyosuus oraalisilla valmistemuodoilla vaihtelee 25‑80 %:n välillä. Imeytyneen lääkkeen määrän ja diureesin välillä ei kuitenkaan ole suoraa korrelaatiota. Furosemidi imeytyy parhaiten happamassa ympäristössä eli mahalaukusta ja hitaammin ohutsuolesta. Enterohepaattista kiertoa on todettu olevan. Ensikierron metabolia tapahtuu pääosin mahan ja suolen seinämässä, maksassa ainoastaan n. 10 %. Tämän onkin arveltu olevan vaihtelevan imeytymisen syyn. Furosemidi sitoutuu voimakkaasti plasman proteiineihin, pääosin albumiiniin ja sen vapaa osuus vaihtelee 1‑4 %:n välillä. Sulfonamidit voivat syrjäyttää furosemidia proteiinisidoksistaan, mutta tällä ei ole kliinistä merkitystä. Jakautumistilavuus on n. 0,1‑0,2 l/kg. Furosemidi metaboloituu glukuronidoitumalla ilmeisimmin munuaisessa ja 10‑20 % erittyy virtsaan ja ulosteeseen farmakologisesti inaktiivisena furosemidiglukuronaattina. Hyvin pieni osa voi metaboloitua saluamiiniksi. Suurin osa furosemidista erittyy kuitenkin muuttumattomana virtsaan proksimaalitubuluksessa aktiivisen transportterin avulla. Normaali tilanteessa furosemidin puhdistuma on 2 mL/min/kg. Puhdistumaan vaikuttuvat ikä (vähentynyt vastasyntyneillä, keskosilla jaiäkkäillä potilailla), muut sairaudet (vähentynyt sydänsairauksien, uremian tai munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä) ja lääkeinteraktiot. Eliminaation puoliintumisaika on terveillä ½‑2 h. Munuaisten vajaatoiminnassa se pitenee merkittävästi. Puoliintumisaika voi olla hieman pidempi potilailla, joilla on maksan toimintahäiriö tai sydämen vajaatoiminta. Iäkkäillä potilailla furosemidin eliminaatio on sidoksissa munuaisfunktioon ja yleensä se hidastuu.

Triamtreeni imeytyy vaihtelevasti ja biologinen hyötyosuus vaihtelee 30‑80 %:n välillä. Ensikierron metabolia on 40 %:n luokkaa. Huippupitoisuus seerumissa saavutetaan 1,5‑2,5 tunnissa. Plasman proteiineihin sitoutumisaste on matala 45‑70 %. Arviot jakautumistilavuudesta vaihtelevat melkoisesti 2‑13 l/kg. Triamtereeni metaboloituu p-hydroksitriamtereeniksi ja sulfaattikonjugoituu farmakologiselta aktiivisuudeltaan kanta-aineen veroiseksi metaboliitiksi. Eliminaation puoliintumisaika tällä metaboliitilla on sama kuin triamtereenilla 2‑4 tuntia. Virtsaan erittyy 50‑70 % annoksesta ja siitä 1‑10 % muuttumattomana triamtereenina. Sekä maksan, että munuaisten vajaatoiminta hidastavat triamtereenin eliminaatiota.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Furosemidin akuutti ja krooninen toksisuus liittyvät furosemidin aiheuttamiin neste-, happo- ja elektrolyyttitasapainon häiriöihin. Furosemidi ei ole karsino-, muta- tai teratogeeninen yhdiste. Eläinkokeissa triamtereenin ei ole osoitettu vaikuttavan fertiliteettiin, eikä teratogeenisia vaikutuksia ole ilmennyt.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, tärkkelys, esigelatinoitu, polysorbaatti 80, liivate, natriumtärkkelysglykolaatti, magnesiumstearaatti.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25 ºC alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

FURESIS COMP tabletti
40/50 mg 100 kpl (14,39 €)

PF-selosteen tieto

30, 50 ja 100 tablettia, polyeteenimuovitölkki.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Keltainen, kupera, jakouurteellinen, päällystämätön tabletti, Ø 9 mm.

Jakouurre on tarkoitettu vain nielemisen helpottamiseksi eikä jakamiseksi yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

FURESIS COMP tabletti
40/50 mg 100 kpl

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen sydämen vajaatoiminta (201), Krooninen verenpainetauti (205).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C03EB01

SPC:n muuttamispäivämäärä

25.10.2017