Valmisteyhteenveto

Ye R ESCITALOPRAM ORION tabletti, suussa hajoava 10 mg, 15 mg, 20 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

10 mg: Yksi tabletti sisältää essitalopraamioksalaattia määrän, joka vastaa 10 mg:aa essitalopraamia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Yksi tabletti sisältää 117,87 mg laktoosimonohydraattia.

20 mg: Yksi tabletti sisältää essitalopraamioksalaattia määrän, joka vastaa 20 mg:aa essitalopraamia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Yksi tabletti sisältää 235,74 mg laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, suussa hajoava

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

  • Vakavien masennustilojen hoito
  • Paniikkihäiriön ja siihen mahdollisesti liittyvän julkisten paikkojen pelon hoito
  • Sosiaalisten tilanteiden pelon hoito
  • Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoito
  • Pakko-oireisen häiriön hoito.

Annostus ja antotapa

Annostus

Yli 20 mg:n vuorokausiannosten turvallisuutta ei ole osoitettu.

Suussa hajoava tabletti on suositeltava lääkemuoto silloin, kun potilaan on vaikea niellä tavallisia tabletteja tai kun nestettä ei ole saatavilla.

Antotapa

Escitalopram Orion otetaan kerran vuorokaudessa ilman ruokaa. Tabletti asetetaan kielen päälle, josta se hajoaa nopeasti ja sen voi niellä ilman vettä. Suussa hajoava tabletti on hauras, ja sitä on käsiteltävä varoen.

Vaikeat masennusjaksot

Tavallinen annostus on 10 mg kerran vuorokaudessa. Annoksen voi suurentaa vasteen mukaan korkeintaan 20 mg:aan vuorokaudessa.

Masennus lievittyy yleensä 2–4 viikossa. Oireiden helpotuttua hoitoa on jatkettava vielä vähintään 6 kuukautta hoitovasteen varmistamiseksi.

Paniikkihäiriö ja siihen mahdollisesti liittyvä julkisten paikkojen pelko

Ensimmäisellä viikolla aloitusannokseksi suositellaan 5 mg:aa vuorokaudessa, minkä jälkeen siirrytään 10 mg:n vuorokausiannokseen. Annoksen voi suurentaa edelleen korkeintaan 20 mg:aan vuorokaudessa potilaan yksilöllisen hoitovasteen mukaan.

Täysi tehokkuus saavutetaan noin 3 kuukauden kuluttua. Hoito kestää useita kuukausia.

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Tavallinen annostus on 10 mg kerran vuorokaudessa. Oireet lievittyvät yleensä 2−4 viikossa. Potilaan yksilöllisen vasteen mukaan vuorokausiannoksen voi myöhemmin joko pienentää 5 mg:aan tai suurentaa korkeintaan 20 mg:aan.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on pitkäaikaissairaus, ja siksi suositellaan 12 viikon hoitoa hoitovasteen vakiinnuttamiseksi. Vasteen saaneiden potilaiden pitkäaikaishoitoa on tutkittu 6 kuukauden ajan; pitkäaikaishoitoa voidaan harkita yksilöllisesti tilan uusiutumisen estämiseksi. Potilaan hoidosta saamaa hyötyä on arvioitava säännöllisesti.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on selkeästi määritelty diagnostinen termi tietylle häiriölle, jota ei tule sekoittaa liialliseen ujouteen. Lääkehoitoa tarvitaan vain, jos häiriö haittaa merkitsevästi ammatillista ja sosiaalista toimintaa.

Tämän lääkehoidon asemaa verrattuna kognitiiviseen psykoterapiaan ei ole selvitetty. Lääkehoito on osa potilaan hoitokokonaisuutta.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Aloitusannostus on 10 mg kerran vuorokaudessa. Annoksen voi suurentaa potilaan yksilöllisen vasteen mukaan enintään 20 mg:aan vuorokaudessa.

Hoitovasteen saaneiden pitkäaikaishoitoa on tutkittu annoksella 20 mg/vrk vähintään 6 kuukauden ajan. Hoidon hyötyjä ja annostusta on arvioitava uudelleen säännöllisesti (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Pakko-oireinen häiriö

Aloitusannostus on 10 mg kerran vuorokaudessa. Annoksen voi suurentaa potilaan yksilöllisen vasteen mukaan enintään 20 mg:aan vuorokaudessa.

Koska pakko-oireinen häiriö on pitkäaikaissairaus, hoidon on kestettävä riittävän pitkään potilaan oireettomuuden varmistamiseksi.

Hoitohyödyt ja annos on arvioitava uudelleen säännöllisesti (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Iäkkäät potilaat (yli 65‑vuotiaat)

Aloitusannos on 5 mg kerran vuorokaudessa. Potilaan yksilöllisen vasteen mukaan annoksen voi suurentaa 10 mg:aan vuorokaudessa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Essitalopraamin tehoa sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa ei ole tutkittu iäkkäillä potilailla.

Pediatriset potilaat

Escitalopram Orion-valmistetta ei pidä käyttää alle 18 vuoden ikäisten lasten ja nuorten hoidossa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta

Annostusta ei tarvitse muuttaa, jos potilaalla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaan munuaisten vajaatoiminta on vaikea (kreatiinipuhdistuma alle 30 ml/min) (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastavilla suositellaan ensimmäiset kaksi viikkoa käytettäväksi 5 mg:n vuorokausiannosta. Annoksen voi suurentaa potilaan yksilöllisen vasteen mukaan 10 mg:aan vuorokaudessa. Hoidettaessa vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavia on noudatettava varovaisuutta ja annos on sovitettava tavallistakin huolellisemmin (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Potilaat, joilla on hidas CYP2C19‑metabolia

Tunnetusti hitaille CYP2C19‑metaboloijille suositellaan 5 mg:n vuorokausiannosta ensimmäisten 2 viikon ajan. Annoksen voi suurentaa potilaan yksilöllisen vasteen mukaan 10 mg:aan vuorokaudessa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Hoidon lopettamiseen liittyvät oireet

Hoidon äkillistä lopettamista on vältettävä. Essitalopraamihoito on lopetettava vähintään 1−2 viikon kuluessa hoidon lopettamiseen liittyvien oireiden riskin pienentämiseksi (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset). Jos annoksen pienentämisen tai hoidon lopettamisen jälkeen ilmenee vaikeita oireita, voidaan harkita aiempaan annokseen palaamista. Tämän jälkeen lääkäri voi jatkaa annoksen pienentämistä mutta aiempaa hitaammin.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys essitalopraamille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Samanaikainen käyttö epäselektiivisten, irreversiibelien monoamiinioksidaasin estäjien (MAO:n estäjien) kanssa on vasta-aiheista serotoniinioireyhtymän (agitaatio, vapina, lämmönnousu jne.) vaaran vuoksi (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Essitalopraamin ja reversiibelien MAO‑A:n estäjien (kuten moklobemidin) tai reversiibelin, epäselektiivisen MAO:n estäjä linetsolidin yhdistelmähoito on vasta-aiheista serotoniinioireyhtymän puhkeamisvaaran vuoksi (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Essitalopraamia ei saa antaa potilaille, joilla on pidentynyt QT‑aika tai synnynnäinen pitkä QT ‑oireyhtymä.

Essitalopraamia ei saa antaa yhdessä QT‑aikaa tunnetusti pidentävien lääkevalmisteiden kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Seuraavat varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet koskevat koko SSRI (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) ‑lääkeaineryhmää.

Käyttö lapsille ja alle 18‑vuotiaille lapsille ja nuorille

Essitalopraamia ei pidä käyttää lasten ja alle 18‑vuotiaiden nuorten hoitoon. Itsetuhoisuutta (itsemurhayritys ja itsemurha-ajatuksia) sekä vihamielisyyttä (pääasiassa aggressiota, vastustavaa käyttäytymistä ja vihaa) on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla. Jos hoitopäätös kliinisen tarpeen perusteella kuitenkin tehdään, pitäisi potilasta seurata tarkasti itsetuhoisten oireiden ilmaantumisen varalta. Tietoja hoidon pitkäaikaisturvallisuudesta lasten ja nuorten kasvun, kypsymisen sekä kognitiivisen ja käyttäytymisen kehityksen suhteen ei ole.

Paradoksaalinen ahdistuneisuus

Joillakin paniikkihäiriöpotilailla ahdistuneisuusoireet saattavat lisääntyä masennuslääkehoidon alussa. Tämä paradoksaalinen reaktio lievittyy yleensä 2 viikossa hoitoa jatkettaessa. Ahdistuneisuutta aiheuttavan vaikutuksen välttämiseksi kannattaa alussa käyttää pientä annosta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Kouristuskohtaukset

Essitalopraamin käyttö on lopetettava, jos potilas alkaa saada kouristuskohtauksia ensimmäistä kertaa tai jos kouristuskohtaukset tihenevät (niillä potilailla, joilla on jo aiemmin diagnosoitu epilepsia). SSRI‑lääkkeiden käyttöä on vältettävä, jos potilaalla on epästabiili epilepsia. Potilasta on seurattava tarkoin, vaikka epilepsia olisi hallinnassa.

Mania

SSRI‑lääkkeitä on käytettävä varoen, jos potilaalla on ollut maniaa tai hypomaniaa. SSRI‑lääkkeiden käyttö on lopetettava, jos potilas siirtyy maaniseen vaiheeseen.

Diabetes

SSRI‑lääkkeet saattavat vaikuttaa diabeetikon verensokeritasapainoon (hypoglykemia tai hyperglykemia). Insuliinin ja/tai suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden annostusta on ehkä muutettava.

Itsemurha/itsemurha-ajatukset tai masennuksen paheneminen

Masennukseen liittyy itsemurha-ajatusten, itsensä vahingoittamisen ja itsemurhan (itsemurhaan liittyvien tapahtumien) riskin suureneminen. Tämä riski säilyy, kunnes itse taudissa tapahtuu merkittävää paranemista. Koska paranemista ei ehkä tapahdu ensimmäisten viikkojen aikana hoidon aloituksesta, on potilasta seurattava tarkoin siihen saakka, että paranemista tapahtuu. Yleinen kliininen kokemus on, että itsemurhariski saattaa suurentua toipumisen alkuvaiheessa.

Myös muihin psyykkisiin sairauksiin, joihin essitalopraamia määrätään, voi liittyä itsemurhaan liittyvien tapahtumien riskin suureneminen. Lisäksi nämä tilat voivat esiintyä yhtä aikaa vaikean masennuksen kanssa. Siksi vaikean masennuksen hoitoa koskevat varotoimet on huomioitava myös näiden muiden mielenterveyshäiriöiden hoidossa.

Itsemurha-ajatusten tai ‑yritysten riski on tunnetusti tavanomaista suurempi potilailla, joilla on aiemmin ollut itsemurhaan liittyviä tapahtumia tai joilla on merkittävässä määrin itsemurha-ajatuksia ennen hoidon aloitusta, ja heitä on tarkkailtava hoidon aikana huolellisesti. Meta-analyysi aikuisille mielenterveyspotilaille tehdyistä lumekontrolloiduista kliinisistä masennuslääketutkimuksista osoitti, että masennuslääkitys suurensi alle 25‑vuotiaiden potilaiden itsemurhakäyttäytymisen riskiä verrattuna lumelääkettä saaneisiin.

Potilaita ja erityisesti suuren riskin potilaita on seurattava tarkoin etenkin hoidon alussa ja annosmuutosten jälkeen. Potilaita (ja heitä hoitavia henkilöitä) on kehotettava kiinnittämään huomiota masennuksen mahdolliseen pahenemiseen, itsemurhakäyttäytymisen tai -ajatusten lisääntymiseen tai poikkeavaan käyttäytymiseen. Jos näitä oireita ilmenee, potilaan on hakeuduttava heti lääkärin hoitoon.

Akatisia/psykomotorinen levottomuus

SSRI‑ ja SNRI‑lääkkeiden käytön yhteydessä on ilmennyt akatisiaa, joka ilmenee subjektiivisesti epämiellyttävänä tai häiritsevänä levottomuutena ja pakottavana liikkumistarpeena, niin ettei potilas pysty istumaan eikä seisomaan paikoillaan. Nämä oireet ilmenevät todennäköisimmin muutaman ensimmäisen hoitoviikon aikana. Annoksen suurentaminen voi olla haitallista tällaisia oireita saaneelle potilaalle.

Hyponatremia

SSRI‑lääkkeiden käytön yhteydessä joissakin harvinaisissa tapauksissa on ilmoitettu luultavasti antidiureettisen hormonin liikaerityksestä (SIADH) johtuvaa hyponatremiaa, mutta tämä yleensä häviää, kun lääkkeen käyttö lopetetaan. Varovaisuus on tarpeen, jos potilaalla on jokin riskitekijä, kuten korkea ikä, tai potilaalla on kirroosi tai samanaikainen hyponatremiaa mahdollisesti aiheuttava lääkitys.

Verenvuoto

SSRI‑lääkkeiden käytön yhteydessä on ilmoitettu ihon verenvuotoja, kuten mustelmia ja purppuraa. Varovaisuutta on noudatettava SSRI‑lääkkeiden käytössä varsinkin, jos niitä käytetään samaan aikaan suun kautta otettavien antikoagulanttien tai verihiutaleiden toimintaan tunnetusti vaikuttavien lääkevalmisteiden (kuten epätyypillisten neuroleptien ja fentiatsiinien, useimpien trisyklisten masennuslääkkeiden, asetyylisalisyylihapon, ei-steroidisten tulehduskipulääkkeiden (NSAID), tiklopidiinin tai dipyridamolin) kanssa tai jos potilaalla on verenvuototaipumus.

Sähkösokkihoito

Kliinisiä kokemuksia SSRI‑lääkkeiden ja sähkösokkihoidon samanaikaisesta käytöstä on niukasti, joten varovaisuus on paikallaan.

Serotoniinioireyhtymä

Varovaisuutta tarvitaan, jos essitalopraamia käytetään samaan aikaan serotonergisten lääkevalmisteiden, kuten sumatriptaanin tai muiden triptaanien, tramadolin tai tryptofaanin, kanssa.

Joissakin harvinaisissa tapauksissa on todettu serotoniinioireyhtymä potilailla, jotka ovat käyttäneet SSRI‑lääkkeitä samanaikaisesti serotonergisten lääkevalmisteiden kanssa. Oireiden, kuten agitaation, vapinan, myoklonian ja hypertermian, yhdistelmä voi viitata serotoniinioireyhtymän kehittymiseen. Jos niin käy, SSRI‑hoito ja serotonergisten lääkevalmisteiden käyttö on lopetettava heti ja oireenmukainen hoito aloitettava.

Mäkikuisma

SSRI-lääkkeiden ja mäkikuismaa (Hypericum perforatum) sisältävien rohdosvalmisteiden samanaikainen käyttö saattaa lisätä haittavaikutusten ilmaantuvuutta (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Hoidon lopettamiseen liittyvät oireet

Hoidon lopettamiseen liittyviä oireita esiintyy yleisesti, kun lääkkeen käyttö lopetetaan, erityisesti jos se tehdään äkillisesti (ks. kohta Haittavaikutukset). Kliinisissä tutkimuksissa hoidon lopettamiseen on liittynyt haittatapahtumia noin 25 prosentilla essitalopraamia ja 15 prosentilla lumelääkettä saaneista potilaista.

Lopettamiseen liittyvien oireiden riski voi riippua monesta tekijästä, kuten hoidon kestosta ja käytetystä annoksesta sekä annoksen pienentämisen nopeudesta. Yleisimmin ilmoitettuja reaktioita ovat huimaus, tuntohäiriöt (kuten parestesia ja sähkösokin kaltaiset tuntemukset), unihäiriöt (kuten unettomuus ja voimakkaat unet), agitaatio tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentelu, vapina, sekavuus, hikoilu, päänsärky, ripuli, sydämentykytys, emotionaalinen epävakaus, ärtyisyys ja näköhäiriöt. Nämä oireet ovat yleensä lieviä tai keskivaikeita mutta saattavat joillakin potilailla olla vaikeita.

Oireet ilmenevät yleensä muutaman päivän kuluessa lääkkeen käytön lopettamisesta, mutta joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa niitä on ilmennyt myös annoksen vahingossa unohtaneilla potilailla. Tällaiset oireet häviävät yleensä itsestään 2 viikossa mutta saattavat joillakin potilailla pitkittyä (2–3 kuukautta tai kauemmin). Siksi essitalopraamihoito olisi lopetettava pienentämällä annosta vähitellen usean viikon tai kuukauden kuluessa potilaan tarpeen mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa, Hoidon lopettamiseen liittyvät oireet).

Sepelvaltimotauti

Koska kliinistä kokemusta sepelvaltimotautipotilaiden hoidosta on niukasti, varovaisuus on paikallaan (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

QT‑ajan pidentyminen

Essitalopraamin on todettu aiheuttavan annoksen mukaista QT‑ajan pidentymistä. Kauppaantulon jälkeen on ilmoitettu QT‑ajan pidentymistä ja kammioperäisiä rytmihäiriöitä (myös kääntyvien kärkien takykardiaa) etupäässä naispotilailla, joilla on hypokalemia, jo entuudestaan pidentynyt QT‑aika tai jokin muu sydänsairaus (ks. kohdat Vasta-aiheet, Yhteisvaikutukset, Haittavaikutukset, Yliannostus ja Farmakodynamiikka).

Varovaisuutta on syytä noudattaa, jos potilaalla on merkittävä bradykardia, tuore akuutti sydäninfarkti tai kompensoimaton sydämen vajaatoiminta.

Elektrolyyttihäiriöt, kuten hypokalemia tai hypomagnesemia, suurentavat pahanlaatuisten rytmihäiriöiden riskiä, ja ne on korjattava ennen essitalopraamihoidon aloittamista.

Jos hoidettavalla potilaalla on vakaa sydänsairaus, on harkittava EKG‑tutkimusta ennen hoidon aloittamista.

Jos essitalopraamihoidon aikana ilmenee sydämen rytmihäiriöiden merkkejä, hoito on lopetettava ja tehtävä EKG‑tutkimus.

Ahdaskulmaglaukooma

SSRI-lääkkeet, myös essitalopraami, voivat vaikuttaa silmän mustuaisen kokoon ja aiheuttaa mydriaasia.

Tämä mustuaisia laajentava vaikutus saattaa lisätä kammiokulmanahtautumista, joka voi aiheuttaa

silmänpaineen nousua ja ahdaskulmaglaukoomaa, erityisesti riskipotilailla. Sen vuoksi essitalopraamia on käytettävä varoen potilailla, joilla on ahdaskulmaglaukooma tai joilla on aikaisemmin ollut glaukoomaa.

Tämä lääkevalmiste sisältää laktoosia. Tätä lääkevalmistetta ei tule käyttää potilaalle, jolla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosin imeytymishäiriö.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutukset

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Vasta-aiheiset lääkeyhdistelmät

Irreversiibelit, epäselektiiviset MAO:n estäjät

Vakavia reaktioita on ilmoitettu esiintyneen potilailla, jotka ovat saaneet SSRI‑lääkettä yhdessä epäselektiivisen, irreversiibelin monoamiinioksidaasin estäjän (MAO:n estäjän) kanssa, sekä potilailla, jotka ovat äskettäin lopettaneet SSRI‑hoidon ja aloittaneet MAO:n estäjän käytön (ks. kohta Vasta-aiheet). Joissakin tapauksissa potilaalle on kehittynyt serotoniinioireyhtymä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Essitalopraamia ja epäselektiivisiä, irreversiibelejä MAO:n estäjiä ei saa käyttää yhdessä. Essitalopraamin käytön voi aloittaa 14 vuorokauden kuluttua siitä, kun irreversiibelin MAO:n estäjän käyttö on lopetettu. Epäselektiivisen, irreversiibelin MAO:n estäjän käytön voi aloittaa vasta kun essitalopraamihoidon lopettamisesta on kulunut vähintään 7 vuorokautta.

Reversiibeli, selektiivinen MAO‑A:n estäjä (moklobemidi)

Serotoniinioireyhtymän riskin vuoksi essitalopraamia ja MAO‑A:n estäjää (kuten moklobemidiä) ei saa käyttää yhdessä (ks. kohta Vasta-aiheet). Jos näiden yhdistelmähoito osoittautuu välttämättömäksi, hoito on aloitettava pienimmällä suositusannostuksella ja potilaan tilaa on seurattava kliinisesti.

Reversiibeli, epäselektiivinen MAO:n estäjä (linetsolidi)

Linetsolidi-antibiootti on reversiibeli, epäselektiivinen MAO:n estäjä, eikä sitä saa antaa essitalopraamihoitoa saavalle potilaalle. Jos yhdistelmähoito osoittautuu välttämättömäksi, hoito on aloitettava pienimmällä annostuksella ja potilaan tilaa on seurattava tarkoin kliinisesti (ks. kohta Vasta-aiheet).

Irreversiibeli, selektiivinen MAO‑B:n estäjä (selegiliini)

Varovaisuutta on noudatettava essitalopraamin ja selegiliinin (irreversiibeli MAO‑B:n estäjä) yhteiskäytössä serotoniinioireyhtymän riskin vuoksi. Potilaalle turvallinen hoito on ollut enimmillään 10 mg selegiliiniä vuorokaudessa yhdessä raseemisen sitalopraamin kanssa.

QT‑ajan pidentyminen

Farmakokineettisiä ja farmakodynaamisia tutkimuksia essitalopraamin ja muiden QT‑aikaa pidentävien lääkevalmisteiden samanaikaisesta käytöstä ei ole tehty. Additiivista vaikutusta essitalopraamin ja niiden välillä ei voida poissulkea. Siksi essitalopraamia ei saa antaa yhdessä QT‑aikaa pidentävien lääkkeiden kanssa. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi ryhmien IA ja III rytmihäiriölääkkeet, psykoosilääkkeet (esim. fentiatsiinijohdokset, pimotsidi, haloperidoli), trisykliset masennuslääkkeet, tietyt mikrobilääkkeet (esim. sparfloksasiini, moksifloksasiini, laskimoon annettava erytromysiini, pentamidiini, malarialääkkeistä erityisesti halofantriini) ja eräät antihistamiinit (astemitsoli, mitsolastiini).

Varotoimia edellyttävät lääkeyhdistelmät

Serotonergiset lääkevalmisteet

Essitalopraamin anto yhdessä serotonergisten lääkevalmisteiden (kuten tramadolin, sumatriptaanin ja muiden triptaanien) kanssa saattaa johtaa serotoniinioireyhtymään.

Kouristuskynnystä alentavat lääkevalmisteet

SSRI‑lääkkeet voivat alentaa kouristuskynnystä. Varovaisuutta on syytä noudattaa, jos niitä käytetään samaan aikaan muiden kouristuskynnystä alentavien lääkevalmisteiden kanssa. Tällaisia lääkevalmisteita ovat esimerkiksi masennuslääkkeet (trisykliset masennuslääkkeet, SSRI‑lääkkeet), neuroleptit (fentiatsiinit, tioksanteenit ja butyrofenonit), meflokiini, bupropioni ja tramadoli.

Litium, tryptofaani

Vaikutusten voimistumista on ilmoitettu, kun SSRI‑lääkkeitä on annettu yhdessä litiumin tai tryptofaanin kanssa. Siksi varovaisuutta on noudatettava tällaista yhdistelmää käytettäessä.

Mäkikuisma

SSRI‑lääkkeiden ja mäkikuismaa (Hypericum perforatum) sisältävien rohdosvalmisteiden samanaikainen käyttö saattaa suurentaa haittavaikutusten ilmaantuvuutta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Verenvuoto

Essitalopraamin käyttö samaan aikaan suun kautta otettavien antikoagulanttien kanssa saattaa muuttaa antikoagulanttivaikutusta. Jos potilas käyttää suun kautta otettavia antikoagulantteja, veren hyytymistä on seurattava tarkoin essitalopraamihoitoa aloitettaessa ja lopetettaessa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ei-steroidisten tulehduskipulääkkeiden (NSAID‑lääkkeiden) samanaikainen käyttö voi suurentaa verenvuotoalttiutta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Alkoholi

Essitalopraamilla ja alkoholilla ei ole odotettavasti farmakodynaamisia eikä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia. Muiden psyykenlääkkeiden tavoin myöskään tätä lääkevalmistetta ei tulisi käyttää yhdessä alkoholin kanssa.

Hypokalemiaa/hypomagnesemiaa aiheuttavat lääkevalmisteet

Varovaisuutta on syytä noudattaa käytettäessä samanaikaisesti hypokalemiaa/hypomagnesemiaa aiheuttavia lääkevalmisteita, sillä näissä tilanteissa pahanlaatuisten rytmihäiriöiden riski lisääntyy (ks.

kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Muiden lääkevalmisteiden vaikutus essitalopraamin farmakokinetiikkaan

Essitalopraami metaboloituu pääasiassa CYP2C19:n kautta. Myös CYP3A4 ja CYP2D6 voivat vaikuttaa essitalopraamin metaboliaan mutta vähäisemmässä määrin. Päämetaboliitti S‑DCT (demetyloitu essitalopraami) näyttää metaboloituvan osittain CYP2D6:n katalysoimana.

Samanaikaisesti otettu essitalopraami ja 30 mg omepratsolia (CYP2C19:n estäjä) kerran vuorokaudessa suurensi plasman essitalopraamipitoisuutta kohtalaisesti (noin 50 %).

Samanaikaisesti otettu essitalopraami ja 400 mg simetidiiniä (kohtalaisen vahva yleinen entsyyminestäjä) kaksi kertaa vuorokaudessa suurensi plasman essitalopraamipitoisuutta kohtalaisesti (noin 70 %). Varovaisuutta on syytä noudattaa, kun essitalopraamia käytetään yhdessä simetidiinin kanssa. Annosta on ehkä muutettava.

Varovaisuutta on siis noudatettava, jos essitalopraamia käytetään samanaikaisesti CYP2C19:n estäjien (kuten omepratsolin, esomepratsolin, fluvoksamiinin, lansopratsolin, tiklopidiinin) tai simetidiinin kanssa. Essitalopraamiannosta on ehkä pienennettävä samanaikaisen hoidon aikana todettujen haittavaikutusten perusteella.

Essitalopraamin vaikutus muiden lääkevalmisteiden farmakokinetiikkaan

Essitalopraami on CYP2D6‑entsyymin estäjä. Varovaisuutta suositellaan, jos essitalopraamia annetaan yhtä aikaa pääasiassa tämän entsyymin avulla metaboloituvien ja terapeuttiselta indeksiltään pienten lääkevalmisteiden kanssa. Tällaisia lääkeaineita ovat esimerkiksi flekainidi, propafenoni ja metoprololi (sydämen vajaatoiminnan hoidossa) ja jotkin pääasiassa CYP2D6:n avulla metaboloituvat keskushermostoon vaikuttavat lääkevalmisteet, kuten masennuslääkkeistä desipramiini, klomipramiini ja nortriptyliini ja psykoosilääkkeistä risperidoni, tioridatsiini ja haloperidoli. Annostusta on ehkä muutettava.

Kun essitalopraamia käytettiin samaan aikaan desipramiinin tai metoprololin kanssa, kummankin CYP2D6:n substraatin pitoisuus plasmassa kaksinkertaistui.

In vitro ‑tutkimusten mukaan essitalopraami voi myös estää CYP2C19:ää vähäisessä määrin. Varovaisuutta suositellaan käytettäessä essitalopraamia yhdessä CYP2C19:n avulla metaboloituvien lääkevalmisteiden kanssa.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Kliinisiä tietoja raskaudenaikaisesta essitalopraamialtistuksesta on saatavana vain vähän. Rotilla tehdyissä essitalopraamin lisääntymistoksisuustutkimuksissa todettiin alkio- ja sikiötoksisia vaikutuksia mutta ei epämuodostumien ilmaantuvuuden lisääntymistä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Essitalopraamia saa käyttää raskausaikana vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä ja vasta huolellisen riski-hyötyarvioinnin jälkeen.

Vastasyntyneen tilaa on seurattava, jos äiti on käyttänyt essitalopraamia vielä raskauden loppuvaiheessa, erityisesti viimeisellä raskauskolmanneksella. Hoidon äkillistä lopettamista raskauden aikana on vältettävä.

Jos äiti on käyttänyt SSRI‑ tai SNRI‑lääkkeitä raskauden loppuvaiheessa, vastasyntyneellä voi ilmetä seuraavia oireita: hengitysvaikeudet, syanoosi, apnea, kouristuskohtaukset, ruumiinlämmön vaihtelu, syömisvaikeudet, oksentelu, hypoglykemia, hypertonia, hypotonia, hyperrefleksia, vapina, hätkähtely, ärtyisyys, letargia, alituinen itkuisuus, uneliaisuus ja nukkumisvaikeudet. Nämä oireet voivat johtua joko serotonergisistä vaikutuksista tai olla lopettamisoireita. Useimmiten komplikaatiot alkavat heti tai pian synnytyksen jälkeen (vuorokauden kuluessa).

Epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että SSRI‑lääkkeiden käyttö raskauden aikana, erityisesti raskauden loppuaikana, saattaa suurentaa vastasyntyneillä esiintyvän pitkäkestoisen korkean keuhkoverenpaineen (persistent pulmonary hypertension in the newborn, PPHN) riskiä. Havaittu riski oli noin 5 tapausta 1 000 raskautta kohti. Väestössä PPHN-tapauksia ilmenee yksi tai kaksi 1 000 raskautta kohti.

Imetys

Essitalopraamin oletetaan erittyvän ihmisen rintamaitoon. Näin ollen rintaruokintaa hoidon aikana ei suositella.

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa on osoitettu, että sitalopraami saattaa vaikuttaa siittiöiden laatuun (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Tapausselostukset joitakin SSRI-lääkkeitä käyttäneistä ihmisistä ovat osoittaneet, että vaikutus siittiöihin on palautuva. Tähän mennessä vaikutusta ihmisen fertiliteettiin ei ole havaittu.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Vaikka essitalopraamin ei ole osoitettu heikentävän älyllisiä toimintoja eikä psykomotorista suorituskykyä, kaikki psykoaktiiviset lääkevalmisteet saattavat heikentää arviointi- ja suorituskykyä.

Potilasta on syytä varoittaa, että lääkitys saattaa vaikuttaa ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Haittavaikutukset ovat yleisimpiä ensimmäisen tai toisen hoitoviikon aikana, ja ne lievittyvät ja harvenevat yleensä hoitoa jatkettaessa.

Haittavaikutustaulukko

Seuraavassa on lueteltu elinryhmittäin ja esiintymistiheyksittäin SSRI-lääkkeiden tunnetut haittavaikutukset, joita on ilmoitettu myös essitalopraamin käytön yhteydessä joko lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa tai haittatapahtumina kauppaantulon jälkeisessä käytössä.

Esiintymistiheydet perustuvat kliinisiin tutkimuksiin, eikä niihin ole tehty lumekorjausta. Esiintymistiheyksien määritelmät ovat: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Elinluokka

Esiintymistiheys

Haittavaikutus

Veri ja imukudos

Tuntematon

Trombosytopenia

Immuunijärjestelmä

Harvinainen

Anafylaktinen reaktio

Umpieritys

Tuntematon

Antidiureettisen hormonin liikaerityshäiriö (SIADH)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleinen

Ruokahalun heikkeneminen, ruokahalun voimistuminen, painonnousu

Melko harvinainen

Painonlasku

Tuntematon

Hyponatremia, ruokahaluttomuus2

Psyykkiset häiriöt

Yleinen

Ahdistuneisuus, levottomuus, poikkeavat unet

Molemmat sukupuolet: sukupuolivietin heikkeneminen

Nainen: orgasmivaikeus

Melko harvinainen

Hampaiden narskutus, agitaatio, hermostuneisuus, paniikkikohtaus, sekavuustila

Harvinainen

Aggressiivisuus, depersonalisaatio, aistiharha

Tuntematon

Mania, itsemurha-ajatukset, itsetuhoinen käyttäytyminen1

Hermosto

Hyvin yleinen

Päänsärky

Yleinen

Unettomuus, uneliaisuus, heitehuimaus, parestesia, vapina

Melko harvinainen

Makuhäiriö, unihäiriö, pyörtyminen

Harvinainen

Serotoniinioireyhtymä

Tuntematon

Dyskinesia, liikehäiriö, konvulsio, psykomotorinen levottomuus/akatisia2

Silmät

Melko harvinainen

Mydriaasi, näköhäiriö

Kuulo ja tasapainoelin

Melko harvinainen

Tinnitus

Sydän

Melko harvinainen

Takykardia

Harvinainen

Bradykardia

Tuntematon

EKG:ssä pitkittynyt QT‑aika, kammioperäinen rytmihäiriö, mukaan lukien kääntyvien kärkien takykardia

Verisuonisto

Tuntematon

Ortostaattinen hypotensio

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleinen

Sinuiitti, haukottelu

Melko harvinainen

Nenäverenvuoto

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleinen

Pahoinvointi

Yleinen

Ripuli, ummetus, oksentelu, suun kuivuminen

Melko harvinainen

Ruoansulatuskanavan verenvuodot (myös peräsuolen verenvuoto)

Maksa ja sappi

Tuntematon

Maksatulehdus, poikkeavat maksa-arvot

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen

Hikoilun lisääntyminen

Melko harvinainen

Nokkosihottuma, hiustenlähtö, ihottuma, kutina

Tuntematon

Mustelma, angioedeema

Luusto, lihakset ja sidekudos

Yleinen

Nivelkipu, lihaskipu

Munuaiset ja virtsatiet

Tuntematon

Virtsaumpi

Sukupuolielimet ja rinnat

Yleinen

Mies: siemensyöksyhäiriö, impotenssi

Melko harvinainen

Nainen: metrorragia, menorragia

Tuntematon

Galaktorrea

Mies: priapismi

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

Väsymys, kuume

Melko harvinainen

Turvotus

1Itsemurha-ajatuksia ja -käyttäytymistä on ilmoitettu essitalopraamihoidon aikana tai pian hoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

2Näitä tapahtumia on ilmoitettu koko SSRI‑lääkeaineryhmälle.

Luokkavaikutukset: Epidemiologiset tutkimukset, jotka on tehty pääasiassa vähintään 50‑vuotiaille potilaille, ovat osoittaneet luunmurtumariskin suurenevan SSRI‑ tai trisyklisiä masennuslääkkeitä käyttävillä. Riskin synnyttävää mekanismia ei tunneta.

Lääkkeen käytön lopettamiseen liittyviä oireita

SSRI‑ ja SNRI‑lääkkeiden käytön lopettaminen (etenkin jos se tapahtuu äkillisesti) aiheuttaa yleensä lääkkeen käytön lopettamiseen liittyviä oireita. Heitehuimaus, tuntohäiriöt (kuten parestesia ja sähköiskumaiset tuntemukset), unihäiriöt (kuten unettomuus ja voimakkaat unet), agitaatio tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentelu, vapina, sekavuus, hikoilu, päänsärky, ripuli, sydämentykytys, emotionaalinen epävakaus, ärtyisyys ja näköhäiriöt ovat yleisimmin ilmoitettuja reaktioita. Nämä tapahtumat ovat yleensä lieviä tai keskivaikeita ja menevät itsestään ohi, mutta joillakin potilailla ne voivat olla vaikeita ja/tai pitkittyneitä. Essitalopraamihoito tulisikin lopettaa annosta asteittain pienentämällä (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), kun hoito ei enää ole tarpeen.

QT‑ajan pidentyminen

Valmisteen kauppaantulon jälkeen on ilmoitettu QT‑ajan pidentymistä ja kammioperäisiä rytmihäiriöitä (myös kääntyvien kärkien takykardiaa) etupäässä naisilla, joilla on hypokalemia, jo ennestään pidentynyt QT‑aika tai jokin muu sydänsairaus (ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset, Yliannostus ja Farmakodynamiikka).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Myrkyllisyys

Kliinistä tietoa essitalopraamin yliannostuksesta on niukasti, ja useisiin tapauksiin on liittynyt myös muiden lääkkeiden samanaikainen yliannostus. Useimmiten on ilmoitettu vain lieviä oireita tai ei oireita lainkaan. Pelkän essitalopraamin yliannostus on harvoin johtanut kuolemaan; useimmiten potilas on ottanut samaan aikaan yliannoksen myös jotain muuta lääkevalmistetta. Kun potilas on saanut 400–800 mg pelkkää essitalopraamia, vaikeita oireita ei ole ilmennyt.

Oireet

Essitalopraamin ilmoitettujen yliannostustapausten yhteydessä on esiintynyt lähinnä keskushermostoon liittyviä oireita (mm. heitehuimaus, vapina, agitaatio, joissakin harvinaisissa tapauksissa serotoniinioireyhtymä, kouristuskohtaus ja kooma), maha-suolikanavan oireita (pahoinvointi tai oksentelu), verenkiertoelimistön oireita (liian matala verenpaine, takykardia, QT‑ajan piteneminen ja rytmihäiriöt) sekä elektrolyytti- ja nestetasapainon häiriöitä (hypokalemia, hyponatremia).

Hoito

Spesifistä vasta-ainetta ei ole. Varmista, että hengitystiet ovat avoimet ja pidä ne avoimina, varmista riittävä hapetus ja keuhkotuuletus. Mahahuuhtelua ja lääkehiilen käyttöä on harkittava. Mahahuuhtelu on tehtävä suun kautta tapahtuneen yliannostuksen jälkeen mahdollisimman pian. Sydämen toiminnan ja peruselintoimintojen seurantaa ja niiden ohella yleistä oireenmukaista elintoimintoja tukevaa hoitoa suositellaan.

EKG:tä kannattaa seurata, jos liian suuren annoksen saaneella potilaalla on kongestiivinen sydämen vajaatoiminta tai harvalyöntisyyttä, jos hän käyttää samanaikaisesti jotain muuta QT‑aikaa pidentävää lääkevalmistetta tai jos hänellä on aineenvaihduntamuutoksia (esim. maksan vajaatoiminta).

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Masennuslääkkeet ja keskushermostoa stimuloivat lääkeaineet, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät, ATC‑koodi: N06AB10

Vaikutusmekanismi

Essitalopraami estää selektiivisesti serotoniinin (5‑HT) takaisinottoa soluun ja hakeutuu suuressa määrin ensisijaiseen sitoutumiskohtaansa. Essitalopraami sitoutuu myös serotoniinin kuljettajaproteiinin allosteeriseen liittymiskohtaan 1 000 kertaa pienemmällä affiniteetilla.

Essitalopraami ei hakeudu lainkaan tai hakeutuu vain vähäisessä määrin useisiin reseptoreihin, mukaan lukien 5‑HT1A‑, 5‑HT2‑, DA D1‑ ja D2‑reseptorit, α1‑, α2‑, β‑adrenergiset reseptorit, histamiini H1‑reseptorit, kolinergiset muskariinireseptorit, bentsodiatsepiinin reseptorit ja opioidireseptorit.

Essitalopraamin farmakologiset ja kliiniset vaikutukset perustuvat todennäköisesti yksinomaan serotoniinin (5‑HT) takaisinoton estoon.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa on selvitetty terveiden tutkittavien EKG:tä: QTc:n (Fridericia-korjaus) muutos lähtötilanteesta oli 4,3 ms (90 %:n luottamusväli: 2,2−6,4) 10 mg:n vuorokausiannoksella ja 10,7 ms (90 %:n luottamusväli: 8,6−12,8) hoitoannosta suuremmalla 30 mg:n vuorokausiannoksella (ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset, Haittavaikutukset ja Yliannostus).

Kliininen teho

Vaikeat masennusjaksot

Essitalopraami on osoitettu tehokkaaksi vaikeiden masennusjaksojen akuuttihoidossa kolmessa neljästä lyhytkestoisesta (8 vk) lumekontrolloidusta kaksoissokkotutkimuksesta. Pitkäkestoisessa relapsin estotutkimuksessa 274 potilasta, jotka olivat vastanneet 8 viikon avoimeen aloitushoitoon (10 mg tai 20 mg/vrk essitalopraamia) satunnaistettiin saamaan jatkohoitona joko samaa essitalopraamiannosta tai lumelääkettä enintään 36 viikon ajan. Tässä tutkimuksessa relapsi ilmeni seuraavien 36 viikon aikana essitalopraamin jatkohoitoa saaneilla potilailla merkitsevästi myöhemmin kuin lumelääkettä saaneilla.

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Essitalopraami oli tehokas sekä kolmessa lyhytkestoisessa (12 vk) tutkimuksessa että yhdessä sosiaalisten tilanteiden pelon uusiutumisen estoa koskeneessa 6 kuukauden tutkimuksessa, joka tehtiin hoitoon vastanneille potilaille. 5 mg:n, 10 mg:n ja 20 mg:n essitalopraamiannosten teho on osoitettu 24 viikon annosmääritystutkimuksessa.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Essitalopraami oli tehokas 10 mg:n ja 20 mg:n vuorokausiannoksina kaikissa neljässä lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa.

Kolmessa tutkimusasetelmaltaan samankaltaisessa tutkimuksessa verrattiin yhteensä 421:ä essitalopraamilla ja 419:ää lumelääkkeellä hoidettua potilasta. Näiden tutkimusten yhdistettyjen tulosten mukaan 47,5 % essitalopraamilla hoidetuista potilaista ja 28,9 % lumelääkkeellä hoidetuista potilaista reagoi hoitoon. Oireet lievenivät ainakin väliaikaisesti (remissio) 37,1 %:lla essitalopraamia saaneista potilaista ja 20,8 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista. Pysyvä hoitovaikutus todettiin ensimmäisestä hoitoviikosta lähtien.

Essitalopraamin tehon säilyminen annoksella 20 mg/vrk osoitettiin 24–76 viikon satunnaistetussa tutkimuksessa niillä 373 potilaalla, jotka olivat vastanneet hoitoon tutkimuksen avoimessa 12 viikon aloitusvaiheessa.

Pakko-oireinen häiriö

Satunnaistetussa kliinisessä kaksoissokkotutkimuksessa 20 mg/vrk:n essitalopraamiannos erosi lumelääkkeestä Y‑BOCS‑asteikon (Yale-Brown Obsessive Compulsive Scale) kokonaispistemäärällä arvioituna 12 viikon kuluttua. 24 viikon kuluttua sekä 10 mg että 20 mg/vrk essitalopraamia olivat tehokkaampia kuin lumelääke.

Essitalopraamiannokset 10 mg/vrk ja 20 mg/vrk estivät osoitetusti sairauden uusiutumisen potilailla, jotka vastasivat essitalopraamihoitoon 16 viikon avoimessa tutkimusvaiheessa ja siirtyivät sitten 24 viikon satunnaistettuun ja lumekontrolloituun kaksoissokkovaiheeseen.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Essitalopraami imeytyy lähes täydellisesti ruokailusta riippumatta. (Enimmäispitoisuus [keskimääräinen tmax] saavutetaan toistuvassa annossa keskimäärin 4 tunnin kuluttua.) Raseemisen sitalopraamin tavoin essitalopraamin absoluuttinen biologinen hyötyosuus on odotettavasti noin 80 %.

Jakautuminen

Näennäinen jakautumistilavuus (Vd,β/F) on suun kautta annon jälkeen noin 12–26 l/kg. Essitalopraami ja sen päämetaboliitit sitoutuvat plasman proteiineihin alle 80‑prosenttisesti.

Biotransformaatio

Essitalopraami metaboloituu maksassa demetyloituneiksi ja didemetyloituneiksi metaboliiteiksi. Nämä molemmat metaboliitit ovat farmakologisesti aktiivisia. Vaihtoehtoisesti typen hapettuessa voi muodostua typpioksidi-metaboliitti. Sekä kanta-aine että metaboliitit erittyvät osittain glukuronideina. Toistuvan annon jälkeen demetyylimetaboliitin keskimääräinen pitoisuus essitalopraamipitoisuudesta on tavallisesti 28–31 % ja vastaava didemetyylimetaboliitin keskimääräinen pitoisuus < 5 %.

Essitalopraamin biotransformaatio demetyloituneeksi metaboliitiksi tapahtuu ensisijaisesti CYP2C19:n välityksellä. Jonkin verran biotransformaatiota saattaa tapahtua CYP3A4‑ ja CYP2D6‑entsyymien välityksellä.

Eliminaatio

Eliminaation puoliintumisaika (t½β) on toistuvan annon jälkeen noin 30 tuntia. Suun kautta otetun lääkkeen puhdistuma plasmassa (Cloral) on noin 0,6 l/min. Päämetaboliittien puoliintumisaika on huomattavasti pidempi. Essitalopraami ja päämetaboliitit eliminoituvat luultavasti sekä maksan (metabolia) että munuaisten kautta. Suurin osa annoksesta erittyy metaboliitteina virtsaan.

Farmakokinetiikka on lineaarinen. Vakaan tilan pitoisuus plasmassa saavutetaan noin yhdessä viikossa. Kun vuorokausiannos on 10 mg, vakaan tilan keskimääräinen pitoisuus on 50 nmol/l (vaihteluväli 20–125 nmol/l).

Iäkkäät potilaat (> 65‑vuotiaat)

Essitalopraami vaikuttaisi eliminoituvan hitaammin iäkkäillä potilailla nuorempiin verrattuna. Systeeminen altistus (AUC) on iäkkäillä noin 50 % suurempi kuin nuorilla terveillä tutkittavilla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksan vajaatoiminta

Potilailla, joilla maksan toiminta oli heikentynyt lievästi tai keskivaikeasti (Child-Pugh-luokat A ja B), essitalopraamin puoliintumisaika oli noin kaksinkertainen ja altistus oli noin 60 % suurempi kuin tutkittavilla, joiden maksa toimi normaalisti (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Munuaisten vajaatoiminta

Potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt (Clcr 10–53 ml/min), on todettu raseemisen sitalopraamin puoliintumisajan pitenemistä ja altistuksen lievää suurenemista. Metaboliittien pitoisuuksia plasmassa ei ole tutkittu, mutta ne saattavat olla suurentuneet (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Polymorfia

Plasman essitalopraamipitoisuus on todettu hitailla CYP2C19‑metaboloijilla kaksinkertaiseksi verrattuna nopeisiin metaboloijiin. Hitailla CYP2D6‑metaboloijilla ei havaittu merkitsevää altistuksen muutosta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Essitalopraamilla ei ole tehty kaikkia tavanomaisia prekliinisiä tutkimuksia, koska essitalopraamin ja sitalopraamin profiilit osoitettiin samankaltaisiksi tutkimuksissa, joiden tavoitteena oli osoittaa näiden lääkeaineiden toksikokineettinen ja toksikologinen vastaavuus (bridging studies). Näin ollen kaikkien sitalopraamia koskevien tietojen voidaan katsoa pätevän myös essitalopraamiin.

Rotilla tehdyissä toksikologisissa vertailututkimuksissa essitalopraami ja sitalopraami aiheuttivat kardiotoksisuutta, myös kongestiivista sydämen vajaatoimintaa, kun hoito yleistä toksisuutta aiheuttavilla annostuksilla oli kestänyt joitakin viikkoja. Kardiotoksisuus vaikutti korreloivan plasman huippupitoisuuteen eikä niinkään systeemiseen altistukseen (AUC). Plasman huippupitoisuudet, joilla ei todettu vaikutuksia, olivat käytännön hoidossa saavutettavia pitoisuuksia 8 kertaa suurempia. Sen sijaan essitalopraamin AUC‑arvo oli vain 3–4 kertaa suurempi kuin käytännön hoidossa saavutettava altistus. Sitalopraamin S‑enantiomeerin AUC‑arvot olivat 6–7 kertaa suuremmat kuin käytännön hoidossa saavutettava altistus. Löydökset liittyvät todennäköisesti siihen, että essitalopraamin vaikutus biogeenisiin amiineihin on voimakas. Tämä on essitalopraamin toissijainen farmakologinen vaikutus, joka johtaa hemodynaamisiin vaikutuksiin (sepelvaltimoverenkierron vähenemiseen) ja iskemiaan. Kardiotoksisuuden tarkkaa mekanismia rotilla ei kuitenkaan tunneta. Kliininen kokemus sitalopraamista ja kokemus essitalopraamista kliinisissä tutkimuksissa eivät viittaa siihen, että näillä löydöksillä olisi mitään kliinistä korrelaattia.

Pitkäkestoisen essitalopraami- ja sitalopraamihoidon on todettu suurentavan rotilla joidenkin kudosten, esim. keuhkojen, lisäkivesten ja maksan, fosfolipidipitoisuutta. Löydökset lisäkiveksissä ja maksassa todettiin altistuksilla, jotka olivat samaa luokkaa kuin ihmisellä. Vaikutus korjaantuu, kun hoito lopetetaan. Eläimillä on havaittu fosfolipidien kertymistä (fosfolipidoosi) monien amfifiilisten, kationisten lääkkeiden käytön yhteydessä. Ei tiedetä, onko tällä mitään huomattavaa merkitystä ihmiselle.

Rotilla tehdyssä kehitystoksisuustutkimuksessa havaittiin alkiotoksisia vaikutuksia (sikiöpainon pienenemistä ja luutumisen korjaantuvaa viivästymistä) altistuksilla, joiden tuottama AUC‑arvo oli suurempi kuin käytännön hoidossa. Epämuodostumien esiintymistiheyden lisääntymistä ei todettu. Pre- ja postnataalinen tutkimus osoitti eloonjäämisen vähentymistä imetysaikana altistuksilla, joiden tuottama AUC‑arvo oli suurempi kuin käytännön käytössä.

Eläinkokeissa on osoitettu, että sitalopraami aiheuttaa poikkeamia siittiöissä, hedelmällisyys- ja raskausindeksin laskua sekä vähentää kohdun limakalvoon kiinnittyneiden munasolujen määrää selvästi suuremmilla pitoisuuksilla, kuin mihin ihmiset altistuvat. Tähän liittyviä eläinkokeita essitalopraamilla ei ole tehty.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Selluloosa, mikrokiteinen

Laktoosimonohydraatti

Kroskarmelloosinatrium

Polakriliinikalium

Asesulfaamikalium

Neohespiridiini-dihydrokalkoni

Magnesiumstearaatti

Piparminttuaromi (sisältää maltodekstriiniä [maissi], muunneltua tärkkelystä E1450 [vahamaissi] ja piparminttuöljyä [mentha arvensis])

Kloorivetyhappo, väkevä (pH:n säätöön)

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle ja valolle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ESCITALOPRAM ORION tabletti, suussa hajoava
10 mg 28 fol (2,49 €), 98 fol (3,23 €)
15 mg 28 fol (4,77 €), 98 fol (14,22 €)
20 mg 28 fol (2,74 €), 98 fol (7,55 €)

PF-selosteen tieto

Alumiiniläpipainopakkaus, jossa repäistävä taustasuojus.

10, 12, 14, 15, 20, 28, 30, 35, 50, 56, 60, 98, 100, 120, 200 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

10 mg: Valkoinen tai lähes valkoinen, pyöreä, litteä, viistoreunainen tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu ”10”.

20 mg: Valkoinen tai lähes valkoinen, pyöreä, litteä, viistoreunainen tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu ”20”.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

ESCITALOPRAM ORION tabletti, suussa hajoava
10 mg 28 fol, 98 fol
15 mg 28 fol, 98 fol
20 mg 28 fol, 98 fol

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt (112).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

N06AB10

SPC:n muuttamispäivämäärä

18.12.2017