Valmisteyhteenveto

R CIPROFLOXACIN ORION tabletti, kalvopäällysteinen 250 mg, 500 mg, 750 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi Ciprofloxacin Orion 250 mg tabletti sisältää siprofloksasiinihydrokloridia vastaten 250 mg siprofloksasiinia.

Yksi Ciprofloxacin Orion 500 mg tabletti sisältää siprofloksasiinihydrokloridia vastaten 500 mg siprofloksasiinia.

Yksi Ciprofloxacin Orion 750 mg tabletti sisältää siprofloksasiinihydrokloridia vastaten 750 mg siprofloksasiinia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Ciprofloxacin Orion kalvopäällysteiset tabletit on tarkoitettu seuraavien infektioiden hoitoon (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka). Ennen hoidon aloittamista on erityisesti huomioitava olemassa oleva informaatio siprofloksasiiniresistenssistä.

Lisäksi on otettava huomioon antibakteeristen lääkevalmisteiden asianmukaista käyttöä koskevat viralliset ohjeet.

Aikuiset

  • Gramnegatiivisten bakteerien aiheuttamat alahengitysteiden infektiot:
    • keuhkoahtaumataudin (COPD) pahenemisvaihe
    • kystiseen fibroosiin ja bronkiektasiaan liittyvät bronkopulmonaaliset infektiot
    • pneumonia
  • Krooninen märkäinen välikorvatulehdus
  • Kroonisen sinuiitin akuutti paheneminen varsinkin jos aiheuttajana on gramnegatiivinen bakteeri
  • Virtsatieinfektiot
  • Gonokokin aiheuttama uretriitti ja servisiitti
  • Lisäkives-kivestulehdus mukaan lukien Neisseria gonorrhoeae -bakteerin aiheuttamat tapaukset
  • Sisäsynnytintulehdus mukaan lukien Neisseria gonorrhoeae -bakteerin aiheuttamat tapaukset

Kun tiedetään tai epäillään, että edellä mainitut sukupuolielinten infektiot ovat Neisseria gonorrhoeae -bakteerin aiheuttamia, on erityisen tärkeää hankkia paikallista tietoa vallitsevastasiprofloksasiiniresistenssitilanteesta ja vahvistaa herkkyys laboratoriokokeiden avulla.

  • Maha-suolikanavan infektiot (esim. turistiripuli)
  • Vatsansisäiset infektiot
  • Gramnegatiivisten bakteerien aiheuttamat iho- ja pehmytkudosinfektiot
  • Pahanlaatuinen ulkokorvatulehdus
  • Luuston ja nivelten infektiot
  • Neutropeniaa sairastavien potilaiden infektioiden hoito
  • Neutropeniaa sairastavien potilaiden infektioiden estohoito
  • Neisseria meningitidis -bakteerin aiheuttamien invasiivisten infektioiden estohoito
  • Keuhkopernarutto (altistumisen jälkeinen estohoito ja infektion hoito).

Pediatriset potilaat

  • Kystiseen fibroosiin liittyvät Pseudomonas aeruginosa -bakteerin aiheuttamat bronkopulmonaaliset infektiot
  • Komplisoituneet virtsatieinfektiot ja pyelonefriitti
  • Keuhkopernarutto (altistumisen jälkeinen estohoito ja infektion hoito).

Siprofloksasiinia voidaan käyttää myös vaikeiden infektioiden hoitoon lapsilla ja nuorilla, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Hoidon voi aloittaa vain lääkäri, jolla on kokemusta lasten ja nuorten kystisen fibroosin ja/tai vaikeiden infektioiden hoidosta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Annostus ja antotapa

Annostus

Annos määritetään käyttöaiheen, infektion vaikeusasteen ja infektiokohdan, taudinaiheuttajien siprofloksasiiniherkkyyden, potilaan munuaistoiminnan sekä lapsilla ja nuorilla potilaan painon perusteella.

Hoidon kesto määritetään sairauden vaikeusasteen sekä sen kliinisen kulun ja bakteriologisen etenemisen perusteella.

Tiettyjen bakteerien (esim. Pseudomonas aeruginosa-, Acinetobacter- ja Staphylococci-bakteerien) aiheuttamien infektioiden hoito saattaa edellyttää suurempia siprofloksasiiniannoksia ja samanaikaista muuta sopivaa antibakteerista hoitoa.

Tiettyjen infektioiden (esim. sisäsynnytintulehdus, vatsansisäiset infektiot, neutropeniaa sairastavien potilaiden infektiot sekä luuston ja nivelten infektiot) hoito saattaa samanaikaista muuta sopivaa antibakteerista hoitoa taudinaiheuttajista riippuen.

Aikuiset

Käyttöaiheet

Vuorokausiannos (mg)

Hoidon kokonaiskesto (johon sisältyy mahdollisesti parenteraalinen hoito-ohjaus)

Alempien hengitysteiden infektiot

2 x 500 mg–2 x 750 mg

7–14 vrk

Ylempien hengitysteiden infektiot

Kroonisen sinuiitin akuutti pahenemisvaihe

2 x 500 mg–2 x 750 mg

7–14 vrk

Krooninen märkäinen välikorvatulehdus

2 x 500 mg–2 x 750 mg

7–14 vrk

Pahanlaatuinen ulkokorvatulehdus

2 x 750 mg

28 vrk–3 kk

Virtsatieinfektiot

Komplisoitumaton kystiitti

2 x 250 mg–2 x 500 mg

3 vrk

Premenopausaalisilla naisilla voidaan käyttää 500 mg:n yksittäisannosta

Komplisoitunut kystiitti, komplisoitumaton pyelonefriitti

2 x 500 mg

7 vrk

Komplisoitunut pyelonefriitti

2 x 500 mg–2 x 750 mg

Vähintään 10 vrk, mutta hoitoa voi jatkaa yli 21 vrk tietyissä erityistapauksissa (esim. absessi)

Eturauhastulehdus

2 x 500 mg–2 x 750 mg

2–4 viikkoa (akuutti) –

4–6 viikkoa (krooninen)

Sukupuolielinten infektiot

Gonokokin aiheuttama uretriitti ja servisiitti

500 mg yksittäisannoksena

1 vrk (yksittäisannos)

Lisäkives-kivestulehdus ja sisäsynnytintulehdus

2 x 500 mg–2 x 750 mg

Vähintään 14 vrk

Maha-suolikanavan infektiot

Bakteeriperäinen ripuli, mukaan lukien Shigella spp. -bakteeri, lukuun ottamatta Shigella dysenteriae -bakteerin 1-tyyppiä, turistiripulin empiirinen hoito

2 x 500 mg

1 vrk

Shigella dysenteriae ‑bakteerien 1-tyypin aiheuttama ripuli

2 x 500 mg

5 vrk

Vibrio cholerae ‑bakteerin aiheuttama ripuli

2 x 500 mg

3 vrk

Lavantauti

2 x 500 mg

7 vrk

Gramnegatiivisten bakteerien aiheuttamat vatsansisäiset infektiot

2 x 500 mg–2 x 750 mg

5–14 vrk

Iho- ja pehmytkudosinfektiot

2 x 500 mg–2 x 750 mg

7–14 vrk

Luuston ja nivelten infektiot

2 x 500 mg–2 x 750 mg

enint. 3 kk

Neutropeniaa sairastavien potilaiden infektiot tai estohoito. Siprofloksasiinin lisäksi potilaalle on annettava muuta sopivaa antibakteerista hoitoa.

2 x 500 mg–2 x 750 mg

Hoitoa on jatkettava niin kauan kun potilaalla on neutropeniaa.

Neisseria meningitidis -bakteerin aiheuttamien invasiivisten infektioiden estohoito

500 mg yksittäisannoksena

1 vrk (yksittäisannos)

Keuhkopernarutolle altistumisen jälkeinen estohoito ja infektion hoito henkilöillä, joille lääke voidaan annostella suun kautta silloin, kun se on kliinisesti tarkoituksenmukaista. Hoito on aloitettava mahdollisimman pian, kun altistumista epäillään tai se on vahvistettu.

2 x 500 mg

60 vrk siitä, kun Bacillus anthracis -bakteerille altistuminen on vahvistettu

Pediatriset potilaat

Käyttöaiheet

Vuorokausiannos (mg)

Hoidon kokonaiskesto (johon sisältyy mahdollisesti parenteraalinen hoito-ohjaus)

Kystinen fibroosi

2 x 20 mg/painokilo, enimmäisannos 750 mg

10–14 vrk

Komplisoituneet virtsatietulehdukset ja pyelonefriitti

2 x 10 mg/painokilo–2 x 20 mg/painokilo, 
enimmäisannos 750 mg

10–21 vrk

Keuhkopernarutolle altistumisen jälkeinen estohoito ja infektion hoito henkilöillä, joille lääke voidaan annostella suun kautta silloin, kun se on kliinisesti tarkoituksenmukaista. Hoito on aloitettava mahdollisimman pian, kun altistumista epäillään tai se on vahvistettu.

2 x 10 mg/painokilo–2 x 15 mg/painokilo, 
enimmäisannos 500 mg

60 vrk siitä, kun Bacillus anthracis -bakteerille altistuminen on vahvistettu

Muut vaikeat infektiot

2 x 20 mg/painokilo, enimmäisannos 750 mg

Infektion tyypin mukaan

Iäkkäät potilaat

Iäkkäille potilaille määrättävä lääkeannos on valittava infektion vaikeusasteen ja kreatiniinipuhdistuman perusteella.

Munuaisten tai maksan vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden suositellut aloitus- ja ylläpitoannokset:

Kreatiniinipuhdistuma
[ml/min/ 1,73 m²]

Seerumin kreatiniini 
[μmol/l]

Oraalinen annos
[mg]

> 60

< 124

Ks. tavallinen annostus

30–60

124–168

250–500 mg 12 tunnin välein

< 30

> 169

250–500 mg 24 tunnin välein

Hemodialyysipotilaat

> 169

250–500 mg 24 tunnin välein (dialyysin jälkeen)

Peritoneaalidialyysipotilaat

> 169

250–500 mg 24 tunnin välein

Annosta ei tarvitse muuttaa, jos potilaalla on maksan vajaatoiminta.

Annostusta munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastaville lapsille ei ole tutkittu.

Antotapa

Tabletit niellään kokonaisina pureskelematta nesteen kanssa. Tabletit voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa. Vaikuttavan aineen imeytyminen nopeutuu, jos tabletti otetaan tyhjään vatsaan.

Siprofloksasiinitabletteja ei saa ottaa maitotuotteiden (esim. maidon tai jogurtin) tai kivennäisainelisää sisältävien hedelmämehujen (esim. appelsiinimehun, johon on lisätty kalsiumia) kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Vaikeissa tapauksissa tai jos potilas ei kykene ottamaan tabletteja (esim. parenteraalista ravintoa saavat potilaat), suositellaan hoidon aloittamista laskimoon annettavalla siprofloksasiinilla kunnes voidaan siirtyä annosteluun suun kautta.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille kinoloneille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
  • Siprofloksasiinin ja titsanidiinin samanaikainen käyttö (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Vaikeat infektiot sekä grampositiivisten ja anaerobisten patogeenien aiheuttamat sekainfektiot

Siprofloksasiini ei sovellu yksinään vaikeiden infektioiden ja sellaisten sekainfektioiden hoitoon, jotka saattavat olla grampositiivisten tai anaerobisten patogeenien aiheuttamia. Tällaisten infektioiden hoidossa on käytettävä siprofloksasiinin lisäksi muuta sopivaa antibakteerista hoitoa.

Streptokokin (mukaan lukien Streptococcus pneumoniae) aiheuttamat infektiot

Siprofloksasiinia ei suositella streptokokki-infektioiden hoitoon, sillä teho ei ole riittävä.

Sukupuolielinten infektiot

Lisäkives-, kives- ja sisäsynnytintulehdukset voivat olla fluorokinolonille resistentin Neisseria gonorrhoeae -bakteerin aiheuttamia. Siprofloksasiinia on annettava yhdessä muun sopivan antibiootin kanssa ellei siprofloksasiinille vastustuskykyistä Neisseria gonorrhoeae-bakteeria voida sulkea pois. Jos potilaan kliininen tila ei parane kolmen vuorokauden hoidon jälkeen, hoitoa on harkittava uudelleen.

Vatsansisäiset infektiot

Kliinisistä tutkimuksista saatuja tietoja leikkauksen jälkeisistä vatsansisäisistä infektioista on vähän saatavilla.

Turistiripuli

Siprofloksasiinia valittaessa tulee huomioida relevanttien taudinaiheuttajien siprofloksasiiniresistenssi niissä maissa, joihin matka on suuntautunut.

Luuston ja nivelten infektiot

Siprofloksasiinia on käytettävä yhdessä muiden mikrobilääkkeiden kanssa perustuen mikrobiologisten tutkimusten tuloksiin.

Keuhkopernarutto

Käyttö ihmisillä perustuu in-vitro -herkkyystietoihin, eläinkokeiden tuloksiin sekä rajalliseen tietoon käytöstä ihmisillä. Hoitavan lääkärin on tutustuttava pernaruton hoitoa koskeviin kansallisesti ja/tai kansainvälisesti sovittuihin käytäntöihin (consensus documentation -aineistoon).

Pediatriset potilaat

Siprofloksasiinia tulee käyttää lasten ja nuorten hoitoon olemassa olevien virallisten ohjeiden mukaan. Siprofloksasiinihoidon voi aloittaa vain lääkäri, jolla on kokemusta lasten ja nuorten kystisen fibroosin ja/tai vaikeiden infektioiden hoidosta.

Siprofloksasiinin on osoitettu aiheuttavan artropatiaa kasvuikäisten eläimien kantavissa nivelissä.

Siprofloksasiinin käyttöä lapsilla tutkivan satunnaistetun kaksoissokkotutkimuksen (siprofloksasiini: n = 335, keski-ikä = 6,3 vuotta; verrokit: n = 349, keski-ikä = 6,2 vuotta; ikäjakauma = 1–17 vuotta) turvallisuustiedot osoittavat, että lääkevalmisteeseen liittyväksi epäillyn artropatian (todettu niveliin liittyvien kliinisten merkkien ja oireiden perusteella) insidenssit päivän +42 kohdalla ovat 7,2 % ja 4,6 %. Lääkevalmisteeseen liittyvän artropatian insidenssit seurannassa 1 vuoden kohdalla olivat vastaavasti 9,0 % ja 5,7 %. Lääkevalmisteeseen liittyvän artropatian esiintyvyyden lisääntymisessä ei ilmennyt tilastollisesti merkittäviä eroja ryhmien välillä. Nivelissä ja/tai niitä ympäröivissä kudoksissa mahdollisesti esiintyvien haittavaikutusten vuoksi ennen hoidon aloittamista on suoritettava perusteellinen hyöty/riski-arvio (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kystiseen fibroosiin liittyvät bronkopulmonaaliset infektiot

Kliinisissä tutkimuksissa on ollut mukana 5–17-vuotiaita lapsia ja nuoria. 1–5-vuotiaiden lasten hoidosta on vain vähän kokemusta.

Komplisoituneet virtsatietulehdukset ja pyelonefriitti

Siprofloksasiinin käyttöä virtsatieinfektioiden hoitoon on harkittava, kun muut hoidot eivät sovi potilaalle. Hoitopäätöksen tulee perustua mikrobiologisten tutkimusten tuloksiin. Kliinisissä tutkimuksissa on ollut mukana 1–17-vuotiaita lapsia ja nuoria.

Muut vaikeat spesifiset infektiot

Muut vaikeat infektiot virallisten ohjeiden mukaan ja perusteellisen riski-hyötyarvion perusteella, kun muita hoitoja ei voi antaa, tai kun käyttöön vakiintuneet hoidot eivät ole tehonneet ja kun mikrobiologisten tutkimusten tulokset osoittavat, että siprofloksasiinin käyttö on aiheellista.

Siprofloksasiinin käyttöä muiden kuin edellä mainittujen vaikeiden spesifisten infektioiden hoitoon ei ole tutkittu kliinisissä tutkimuksissa, ja kliininen kokemus sen käytöstä on vähäistä. Hoitoa on siksi annettava varoen tälle potilasryhmälle.

Yliherkkyys

Yliherkkyyttä ja allergisia reaktioita mukaan lukien anafylaktiset tai anafylaktoidiset reaktiot, saattaa esiintyä kerta-annoksen jälkeen (ks. kohta Haittavaikutukset) ja ne voivat olla henkeä uhkaavia. Jos tällaisia reaktioita esiintyy, siprofloksasiinihoito on keskeytettävä ja lääketieteellinen hoito aloitettava.

Lihakset ja luusto

Siprofloksasiinia ei saa yleensä antaa potilaille, joille on aiemmin ilmaantunut kinolonihoitoon liittyviä jännesairauksia tai -oireita. Siprofloksasiinia voidaan kuitenkin määrätä erittäin harvinaisissa tapauksissa myös tällaisille potilaille tiettyjen vaikeiden infektioiden hoitoon vakiintuneen hoidon epäonnistuttua tai bakteeriresistenssin vuoksi, kun päätös perustuu sairauden aiheuttaneen organismin mikrobiologiseen tutkimukseen ja riski-hyötyarvioon, ja mikrobiologiset tulokset osoittavat siprofloksasiinin käytön perustelluksi.

Siprofloksasiinin käytön yhteydessä saattaa esiintyä jännetulehdusta ja jänteen repeämiä (erityisesti akillesjänteen), jotka ovat joskus molemminpuolisia. Näitä oireita saattaa ilmetä jo 48 tunnin hoidon jälkeen. Jännetulehdusta ja jänteen repeämiä voi ilmetä jopa usean kuukauden kuluttua siprofloksasiinihoidon päättymisen jälkeen. Jännesairauksien riski saattaa olla suurempi iäkkäillä potilailla tai samanaikaisesti kortikosteroideja saavilla potilailla (ks. kohta Haittavaikutukset).

Jos potilaalla esiintyy jännetulehduksen oireita (esim. kivuliasta turvotusta tai tulehdusreaktioita), siprofloksasiinihoito on keskeytettävä. Kyseinen raaja on pidettävä levossa.

Siprofloksasiinia on käytettävä varoen myasthenia gravis -potilaiden hoitoon (ks. kohta Haittavaikutukset).

Valoyliherkkyys

Siprofloksasiinin on osoitettu aiheuttavan valoyliherkkyysreaktioita. Siprofloksasiinia saavia potilaita on neuvottava välttämään pitkäaikaista altistumista voimakkaalle auringonvalolle tai UV-säteilylle hoidon aikana (ks. kohta Haittavaikutukset).

Keskushermosto

Kinolonien tiedetään laukaisevan epileptisiä kohtauksia tai alentavan kouristuskynnystä. Epileptisiä sarjakohtauksia (status epilepticus) on raportoitu. Siprofloksasiinia on annettava varoen, jos potilaalla on kouristuskohtauksille mahdollisesti altistavia keskushermostohäiriöitä. Jos potilaalla esiintyy kohtaus, siprofloksasiinihoito on keskeytettävä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Ensimmäisen siprofloksasiiniannoksen jälkeen saattaa esiintyä myös psyykkisiä reaktiota. Harvoissa tapauksissa masennus tai psykoosi voi edetä itsemurha-ajatuksiin/kuvitelmiin ja kulminoitua itsemurhayritykseen tai itsemurhaan. Jos oireita ilmenee, siprofloksasiinihoito on keskeytettävä.

Siprofloksisaanihoitoa saavilla potilailla on raportoitu polyneuropatiatapauksia (alustava diagnoosi, joka perustuu neurologisiin yksinään tai yhdessä esiintyviin oireisiin, kuten kipuun, kuumoitukseen, aistihäiriöihin tai lihasheikkouteen).

Siprofloksasiinihoito on peruuttamattoman tilan kehittymisen välttämiseksi keskeytettävä potilailla, joilla esiintyy neuropaattisia oireita, kuten kipua, kuumoitusta, pistelyä, tunnottomuutta ja/tai heikkoutta (ks. kohta Haittavaikutukset).

Sydämen toimintahäiriöt

Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä fluorokinoloneja, mukaan lukien siprofloksasiini, potilaille, joiden QT-ajan pitenemisriski on tunnettu, esimerkiksi:

  • potilaille, joilla on synnynnäinen pitkä QT-oireyhtymä
  • potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti lääkkeitä, joiden tiedetään pidentävän QT-aikaa (esim. ryhmän IA ja III rytmihäiriölääkkeet, trisykliset masennuslääkkeet, makrolidit, psykoosilääkkeet)
  • potilaille, joilla on hoitamaton elektrolyyttihäiriö (esim. hypokalemia, hypomagnesemia)
  • potilaille, joilla on sydänsairaus (esim. sydämen vajaatoiminta, sydäninfarkti, bradykardia)

Naiset ja iäkkäät potilaat voivat olla herkempiä QTc-aikaa pidentäville lääkkeille. Siksi näillä potilailla tulee noudattaa erityistä varovaisuutta käytettäessä fluorokinoloneja, mukaan lukien siprofloksasiinia. (Katso kohdat  Annostus ja antotapa Iäkkäät, YhteisvaikutuksetHaittavaikutukset ja Yliannostus).

Hypoglykemia

Kuten muitakin kinoloneja käytettäessä, hypoglykemiaa on useimmiten raportoitu diabetespotilailla, varsinkin iäkkäämmillä potilailla. Kaikille diabetespotilaille suositellaan huolellista veren glukoosipitoisuuden seurantaa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Ruoansulatuselimistö

Jos potilaalla esiintyy vaikeaa ja jatkuvaa ripulia hoidon aikana tai sen jälkeen (jopa useita viikkoja hoidon jälkeen) tämä saattaa viitata antibioottikoliittiin (henkeä uhkaava, mahdollisesti kuolemaan johtava tila) ja edellyttää välitöntä hoitoa (ks. kohta Haittavaikutukset). Siprofloksasiinihoito on tällöin keskeytettävä heti ja sopiva hoito on aloitettava. Suolen peristaltiikkaa vähentävien lääkkeiden käyttö on tällaisessa tilanteessa vasta-aiheista.

Munuaiset ja virtsatiet

Siprofloksasiinihoitoon liittyvää kristalluriaa on todettu (ks. kohta Haittavaikutukset). Siprofloksasiinihoitoa saavien potilaiden nesteytyksestä on huolehdittava ja virtsan liiallista emäksisyyttä on vältettävä.

Munuaisten vajaatoiminta

Koska siprofloksasiini erittyy suurelta osin munuaisten kautta, annoksen muuttaminen on tarpeen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilaille (ks. kohta Annostus ja antotapa), jotta voidaan välttää siprofloksasiinin kumuloitumisesta johtuvat haittavaikutukset.

Maksa ja sappi

Siprofloksasiinihoidon yhteydessä on raportoitu maksanekroosia ja henkeä uhkaavaa maksan vajaatoimintaa (ks. kohta Haittavaikutukset). Hoito on keskeytettävä, jos potilaalla esiintyy maksasairauden oireita (kuten ruokahaluttomuutta, keltaisuutta, virtsan tummumista, kutinaa ja vatsan arkuutta).

Näköhäiriöt

Jos potilaan näkö heikkenee tai ilmenee muita silmäoireita, silmälääkäriä on konsultoitava välittömästi.

Glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutos

Siprofloksasiinin on todettu aiheuttavan hemolyyttisiä reaktioita glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutoksesta kärsivillä potilailla. Siprofloksasiinin käyttöä tulisi välttää näillä potilailla ellei mahdollinen hyöty ole suurempi kuin mahdollinen riski. Tällaisissa tapauksissa mahdollista hemolyysin esiintymistä on tarkkailtava.

Resistenssi

Siprofloksasiinihoidon aikana tai sen jälkeen siprofloksasiinille resistenssiä osoittava bakteeri voidaan mahdollisesti eristää oli sitten kyseessä kliinisesti selvä superinfektio tai ei. Siprofloksiinihoito saattaa aiheuttaa siprofloksasiinille resistenttien bakteerikantojen valikoitumista. Näin voi käydä erityisesti pitkäaikaisessa hoidossa ja sairaalaperäisten infektioiden yhteydessä ja/tai hoidettaessa Staphylococcus- ja Pseudomonas-bakteerin aiheuttamia infektioita.

Sytokromi P450

Siprofloksasiini estää CYP1A2-entsyymiä ja saattaa siten suurentaa tämän entsyymin välityksellä metaboloituvien samanaikaisesti käytettyjen valmisteiden (esim. teofylliinin, klotsapiinin, olantsapiinin, ropinirolin, titsanidiinin, duloksetiinin ja agomelatiinin) pitoisuutta seerumissa. Siprofloksasiinin ja titsanidiinin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista. Tällaisia valmisteita samanaikaisesti siprofloksasiinin kanssa käyttävien potilaiden tilaa on siksi seurattava tarkasti yliannostuksen kliinisten oireiden varalta ja tällaisten valmisteiden, esim. teofylliinin, pitoisuus seerumissa saattaa myös olla tarpeen määrittää (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Metotreksaatti

Siprofloksasiinin ja metotreksaatin samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Yhteisvaikutukset bakteerikokeissa

Siprofloksasiinilla on jonkin verran tehoa in vitro joihinkin mykobakteerilajeihin, ja siksi Mycobacterium tuberculosis -kokeista voidaan saada vääriä negatiivisia tuloksia mikäli potilas, jolta näyte otetaan, parhaillaan käyttää siprofloksasiinia.

Yhteisvaikutukset

QT-aikaa pidentävät lääkkeet

Siprofloksasiinia, kuten muitakin fluorokinoloneja, on käytettävä varoen potilaille, jotka käyttävät lääkkeitä, joiden tiedetään pidentävän QT-aikaa (esim. ryhmien IA ja III rytmihäiriölääkkeet, trisykliset masennuslääkkeet, makrolidit, psykoosilääkkeet) (katso kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Muiden valmisteiden vaikutukset siprofloksasiiniin

Kelaatiokompleksin muodostuminen

Siprofloksasiinin imeytyminen voi heikentyä, jos potilas käyttää samanaikaisesti suun kautta otettavan siprofloksasiinin kanssa multivalenttisia kationia sisältäviä lääkkeitä ja kivennäisainelisiä (esim. kalsiumia, magnesiumia, alumiinia tai rautaa), polymeerisiä fosfaatinsitojia (esim. sevelameeria), sukralfaattia tai antasideja ja voimakkaasti puskuroituja lääkkeitä (esim. didanosiinitabletteja), jotka sisältävät magnesiumia, alumiinia tai kalsiumia. Siksi siprofloksasiini on otettava 1–2 tuntia ennen tällaisia valmisteita tai vähintään 4 tuntia niiden jälkeen. Tämä rajoitus ei koske antasideja, jotka kuuluvat H2‑reseptorin salpaajien luokkaan.

Ruoka ja maitotuotteet

Normaaliin ateriaan sisältyvä kalsium ei vaikuta merkittävästi valmisteen imeytymiseen.

Maitotuotteiden ja kivennäisainelisää sisältävien juomien (esim. maidon, jogurtin tai kalsiumia sisältävän appelsiinimehun) ja siprofloksasiinin samanaikaista nauttimista on kuitenkin vältettävä, sillä tällaiset tuotteet saattavat heikentää siprofloksasiinin imeytymistä.

Probenesidi

Probenesidi vähentää siprofloksasiinin erittymistä munuaisten kautta. Probenesidin ja siprofloksasiinin samanaikainen käyttö suurentaa seerumin siprofloksasiinipitoisuutta.

Metoklopramidi

Metoklopramidi nopeuttaa suun kautta otettavan siprofloksasiinin imeytymistä, jolloin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan lyhyemmässä ajassa. Tällä ei havaittu olevan vaikutusta hyötyosuuteen.

Omepratsoli

Omepratsolin ja siprofloksasiinin samanaikainen käyttö vähentää hieman siprofloksasiinin huippupitoisuutta (Cmax) ja kokonaisaltistusta (AUC).

Siprofloksasiinin vaikutus muihin lääkevalmisteisiin

Titsanidiini

Titsanidiinia ei saa antaa potilaille samanaikaisesti siprofloksasiinin kanssa (ks. kohta Vasta-aiheet). Terveillä potilailla tehdyn kliinisen tutkimuksen mukaan seerumin titsanidiinipitoisuus suureni (Cmax-arvo: seitsenkertainen, vaihteluväli: 4–21-kertainen; AUC-arvo: kymmenkertainen, vaihteluväli: 6–24-kertainen), kun sitä käytettiin samanaikaisesti siprofloksasiinin kanssa. Seerumin suurentuneeseen titsanidiinipitoisuuteen liittyy hypotensiivisen ja sedatiivisen vaikutuksen mahdollista voimistumista.

Metotreksaatti

Siprofloksasiinin samanaikainen käyttö metotreksaatin kanssa saattaa estää metrotreksaatin tubulaarista kuljetusta munuaisissa. Tämä saattaa siten suurentaa plasman metrotreksaattipitoisuutta ja lisätä metrotreksaattiin liittyvien toksisten reaktioiden vaaraa. Näiden valmisteiden samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Teofylliini

Siprofloksasiinin ja teofylliinin samanaikainen käyttö saattaa suurentaa seerumin teofylliinipitoisuutta. Tämä voi johtaa teofylliinistä aiheutuviin haittavaikutuksiin, jotka voivat olla hyvin harvinaisissa tapauksissa henkeä uhkaavia tai johtaa kuolemaan. Näiden lääkevalmisteiden samanaikaisen käytön aikana seerumin teofylliinipitoisuus on tarkistettava ja teofylliiniannosta pienennettävä tarpeen mukaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Muut ksantiinijohdannaiset

Siprofloksasiinin ja kofeiinin tai pentoksifylliinin (oxpentifylliini) samanaikaisen käytön yhteydessä on raportoitu näiden ksantiinijohdannaisten pitoisuuden suurenemista seerumissa.

Fenytoiini

Siprofloksasiinin ja fenytoiinin samanaikainen käyttö saattaa suurentaa tai pienentää seerumin fenytoiinipitoisuutta, ja siksi näiden arvojen seurantaa suositellaan.

Siklosporiini

Ohimenevä seerumin kreatiniinipitoisuuden nousu havaittiin kun siprofloksasiinia ja siklosporiinia käytettiin samanaikaisesti. Sen vuoksi samanaikaisesti siklosporiinia ja siprofloksasiinia saavien potilaiden seerumin kreatiniinipitoisuutta on seurattava usein (kahdesti viikossa).

Oraaliset antikoagulantit

Siprofloksasiinin ja varfariinin samanaikainen käyttö saattaa vahvistaa varfariinin hyytymistä estävää tehoa. Oraalisien antikoagulanttien vahvistunutta tehoa on usein havaittu potilailla, jotka käyttävät antibakteerista hoitoa, mukaan lukien fluorokinoloneja. Riskiin vaikuttavat potilaan infektio, ikä ja yleiskunto. Siksi ei ole helppo arvioida fluorokinolonien osuutta INR-arvon (international normalized

ratio) nousuun. INR-arvoa suositellaan valvottavan tavallista useammin siprofloksasiinin ja oraalisen antikoagulantin (esim. varfariini, asenokumaroli, fenprokumoni tai fluindioni) samanaikaisen käytön aikana ja pian sen jälkeen.

Glibenklamidi

Joissain tapauksissa siprofloksasiinin ja glibenklamidin samanaikainen annostelu voi voimistaa glibenklamidin vaikutusta (hypoglykemia).

Duloksetiini

Kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu, että samanaikainen käyttö yhdessä voimakkaiden CYP450 1A2 isoentsyymien estäjien, kuten esim. fluvoksamiinin, kanssa voi nostaa duloksetiinin huippupitoisuutta (Cmax) ja kokonaisaltistusta (AUC). Vaikka mahdollisesta yhteisvaikutuksesta siprofloksasiinin kanssa ei ole tietoa, samankaltainen vaikutus on odotettavissa, jos siprofloksasiinia ja duloksetiinia käytetään samanaikaisesti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ropiniroli

Kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu, että ropinirolin ja siprofloksasiinin (CYP450 1A2 -isoentsyymin keskivoimakas estäjä) samanaikainen käyttö suurentaa ropinirolin Cmax-arvoa noin 60 % ja AUC-arvoa noin 84 %. Ropiniroliin liittyviä haittavaikutuksia on syytä seurata samoin ropinirolin annostusta on syytä seurata ja tarvittaessa muuttaa samanaikaisen siprofloksasiini-ropiniroli-hoidon aikana ja pian sen päättymisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Lidokaiini

Siprofloksasiini on kohtalainen CYP450 1A2 -isoentsyymin estäjä. Terveillä vapaaehtoisilla on osoitettu, että samanaikainen lidokaiinia sisältävien valmisteiden ja siprofloksasiinin käyttö vähentää laskimonsisäisen lidokaiinin puhdistumaa 22 %. Vaikka lidokaiinihoito oli hyvin siedetty, mahdollinen yhteisvaikutus siprofloksasiinin kanssa voi johtaa haittavaikutuksiin samanaikaisen käytön yhteydessä.

Klotsapiini

Kun klotsapiinia ja siprofloksasiinin 250 mg:n annoksia käytettiin seitsemän päivän ajan samanaikaisesti, seerumin klotsapiinipitoisuus suureni 29 % ja N-desmetyyliklotsapiinipitoisuus suureni 31 %. Klotsapiinin annostusta on siksi seurattava ja tarvittaessa muutettava samanaikaisen siprofloksasiini-klotsapiini-hoidon aikana ja pian sen päättymisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Sildenafiili

Sildenafiilin huippupitoisuus (Cmax) ja kokonaisaltistus (AUC) arviolta kaksinkertaistui terveillä kun 50 mg sildenafiilia suun kautta annettiin samanaikaisesti 500 mg:n siprofloksasiiniannoksen kanssa. Tämän vuoksi varovaisuutta on syytä noudattaa määrättäessä siprofloksasiinia yhdessä sildenafillin kanssa ottaen huomioon mahdolliset hyödyt ja riskit.

Agomelatiini

Kliinisissä tutkimuksissa osoitettiin, että voimakas CYP450 1A2 -isoentsyymin estäjä fluvoksamiini estää merkittävästi agomelatiinin metaboliaa, mikä suurentaa agomelatiinialtistuksen 60-kertaiseksi. Mahdollisesta yhteisvaikutuksesta kohtalaisen voimakkaan CYP450 1A2:n estäjä siprofloksasiinin kanssa ei ole kliinisiä tietoja, mutta yhteiskäytöllä on todennäköisesti samankaltaisia vaikutuksia (ks. kohta Sytokromi P450).

Tsolpideemi

Siprofloksasiinin samanaikainen anto saattaa suurentaa veren tsolpideemipitoisuutta. Samanaikaista käyttöä ei suositella.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Raskauden aikaisesta hoidosta saatavilla olevat tiedot eivät osoita siprofloksasiinin aiheuttavan epämuodostumia tai toksisuutta sikiölle tai vastasyntyneelle. Eläimillä tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa ei ole todettu suoria eikä epäsuoria haitallisia vaikutuksia. Kinoloneille altistaminen on vaikuttanut nuorten eläinten ja eläinten sikiöiden kypsymättömiin rustoihin. Siksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että lääke saattaisi vahingoittaa sikiön nivelrustoja (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Siprofloksasiinia ei suositella käytettäväksi raskauden aikana.

Imetys

Siprofloksasiini erittyy rintamaitoon. Mahdollisen nivelvaurioriskin takia siprofloksasiinia ei pidä käyttää imetyksen aikana.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Neurologisten vaikutustensa vuoksi siprofloksasiini saattaa vaikuttaa potilaan reaktionopeuteen ja siten heikentää potilaan ajokykyä ja koneiden käyttökykyä.

Haittavaikutukset

Yleisimmin havaitut haittavaikutukset ovat pahoinvointi ja ripuli, joita esiintyy alle 3 %:lla potilaista.

Siprofloksasiinihoidon (suun kautta otettava, laskimoon annettava ja jaksottainen hoito) kliinisissä tutkimuksissa ja markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa todetut haittavaikutukset esitetään seuraavassa esiintymistiheyden mukaan. Esiintymistiheysanalyysi tehtiin sekä suun kautta otettavan että laskimoon annettavan valmisteen tiedoista.

Elinjärjestelmä

Yleinen

≥ 1/100 - < 1/10

Melko harvinainen

≥ 1/1000 - < 1/100

Harvinainen

≥ 1/10000 - < 1/1000

Hyvin harvinainen

< 1/10000

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Infektiot

 

Mykoottiset superinfektiot

     

Veri ja imukudos

 

Eosinofilia

Leukopenia

Anemia

Neutropenia

Leukosytoosi

Trombosytopenia

Trombosytemia

Hemolyyttinen anemia

Agranulosytoosi

Pansytopenia (henkeä uhkaava)

Luuydindepressio (henkeä uhkaava)

 

Immuunijärjestelmä

   

Allergiset reaktiot

Allerginen edeema / angioedeema

Anafylaktinen reaktio

Anafylaktinen sokki (henkeä uhkaava) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Seerumitaudin kaltainen reaktio

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

 

Vähentynyt ruokahalu

Hyperglykemia, Hypoglykemia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

   

Psyykkiset häiriöt

 

Psykomotoorinen hyperaktiivisuus/levottomuus

Sekavuus ja desorientaatio

Ahdistusreaktio

Epänormaalit unet

Depressio (mahdollisesti kulminoituen itsemurha-ajatuksiin/-kuvitelmiin tai itsemurhayrityksiin ja itsemurhaan, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hallusinaatiot

Psykoottiset reaktiot (mahdollisesti kulminoituen itsemurha-ajatuksiin/-kuvitelmiin tai itsemurha-yrityksiin ja itsemurhaan, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Mania

Hypomania

Hermosto

 

Päänsärky

Heitehuimaus

Unihäiriöt

Makuaistin häiriöt

Parestesia ja dysestesia

Hypestesia

Vapina

Epileptiset kohtaukset (mukaan lukien status epilepticus) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Kiertohuimaus

Migreeni

Koordinaatiohäiriöt

Kävelyhäiriöt

Hajuaistin häiriöt

Kallonsisäisen paineen lisääntyminen ja aivojen valekasvain (pseudotumor cerebri)

Perifeerinen neuropatia ja polyneuropatia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Silmät

   

Näköhäiriöt (esim. kahtena näkeminen)

Värinäköhäiriöt

 

Kuulo ja

tasapainoelin

   

Tinnitus

Kuulon menetys /heikentynyt kuulo

   

Sydän

   

Takykardia

 

Kammioperäinen rytmihäiriö ja kääntyvien kärkien takykardia (raportoitu pääasiassa potilailla, joilla on korkea riski QT-ajan pitenemiseen), QT-ajan pidentyminen EKG:ssä (katso kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yliannostus)

Verisuonisto

   

Vasodilataatio

Hypotensio

Synkopee

Vaskuliitti

 

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

   

Dyspnea (mukaan lukien astmaattiset tilat)

   

Ruoansulatus

elimistö

Pahoinvointi

Ripuli

Oksentelu

Maha- ja vatsakivut

Dyspepsia

Ilmavaivat

Antibioottiripuli, mukaan lukien pseudomembranoottinen koliitti

Pankreatiitti

 

Maksa ja sappi

 

Transaminaasiarvojen suurentuminen

Bilirubiiniarvojen suurentuminen

Maksan vajaatoiminta kolestaattinen keltaisuus

Hepatiitti

Maksan nekroosi (voi kehittyä henkeä uhkaavaksi maksan vajaatoiminnaksi erittäin harvoissa tapauksissa) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

 

Iho ja

ihonalainen

kudos

 

Ihottuma

Kutina

Urtikaria

Valoherkkyysreaktiot (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Petekiat

Erytema multiforme

Erytema nodosum

Stevens-Johnsonin oireyhtymä (mahdollisesti henkeä uhkaava)

Toksinen epidermaalinen nekrolyysi (mahdollisesti henkeä uhkaava)

Akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi (AGEP)

Lääkeihottuma, johon liittyy eosinofiliaa ja systeemisiä oireita (DRESS)

Luusto, lihakset

ja sidekudos

 

Muskuloskeletaalinen särky (esim. särky raajoissa tai selässä, rintakipu)

Artralgia

Lihassärky

Artriitti

Lihasjänteyden ja lihaskouristusten lisääntyminen

Lihasheikkous

Jännetulehdus

Jänteen repeämä (pääasiassa akillesjänteen) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Myasthenia gravis ‑oireiden paheneminen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

 

Munuaiset ja virtsatiet

 

Munuaisten toiminnan heikentyminen

Munuaisten vajaatoiminta 

Hematuria

Kristalluria (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Tubulointerstitiaalinen nefriitti

   

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat haitat

 

Astenia

Kuume

Edeema

Hikoilu (hyperhidroosi)

   

Tutkimukset

 

Veren alkalisen fosfataasitason nousu

Amylaasitason nousu

 

INR-arvon suureneminen (potilailla, joita hoidetaan K-vitamiini-antagonisteilla)

Pediatriset potilaat

Edellä mainittu artropatian esiintyminen viittaa aikuisilla tehdyistä tutkimuksista saatuihin tietoihin. Lapsilla artropatiaa on raportoitu esiintyvän yleisesti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea

Yliannostus

Lieviä toksisuuden oireita on todettu 12 gramman yliannostuksen jälkeen. 16 gramman akuutin yliannostuksen on raportoitu aiheuttaneen akuuttia munuaisten vajaatoimintaa.

Yliannostuksen oireita ovat huimaus, vapina, päänsärky, väsymys, epileptiset kohtaukset, hallusinaatiot, sekavuus, epämiellyttävä tunne mahassa, munuaisten ja maksan vajaatoiminta, kristalluria ja hematuria. Korjautuvaa munuaistoksisuutta on raportoitu.

Tavallisten ensiaputoimenpiteiden (esim. mahan tyhjentäminen ja sen jälkeen lääkehiilen antaminen) lisäksi suositellaan munuaisten toiminnan (mukaan lukien virtsan pH-arvon) tarkkailua ja tarvittaessa virtsan happamuuden lisäämistä kristallurian ehkäisemiseksi. Potilaiden asianmukaisesta nesteytyksestä on huolehdittava.

Hemodialyysissa tai peritoneaalidialyysissa eliminoituu vain vähäinen määrä siprofloksasiinia (< 10 %).

Yliannostuksessa tulee antaa oireenmukaista hoitoa. EKG:tä on seurattava mahdollisen QT-ajan pitenemisen vuoksi.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Fluorokinolonit, ATC-koodi: J01MA02

Vaikutusmekanismi

Fluorokinoloneihin kuuluvana antibakteerisena valmisteena siprofloksasiinin bakteereja tuhoava vaikutus perustuu sekä tyypin II topoisomeraasin (DNA-gyraasin) ja tyypin IV topoisomeraasin estoon, sillä bakteerien DNA:n replikaatio-, transkriptio-, korjaus- ja rekombinaatioprosessit tarvitsevat näitä isomeraaseja.

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset vaikutukset

Teho määräytyy ensisijaisesti seerumin siprofloksasiinin enimmäispitoisuuden (Cmax-arvon) ja taudinaiheuttajabakteerin MIC-arvon suhteen perusteella sekä AUC- ja MIC-arvojen suhteen perusteella.

Resistenssin mekanismi

Siprofloksasiinin resistenssi in-vitro voi syntyä vaiheittaisella prosessilla, jonka saavat aikaan DNA-gyraasin ja tyypin IV topoisomeraasin kohdemutaatiot. Siprofloksasiinin ja muiden fluorokinolonien välille syntyvän ristikkäisresistenssin aste vaihtelee. Yksittäiset mutaatiot eivät välttämättä kehitä kliinistä resistenssiä, mutta lukuisat mutaatiot johtavat yleensä kliiniseen resistenssiin luokan monille tai kaikille aktiivisille aineille. Läpäisemättömyys ja/tai resistenssin aktiivisten aineiden effluksipumppumekanismit saattavat vaikuttaa vaihtelevasti fluorokinoloniherkkyyteen, mikä riippuu luokan aktiivisten aineiden fysikaaliskemiallisista ominaisuuksista ja kuljetusjärjestelmien affiniteetista kutakin aktiivista ainetta kohtaan. Kliinisessä käytössä on havaittu yleisesti resistenssin kaikkia mekanismeja in vitro. Muiden antibioottien tehoa heikentävät resistenssimekanismit, kuten läpäisyesteet (yleistä Pseudomonas aeruginosa -bakteerin kohdalla) ja effluksimekanismit saattavat vaikuttaa herkkyyteen siprofloksasiinille.

Qnr-geenien koodaamaa plasmidivälitteistä resistenssiä on raportoitu.

Antibakteerisen vaikutuksen kirjo

Herkät kannat voidaan erottaa kohtalaisesti herkistä kannoista, ja nämä edelleen resistenteistä kannoista, raja-arvojen perusteella:

EUCAST-suositukset

Mikro-organismit

Herkkä

Resistentti

Enterobacteria

H ≤ 0,5 mg/l

R > 1 mg/l

Pseudomonas

H ≤ 0,5 mg/l

R > 1 mg/l

Acinetobacter

H ≤ 1 mg/l

R > 1 mg/l

Staphylococcus spp.1

H ≤ 1 mg/l

R > 1 mg/l

Haemophilus influenzae ja Moraxella catarrhalis

H ≤ 0,5 mg/l

R > 0,5 mg/l

Neisseria gonorrhoeae

H ≤ 0,03 mg/l

R > 0,06 mg/l

Neisseria meningitidis

H ≤ 0,03 mg/l

R > 0,06 mg/l

Lajista riippumattomat raja-arvot*

H ≤ 0,5 mg/l

R > 1 mg/l

1 Staphylococcus spp. - siprofloksasiinin raja-arvot liittyvät suurilla annoksilla annettavaan

hoitoon.

* Lajista riippumattomat raja-arvot on määritetty pääasiassa PK/PD-tietojen perusteella. Tällaiset arvot eivät ole sidoksissa lajien MIC-jakaumiin. Niitä käytetään vain sellaisten lajien yhteydessä, joille ei ole määritetty lajikohtaisia raja-arvoja, mutta ei lajeille, joiden herkkyystestausta ei suositella.

Tiettyjen lajien hankitun resistenssin esiintyvyys voi vaihdella maantieteellisesti ja ajallisesti, ja siksi on hyvä tutustua paikallisiin resistenssitietoihin varsinkin vakavien infektioiden hoidon yhteydessä. Tarvittaessa on myös neuvoteltava asiantuntijan kanssa, jos paikallisen resistenssin yleisyys kyseenalaistaa lääkevalmisteen käyttökelpoisuuden joidenkin infektiotyyppien hoidossa.

Lajien ryhmittely siprofloksasiiniherkkyyden mukaan (Streptococcus-lajit: ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

YLEENSÄ HERKÄT LAJIT

Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit

Bacillus anthracis (1)

Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit

Aeromonas spp.

Brucella spp

Citrobacter koseri

Francisella tularensis

Haemophilus ducreyi

Haemophilius influenzae*

Legionella spp.

Moraxella catarrhalis*

Neisseria meningitidis

Pasteurella spp.

Salmonella spp.*

Shigella spp.*

Vibrio spp.

Yersinia pestis

Anaerobiset mikro-organismit

Mobiluncus

Muut mikro-organismit

Chlamydia trachomatis ($)

Chlamydia pneumoniae ($)

Mycoplasma hominis ($)

Mycoplasma pneumoniae ($)

HANKITUN RESISTENSSIN KANNALTA MAHDOLLISESTI ONGELMALLISET

LAJIT

Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit

Enterococcus faecalis ($)

Staphylococcus spp.* (2)

Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit

Acinetobacter baumannii+

Burkholderia cepacia+*

Campylobacter spp.+*

Citrobacter freundii*

Enterobacter aerogenes

Enterobacter cloacae*

Escherichia coli*

Klebsiella oxytoca

Klebsiella pneumoniae*

Morganella morganii*

Neisseria gonorrhoeae*

Proteus mirabilis*

Proteus vulgaris*

Providencia spp.

Pseudomonas aeruginosa*

Pseudomonas fluorescens

Serratia marcescens*

Anaerobiset mikro-organismit

Peptostreptococcus spp.

Propionibacterium acnes

LUONTAISESTI RESISTENTIT ORGANISMIT

Aerobiset grampositiiviset mikro-organismit

Actinomyces

Enterococcus faecium

Listeria monocytogenes

Aerobiset gramnegatiiviset mikro-organismit

Stenotrophomonas maltophilia

Anaerobiset mikro-organismit

Paitsi: kuten edellä lueteltu

Muut mikro-organismit

Mycoplasma genitalium

Ureaplasma urealyticum

* Kliininen teho on osoitettu herkillä isolaateilla hyväksytyissä kliinisissä indikaatioissa.

+ Resistenssiarvo ≥ 50 % vähintään yhdessä EU-maassa

($): Luontainen kohtalainen herkkyys vaikka hankittua resistenssiä ei olisikaan

(1): Inhaloitujen Bacillus anthracis -itiöiden aiheuttamien infektioiden kokeellisissa eläintutkimuksissa on todettu, että varhain altistuksen jälkeen aloitetut antibiootit ehkäisevät taudin syntyä, jos hoito on riittävän pitkä vähentämään itiöiden määrää infektoituneessa organismissa. Kahden kuukauden oraalista siprofloksasiinihoitoa (500 mg kaksi kertaa vuorokaudessa) pidetään tehokkaana pernaruttotartunnan estäjänä aikuisilla ihmispotilailla. Hoitavan lääkärin on tutustuttava pernaruton hoitoa koskeviin kansallisesti ja/tai kansainvälisesti sovittuihin käytäntöihin (consensus documentation -aineistoon).

(2): Metisilliinille resistentti S. aureus ovat hyvin usein resistenttejä myös fluorokinoloneille. Kaikilla stafylokokkilajeilla metisilliiniresistenssin yleisyys on noin 20–50 % ja se on yleensä suurempi sairaaloissa eristetyillä isolaateilla.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Suun kautta kerta-annoksina annettujen 250, 500 ja 750 mg:n siprofloksasiinitablettien sisältämä siprofloksasiini imeytyy nopeasti ja tehokkaasti pääasiassa ohutsuolesta. Huippupitoisuudet saavutetaan seerumissa 1–2 tunnin kuluttua.

Kerta-annosten 100–750 mg jälkeen seerumin huippupitoisuudet (Cmax-arvot) olivat 0,56–3,7 mg/l.

Seerumipitoisuus suurenee suhteessa annokseen 1000 mg:n annokseen saakka.

Absoluuttinen biologinen hyötyosuus on noin 70–80 %.

12 tunnin välein suun kautta annetulla 500 mg:n siprofloksasiiniannoksella saavutetun seerumipitoisuuden käyrän alle jäävä alue (AUC) vastaa 12 tunnin välein 60 minuutin aikana laskimoon annetun 400 mg:n annoksen arvoa.

Jakautuminen

Siprofloksasiinin sitoutuminen proteiiniin on vähäistä (20–30 %). Siprofloksasiinia esiintyy plasmassa pääosin ionisoitumattomassa muodossa, ja sillä on laaja vakaan tilan jakautumistilavuus: 2–3 l/painokilo. Useissa kudoksissa, kuten keuhkoissa (epiteelinesteessä, alveolimakrofageissa, biopsiakudoksessa), nenän sivuonteloissa, tulehdusleesioissa (kantaridiinia sisältävässä rakkulanesteessä) ja virtsa- ja sukupuolielimissä (virtsateissä, eturauhasessa, kohdun limakalvossa) saavutetaan suuri siprofloksasiinipitoisuus. Näissä kudoksissa kokonaispitoisuudet ovat suuremmat kuin plasmassa.

Biotransformaatio

Neljää metaboliittia on havaittu pieninä pitoisuuksina: desetyleenisiprofloksasiini (M 1), sulfosiprofloksasiini (M 2), oksosiprofloksasiini (M 3) ja formyylisiprofloksasiini (M 4).

Metaboliiteilla oli antimikrobista vaikutusta kokeissa in vitro, mutta vähemmän kuin kanta-aineella. Siprofloksasiinin tiedetään estävän CYP 450 1A2 -isoentsyymejä kohtalaisesti.

Eliminaatio

Siprofloksasiini erittyy pääasiassa muuttumattomana aineena sekä munuaisten kautta että jonkin verran myös ulosteen mukana. Seerumin eliminoitumisen puoliintumisaika on noin 4–7 tuntia henkilöillä, joiden munuaiset toimivat normaalisti.

Siprofloksasiinin eliminaatio (% annoksesta)

 

Anto suun kautta

Virtsa

Uloste

Siprofloksasiini

44,7

25,0

Metaboliitit (M1–M4)

11,3

7,5

Munuaispuhdistuma on 180–300 ml/kg/h ja kokonaispuhdistuma 480–600 ml/kg/h. Siprofloksasiini erittyy sekä glomerulussuodatuksen että tubulaarisen erittymisen kautta. Munuaisten toiminnan vaikea-asteinen heikentyminen pidentää siprofloksasiinin puoliintumisaikoja jopa 12 tuntiin saakka.

Loput siprofloksasiinista eliminoituu pääasiassa aktiivisen transintestinaalisen sekreetion sekä myös metabolisaation kautta. 1 % annoksesta erittyy ulosteeseen sapen kautta. Sappinesteen siprofloksasiinipitoisuus on korkea.

Pediatriset potilaat

Tietoja farmakokinetiikasta lapsipotilailla on käytettävissä vain vähän.

Lapsilla tehdyssä tutkimuksessa Cmax- ja AUC-arvot eivät olleet ikäsidonnaisia (yli vuoden ikäisillä).

Huomattavaa Cmax- ja AUC-arvojen suurentumista useilla annoksilla (10 mg/kg kolme kertaa vuorokaudessa) ei havaittu.

Kymmenellä vaikeaa sepsistä sairastavalla lapsella Cmax-arvo oli 6,1 mg/l (vaihteluväli 4,6–8,3 mg/l) alle yhden vuoden ikäisillä ja 7,2 mg/l (vaihteluväli 4,7–11,8 mg/l) 1–5-vuotiailla, kun siprofloksasiinia oli annettu suonensisäisesti tunnin ajan 10 mg/kg:n annoksina. AUC-arvot olivat samoissa ikäryhmissä 17,4 mg*h/l (vaihteluväli 11,8–32,0 mg*h/l) ja 16,5 mg*h/l (vaihteluväli 11,0–23,8 mg*h/l).

Nämä arvot ovat aikuispotilailla raportoitujen hoitoannosten mukaisia. Erityyppisiä infektioita sairastavien lasten farmakokineettisen analyysin perusteella oletettu puoliintumisaika lapsilla on noin 4–5 tuntia ja oraalisuspension biologisen hyötyosuuden vaihteluväli on 50–80 %.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Kerta-annoksen toksisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, karsinogeenisuutta sekä reproduktiotoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Siprofloksasiini on useiden muiden kinolonien tavoin fototoksinen eläimille kliinisesti relevanteilla altistuksilla. Fotomutageenisuus-/fotokarsinogeenisuustiedot viittaavat siprofloksasiinin vähäiseen fotomutageenisuuteen tai fototuumorigeenisuuteen in vitro sekä eläinkokeissa. Tämä vaikutus oli vastaava kuin muiden gyraasin estäjien vaikutus.

Artikulaarinen siedettävyys

Siprofloksasiinin on muiden gyraasi-inhibiittorien tavoin todettu vahingoittavan kasvuvaiheessa olevien eläimien suuria kantavia niveliä. Rustovaurioiden määrä vaihtelee iän, eläinlajin ja annoksen mukaan, ja vaurioita voi vähentää pienentämällä nivelten rasitusta. Täysikasvuisilla eläimillä (rotilla, koirilla) tehdyissä tutkimuksissa ei ole löydetty merkkejä rustovaurioista. Siprofloksasiini aiheutti nuorilla beagle-koirilla tehdyssä tutkimuksessa vaikeita nivelmuutoksia kahden viikon ajan annettujen hoitoannosten jälkeen. Muutokset olivat havaittavissa vielä viiden kuukauden kuluttua.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Tablettiydin

Selluloosa, mikrokiteinen

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Povidoni

Piidioksidi, kolloidinen, vedetön

Magnesiumstearaatti.

Kalvopäällyste

Hypromelloosi

Makrogolit

Titaanidioksidi (E 171).

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

4 vuotta.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

CIPROFLOXACIN ORION tabletti, kalvopäällysteinen
250 mg (J) 10 fol (4,39 €), 20 fol (7,94 €)
500 mg (J) 10 fol (11,37 €), 20 fol (15,64 €)
750 mg 20 fol (22,15 €)

PF-selosteen tieto

PVC/PVDC/Alumiiniläpipainopakkaus.

250 mg: 10 ja 20 tablettia

500 mg: 10, 20 ja 50 tablettia

750 mg: 10, 20, 30, 50 ja 100 tablettia

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

250 mg tabl.: Valkoinen tai lähes valkoinen, pyöreä, kalvopäällysteinen tabletti, jossa on molemminpuolinen jakouurre. Toisella puolella jakouurre on merkintöjen ”F” ja ”23” välissä. Tabletin halkaisija on 11,1 mm. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

500 mg tabl.: Valkoinen tai lähes valkoinen, kapselinmuotoinen, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toisella puolella on jakouurre ja toisella puolella merkintä ”F22”. Tabletin koko on 18,2 mm x 8,1 mm. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

750 mg tabl.: Valkoinen tai lähes valkoinen, kapselinmuotoinen, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toisella puolella on merkintä ”C” ja toisella puolella merkintä ”93”. Tabletin koko on 22,3 mm x 8,2 mm.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

CIPROFLOXACIN ORION tabletti, kalvopäällysteinen
250 mg 10 fol, 20 fol
500 mg 10 fol, 20 fol
750 mg 20 fol

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

J01MA02

SPC:n muuttamispäivämäärä

04.11.2016