Valmisteyhteenveto

BURANA oraalisuspensio 20 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

1 ml oraalisuspensiota sisältää 20 mg ibuprofeenia.

Apuaineet:

Maltitoli (E965) 1 ml/5 ml

Natriummetyyliparahydroksibentsoaatti (E219) 9,0 mg/5 ml

Natriumpropyyliparahydroksibentsoaatti (E217) 1,0 mg/5 ml

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Valkoinen, tasajakoinen suspensio.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Burana 20 mg/ml oraalisuspensio on tarkoitettu lasten (3 kuukauden ikäisistä ja yli 5 kg:n painoisista 12‑vuotiaisiin) kuumeen ja lievien tai keskivaikeiden kiputilojen oireenmukaiseen hoitoon.

Annostus ja antotapa

Suun kautta. Vain lyhytaikaiseen käyttöön.

Pakkaus sisältää annostarkkuuden varmistamiseksi kaksipäisen lusikan, jonka toinen pää on 2,5 ml ja toinen pää 5 ml.

Lääkäriin on otettava yhteyttä, jos vähintään 6 kuukauden ikäisellä lapsella tätä lääkettä on käytettävä yli 3 päivää tai jos oireet pahenevat. Jos kyseessä on 3−5 kuukauden ikäinen vauva, hakeudu lääkäriin, jos oireet pahenevat, mutta viimeistään 24 tunnin kuluttua oireiden alkamisesta, jos ne eivät häviä.

Annoksia annetaan noin 6–8 tunnin välein.

Haittavaikutukset voi pitää mahdollisimman vähäisinä käyttämällä pienintä vaikuttavaa lääkeannosta lyhimmän ajanjakson, jolla oireet pysyvät hallinnassa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Lapset

Tätä valmistetta ei suositella alle 3 kuukauden ikäisille (5 kg:n painoisille) lapsille, koska sen ikäisten lasten ibuprofeenihoidosta ei ole riittävästi kokemusta.

Vuorokausiannos on 20–30 mg painokiloa kohden (mg/kg) pienempiin annoksiin jaettuna. Annostus toteutetaan pakkauksen sisältämän mittalusikan avulla seuraavasti:

3–6 kuukauden ikäiset imeväiset (yli 5 kg:n painoiset): Yksi ibuprofeeniannos (50 mg/2,5 ml) voidaan antaa 3 kertaa 24 tunnin aikana.

6–12 kuukauden ikäiset imeväiset (8–10 kg:n painoiset): Yksi ibuprofeeniannos (50 mg/2,5 ml) voidaan antaa 3 kertaa 24 tunnin aikana.

1–3-vuotiaat imeväiset ja lapset (10–15 kg:n painoiset): Yksi ibuprofeeniannos (100 mg/5,0 ml) voidaan antaa 3 kertaa 24 tunnin aikana.

4–6-vuotiaat (15–20 kg:n painoiset) lapset: Yksi ibuprofeeniannos (150 mg/7,5 ml) voidaan antaa 3 kertaa 24 tunnin aikana.

7–9-vuotiaat (20–30 kg:n painoiset) lapset: Yksi ibuprofeeniannos (200 mg/10 ml) voidaan antaa 3 kertaa 24 tunnin aikana.

10–12-vuotiaat (30–40 kg:n painoiset) lapset: Yksi ibuprofeeniannos (300 mg/15,0 ml) voidaan antaa 3 kertaa 24 tunnin aikana.

Aikuiset ja iäkkäät

Tämä valmiste on tarkoitettu imeväisikäisille ja lapsille, joten aikuisille ja iäkkäille ei ole annostusohjeita.

Munuaisten vajaatoiminta

Jos potilaalla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta, pienintä mahdollista annosta on käytettävä lyhyimmän mahdollisen hoitoajan, joka tarvitaan oireiden hallintaan saamiseen, ja munuaisten toimintaa on tällöin seurattava. (Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat, ks. kohta Vasta-aiheet).

Maksan vajaatoiminta

Jos potilaalla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta, pienintä mahdollista annosta on käytettävä lyhyimmän mahdollisen hoitoajan, joka tarvitaan oireiden hallintaan saamiseen, ja maksan toimintaa on tällöin seurattava. (Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat, ks. kohta Vasta-aiheet).

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Potilaat, joilla on aiemmin esiintynyt bronkospasmeja, astmaa, nuhaa tai nokkosihottumaa asetyylisalisyylihapon tai muiden tulehduskipulääkkeiden (NSAIDien) käytön yhteydessä.

Aktiivinen peptinen haava tai verenvuotoa tai niitä on aiemmin esiintynyt toistuvasti (kaksi tai useampia todettuja haavauma- tai verenvuotojaksoja).

Aiempi ruoansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka liittyy aiempaan tulehduskipulääkehoitoon.

Vaikea maksan vajaatoiminta, vaikea munuaisten vajaatoiminta tai vaikea sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokitus IV) tai sepelvaltimotauti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Viimeinen raskauskolmannes (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Merkittävä elimistön kuivumistila (oksentelun, ripulin tai riittämättömän nesteensaannin seurauksena).

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta lyhyimmän hoitojakson ajan, joka tarvitaan oireiden hallintaan saamiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa sekä ruoansulatuselimistön ja sydämen sekä verenkiertoelimistön riskit jäljempänä).

Pitkäkestoista tulehduskipulääkehoitoa saavien potilaiden on käytävä lääkärin vastaanotolla säännöllisesti, jotta haittavaikutuksia voidaan seurata.

Iäkkäät

Iäkkäillä tulehduskipulääkkeiden haittavaikutukset ovat yleisempiä, etenkin ruoansulatuselimistön verenvuoto ja perforaatiot, jotka saattavat johtaa kuolemaan.

SLE-tauti ja sekamuotoinen sidekudossairaus

SLE-tauti (systeeminen lupus erythematosus) ja sekamuotoinen sidekudossairaus suurentavat aseptisen meningiitin riskiä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Astmapotilaiden on käännyttävä lääkärin puoleen ennen ibuprofeenin käyttöä (ks. jäljempänä).

Muut tulehduskipulääkkeet

Burana-oraalisuspension samanaikaista käyttöä muiden tulehduskipulääkkeiden, myös syklo-oksigenaasi-2-selektiivisten estäjien, kanssa on vältettävä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Ruoansulatuselimistö

Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on aiemmin ollut ruoansulatuselimistön sairaus (haavainen koliitti, Crohnin tauti), koska nämä sairaudet saattavat pahentua (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu ruoansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin ilmenneistä vaikeista ruoansulatuskanavan haittavaikutuksista.

Jos potilaalla on ollut aiemmin ruoansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruoansulatuskanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa.

Ruoansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruoansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta Vasta-aiheet) sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla.

Hoidossa on oltava varovainen, jos potilas saa samanaikaisesti haavaumien tai verenvuodon mahdollisuutta lisääviä lääkkeitä, kuten suun kautta otettavia kortikosteroideja, antikoagulantteja, esim. varfariinia, selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä tai veren hyytymistä heikentäviä lääkeaineita, kuten asetyylisalisyylihappoa (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Jos ibuprofeenia saavalle potilaalle ilmaantuu ruoansulatuskanavan verenvuotoa tai haavaumia, hoito on lopetettava.

Munuaiset

Munuaisten vajaatoimintaa saattaa esiintyä, koska munuaisten toiminta saattaa heikentyä edelleen (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Haittavaikutukset).

Tulehduskipulääkkeiden, kuten ibuprofeenin, käyttö saattaa aiheuttaa annosriippuvaista munuaistoksisuutta, jos verenvirtaus potilaan munuaisissa on heikentynyt tai veritilavuus on pienentynyt, sillä munuaisissa muodostuvat prostaglandiinit tukevat munuaisperfuusion ylläpitoa. Potilaalla on tällaisen reaktion riski, jos hänen munuaistensa toiminta on heikentynyt tai hänellä on sydämen vajaatoimintaa tai maksan toimintahäiriöitä. Tämä on erityisen tärkeää hypertonian ja/tai sydämen toiminnan heikkenemisen yhteydessä, koska munuaisten toiminta saattaa heikentyä ja/tai potilaalla saattaa esiintyä nesteen kertymistä elimistöön. Ibuprofeenin käytössä tälle potilasryhmälle on siksi oltava varovainen.

Nestehukasta kärsivillä lapsilla on munuaisten vajaatoiminnan vaara.

Maksa

Maksan toimintahäiriöt (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Haittavaikutukset).

Hengitystiet

Ibuprofeenia on käytettävä varoen, jos potilaalla on keuhkoastma tai allergiasairaus, koska potilaalla saattaa tällöin olla tulehduskipulääkkeille herkkä astma, johon on liittynyt vaikeita bronkospasmeja.

Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ja aivoverenkiertoon

Hoidon aloituksessa on oltava varovainen (lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa on keskusteltava), jos potilaalla on aiemmin ollut kohonnut verenpaine ja/tai sydämen vajaatoimintaa, koska tulehduskipulääkehoitoon on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön, kohonnutta verenpainetta ja turvotusta.

Kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että ibuprofeenin käytöllä etenkin suurina annoksina (2 400 mg vuorokaudessa) saattaa olla yhteyttä hieman kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin (esim. sydäninfarkti ja aivohalvaus). Kaiken kaikkiaan epidemiologiset tutkimukset eivät viittaa siihen, että ibuprofeeni pieninä annoksina (esim. enintään 1 200 mg vuorokaudessa) liittyisi kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin.

Jos potilaalla on hoitamaton kohonnut verenpaine, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokitus II tai III), todettu iskeeminen sydänsairaus, ääreisverisuonten sairaus ja/tai aivoverisuonten sairaus, ibuprofeenin käyttöä hoidossa on harkittava huolellisesti ja suuria annoksia (2 400 mg vuorokaudessa) vältettävä.

Samoin on harkittava huolellisesti pitkäaikaisen hoidon aloittamista potilailla, joilla on sydän- ja verisuonitapahtumien riskitekijöitä (kuten kohonnut verenpaine, hyperlipidemia, diabetes mellitus tai tupakointi), etenkin jos hoito edellyttää suuria ibuprofeeniannoksia (2 400 mg vuorokaudessa).

Iho

Vakavia ihoreaktioita, joista osa on johtanut kuolemaan, kuten eksfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä, on raportoitu hyvin harvoin tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaat ovat altteimpia näille haittavaikutuksille hoidon alkuvaiheissa. Suurin osa näistä haittavaikutuksista on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Ibuprofeenin käyttö on lopetettava heti, jos potilaalle ilmaantuu ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyysoireita.

Vesirokko voi poikkeustapauksissa aiheuttaa vakavia ihon ja pehmytkudosten tulehduksellisia jälkisairauksia. Tulehduskipulääkkeiden tällaisia infektioita edistävää vaikutusta ei ole tähän mennessä kyetty sulkemaan pois. Burana-oraalisuspension käyttöä vesirokon yhteydessä on siksi syytä välttää.

Myyntipakkaukseen tulee seuraava teksti:

Lue pakkausseloste ennen käyttöä.

Älä anna tätä lääkettä, jos:

  • lapsellasi on tai on ollut mahahaava, suolen puhkeama tai verenvuotoa.
  • lapsesi on allerginen ibuprofeenille tai valmisteen muulle aineelle, asetyylisalisyylihapolle tai muille kipulääkkeille.

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa ennen lääkkeen antamista, jos lapsellasi:

  • on tai on ollut astma, sokeritauti, korkea kolesteroli, korkea verenpaine, aivohalvaus tai ongelmia maksan, sydämen, munuaisten tai suoliston kanssa.

Ota heti yhteyttä lääkärin, jos oireet jatkuvat tai pahenevat.

Suositeltua annosta ei saa ylittää.

Burana 20 mg/ml oraalisuspensio ei sovi alle 3 kuukauden ikäisten vauvojen hoitoon.

Yhteisvaikutukset

Ibuprofeenin käyttöä yhdessä seuraavien lääkeaineiden kanssa on vältettävä:

Asetyylisalisyylihappo: Ibuprofeenin ja asetyylisalisyylihapon samanaikaista käyttöä ei yleisesti ottaen suositella, sillä se saattaa lisätä haittavaikutuksia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kokeelliset tiedot viittaavat siihen, että ibuprofeeni saattaa inhiboida kilpailevasti pienen asetyylisalisyylihappoannoksen vaikutuksen verihiutaleiden aggregaatioon, kun valmisteita annetaan samanaikaisesti. On epävarmaa, voidaanko näitä tietoja ekstrapoloida kliiniseen tilanteeseen, mutta ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että ibuprofeenin säännöllinen, pitkäaikainen käyttö saattaa heikentää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon sydäntä suojaavaa vaikutusta. Ei ole todennäköistä, että satunnaisella ibuprofeenin käytöllä olisi kliinisesti merkittävää vaikutusta (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Muut tulehduskipulääkkeet, myös syklo-oksigenaasi-2-selektiiviset estäjät: Kahden tai useamman tulehduskipulääkkeen samanaikaista käyttöä on vältettävä, koska tämä saattaa suurentaa haittavaikutusten vaaraa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Tiklopidiini: Tulehduskipulääkkeitä ei saa käyttää yhdessä tiklopidiinin kanssa, koska tämä saattaa estää additiivisesti verihiutaleiden toimintaa.

Metotreksaatti: Plasman metotreksaattipitoisuus saattaa suurentua.

Ibuprofeenin käytössä yhdessä seuraavien lääkeaineiden kanssa on oltava varovainen:

Antikoagulantit: Tulehduskipulääkkeet saattavat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin tai hepariinin, vaikutusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Verenpainelääkkeet ja diureetit:Tulehduskipulääkkeet saattavat heikentää näiden lääkkeiden vaikutusta. Diureetit saattavat lisätä tulehduskipulääkkeiden munuaistoksisuutta.

Kortikosteroidit: Suurentunut ruoansulatuskanavan haavauman tai verenvuodon vaara (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Veren hyytymistä estävät lääkeaineet ja selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet): Suurentunut ruoansulatuskanavan verenvuodon vaara (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Sydänglykosidit:Tulehduskipulääkkeet saattavat pahentaa sydämen vajaatoimintaa, hidastaa glomerulussuodatusnopeutta ja suurentaa sydänglykosidien pitoisuutta plasmassa.

Siklosporiini: Suurentunut munuaistoksisuuden vaara.

Mifepristoni: Tulehduskipulääkkeitä ei saa käyttää 8–12 päivään mifepristonin annon jälkeen, koska tulehduskipulääkkeet voivat vähentää mifepristonin vaikutuksia.

Takrolimuusi: Munuaistoksisuus saattaa lisääntyä, kun tulehduskipulääkkeitä käytetään samanaikaisesti takrolimuusin kanssa.

Litium: Litiumin pitoisuuden mahdollisesta suurenemisesta plasmassa on viitteitä.

Tsidovudiini: Tulehduskipulääkkeiden ja tsidovudiinin samanaikainen käyttö suurentaa hematologisen toksisuuden riskiä. HIV-positiivisilla hemofiliapotilailla, jotka saavat samanaikaisesti tsidovudiinia ja ibuprofeenia, on ollut viitteitä hemartroosien ja hematoomien vaaran suurenemisesta.

Kinoloniantibiootit: Eläinkokeet viittaavat siihen, että tulehduskipulääkkeet saattavat suurentaa kinoloniantibioottien käyttöön liittyvää kouristusten vaaraa. Tulehduskipulääkkeitä ja kinoloneja käyttävillä potilailla on suurentunut kouristusten ilmaantumisen vaara.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Vaikka ibuprofeenilla ei ole osoitettu eläinkokeissa teratogeenisiä vaikutuksia, sen käyttöä on mahdollisuuksien mukaan vältettävä kuuden ensimmäisen raskauskuukauden aikana.

Ibuprofeeni on vasta-aiheista kolmannen raskauskolmanneksen aikana, koska se voi aiheuttaa sikiön valtimotiehyen (ductus arteriosus) ennenaikaisen sulkeutumisen ja tähän liittyvän pitkäaikaisen keuhkoverenpainetaudin. Synnytyksen alkaminen voi siirtyä ja synnytys pitkittyä, mihin liittyy sekä äidin että lapsen lisääntynyt vuotoalttius (ks. kohta Vasta-aiheet).

Imetys

Rajalliset tutkimukset ovat osoittaneet, että ibuprofeenia esiintyy hyvin pieninä pitoisuuksina ihmisen rintamaidossa, eikä se todennäköisesti aiheuta haitallisia vaikutuksia imetettävälle lapselle.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Koska suurempiin ibuprofeeniannoksiin saattaa liittyä keskushermostoon kohdistuvia haittavaikutuksia, kuten väsymystä ja huimausta, reaktiokyky ja kyky toimia aktiivisesti liikenteessä sekä koneiden käyttökyky saattavat yksittäisissä tapauksissa heikentyä. Tämä koskee erityisesti samanaikaista käyttöä alkoholin kanssa.

Haittavaikutukset

Haittavaikutusten arvioinnin perustana on käytetty seuraavia esiintymistiheyksiä:

Hyvin yleiset: ≥ 1/10

Yleiset: ≥ 1/100, < 1/10

Melko harvinaiset: ≥ 1/1 000, < 1/100

Harvinaiset: ≥ 1/10 000, < 1/1 000

Hyvin harvinaiset: < 1/10 000

Tuntematon: koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin

Yliherkkyysreaktioita on raportoitu, ja näitä voivat olla

  1. epäspesifiset allergiset reaktiot ja anafylaksi
  2. hengitysteiden reaktiviteetti, esim. astma, astman paheneminen, bronkospasmi, hengenahdistus.
  3. erilaiset ihoreaktiot, esim. kutina, nokkosihottuma, angioedeema ja joissakin harvinaisemmissa tapauksissa eksfoliatiiviset ja rakkuloivat ihotaudit (mukaan lukien epidermaalinen nekrolyysi ja erythema multiforme).

Seuraavassa on lueteltu haittavaikutuksia, joita on ilmennyt ibuprofeenin lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetuilla itsehoitoannoksilla. Näiden haittavaikutusten lisäksi voi ilmetä muitakin silloin, kun ibuprofeenia käytetään pitkään pitkäaikaissairauksien hoitoon.

Yliherkkyysreaktiot:

Melko harvinaiset: Yliherkkyysreaktiot, joihin liittyy ihottumaa ja kutinaa.

Hyvin harvinaiset: Vaikeat yliherkkyysreaktiot. Oireita voivat olla kasvojen, kielen ja kurkunpään turvotus, hengenahdistus, takykardia, hypotensio (anafylaksi, angioedeema tai vaikea sokki).

Astman paheneminen ja bronkospasmi.

Ruoansulatuselimistö:

Yleisimmin havaitut haittatapahtumat ovat luonteeltaan ruoansulatuselimistön haittoja.

Melko harvinaiset: Vatsakipu, pahoinvointi ja dyspepsia.

Harvinaiset: Ripuli, ilmavaivat, ummetus ja oksentelu.

Hyvin harvinaiset: Peptinen haavauma, perforaatio tai ruoansulatuskanavan verenvuoto, veriuloste, verioksennus; toisinaan kuolemaan johtavia, etenkin iäkkäillä. Haavainen suutulehdus, mahatulehdus. Haavaisen koliitin ja Crohnin taudin paheneminen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hermosto:

Melko harvinaiset: Päänsärky.

Hyvin harvinaiset: Aseptinen meningiitti – yksittäistapauksia on raportoitu hyvin harvoin.

Munuaiset:

Hyvin harvinaiset: Akuutti munuaisvaurio, munuaisnystykuolio, etenkin pitkäaikaishoidon yhteydessä, tilaan liittyy seerumin virtsahappopitoisuuden suureneminen ja turvotus.

Maksa:

Hyvin harvinaiset: Maksahäiriöt.

Veri:

Hyvin harvinaiset: Hematopoieesin häiriöt (anemia, leukopenia, trombosytopenia, pansytopenia. agranulosytoosi). Ensimmäisiä merkkejä ovat kuume, kurkkukipu, pinnalliset suun haavaumat, flunssan kaltaiset oireet, voimakas väsymys, selittämätön verenvuoto ja mustelmat.

Iho ja ihonalainen kudos:

Melko harvinaiset: Erilaiset ihottumat.

Hyvin harvinaiset: Vaikeita ihoreaktioita, kuten rakkulareaktiota, mukaan lukien Stevens-Johnsonin oireyhtymää, erythema multiformea ja toksista epidermaalista nekrolyysiä, voi ilmetä.

Tuntematon: Yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS-oireyhtymä).

Immuunijärjestelmä:

Entuudestaan autoimmuunihäiriötä (kuten SLE-tautia [systeeminen lupus erythematosus], sekamuotoinen sidekudossairaus) sairastavilla potilailla on havaittu ibuprofeenihoidon aikana yksittäistapauksissa aseptisen meningiitin oireita, kuten niskajäykkyyttä, päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, kuumetta tai desorientaatiota (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Sydän, verenkiertoelimistö ja aivoverenkierto:

Tulehduskipulääkityksen yhteydessä on raportoitu turvotusta, kohonnutta verenpainetta ja sydämen vajaatoimintaa.

Kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että ibuprofeenin käytöllä etenkin suurina annoksina (2 400 mg vuorokaudessa) saattaa olla yhteyttä hieman kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin (esim. sydäninfarkti ja aivohalvaus) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Jos lapsi nielee yli 400 mg/kg, hänelle saattaa ilmaantua oireita. Aikuisilla vaste annokseen ei ole yhtä selkeä. Yliannoksen puoliintumisaika on 1,5–3 tuntia.

Oireet

Useimmille kliinisesti merkittävän tulehduskipulääkemäärän nielleille potilaille ilmaantuu vain pahoinvointia, oksentelua, ylävatsakipua tai harvemmin ripulia. Tinnitus, päänsärky ja ruoansulatuselimistön verenvuoto ovat myös mahdollisia. Vakavammissa myrkytystapauksissa on havaittu keskushermostotoksisuutta, joka ilmaantuu uneliaisuutena, toisinaan kiihtyneisyytenä ja desorientaationa tai koomana. Potilaille kehittyy toisinaan kouristuskohtauksia. Vakavissa myrkytystapauksissa saattaa esiintyä metabolista asidoosia ja protrombiiniajan/INR-ajan pitenemistä, joka johtuu todennäköisesti verenkierrossa olevien hyytymistekijöiden häiriöistä. Akuuttia munuaisten vajaatoimintaa ja maksavaurioita saattaa esiintyä. Astmapotilaiden astman paheneminen on mahdollista.

Hoito

Hoidon on oltava oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa. Siihen on kuuluttava ilmateiden pitäminen avoimina sekä sydämen toiminnan ja tärkeiden elintoimintojen seuraaminen, kunnes ne saadaan vakaiksi. Lääkehiilen antamista suun kautta on harkittava, jos potilas tulee hoitoon 1 tunnin kuluessa mahdollisesti toksisen lääkemäärän nielemisestä. Jos kouristuskohtauksia esiintyy tiheästi tai ne ovat pitkäkestoisia, hoidoksi on annettava diatsepaamia tai loratsepaamia laskimoon. Astman hoitoon annetaan keuhkoputkia laajentavia lääkkeitä.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tulehduskipu- ja reumalääkkeet, propionihappojohdokset. ATC-koodi: M01AE01

Ibuprofeeni on ei-steroidirakenteinen tulehduskipulääke (NSAID), jonka teho prostaglandiinisynteesin eston kautta on osoitettu konventionaalisten eläinkokeiden tulehdusmalleissa. Ibuprofeeni vähentää ihmisellä tulehdukseen liittyvää kipua, turvotusta ja kuumetta. Ibuprofeeni estää lisäksi kumoutuvasti ADP:n ja kollageenin indusoimaa trombosyyttiaggregaatiota.

Kokeelliset tiedot viittaavat siihen, että ibuprofeeni saattaa inhiboida kilpailevasti pienen asetyylisalisyylihappoannoksen vaikutuksen verihiutaleiden aggregaatioon, kun valmisteita annetaan samanaikaisesti.

Joissakin farmakodynaamisissa tutkimuksissa asetyylisalisyylihapolla on havaittu heikentynyttä vaikutusta tromboksaanin muodostumiseen ja verihiutaleiden aggregaatioon, kun ibuprofeenia on otettu 400 mg kerta-annoksena lääkeainetta välittömästi vapauttavaa asetyylisalisyylihappoannosta (81 mg) edeltävien 8 tunnin aikana tai sitä seuraavien 30 minuutin kuluessa. On epävarmaa, voidaanko näitä tietoja ekstrapoloida kliiniseen tilanteeseen, mutta ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että ibuprofeenin säännöllinen, pitkäaikainen käyttö saattaa heikentää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon sydäntä suojaavaa vaikutusta. Ei ole todennäköistä, että satunnaisella ibuprofeenin käytöllä olisi kliinisesti merkityksellisiä vaikutuksia (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Suun kautta annettu ibuprofeeni imeytyy osittain jo mahasta ja sen jälkeen täydellisesti ohutsuolesta, ja huippupitoisuus seerumissa saavutetaan 1–2 tuntia suun kautta tapahtuneen annon jälkeen lääkeainetta tavallisesti vapauttavan lääkemuodon käytön yhteydessä.

Jakautuminen

Ibuprofeeni jakautuu nopeasti koko elimistöön. Plasman proteiineihin sitoutuu noin 99 %.

Metabolia

Ibuprofeeni metaboloituu maksassa (hydroksyloitumalla, karboksyloitumalla).

Eliminaatio

Ibuprofeeni metaboloituu maksassa kahdeksi päämetaboliitiksi, jotka erittyvät pääasiassa munuaisten kautta joko sellaisinaan tai isoina konjugaatteina. Muuttumatonta ibuprofeenia erittyy häviävän pieni määrä. Erittyminen munuaisten kautta on sekä nopeaa että täydellistä. Eliminaation puoliintumisaika on noin 2 tuntia.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Koska ibuprofeeni on paljon käytetty ja käyttöön vakiintunut valmiste, sen prekliininen turvallisuus on dokumentoitu hyvin.

Ibuprofeenin subkroonista ja kroonista toksisuutta selvittäneissä tutkimuksissa pääasiallisia löydöksiä olivat mahan vauriot ja haavaumat. Muissa ibuprofeenin mutageenisuutta selvittäneissä in vitro- ja in vivo ‑tutkimuksissa todettuja havaintoja ei pidetty kliinisesti merkityksellisinä.

Hiirillä ja rotilla ei myöskään havaittu karsinogeenisuutta. Ibuprofeeni estää kaniinien ovulaation ja estää eri eläinlajeilla (kaniini, rotta ja hiiri) alkion kiinnittymisen. Rotilla ja kaniineilla tehdyissä reproduktiokokeissa ibuprofeeni läpäisi istukan. Emolle toksisina annoksina käytettynä rottien jälkeläisissä lisääntyi epämuodostumien (esim. kammioväliseinän vikojen) esiintyvyys.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Glyseroli (E422)

Ksantaanikumi

Nestemäinen maltitoli (E965)

Polysorbaatti 80

Sakkariininatrium (E954)

Sitruunahappomonohydraatti

Natriummetyylihydroksibentsoaatti

Natriumpropyylihydroksibentsoaatti

Mansikka-aromi (sisältää propyleeniglykolia)

Puhdistettu vesi

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25 ºC.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Itsehoito

BURANA oraalisuspensio
20 mg/ml 100 ml (6,55 €), 200 ml (11,99 €)

PF-selosteen tieto

Ruskea lasi- tai PET-pullo, joka on suljettu lapsiturvallisella avaamattomuuden osoittavalla korkilla.

Pakkauskoot: 50 ml, 100 ml, 150 ml ja 200 ml. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. Pakkaus sisältää kaksipäisen mittalusikan, jonka toinen pää on 2,5 ml ja toinen pää 5 ml.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tasajakoinen suspensio.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

BURANA oraalisuspensio
20 mg/ml 100 ml, 200 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

M01AE01

SPC:n muuttamispäivämäärä

06.02.2018