Valmisteyhteenveto

Ye R BICALUTAMID ORION tabletti, kalvopäällysteinen 150 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 150 mg bikalutamidia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: Yksi tabletti sisältää 181 mg laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Bicalutamid Orion 150 mg on tarkoitettu käytettäväksi joko monoterapiana tai eturauhasen poistoleikkauksen tai sädehoidon liitännäishoitona potilaille, joilla on paikallisesti levinnyt eturauhassyöpä ja suuri sairauden etenemisen riski (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Annostus ja antotapa

Aikuiset miehet, myös iäkkäät
Yksi 150 mg:n tabletti kerran päivässä aina samaan ajankohtaan päivästä (tavallisesti aamulla tai illalla).

Antotapa: Oraalinen. Tabletit tulee niellä kokonaisina nesteen kera. Tabletit voidaan ottaa joko ruoan yhteydessä tai tyhjään vatsaan.

Bicalutamid Orion 150 mg ‑tabletteja tulee käyttää säännöllisesti vähintään 2 vuoden ajan, tai kunnes tauti etenee.

Pediatriset potilaat
Bikalutamidi ei ole indisoitu lapsille eikä alle 18‑vuotiaille nuorille.

Munuaisten vajaatoiminta
Annosta ei tarvitse sovittaa erikseen potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Bikalutamidin käytöstä potilaille, joilla on vakava munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min), ei ole kokemusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoiminta
Annosta ei tarvitse sovittaa erikseen potilaille, joilla on lievä maksan vajaatoiminta.

Lääkeaine saattaa kumuloitua potilaille, joilla on keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Bikalutamidi on vasta-aiheinen naisille ja lapsille (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Bikalutamidia ei saa antaa samanaikaisesti terfenadiinin, astemitsolin tai sisapridin kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Hoito on aloitettava erikoislääkärin valvonnassa.

Bikalutamidi metaboloituu maksassa. Tutkimustulosten perusteella bikalutamidin eliminaatio saattaa olla hitaampaa potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta, ja tämä saattaa johtaa bikalutamidin lisääntyneeseen kumuloitumiseen. Tämän takia bikalutamidin käytön yhteydessä on noudatettava varovaisuutta potilailla, joilla on keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta.

Säännöllinen maksan toiminnan seuraaminen on aiheellista mahdollisten maksan toiminnassa tapahtuvien muutosten toteamiseksi. Useimmat muutokset ovat odotettavissa 6 kuukauden kuluessa bikalutamidihoidon aloittamisesta.

Bikalutamidin käytön yhteydessä on harvoissa tapauksissa todettu vakavia maksan toiminnan häiriöitä ja maksan vajaatoimintaa. Kuolemaan johtaneita tapauksia on raportoitu (ks. kohta Haittavaikutukset). Bikalutamidihoito tulee keskeyttää, jos maksamuutokset ovat vakavia.

Bikalutamidin käytöstä potilailla, joilla on vakava munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min), ei ole kokemusta. Bikalutamidia tulisi käyttää varoen, jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta.

Androgeenideprivaatiohoito voi pidentää QT‑aikaa. Potilailla, joilla on todettu QT‑ajan pidentyminen tai sen riskitekijöitä, sekä potilailla jotka saavat samanaikaisesti QT‑aikaa mahdollisesti pidentäviä lääkkeitä (katso kohta Yhteisvaikutukset), lääkärien pitäisi arvioida hyöty-haittasuhde ottaen huomioon kääntyvien kärkien takykardian mahdollisuus ennen kuin Bicalutamid Orion ‑hoito aloitetaan.

Sydänsairaiden potilaiden säännöllinen seuranta on suositeltavaa.

Jos potilaalla on todettu taudin objektiivinen eteneminen sekä kohonneet PSA‑arvot, bikalutamidihoidon lopettamista tulisi harkita.

Bikalutamidin on osoitettu estävän sytokromi P450 (CYP3A4) ‑entsyymiä. Varovaisuutta on noudatettava, jos samanaikaisesti käytetään lääkkeitä, jotka metaboloituvat pääasiassa CYP3A4:n välityksellä (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset).

Bikalutamidia käyttävillä potilailla on harvinaisissa tapauksissa raportoitu valoherkkyysreaktioita. Potilaita on kehotettava välttämään suoraa altistumista liialliselle auringonvalolle ja UV-valolle bikalutamidihoidon aikana, ja aurinkovoiteiden käyttöä voidaan harkita. Jos valoherkkyysreaktiot ovat pitkäaikaisia ja/tai vaikeita, on aloitettava sopiva oireenmukainen hoito.

Antiandrogeenihoito voi aiheuttaa morfologisia muutoksia siittiöissä. Vaikka bikalutamidin vaikutusta siittiöiden morfologiaan ei ole selvitetty eikä tällaisia muutoksia ole raportoitu bikalutamidia saaneilla potilailla, potilaiden ja/tai heidän kumppaneidensa on käytettävä riittävää ehkäisyä hoidon aikana ja 130 vuorokautta hoidon päättymisen jälkeen.

Samanaikaisesti bikalutamidihoitoa saaneilla potilailla on ilmoitettu kumariiniantikoagulantin vaikutusten tehostumista, joka saattaa pidentää protrombiiniaikaa ja suurentaa INR-arvoa. Joihinkin tapauksiin on liittynyt verenvuotoriski. Protrombiiniajan ja INR-arvon tarkkaa seurantaa suositellaan ja antikoagulanttiannoksen muuttamista on harkittava (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Valmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi‑galaktoosin imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

In vitro ‑tutkimuksissa on osoitettu, että bikalutamidin (R)‑enantiomeeri on CYP 3A4‑inhibiittori. Sillä on myös vähäistä inhibitorista vaikutusta CYP 2C9:n, 2C19:n ja 2D6:n aktiivisuuteen.

Vaikka kliinisissä tutkimuksissa, joissa käytettiin antipyriiniä markkerina sytokromi P450 (CYP) ‑aktiviteetin osoittamiseen, ei saatu näyttöä mahdollisista lääkeaineinteraktioista bikalutamidin kanssa, midatsolaamin kokonaisaltistus (AUC) lisääntyi jopa 80 %, kun sitä annettiin 28 päivän ajan bikalutamidin kanssa. Lääkeaineille, joiden terapeuttinen indeksi on kapea, tällaisella lisäyksellä voi olla merkitystä. Tämän vuoksi terfenadiinin, astemitsolin ja sisapridin samanaikainen käyttö yhdessä bikalutamidin kanssa on vasta-aiheista (katso kohta Vasta-aiheet). Varovaisuutta tulee noudattaa bikalutamidin sekä siklosporiinin ja kalsiumsalpaajien samanaikaisessa käytössä. Näiden lääkkeiden annoksen vähentäminen saattaa olla tarpeen, erityisesti jos havaitaan lääkkeen vaikutuksen voimistumista tai haittavaikutuksia. Siklosporiinia käytettäessä on suositeltavaa, että siklosporiinin konsentraatiota plasmassa ja potilaan kliinistä tilaa seurataan tarkasti, kun bikalutamidihoito aloitetaan tai lopetetaan.

Varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä bikalutamidia yhdessä sellaisten lääkeaineiden kanssa, jotka voivat estää lääkeaineiden hapettumista (oksidaatiota), kuten esim. simetidiinin tai ketokonatsolin kanssa. Teoriassa yhteiskäyttö saattaa johtaa bikalutamidipitoisuuden nousuun plasmassa, mikä teoreettisesti voi johtaa haittavaikutusten lisääntymiseen.

In vitro ‑tutkimukset ovat osoittaneet, että bikalutamidi voi syrjäyttää kumariiniantikoagulantin, varfariinin, sen proteiinin sitoutumiskohdassa. On ilmoitettu varfariinin ja muiden kumariiniantikoagulanttien suurentuneesta vaikutuksesta, kun niitä annetaan samanaikaisesti bikalutamidin kanssa. Tämän takia on suositeltavaa, että annettaessa bikalutamidia potilaille, jotka saavat samanaikaisesti kumariiniantikoagulantteja, protrombiiniaikaa ja INR-arvoa seurataan tarkasti ja antikoagulanttiannoksen muuttamista harkitaan (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Koska androgeenideprivaatiohoito voi pidentää QT‑aikaa, Bicalutamid Orion ‑valmisteen samanaikaista käyttöä lääkkeiden kanssa, jotka pidentävät QT‑aikaa tai voivat aiheuttaa kääntyvien kärkien takykardiaa, kuten luokan IA (esim. kinidiini, disopyramidi) tai luokan III (esim. amiodaroni, sotaloli, dofetilidi, ibutilidi) rytmihäiriölääkkeet, metadoni, moksifloksasiini, antipsykootit, jne., pitäisi tarkoin arvioida (katso kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raskaus ja imetys

Bikalutamidi on vasta-aiheinen naisille, eikä sitä saa antaa raskaana oleville tai imettäville äideille.

Hedelmällisyys
Eläinkokeissa on havaittu palautuvaa miehen hedelmällisyyden heikentymistä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). On odotettavissa, että miehillä hedelmällisyys heikkenee tai ilmenee hedelmättömyyttä tietyllä aikajaksolla.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Bikalutamidi ei todennäköisesti heikennä ajokykyä tai kykyä käyttää koneita. On kuitenkin huomattava, että huimausta ja uneliaisuutta voi esiintyä (ks. kohta Haittavaikutukset). Tällaisissa tapauksissa tulisi noudattaa varovaisuutta.

Haittavaikutukset

Bikalutamidihoidon aikana on ilmennyt seuraavia haittavaikutuksia joko yksittäishoidossa tai yhdistelmähoidossa yhdessä LHRH‑analogin kanssa.

Hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

 

Hyvin yleinen

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Hyvin harvinainen

Veri ja imukudos

 

Anemia

   

Trombosytopenia

Immuunijärjestelmä

   

Yliherkkyysreaktiot, mukaan lukien angioedeema ja urtikaria

   

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

 

Sokeritauti, ruokahaluttomuus

Hyperglykemia

   

Psyykkiset häiriöt

 

Masennus, heikentynyt libido

     

Hermosto

 

Huimaus, uneliaisuus, unettomuus

     

Sydän

       

Sydämen vajaatoiminta, johtumishäiriöt, mukaan lukien PR- ja QT‑aikojen pidentyminen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset), rytmihäiriöt ja epäspesifiset EKG‑muutokset

Verisuonisto

 

Kuumat aallot

     

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

   

Interstitiaalinen keuhkosairaus1 (kuolemaan johtavia tapauksia on raportoitu), hengenahdistus

   

Ruuansulatuselimistö

 

Vatsakipu, ummetus, ripuli, pahoinvointi, dyspepsia, ilmavaivat

Suun kuivuminen

Oksentelu

 

Maksa ja sappi

 

Maksatoksisuus, muutokset maksan toiminnassa2 (transaminaasien kohoaminen, kolestaasi ja keltaisuus)

 

Maksan vajaatoiminta3 (kuolemaan johtaneita tapauksia on raportoitu)

 

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma

Alopesia, hirsutismi, ihon kuivuminen4, kutina, hikoilu

 

Valoherkkyysreaktiot

 

Munuaiset ja virtsatiet

 

Hematuria

Nokturia

   

Sukupuolielimet ja rinnat

Rintojen arkuus5, gynekomastia5

Erektiohäiriöt, impotenssi

     

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Voimattomuus

Rintakipu, turvotus, yleiset kivut, lantion seudun kivut, vilun tunne

Päänsärky, selkäkivut, niskakivut

   

Tutkimukset

 

Painonnousu

Painonlasku

   

1Ilmennyt haittavaikutuksena markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa. Esiintyvyys on määritetty interstitiaalisen keuhkokuumeen tapauksista, jotka raportoitiin 150 mg:n Early Prostate Cancer (EPC) ‑tutkimusten satunnaistetun hoitojakson aikana.

2Maksan muutokset olivat harvoin vakavia, useasti ohimeneviä ja palautuivat tai lievenivät, kun hoitoa jatkettiin tai kun hoito lopetettiin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

3Ilmennyt haittavaikutuksena markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa. Esiintyvyys on määritetty niistä maksan vajaatoimintatapauksista, joita havaittiin potilailla, jotka saivat bikalutamidia 150 mg:n annoksella, EPC‑tutkimusten open label ‑tutkimushaarassa.

4EPC‑tutkimuksessa käytetyn koodauskäytännön vuoksi haittavaikutus ”ihon kuivuminen” on koodattu COSTART‑termin mukaisesti ”ihottumaksi”. Tämän takia ei esiintyvyyttä voida määrittää bikalutamidin 150 mg:n vahvuudelle, mutta se oletetaan olevan sama kuin bikalutamidin 50 mg:n vahvuudella.

5Suurimmalla osalla potilaista, jotka käyttävät 150 mg bikalutamidia yksittäishoitona, ilmenee gynekomastiaa ja/tai rintakipua. Tutkimuksissa oireet olivat vaikeita 5 %:lla potilaista. Gynekomastia ei välttämättä lievity spontaanisti, vaikka hoito lopetettaisiin, etenkin jos kyseessä on ollut pitkäaikainen hoito.

Pidentynyt protrombiiniaika / suurentunut INR-arvo: bikalutamidin ja kumariiniantikoagulanttien vuorovaikutuksia on raportoitu markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haitta‑tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Yliannostustapauksia ei ole raportoitu. Koska bikalutamidi on anilidi-ryhmään kuuluva yhdiste, methemoglobinemialle on olemassa teoreettinen riski. Eläimissä on todettu methemoglobinemiaa yliannostuksen jälkeen. Näin ollen potilas, jolla on akuutti intoksikaatio, saattaa olla syanoottinen. Spesifistä vasta-ainetta ei ole; hoito on oireenmukaista. Dialyysistä ei todennäköisesti ole apua, koska bikalutamidi on suureksi osaksi proteiineihin sitoutuneena eikä erity muuttumattomana virtsaan. Normaali yleishoito, johon kuuluu usein toistuva keskeisten elintoimintojen tarkkailu, on paikallaan.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: antiandrogeenit, ATC koodi: L02BB03

Bikalutamidi on ei-steroidaalinen antiandrogeeni, eikä sillä ole muuta endokriinistä aktiivisuutta. Se sitoutuu androgeenireseptoreihin aktivoimatta geeniekspressiota ja inhiboi näin androgeeni-stimulaatiota. Eturauhaskasvainten regressio on seurausta tästä inhibitiosta. Bikalutamidilla on vähäinen affiniteetti SHBG:hen, mutta on epätodennäköistä, että tällä olisi kliinistä merkitystä.
Bikalutamidi-hoidon lopettaminen voi joillakin potilailla johtaa (antiandrogen withdrawal) vaikutukseen.

Bikalutamidi on rasemaatti, jossa pääosin R-enantiomeerilla on antiandrogeeninen aktiivisuus.

Bikalutamidi 150 mg -valmistetta tutkittiin sellaisten potilaiden hoidossa, joilla oli paikallinen (T1‑T2, N0 tai NX, M0) tai paikallisesti levinnyt (T3-T4, N, M0; T1-T2, N+, M0) ei-metastasoitunut eturauhassyöpä kolmen plasebokontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen yhdistetyssä analyysissa.

Tutkimuksiin osallistui kaiken kaikkiaan 8 113 potilasta, joille bikalutamidia annosteltiin ensivaiheen hormonaalisena hoitona tai eturauhasen poistoleikkauksen tai sädehoidon liitännäishoitona (ensisijaisesti ulkoinen sädehoito). Kun seuranta oli kestänyt keskimäärin 9,7 vuotta, sairaus oli objektiivisesti katsottuna lähtenyt etenemään 36,6 %:lla Bikalutamidi-ryhmän ja 38,17 %:lla lumeryhmän potilaista.

Objektiivinen sairauden etenemisen riskin aleneminen havaittiin useimmissa potilasryhmissä, mutta se oli selkein potilailla, joilla oli suurin sairauden etenemisen riski. Tämän vuoksi lääkärit saattavat päätyä ratkaisuun, että paras mahdollinen hoitostrategia saattaa potilaalle, jolla on pieni sairauden etenemisen riski - erityisesti eturauhasen poistoleikkauksen jälkeisessä liitännäishoidossa - olla hormonaalisen hoidon lykkääminen siihen asti, kunnes potilaalle ilmaantuu merkkejä sairauden etenemisestä.

Yleiseen eloonjäämiseen liittyviä eroja ei havaittu keskimäärin 9,7 vuoden seurannan kohdalla kuolleisuuden ollessa 31,4 % (riskisuhde [HR] = 1,01; 95 % luottamusväli [CI]=0,94–1,09). Tietyt suuntaukset olivat kuitenkin ilmeisiä tutkittavissa alaryhmäanalyyseissa.
Perustuen Kaplan-Meier-arvioihin on seuraavissa taulukoissa yhteenveto etenemisvapaasta ja yleisestä eloonjäämisestä suhteessa aikaan potilailla, joilla on paikallisesti levinnyt sairaus:

Taulukko 1 Niiden potilaiden osuus hoidon määrittelemissä alaryhmissä, joilla ajan myötä edennyt paikallisesti levinnyt sairaus

Analyysiryhmä

Hoitoryhmä

Tapahtumat (%) 3 vuoden jälkeen

Tapahtumat (%) 5 vuoden jälkeen

Tapahtumat (%) 7 vuoden jälkeen

Tapahtumat (%) 10 vuoden jälkeen

Aktiivinen seuranta

(n=657)

Bikalutamidi 150 mg

19,7 %

36,3 %

52,1 %

73,2 %

Lumelääke

39,8 %

59,7 %

70,7 %

79,1 %

Sädehoito

(n=305)

Bikalutamidi 150 mg

13,9 %

33,0 %

42,1 %

62,7 %

Lumelääke

30,7 %

49,4 %

58,6 %

72,2 %

Eturauhasen poistoleikkaus

(n=1719)

Bikalutamidi 150 mg

7,5 %

14,4 %

19,8 %

29,9 %

Lumelääke

11,7 %

19,4 %

23,2 %

30,9 %

Taulukko 2 Hoidon määrittelemien alaryhmien yleinen eloonjääminen paikallisesti levinneessä eturauhassyövässä

Analyysi-

ryhmä

Hoitoryhmä

Tapahtumat (%) 3 vuoden jälkeen

Tapahtumat (%) 5 vuoden jälkeen

Tapahtumat (%) 7 vuoden jälkeen

Tapahtumat (%) 10 vuoden jälkeen

Aktiivinen seuranta

(n=657)

Bikalutamidi 150 mg

14,2 %

29,4 %

42,2 %

65,0 %

Lumelääke

17,0 %

36,4 %

53,7 %

67,5 %

Sädehoito

(n=305)

Bikalutamidi 150 mg

8,2 %

20,9 %

30,0 %

48,5 %

Lumelääke

12,6 %

23,1 %

38,1 %

53,3 %

Eturauhasen poistoleikkaus

(n=1719)

Bikalutamidi 150 mg

4,6 %

10,0 %

14,6 %

22,4 %

Lumelääke

4,2 %

8,7 %

12,6 %

20,2 %

Potilailla, joilla oli paikallinen sairaus ja jotka käyttivät bikalutamidi-monoterapiaa, ei havaittu merkitsevää eroa sairauden etenemisvapaassa eloonjäämisessä. Em. potilailla, joiden sairautta olisi muutoin hallittu aktiivisella seurannalla, havaittiin myös eloonjäämisen vähenemiseen viittaava suuntaus lumeryhmän potilaisiin verrattuna (HR=1,15; 95 % CI = 1,00–1,32). Tämän vuoksi bikalutamidin hyöty-riski-profiilia ei tällä potilasryhmällä voida pitää suotuisana.

Bikalutamidi 150 mg:aa on verrattu kastraatioon kahdessa tutkimuksessa 480 potilaalla (T3-T4, NX-N0-N1, M0). Kuolleisuuden ollessa 56 % bikalutamidi 150 mg-hoidon ja kastraation välille ei saatu tilastollisesti merkitsevää eroa mitattaessa eloonjäämistä tai aikaa taudin etenemiseen keskimääräisen seuranta-ajan ollessa 6,3 vuotta.

Kastraatiopotilaisiin verrattuna bikalutamidi 150 mg-hoitoa saaneiden potilaiden seksuaalinen halukkuus (p=0,029) ja fyysinen suorituskyky (p=0,046) todettiin suuremmaksi.

Farmakokinetiikka

Bikalutamidi absorboituu hyvin peroraalisen annon jälkeen. Ruoalla ei ole todettu olevan kliinisesti merkitsevää vaikutusta biologiseen hyötyosuuteen.

(S)‑enantiomeeri poistuu elimistöstä nopeammin kuin (R)‑enantiomeeri, jonka puoliintumisaika plasmassa on noin 1 viikko.

Pitkäaikaishoidossa bikalutamidin (R)‑enantiomeerin huippupitoisuudet plasmassa ovat noin kymmenkertaisia verrattuna bikalutamidi 150 mg:n kerta-annoksen jälkeen mitattuna.

Annosteltaessa bikalutamidia 150 mg päivässä saadaan (R)‑enantiomeerin steady state ‑pitoisuudeksi plasmassa noin 22 mikrog/ml ja tasapainotilanne saavutetaan pitkästä puoliintumisajasta johtuen noin kuukauden bikalutamidihoidon jälkeen.

Ikä, munuaisten vajaatoiminta tai lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta eivät vaikuta (R)‑enantiomeerin farmakokinetiikkaan. On osoitettu, että potilailla joilla on vaikea maksan vajaatoiminta, (R)‑enantiomeerin eliminaatio plasmasta on hidastunut.

Bikalutamidi on huomattavassa määrin proteiineihin sitoutuneena (rasemaatti 96 %, (R)‑enantiomeeri > 99 %) ja metaboloituu suurelta osin (oksidaation ja glukuronidaation kautta). Sen metaboliitit poistuvat munuaisten kautta ja sapen mukana suunnilleen yhtä suuressa määrin.

Miehillä, jotka kliinisessä kokeessa saivat bikalutamidia 150 mg, (R)‑enantiomeerin pitoisuudeksi siemennesteessä mitattiin 4,9 mikrog/ml. Bikalutamidin määrä, joka yhdynnän yhteydessä mahdollisesti siirtyy naiselle, on pieni, vastaten määrältään noin 0,3 mikrog/kg. Määrä on pienempi, kuin mitä tarvitaan aiheuttamaan muutoksia koe-eläinten jälkeläisissä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Eläimillä ja ihmisillä bikalutamidi on androgeenireseptorin antagonisti. Bikalutamidin pääasiallinen sekundaarinen farmakologinen vaikutus on CYP 450‑riippuvaisten mixed function ‑oksidaasientsyymien induktio maksassa. Ihmisillä ei ole todettu entsyymi-induktiota. Eläinten kohde-elimissä havaitut muutokset johtuvat selkeästi bikalutamidin primääreistä ja sekundaarisista farmakologisista ominaisuuksista. Tällaisia ovat androgeeneista riippuvaisten kudosten surkastuminen; kilpirauhasen follikulaariset adenoomat; maksan ja Leydig-solujen hyperplasiat ja neoplasiat tai pahanlaatuiset kasvaimet; miespuolisten sikiöiden sukupuolisen erilaistumisen häiriöt; miesten hedelmällisyyden palautuva menetys. Geenitoksisuustutkimuksissa bikalutamidilla ei ole havaittu mutageenistä potentiaalia. Millään prekliinisten tutkimusten haittavaikutuslöydöksillä ei katsota olevan merkitystä pitkälle edennyttä eturauhassyöpää sairastavien potilaiden hoidossa.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Tabletin ydin: Laktoosimonohydraatti, krospovidoni, povidoni K‑29/32, magnesiumstearaatti, natriumlauryylisulfaatti.

Kalvopäällyste: Laktoosimonohydraatti, hypromelloosi, makrogoli 4000, titaanidioksidi (E 171).

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

5 vuotta.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BICALUTAMID ORION tabletti, kalvopäällysteinen
150 mg 30 fol (40,80 €), 100 fol (112,81 €)

PF-selosteen tieto

5, 7, 10, 14, 20, 28, 30, 40, 50, 56, 80, 84, 90, 98, 100, 140, 200, 280 tablettia läpipainopakkauksessa (PVC/PE/PVDC/Al folio)

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, pyöreä, kupera, kalvopäällysteinen tabletti, toisella puolella merkintä BCM 150.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

BICALUTAMID ORION tabletti, kalvopäällysteinen
150 mg 30 fol, 100 fol

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Eturauhassyöpä (116).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

L02BB03

SPC:n muuttamispäivämäärä

04.05.2018