Valmisteyhteenveto

R ANKSILON tabletti 5 mg, 10 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 5 mg buspironihydrokloridia.

Yksi tabletti sisältää 10 mg buspironihydrokloridia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

5 mg tabletti: 59,5 mg vedetöntä laktoosia/tabletti

10 mg tabletti: 118,9 mg vedetöntä laktoosia/tabletti.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Vaikeusasteeltaan kliinisesti merkittävän ahdistuneisuuden oireenmukainen hoito, kun kardinaali- oireita ovat ahdistuneisuus, kiihtyneisyys ja jännittyneisyys.

Annostus ja antotapa

Annostus

Annostus riippuu potilaan yksilöllisestä tilanteesta.

Aikuiset (yli 18-vuotiaat)

Aloitusannoksena 5 mg buspironihydrokloridia kolmesti vuorokaudessa. Annosta voidaan suurentaa 2–3 päivän välein.

Tarvittaessa vuorokausiannos voidaan suurentaa tasolle 20–30 mg buspironihydrokloridia jaettuna useaan annokseen.

Buspironihydrokloridin vuorokausiannos ei saa olla yli 60 mg.

Buspironihydrokloridin kerta-annos ei saa olla yli 30 mg.

Jos buspironihydrokloridia käytetään yhdessä voimakkaan CYP3A4:n estäjän kanssa, aloitusannosta on pienennettävä. Annosta voidaan suurentaa vähitellen vasta lääketieteellisen arvioinnin jälkeen (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Greippimehu suurentaa buspironihydrokloridipitoisuuksia plasmassa. Buspironihydrokloridia käyttävien potilaiden on vältettävä greippimehun runsasta käyttöä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Potilaille on kerrottava, että vaikutuksen hitaan alkamisen vuoksi lääkkeen hyöty ei tule välittömästi esiin.

Jos oireet eivät lievity 4–8 viikossa, buspironihydrokloridihoitoa on harkittava uudelleen. Hoidon hyödyt ja annos on arvioitava uudelleen säännöllisin väliajoin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille buspironihydrokloridia on annettava varoen ja annostuksen on oltava pieni (kahdesti vuorokaudessa). Potilaiden vaste ja oireet on arvioitava huolellisesti ennen annostuksen mahdollista suurentamista. Buspironihydrokloridia ei saa antaa potilaille, joiden glomerulussuodosnopeus (GFRe-MD) on < 20 ml/min/1,73 m2. Tämä koskee etenkin anuriapotilaita, sillä buspironihydrokloridin ja sen metaboliittien pitoisuudet saattavat kohota (ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintapotilailla buspironihydrokloridia on käytettävä varoen, ja yksilölliset annostukset on titrattava huolellisesti suurten buspironihydrokloridin huippupitoisuuksien aiheuttamien keskushermostohaittojen riskin pienentämiseksi. Annostuksen suurentamista on harkittava huolellisesti ja ainoastaan, jos edeltävää annostusta on käytetty 4–5 päivän ajan (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka). Buspironihydrokloridia ei saa antaa potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet).

Ikä ja sukupuoli

Nykyisten tietojen perusteella annostusta ei tarvitse muuttaa iän eikä sukupuolen mukaan.

Pediatriset potilaat

Anksilonia ei pidä käyttää alle 18 vuoden ikäisten lasten eikä nuorten hoitoon, koska buspironihydrokloridin turvallisuutta ja tehoa tässä potilasryhmässä ei ole varmistettu (ks. kohdat Farmakodynamiikka. ja Farmakokinetiikka).

Antotapa

Anksilon-tabletit voidaan jakaa yhtä suuriin annoksiin. Tabletit niellään nesteen kera. Ruoka suurentaa buspironihydrokloridin biologista hyötyosuutta. Buspironihydrokloridi otetaan aina samaan aikaan päivästä. Lääke voidaan ottaa joko aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan, mutta se on otettava aina samalla tavalla.

Vasta-aiheet

Buspironihydrokloridia ei saa käyttää seuraavissa tilanteissa:

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • Akuutti ahdaskulmaglaukooma
  • Myasthenia gravis
  • Epilepsia
  • Akuutti alkoholi-, unilääke-, kipulääke- tai psykoosilääkemyrkytys
  • Vaikea maksan vajaatoiminta
  • Vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFRe-MD < 20 ml/min/1,73 m2).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Huomattavaa

Ahdistuneisuus ei aina vaadi lääketieteellistä hoitoa. Ahdistuneisuus voi johtua myös fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta ja voi joskus parantua perussairauteen kohdennetulla hoidolla.

Kliinisissä ja kokeellisissa tutkimuksissa ei ole havaittu viitteitä siitä, että buspironihydrokloridiin liittyisi tottumis- tai riippuvuusriski. Käyttöä on kuitenkin seurattava asianmukaisesti, kunnes kliinistä kokemusta saadaan lisää. Buspironihydrokloridin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on lääke- tai huumausaineriippuvuus.

Buspironihydrokloridin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on maksan tai munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Buspironihydrokloridilla ei ole ristitoleranssia bentsodiatsepiinien eikä muiden rauhoittavien lääkkeiden/unilääkkeiden kanssa, joten se ei estä näiden valmisteiden käytön lopettamisen yhteydessä usein esiintyviä vieroitusoireita. Tämän vuoksi näiden lääkkeiden käyttö on suositeltavaa lopettaa vähitellen ennen buspironihydrokloridihoidon aloittamista. Tällä on merkitystä etenkin potilaille, jotka ovat käyttäneet pitkään keskushermostoon vaikuttavia rauhoittavia lääkkeitä. Buspironihydrokloridin käytön seuranta on suositeltavaa, jos potilaalla on anamneesissa kouristuskohtauksia.

Kouristuskohtauksia on ilmoitettu yksittäistapauksissa buspironihydrokloridin ja SSRI-lääkkeiden samanaikaisen käytön yhteydessä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Buspironihydrokloridin ja MAO:n estäjien samanaikaista käyttöä ei suositella hypertensiivisten reaktioiden riskin vuoksi (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Buspironihydrokloridin ja muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden samanaikaisessa käytössä on noudatettava varovaisuutta (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Jos pitkäaikainen lääketieteellinen hoito on välttämätöntä, lääkkeen käyttöä on seurattava intensiivisesti. Hoidon jatkamisen tarve on arvioitava säännöllisesti uudelleen tauottamalla hoito aina pidemmän hoitojakson (usean kuukauden) jälkeen.

Psyko- ja sosioterapiaa ei pidä unohtaa buspironihydrokloridihoidon aikana.

Buspironihydrokloridin vaikutusmekanismia ei tunneta vielä täysin, joten keskushermostoon tai muihin elinjärjestelmiin kohdistuvaa pitkäaikaistoksisuutta ei voida ennustaa. Kontrolloidut kliiniset buspironihydrokloriditutkimukset ovat kestäneet vain kuusi kuukautta.

Pediatriset potilaat

Anksilon-tabletteja ei pidä käyttää alle 18 vuoden ikäisten lasten eikä nuorten hoitoon, koska niiden turvallisuutta ja tehoa tässä potilasryhmässä ei ole varmistettu (ks. kohdat Farmakodynamiikka. ja Farmakokinetiikka).

Anksilon sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosin imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Yhteisvaikutukset

Muiden anksiolyyttien/rauhoittavien lääkkeiden ja muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden (kuten psykoosi- ja masennuslääkkeiden) samanaikaisesta käytöstä ei ole riittävästi tietoa. Tämä koskee myös verenpainelääkkeitä, diabeteslääkkeitä, antikoagulantteja, ehkäisytabletteja ja sydän- glykosideja. Tämän vuoksi buspironihydrokloridin ja näiden lääkevalmisteiden samanaikaista käyttöä on seurattava huolellisesti.

Muiden lääkkeiden vaikutus buspironihydrokloridiin

Yhdistelmät, joiden käyttöä ei suositella

MAO:n estäjät

MAO:n estäjien samanaikainen käyttö saattaa aiheuttaa verenpaineen suurenemista. Tästä syystä MAO:n estäjien ja buspironihydrokloridin samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Erytromysiini

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (10 mg kerta-annoksena) ja erytromysiinin (1,5 g kerran vuorokaudessa neljän päivän ajan) samanaikainen käyttö suurensi buspironihydrokloridin pitoisuuksia plasmassa (Cmax suureni 5-kertaiseksi ja AUC 6-kertaiseksi). Tämä johtunee CYP3A4:n estymisestä. Jos buspironihydrokloridia ja erytromysiiniä käytetään samanaikaisesti, pieni buspironihydrokloridiannos (esim. 2,5 mg kahdesti vuorokaudessa) on suositeltavaa. Kummankin lääkkeen myöhemmät annosmuutokset on tehtävä kliinisen vasteen perusteella.

Itrakonatsoli

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (10 mg kerta-annoksena) ja itrakonatsolin (200 mg kerran vuorokaudessa neljän päivän ajan) samanaikainen käyttö suurensi buspironihydrokloridin pitoisuuksia plasmassa (Cmax suureni 13-kertaiseksi ja AUC 19-ertaiseksi). Tämä johtunee CYP3A4:n estymisestä. Jos buspironihydrokloridia ja itrakonatsolia käytetään samanaikaisesti, pieni buspironihydrokloridiannos (esim. 2,5 mg kerran vuorokaudessa) on suositeltavaa. Kummankin lääkkeen myöhemmät annosmuutokset on tehtävä kliinisen vasteen perusteella.

Yhdistelmät, joiden käytössä on noudatettava varovaisuutta

Diltiatseemi

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (10 mg kerta-annoksena) ja diltiatseemin (60 mg kolmesti vuorokaudessa) samanaikainen käyttö suurensi buspironihydrokloridin pitoisuuksia plasmassa (Cmax suureni 5,3-kertaiseksi ja AUC 4-kertaiseksi). Tämä johtunee CYP3A4-välitteisen ensikierron metabolian estymisestä. Buspironihydrokloridin vaikutukset saattavat voimistua ja toksisuus lisääntyä, kun buspironihydrokloridia käytetään yhdessä diltiatseemin kanssa. Kummankin lääkkeen myöhemmät annosmuutokset on tehtävä kliinisen vasteen perusteella.

Verapamiili

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (10 mg kerta-annoksena) ja verapamiilin (80 mg kolmesti vuorokaudessa) samanaikainen käyttö suurensi buspironihydrokloridin pitoisuuksia plasmassa (Cmax ja AUC suurenivat 3,4-kertaiseksi). Tämä johtunee CYP3A4-välitteisen ensikierron metabolian estymisestä. Buspironihydrokloridin vaikutukset saattavat voimistua ja toksisuus lisääntyä, kun buspironihydrokloridia käytetään yhdessä verapamiilin kanssa. Kummankin lääkkeen

myöhemmät annosmuutokset on tehtävä kliinisen vasteen perusteella.

Rifampisiini

Rifampisiini indusoi buspironihydrokloridin CYP3A4-välitteistä metaboliaa. Tästä syystä terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (30 mg kerta-annoksena) ja rifampisiinin (600 mg kerran vuorokaudessa viiden päivän ajan) samanaikainen käyttö pienensi buspironihydrokloridin pitoisuuksia plasmassa (Cmax pieneni 84 % ja AUC 90 %) ja farmakodynaamista vaikutusta.

Huomioon otettavia yhdistelmiä

SSRI-lääkkeet

Buspironihydrokloridin ja selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI-lääkkeiden) yhdistelmää tutkittiin useassa kliinisessä tutkimuksessa yli 300 000 potilaalla. Vaikeaa toksisuutta ei havaittu, mutta SSRI-lääkkeitä ja buspironihydrokloridia samanaikaisesti käyttävillä potilailla esiintyi harvinaisissa tapauksissa kouristuskohtauksia.

Säännöllisen kliinisen käytön aikana on ilmoitettu kouristuskohtauksia yksittäistapauksissa buspironihydrokloridin ja SSRI-lääkkeiden yhdistelmähoitoa saavilla potilailla.

Buspironihydrokloridia on käytettävä varoen yhdessä serotonergisten lääkkeiden kanssa (mm. MAO:n estäjät, L-tryptofaani, triptaanit, tramadoli, linetsolidi, SSRI-lääkkeet, litium ja mäkikuisma), sillä serotoniinioireyhtymästä on yksittäisiä ilmoituksia samanaikaista SSRI-hoitoa saavilla potilailla. Jos serotoniinioireyhtymää epäillään, buspironihydrokloridihoito on keskeytettävä välittömästi ja elintoimintoja tukeva oireenmukainen hoito aloitettava.

Sitoutuminen proteiineihin

Buspironihydrokloridi voi syrjäyttää heikommin proteiineihin sitoutuvat lääkkeet, kuten digoksiinin, in vitro. Tämän ominaisuuden kliinistä merkitystä ei tunneta.

Nefatsodoni

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (2,5 mg tai 5 mg kahdesti vuorokaudessa) ja nefatsodonin (250 mg kahdesti vuorokaudessa) samanaikainen käyttö suurensi huomattavasti buspironihydrokloridin pitoisuuksia plasmassa (Cmax suureni enintään 20-kertaiseksi ja AUC enintään 50-kertaiseksi) ja pienensi sen metaboliitin, 1-pyrimidinyylipiperatsiinin, pitoisuuksia plasmassa tilastollisesti merkitsevästi (noin 50 %). Tämä johtunee CYP3A4:n estymisestä. Kun buspironihydrokloridia annettiin 5 mg kahdesti vuorokaudessa, nefatsodonin AUC-arvo suureni lievästi (23 %) ja sen metaboliittien hydroksinefatsodonin (HO-NEF) 17 % ja mCPP:n taas 9 %.

Nefatsodonin Cmax-arvo suureni lievästi (8 %) ja sen metaboliitin hydroksinefatsodonin 11 %.

Haittavaikutusprofiili oli buspironihydrokloridia (2,5 mg kahdesti vuorokaudessa) ja nefatsodonia (250 mg kahdesti vuorokaudessa) käyttävillä samankaltainen kuin kumpaakin lääkettä yksinään käyttävillä. Buspironihydrokloridia (5 mg kahdesti vuorokaudessa) ja nefatsodonia (250 mg kahdesti vuorokaudessa) käyttävillä henkilöillä oli haittavaikutuksia, kuten pyörrytystä, voimattomuutta, huimausta ja uneliaisuutta. Buspironihydrokloridiannoksen pienentäminen on suositeltavaa nefatsodonin samanaikaisen käytön yhteydessä. Kummankin lääkkeen myöhemmät annosmuutokset on tehtävä kliinisen vasteen perusteella.

Greippimehu

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (10 mg) ja greippimehun (kaksinkertainen vahvuus, 200 ml kahden päivän ajan) samanaikainen käyttö suurensi buspironihydrokloridin pitoisuuksia plasmassa (Cmax suureni 4,3-kertaiseksi ja AUC 9,2-kertaiseksi). Buspironihydrokloridia käyttävien potilaiden on vältettävä greippimehun runsasta käyttöä.

Muut CYP3A4:n estäjät ja -indusorit

Voimakkaan CYP3A4:n estäjän samanaikaisen käytön yhteydessä suositellaan pientä buspironihydrokloridiannosta ja varovaisuutta. Voimakkaan CYP3A4:n indusorin (kuten fenobarbitaalin, fenytoiinin, karbamatsepiinin tai mäkikuisman) samanaikaisen käytön yhteydessä buspironihydrokloridiannostuksen muuttaminen voi olla tarpeen, jotta buspironihydrokloridin anksiolyyttinen vaikutus säilyy.

Fluvoksamiini

Lyhytaikaisessa fluvoksamiini- ja buspironihydrokloridihoidossa buspironihydrokloridipitoisuudet plasmassa kaksinkertaistuvat buspironihydrokloridimonoterapiaan verrattuna.

Tratsodoni

Tratsodonin samanaikaisen käytön yhteydessä ALAT-arvo suureni 3–6-kertaiseksi joillain potilailla.

Simetidiini

Buspironihydrokloridin ja simetidiinin samanaikaisen käytön yhteydessä buspironihydrokloridin metaboliitin 1-(2-pyrimidinyyli)piperatsiinin pitoisuus on suurentunut lievästi. Buspironihydrokloridi sitoutuu suuressa määrin proteiineihin (noin 95 %), joten varovaisuutta on noudatettava, kun suuressa määrin proteiineihin sitoutuvia lääkkeitä käytetään samanaikaisesti.

Baklofeeni, lofeksidiini, nabiloni ja antihistamiinit voivat voimistaa sedatiivista vaikutusta.

Buspironihydrokloridin vaikutus muihin lääkeaineisiin

Diatsepaami

Kun buspironihydrokloridi lisättiin diatsepaamihoitoon, diatsepaamin vakaan tilan farmakokinetiikan parametreissä (Cmax, AUC ja Cmin) ei havaittu merkitseviä eroja, mutta nordiatsepaamin arvot suurenivat noin 15 %. Myös lieviä kliinisiä haittavaikutuksia (huimausta, päänsärkyä ja pahoinvointia) havaittiin.

Haloperidoli

Haloperidolin ja buspironihydrokloridin samanaikainen käyttö voi suurentaa haloperidolin pitoisuuksia seerumissa.

Digoksiini

Noin 95 % buspironihydrokloridista sitoutuu plasman proteiineihin ihmisellä. In vitro buspironihydrokloridi ei syrjäytä plasman proteiineihin suuressa määrin sitoutuvia lääkkeitä (kuten varfariinia) seerumin proteiineista. Buspironihydrokloridi voi kuitenkin syrjäyttää heikommin proteiineihin sitoutuvat lääkkeet, kuten digoksiinin, in vitro. Tämän ominaisuuden kliinistä merkitystä ei tunneta.

Varfariini

Protrombiiniajan pitenemistä on ilmoitettu, kun buspironihydrokloridi on lisätty varfariinia sisältävään hoitoon.

Muut keskushermostoa lamaavat lääkkeet

Buspironihydrokloridin sedatiivinen vaikutus voi voimistua, jos sitä käytetään yhdessä muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden kanssa. Tästä syystä buspironihydrokloridin ja keskushermostoa lamaavien lääkkeiden samanaikaista käyttöä on seurattava huolellisesti.

Alkoholi voi voimistaa buspironihydrokloridin sedatiivista vaikutusta. Tästä syystä alkoholin samanaikaista käyttöä on vältettävä.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Joissain eläinkokeissa suuret buspironihydrokloridiannokset raskauden aikana vaikuttivat haitallisesti elossaoloon ja syntymä- ja vieroituspainoon, mutta eivät sikiön kehitykseen. Tämän löydöksen merkitystä ihmiselle ei ole selvitetty, joten buspironihydrokloridia saa käyttää raskauden aikana vain, jos se on selvästi tarpeen.

Imetys

Olemassa olevat toksikologiset tiedot koe-eläimistä ovat osoittaneet buspironihydrokloridin (metaboliitin) erittyvän rintamaitoon (yksityiskohdat, ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Rintaruokinta on lopetettava buspironihydrokloridihoidon ajaksi.

Hedelmällisyys

Hedelmällisyyttä koskevia tietoja ei ole saatavilla.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Ei voida poissulkea mahdollisuutta, että buspironihydrokloridi vaikuttaa reaktiokykyyn siinä määrin, että se vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Näin voi tapahtua etenkin hoidon alussa ja annoksen muuttamisen jälkeen, mutta myös tavanomaisessa käytössä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että buspironihydrokloridin sedatiivinen vaikutus on vähäisempi kuin muiden anksiolyyttien, sillä se ei heikennä psykomotorisia toimintoja merkitsevästi. Yksilöllisiä vaikutuksia keskushermostoon ei kuitenkaan voida ennustaa, joten potilaita on kehotettava olemaan ajamatta ja käyttämättä monimutkaisia koneita, kunnes he ovat suhteellisen varmoja siitä, että buspironihydrokloridi ei vaikuta suorituskykyyn.

Haittavaikutukset

Haittavaikutusten luokitteluun käytetään seuraavia yleisyysluokkia:

Hyvin yleiset (≥ 1/10)

Yleiset (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinaiset (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Veri ja imukudos

 

Harvinaiset:

verenkuvan muutokset (eosinofilia, leukopenia, trombosytopenia), verenvuotohäiriöt

Immuunijärjestelmä

 

Harvinaiset:

allergiset reaktiot

Umpieritys

 

Harvinaiset:

kilpirauhasen toimintahäiriö

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

 

Melko harvinaiset:

ruokahalun voimistuminen, ruokahaluttomuus, painonnousu, painonlasku

Psyykkiset häiriöt

 

Yleiset:

painajaiset, unettomuus, hermostuneisuus, levottomuus, kiukkuisuus, vihamielisyys, sekavuus, masennus

Melko harvinaiset:

depersonalisaatio, euforia, dysforia, kyvyttömyys istua tai seistä paikallaan, ahdistuneisuus, mielenkiinnottomuus, assosiaatiohäiriöt, aistiharhat, itsemurha-ajatukset

Harvinaiset:

mielialan vaihtelut, klaustrofobia, psykoosi,  alkoholin väärinkäyttö

Hermosto

 

Yleiset:

päänsärky, uneliaisuus, huimaus, pyörrytys, keskittymiskyvyn heikkeneminen

Melko harvinaiset:

tunnottomuus, poikkeavat tuntemukset (esim. kihelmöinti, pistely), koordinaatiohäiriöt, vapina, kouristuskohtaukset,  pään humina, makuaistin muutokset, kuolaaminen

Harvinaiset:

ekstrapyramidaalioireet mukaan lukien varhainen ja tardiivi dyskinesia, dystonia ja jäykkyys, Parkinsonin taudin kaltaiset oireet, akatisia, levottomat jalat, reaktionopeuden hidastuminen, tahattomat liikkeet, stupor, puheen puuroutuminen, ohimenevät muistihäiriöt, serotoniinioireyhtymä, äänen soinnittomuus

Silmät

 

Yleiset:

näön hämärtyminen

Melko harvinaiset:

silmien punoitus ja kutina, sidekalvotulehdus

Harvinaiset:

silmäkipu, valonarkuus, paineentunne silmissä, putkinäkö

Kuulo ja tasapainoelin

 

Yleiset:

tinnitus

Melko harvinaiset:

hyperakusia

Sydän

 

Yleiset:

epäspesifinen rintakipu

Melko harvinaiset:

takykardia/sydämentykytys

Harvinaiset:

sydämen vajaatoiminta, sydäninfarkti, kardiomyopatia, bradykardia

Verisuonisto

 

Melko harvinaiset:

lyhyet pyörtymiskohtaukset, hypo- tai hypertensio

Harvinaiset:

aivoverenkiertohäiriöt

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleiset:

kurkkukipu, nenän tukkoisuus

Melko harvinaiset:

hengityksen merkitsevä tiheneminen, hengenahdistus, painontunne rinnassa, hajuaistin muutokset

Harvinaiset:

nenäverenvuoto

Ruoansulatuselimistö

 

Yleiset:

pahoinvointi, suun kuivuus, ruoansulatuskanavan oireet, ripuli

Melko harvinaiset:

verenvuoto peräsuolesta, ummetus, ilmavaivat, ärtyvän paksusuolen oireyhtymä, oksentelu

Harvinaiset:

kielen polttelu, nikottelu

Maksa ja sappi

 

Melko harvinaiset:

maksaentsyymiarvojen kohoaminen

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinaiset:

nokkosihottuma, punoitus, mustelma-alttius, hiustenlähtö, ihon kuivuus, ekseema, vesirakkulat

Harvinaiset:

pienet ihoverenvuodot, akne, kynsien oheneminen

Luusto, lihakset ja sidekudos

Melko harvinaiset:

lihaskrampit, lihaskipu, lihasjännitys, nivelkipu

Harvinaiset:

lihasheikkous

Munuaiset ja virtsatiet

 

Melko harvinaiset:

alavirtsatieoireet

Harvinaiset:

enureesi, nokturia

Sukupuolielimet ja rinnat

Melko harvinaiset:

kuukautishäiriöt, seksuaalisen halun väheneminen tai lisääntyminen

Harvinaiset:

amenorrea, sisäsynnytintulehdus, ejakulaatiohäiriö, impotenssi, galaktorrea, gynekomastia

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleiset:

heikotus

Melko harvinaiset:

kuume, huonovointisuus, väsymys, hikoilu, käsien kylmännihkeys, turvotus, kasvojen turvotus

Harvinaiset:

huono kylmänsieto

 

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet

Enimmäkseen seuraavia oireita on havaittu: pahoinvointi, oksentelu, huimaus, väsymys, mustuaisten supistuminen ja vatsavaivat. Vakavia komplikaatioita ei havaittu edes käytettäessä 2 400 mg:n vuorokausiannoksia ihmisillä.

Hoito

Myrkytystapauksissa on suoritettava välittömästi mahahuuhtelu yleisen oireenmukaisen hoidon lisäksi. Kuten muissakin yliannostustapauksissa, hengitystä, syketiheyttä ja verenpainetta on seurattava. Spesifistä vastalääkettä ei tunneta. Buspironihydrokloridia ei voida poistaa hemodialyysin avulla, mutta metaboliitti 1-PP voidaan poistaa osittain hemodialyysin avulla.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Hermostoon vaikuttavat lääkkeet; psykoosi- ja neuroosilääkkeet sekä unilääkkeet; neuroosilääkkeet ja rauhoittavat aineet; atsaspirodekanedionijohdokset,

ATC-koodi: N05BE01

Buspironihydrokloridi on ensimmäinen atsaspironien lääkeryhmään kuuluva ahdistuneisuuslääke. Atsaspironit poikkeavat sekä kemiallisesti että farmakologisesti bentsodiatsepiineista, barbituraateista ja muista psyykenlääkkeistä.

Buspironihydrokloridi on keskushermoston presynaptisten tyypin 1A 5-hydroksitryptamiinireseptorien täydellinen agonisti ja postsynaptisten tyypin 1A 5-hydroksitryptamiinireseptorien osittainen agonisti.

5-HT-neurotransmission adaptiivinen modulaatio on nähtävästi avainasemassa buspironihydrokloridin anksiolyyttisen vaikutuksen kannalta toistuvassa annostelussa. Siksi vaikutus ilmenee vasta 2–4 viikon kuluttua.

Buspironihydrokloridin metaboliitti 1-(2-pyrimidinyyli)piperatsiini (1-PP) on voimakas alfa2- antagonisti ja vaikuttaa noradrenergiseen järjestelmään, mikä voi aiheuttaa psykostimulatorisia ja antidepressiivisiä vaikutuksia.

Buspironihydrokloridin ja muiden 5-HT1A-agonistien tärkein ominaisuus saattaa olla niiden soveltuvuus stressiperäisten käytöshäiriöiden ehkäisyyn tai hoitoon. Useissa prekliinisissä tutkimuksissa buspironihydrokloridilla oli anksiolyyttien ja masennuslääkkeiden kaltaisia ominaisuuksia.

Buspironihydrokloridi ja 1-PP eivät vaikuta GABA-bentsodiatsepiinireseptorikompleksiin. Toisin kuin bentsodiatsepiineilla, buspironihydrokloridilla ei todettu hypnoottisia, sedatiivisia, lihaksia relaksoivia eikä antikolvulsiivisia vaikutuksia eikä sillä todettu olevan alkoholin väärinkäyttöä eikä riippuvuutta aiheuttavaa vaikutusta. Toisin kuin bentsodiatsepiinihoidossa, vieroitusoireiden esiintyminen ja ahdistuneisuusoireiden nopea uusiutuminen ovat epätodennäköisiä buspironihydrokloridihoidon lopettamisen jälkeen.

Pediatriset potilaat

Lumekontrolloidut tutkimukset, joissa 334 potilasta sai buspironihydrokloridihoitoa enintään kuuden viikon ajan, eivät osoittaneet buspironihydrokloridin olevan tehokas alle 18-vuotiaiden potilaiden yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa aikuisten suositusannoksia käytettäessä.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Buspironihydrokloridi imeytyy nopeasti ihmisellä peroraalisen annon jälkeen, mutta läpikäy kuitenkin laajan ensikierron metabolian. Vain noin 4 % annoksesta kulkeutuu systeemiseen verenkiertoon.

Huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan 60–90 minuutissa, ja ne ovat lineaarisessa suhteessa annettuun annokseen koko hoitoalueella.

Jakautuminen

Puoliintumisaika plasmassa on 2–3 tuntia. Yli 95 % vaikuttavasta aineesta sitoutuu plasman proteiineihin. Kliinisesti merkittävinä pitoisuuksina buspironihydrokloridi ei syrjäytä muita suuressa määrin proteiineihin sitoutuvia lääkkeitä, kuten fenytoiinia, propranololia ja varfariinia, plasman proteiineista in vitro. Suurempina pitoisuuksina buspironihydrokloridi syrjäyttää digoksiinin in vitro. Löydöksen kliininen merkitys ei ole kuitenkaan selvä.

Biotransformaatio

Buspironihydrokloridi metaboloituu pääasiassa oksidaation kautta. CYP3A4-entsyymin osallistuminen metaboliaan on todettu in vitro. Tällöin muodostuu useita hydroksyylijohdoksia ja kahta farmakologisesti aktiivista metaboliittia, 6-hydroksibuspironihydrokloridia (6-OHB) ja 1-pyrimidinyylipiperatsiinia (1-PP).

Anksiolyyttistä potentiaalia koskevassa eläinkokeessa 6-OHB:n tehoprofiili oli sama kuin buspironihydrokloridin.

Buspironihydrokloridia suun kautta saaneilla terveillä koehenkilöillä 6-OHB:n pitoisuudet plasmassa olivat noin 40 kertaa suuremmat kuin buspironihydrokloridin, mikä viittaa siihen, että pääasiassa tämä metaboliitti aikaansaa kliinisen anksiolyyttisen vaikutuksen.

Anksiolyyttistä potentiaalia selvittäneissä eläinkokeissa 1-PP:n teho oli noin 25 % buspironihydrokloridin tehosta tai vähemmän.

Eliminaatio

Noin 29–63 % buspironihydrokloridista ja sen metaboliiteista erittyy virtsaan ja 18–38 % ulosteeseen. Buspironihydrokloridin eliminaatio on heikentynyt maksan ja munuaisten vajaatoimintapotilailla. Ikä tai sukupuoli ei vaikuttanut merkitsevästi buspironihydrokloridin farmakokinetiikkaan.

Munuaisten vajaatoiminta

Buspironihydrokloridipitoisuus veressä suureni lievästi, kun sitä annettiin kerta-annoksena munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille (GFRe-MD 20–49 ml/min/1,73 m2). Puoliintumisaika ei pidentynyt. Kerta-annos suurentaa metaboliitti 1-PP:n pitoisuuksia veressä anuriapotilailla. Dialyysillä ei ollut vaikutusta buspironihydrokloridi- eikä 1-PP-pitoisuuksiin.

Maksan vajaatoiminta

Kuten odottaa saattaa, buspironihydrokloridin kaltaisten aineiden ensikierron metabolia on vähäistä maksan vajaatoimintapotilailla. Maksakirroosipotilailla muuttumattoman buspironihydrokloridin huippupitoisuudet suurenevat ja puoliintumisaika pitenee kerta-annoksen jälkeen.

Pediatriset potilaat

Buspironihydrokloridin ja sen aktiivisen metaboliitin pitoisuudet plasmassa olivat suurempia pediatrisilla potilailla kuin vastaavia annoksia saaneilla aikuisilla.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Buspironihydrokloridin todettiin aiheuttavan keskivaikeaa akuuttia toksisuutta tutkimuksissa eri eläinlajeilla. LD50-arvo oli peroraalisen hoidon jälkeen rotalla 330–660 mg/kg, hiirellä 200–420 mg/kg, koiralla noin 300 mg/kg ja apinalla noin 350 mg/kg. Kuolemantapaukset esiintyivät useimmiten heti lääkkeen annon jälkeen, ja niihin liittyi toonis-kloonisia kohtauksia, jäykkyyttä ja muita keskushermostotoksisuuden merkkejä.

Annosriippuvaista painonlaskua todettiin toksisuustutkimuksissa toistuvan buspironihydrokloridin peroraalisen annon jälkeen rotalla (enintään 160 mg/kg/vrk) ja hiirellä (enintään 200 mg/kg/vrk).

Vapinaa, hyperventilaatiota ja takykardiaa esiintyi satunnaisesti rotilla, ja hiirillä havaittiin amyloidikertymiä munuaisissa, kiveskudoksessa (jopa kivesatrofiaa) ja ruoansulatuskanavassa.

Buspironihydrokloridin toistuvan peroraalisen annon jälkeen apinoilla ilmoitettiin annosriippuvaista kuolleisuutta (> 50 % tasolla 100 mg/kg/vrk buspironihydrokloridia) ja keskushermostotoksisuutta, mukaan lukien vapinaa, hypoaktiivisuutta, katatoniaa, sedaatiota ja purentaliikkeiden poikkeavuutta.

Elinspesifistä toksisuutta ei havaittu.

Rotalla ja kanilla tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa ei havaittu näyttöä buspironihydrokloridin teratogeenisuudesta eikä sikiötoksisuudesta. Buspironihydrokloridi (metaboliitti) erittyi rintamaitoon imettävillä rotilla.

Buspironihydrokloridi ei aiheuttanut mutageenisuutta eikä geenitoksisuutta tutkimuksissa in vitro eikä in vivo.

Pitkäaikaistutkimuksissa ei havaittu näyttöä karsinogeenisuudesta, kun buspironihydrokloridia annettiin rotille (enintään 160 mg/kg/vrk 2 vuoden ajan) ja hiirille (enintään 200 mg/kg/vrk 18 kuukauden ajan).

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Laktoosimonohydraatti, Vedetön, kolloidinen piidioksidi, Mikrokiteinen selluloosa, Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A), Magnesiumstearaatti.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Avattu HDPE-tölkki: 1 vuosi.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Läpipainopakkaus: Pidä läpipainopakkaus kotelossa. Herkkä valolle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ANKSILON tabletti
5 mg (J) 100 fol (33,31 €)
10 mg (J) 100 fol (59,15 €)

PF-selosteen tieto

PVC/PVDC-alumiiniläpipainopakkaus: 20, 30, 50, 60, 90 ja 100 tablettia.

HDPE-tablettipurkki (60 ml), jossa on pyöreä, sinetillinen ja kierteillä varustettu PP-turvasuljin (halkaisija 38 mm): 250 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

5 mg tabletti:

Valkoinen tai luonnonvalkoinen, soikea tabletti, jossa toisella puolella kaiverrus ‘ORN 30’ ja toisella puolella jakouurre.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

10 mg tabletti:

Valkoinen tai luonnonvalkoinen, soikea tabletti, jossa toisella puolella kaiverrus ‘ORN 31’ ja toisella puolella jakouurre.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

ANKSILON tabletti
5 mg 100 fol
10 mg 100 fol

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

N05BE01

SPC:n muuttamispäivämäärä

04.10.2016