Valmisteyhteenveto

R AMORION tabletti, kalvopäällysteinen 375 mg, 500 mg, 750 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää amoksisilliinitrihydraattia vastaten amoksisilliinia 375 mg, 500 mg tai 750 mg.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen.

KLIINISET TIEDOT

Käyttöaiheet

Amorion on tarkoitettu seuraavien infektioiden hoitoon aikuisille ja lapsille (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka):

  • Akuutti bakteeriperäinen sinuiitti
  • Akuutti välikorvatulehdus
  • Streptokokin aiheuttama akuutti tonsilliitti ja faryngiitti
  • Kroonisen bronkiitin akuutit pahenemisvaiheet
  • Avohoitosyntyinen keuhkokuume
  • Akuutti kystiitti
  • Raskaudenaikainen oireeton bakteriuria
  • Akuutti pyelonefriitti
  • Lavantauti ja pikkulavantauti
  • Hammasperäinen märkäpesäke, johon liittyy etenevä selluliitti
  • Tekonivelinfektiot
  • Helicobacter pylorin häätö
  • Lymen tauti

Amorion on tarkoitettu myös endokardiitin ehkäisyyn.

Bakteerilääkkeiden tarkoituksenmukaista käyttöä koskevat viralliset ohjeet on otettava huomioon.

Annostus ja antotapa

Annostus

Seuraavat asiat on otettava huomioon, kun valitaan Amorion -annosta tietyn infektion hoitoon:

  • Oletetut patogeenit ja niiden todennäköinen herkkyys bakteerilääkkeille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
  • Infektion vaikeusaste ja sijainti
  • Potilaan ikä, paino ja munuaisten toiminta, alla olevien ohjeiden mukaisesti.

Hoidon kesto on määritettävä infektion tyypin ja potilaan hoitovasteen mukaan, ja yleisesti hoitoajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt. Jotkut infektiot vaativat pitempiä hoitojaksoja (ks. kohdasta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet pitkäkestoista hoitoa koskevat ohjeet).

Aikuiset ja vähintään 40 kg painavat lapset

Käyttöaihe*

Annos*

Akuutti bakteeriperäinen sinuiitti

250–500 mg 8 tunnin välein tai 750 mg – 1 g 12 tunnin välein

Vaikeissa infektioissa 750 mg – 1 g 8 tunnin välein

Akuuttiin kystiittiin voidaan antaa 3 g kaksi kertaa vuorokaudessa yhden vuorokauden ajan

Raskaudenaikainen oireeton bakteriuria

Akuutti pyelonefriitti

Hammasperäinen märkäpesäke, johon liittyy etenevä selluliitti

Akuutti kystiitti

Akuutti välikorvatulehdus

Streptokokin aiheuttama akuutti tonsilliitti ja faryngiitti

Kroonisen bronkiitin akuutit pahenemisvaiheet

500 mg 8 tunnin välein, 750 mg – 1 g 12 tunnin välein

Vaikeissa infektioissa 750 mg – 1 g 8 tunnin välein 10 vuorokauden ajan

Avohoitosyntyinen keuhkokuume

500 mg – 1 g 8 tunnin välein

Lavantauti ja pikkulavantauti

500 mg – 2 g 8 tunnin välein

Tekonivelinfektiot

500 mg – 1 g 8 tunnin välein

Endokardiitin ehkäisy

2 g suun kautta, kerta-annoksena 30–60 minuuttia ennen toimenpidettä

Helicobacter pylorin häätö

750 mg‑1 g kaksi kertaa vuorokaudessa yhdessä protonipumpun estäjän (esim. omepratsolin, lansopratsolin) ja toisen antibiootin (esim. klaritromysiinin, metronidatsolin) kanssa 7 vuorokauden ajan

Lymen tauti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Varhaisvaihe: 500 mg ‑1 g 8 tunnin välein, enintään 4 g/vrk jaettuina annoksina, 14 vuorokauden (10–21 vuorokauden) ajan

Myöhäisvaihe (systeemisiä oireita): 500 mg‑2 g 8 tunnin välein, enintään 6 g/vrk jaettuina annoksina, 10–30 vuorokauden ajan

*Kunkin käyttöaiheen viralliset hoitosuositukset on otettava huomioon.

 

Alle 40 kg painavat lapset

Lasten hoidossa voidaan käyttää Amorion -tabletteja tai oraalisuspensioita.

Yli 40 kg painavien lasten hoidossa käytetään aikuisten annostusta.

Suositellut annokset:

Käyttöaihe+

Annos+

Akuutti bakteeriperäinen sinuiitti

20–90 mg/kg/vrk jaettuina annoksina*

Akuutti välikorvatulehdus

Avohoitosyntyinen keuhkokuume

Akuutti kystiitti

Akuutti pyelonefriitti

Hammasperäinen märkäpesäke, johon liittyy etenevä selluliitti

Streptokokin aiheuttama akuutti tonsilliitti ja faryngiitti

40–90 mg/kg/vrk jaettuina annoksina*

Lavantauti ja pikkulavantauti

100 mg/kg/vrk jaettuna kolmeen annokseen

Endokardiitin ehkäisy

50 mg/kg suun kautta, kerta-annoksena 30‑60 minuuttia ennen toimenpidettä

Lymen tauti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Varhaisvaihe: 25–50 mg/kg/vrk jaettuna kolmeen annokseen 10–21 vuorokauden ajan

Myöhäisvaihe (systeemisiä oireita): 100 mg/kg/vrk jaettuna kolmeen annokseen 10‑30 vuorokauden ajan

+ Kunkin käyttöaiheen viralliset hoitosuositukset on otettava huomioon.
*Kahteen annokseen vuorokaudessa perustuvia annostusohjelmia pitäisi harkita vain suositeltujen annosten suurimmilla annoksilla.

Iäkkäät potilaat

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen.

Munuaisten vajaatoiminta

GFR (ml/min)

Aikuiset ja vähintään 40 kg painavat lapset

Alle 40 kg painavat lapset#

yli 30

annoksen muuttaminen ei ole tarpeen

annoksen muuttaminen ei ole tarpeen

10‑30

enintään 500 mg kaksi kertaa vuorokaudessa

15 mg/kg kaksi kertaa vuorokaudessa

(enintään 500 mg kaksi kertaa vuorokaudessa)

alle 10

enintään 500 mg/vrk

15 mg/kg yhtenä annoksena vuorokaudessa (enintään 500 mg)

# Parenteraalinen hoito on suositeltavin useimmissa tapauksissa.

Hemodialyysipotilaat

Amoksisilliini saattaa poistua verenkierrosta hemodialyysissä.

 

Hemodialyysi

Aikuiset ja vähintään 40 kg painavat lapset

15 mg/kg/vrk yhtenä annoksena vuorokaudessa

Ennen hemodialyysiä annetaan yksi 15 mg/kg lisäannos. Hemodialyysin jälkeen annetaan toinen 15 mg/kg annos veren lääkeainepitoisuuden palauttamiseksi ennalleen.

Peritoneaalidialyysipotilaat

Amoksisilliinia enintään 500 mg/vrk.

Maksan vajaatoiminta

Annostuksessa on noudatettava varovaisuutta, ja maksan toimintaa on seurattava säännöllisin välein (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Antotapa

Amorion otetaan suun kautta.

Ruoka ei heikennä Amorionin imeytymistä.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, mille tahansa penisilliinille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • Jonkin muun beetalaktaamiantibiootin (esim. jonkin kefalosporiinin, karbapeneemin tai monobaktaamin) aiheuttama aikaisempi vaikea välitön yliherkkyysreaktio (esim. anafylaksia).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Yliherkkyysreaktiot

Ennen amoksisilliinihoidon aloittamista on selvitettävä huolellisesti, onko potilaalla esiintynyt aikaisemmin penisilliinien, kefalosporiinien tai muiden beetalaktaamiantibioottien aiheuttamia yliherkkyysreaktioita (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Haittavaikutukset).

Penisilliinihoitoa saavilla potilailla on raportoitu vakavia ja toisinaan kuolemaan johtaneita yliherkkyysreaktioita (kuten anafylaksian kaltaisia reaktioita ja vakavia ihoon kohdistuvia haittavaikutuksia). Nämä reaktiot ovat todennäköisempiä potilailla, joilla on aiemmin todettu penisilliiniyliherkkyys, ja atooppisilla potilailla. Jos potilas saa allergisen reaktion, amoksisilliinihoito on lopetettava ja aloitettava sopiva vaihtoehtoinen hoito.

Resistentit mikrobit

Amoksisilliini ei sovellu joidenkin infektiotyyppien hoitoon, paitsi jos patogeeni on jo dokumentoitu ja tiedetään herkäksi tai kun on erittäin todennäköistä, että amoksisilliinihoito tehoaa kyseiseen patogeeniin (ks. kohta Farmakodynamiikka). Tämä on erityisesti otettava huomioon suunniteltaessa hoitoa virtsatietulehduksiin ja vaikeisiin korva-, nenä- ja kurkkuinfektioihin.

Kouristukset

Kouristuksia voi esiintyä potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt, suuria annoksia saavilla potilailla tai potilailla, joilla on altistavia tekijöitä (esim. aikaisempia kouristuskohtauksia, hoidossa oleva epilepsia tai aivo- tai selkäydinkalvojen sairaus) (ks. kohta Haittavaikutukset).

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminnassa annos on sovitettava vajaatoiminnan vaikeusasteen mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Ihoreaktiot

Hoitoa aloitettaessa ilmaantuva kuumeinen yleistynyt punoitus, johon liittyy märkärakkuloita, saattaa olla akuutin yleistyneen eksantematoottisen pustuloosin (AGEP) oire (ks. kohta Haittavaikutukset). Tämä reaktio vaatii amoksisilliinihoidon lopettamista ja on jatkossa amoksisilliinihoidon vasta-aihe.

Amoksisilliinin käyttöä on vältettävä, jos epäillään mononukleoosia, koska sen yhteydessä on havaittu tuhkarokkoa muistuttavaa ihottumaa amoksisilliinin käytön yhteydessä.

Jarisch–Herxheimerin reaktio

Joillakin potilailla on todettu Jarisch–Herxheimerin reaktio, kun amoksisilliinia on annettu Lymen taudin hoitoon, (ks. kohta Haittavaikutukset). Se johtuu suoraan amoksisilliinin bakterisidisesta vaikutuksesta Lymen taudin aiheuttajaan, Borrelia burgdorferi -spirokeettaan. Potilaalle on kerrottava, että kyseessä on yleinen Lymen taudin antibioottihoidosta johtuva reaktio, joka paranee yleensä itsestään.

Resistenttien mikrobien liikakasvu

Pitkäkestoinen hoito voi toisinaan johtaa resistenttien mikrobien liikakasvuun.

Lähes kaikkien bakteerilääkkeiden käytön yhteydessä on raportoitu antibiootteihin liittyvää koliittia, jonka vaikeusaste voi vaihdella lievästä hengenvaaralliseen (ks. kohta Haittavaikutukset). Siksi on tärkeää, että tämä diagnoosi otetaan huomioon, jos potilaalla esiintyy ripulia minkä tahansa antibioottihoidon aikana tai sen jälkeen. Jos antibioottihoitoon liittyvää koliittia esiintyy, amoksisilliinihoito on lopetettava heti, neuvoteltava lääkärin kanssa ja aloitettava asianmukainen hoito. Suolen peristaltiikkaa heikentäviä lääkkeitä ei saa käyttää tässä tilanteessa.

Pitkäkestoinen hoito

Pitkään kestävän hoidon aikana elinjärjestelmien toimintaa, mukaan lukien munuaisten, maksan ja hematopoieettisen järjestelmän toimintaa, on syytä seurata määräajoin. Kohonneita maksaentsyymiarvoja ja veriarvojen muutoksia on raportoitu (ks. kohta Haittavaikutukset).

Antikoagulantit

Amoksisilliinia saavilla potilailla on raportoitu harvoin protrombiiniajan pitenemistä. Samanaikaisesti antikoagulantteja käyttävien potilaiden asianmukaisesta seurannasta on huolehdittava. Suun kautta annettavien antikoagulanttien annosta voidaan joutua muuttamaan halutun antikoagulaatiotason säilyttämiseksi (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Kidevirtsaisuus

Potilailla, joiden virtsaneritys on vähentynyt, on todettu hyvin harvoin kidevirtsaisuutta, pääasiassa parenteraalisen hoidon yhteydessä. Suuria amoksisilliiniannoksia käytettäessä on huolehdittava riittävästä nesteiden saannista ja virtsanerityksestä, jotta amoksisilliinin aiheuttaman kidevirtsaisuuden riski pienenee. Jos potilaalla on virtsakatetri, on tarkistettava säännöllisesti, ettei katetri ole tukkeutunut (ks. kohdat Haittavaikutukset ja Yliannostus).

Vaikutus diagnostisiin tutkimuksiin

Seerumin ja virtsan kohonneet amoksisilliinipitoisuudet vaikuttavat todennäköisesti tiettyihin laboratoriokokeisiin. Virtsan suurten amoksisilliinipitoisuuksien vuoksi väärät positiiviset tulokset ovat yleisiä kemiallisia menetelmiä käytettäessä.

Amoksisilliinihoidon aikana virtsan glukoosimäärityksissä tulisi käyttää entsymaattisia glukoosioksidaasiin perustuvia menetelmiä.

Amoksisilliini saattaa vääristää estriolimääritysten tuloksia raskaana olevilla naisilla.

Yhteisvaikutukset

Probenesidi

Yhteiskäyttöä probenesidin kanssa ei suositella. Probenesidi vähentää amoksisilliinin erittymistä munuaistubulusten kautta. Probenesidin samanaikainen käyttö voi suurentaa veren amoksisilliinipitoisuuksia ja hidastaa amoksisilliinin poistumista verestä.

Allopurinoli

Allopurinolin ja amoksisilliinin samanaikainen käyttö voi lisätä allergisten ihoreaktioiden todennäköisyyttä.

Tetrasykliinit

Tetrasykliinit ja muut bakteriostaattiset lääkkeet voivat häiritä amoksisilliinin bakterisidisiä vaikutuksia.

Oraaliset antikoagulantit

Oraalisia antikoagulantteja ja penisilliiniantibiootteja on käytetty laajalti käytännön työssä ilman raportoituja yhteisvaikutuksia. Kirjallisuudessa on kuitenkin kuvattu tapauksia, joissa INR -arvo on noussut, kun asenokumarolia tai varfariinia käyttäville potilaille on määrätty amoksisilliinikuuri. Jos samanaikainen käyttö on välttämätöntä, protrombiiniaikaa tai INR -arvoa on seurattava tarkoin, kun amoksisilliini lisätään hoitoon tai sen käyttö lopetetaan. Lisäksi oraalisten antikoagulanttien annosta voidaan joutua muuttamaan (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Metotreksaatti

Penisilliinit saattavat vähentää metotreksaatin erittymistä, mistä aiheutuu mahdollinen toksisuuden lisääntyminen.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia. Vähäiset tiedot amoksisilliinin käytöstä raskaana olevien naisten hoidossa eivät viittaa siihen, että amoksisilliini lisäisi riskiä synnynnäisiin epämuodostumiin. Amoksisilliinia voidaan käyttää raskauden aikana, kun hoidon mahdolliset hyödyt ovat suuremmat kuin siihen mahdollisesti liittyvät riskit.

Imetys

Pieniä määriä amoksisilliinia erittyy rintamaitoon, mikä voi aiheuttaa herkistymistä. Imetetylle lapselle voi kehittyä ripuli tai limakalvojen sieni-infektio, jolloin imetys voidaan joutua lopettamaan. Amoksisilliinia voidaan käyttää imetyksen aikana vain hoitavan lääkärin tekemän hyöty-riskiarvion jälkeen.

Hedelmällisyys

Amoksisilliinin vaikutuksista ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoja. Eläinten lisääntymistutkimuksissa ei ole havaittu hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Lääkkeen vaikutuksia ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tutkittu. Ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn vaikuttavia haittavaikutuksia (esim. allergisia rektioita, huimausta, kouristuskohtauksia) saattaa kuitenkin esiintyä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Haittavaikutukset

Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia ovat ripuli, pahoinvointi ja ihottuma.

Alla luetellaan amoksisilliinin kliinisissä tutkimuksissa ja markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa esiin tulleet haittavaikutukset elinryhmittäin MedDRA -luokituksen mukaan.

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, ja < 1/10),

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

 

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Hyvin harvinainen

Tuntematon

Infektiot

     

Mukokutaaninen kandidiaasi

 

Veri ja imukudos

     

Korjautuva leukopenia (myös vaikea neutropenia tai agranulosytoosi), korjautuva trombosytopenia ja hemolyyttinen anemia, vuoto- ja protrombiiniajan piteneminen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

 

Immuunijärjestelmä

     

Vaikeat allergiset reaktiot, mukaan lukien angioneuroottinen edeema, anafylaksia, seerumitauti ja yliherkkyysvaskuliitti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Jarisch–Herxheimerin reaktio (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Hermosto

     

Hyperkinesia, huimaus ja kouristukset (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

 

Ruoansulatuselimistö

Pahoinvointi*, ripuli*

Oksentelu*

 

Markkinoille tulon jälkeen raportoituja haittoja: Antibioottihoitoon liittyvä koliitti (mukaan lukien pseudomembranoottinen koliitti ja hemorraginen koliitti, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), musta karvakieli

 

Maksa ja sappi

     

Hepatiitti ja kolestaattinen keltaisuus, kohtalainen ASAT- ja/tai ALAT-arvojen nousu

 

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma*

Kutina*, urtikaria*

 

Markkinoille tulon jälkeen raportoituja haittoja: Ihoreaktiot, kuten erythema multiforme, Stevens–Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi, rakkulainen ja kesivä dermatiitti, akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi (AGEP) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) ja lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen reaktio (DRESS).

 

Munuaiset ja virtsatiet

     

Interstitiaalinefriitti,

kidevirtsaisuus (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yliannostus)

 

* Näiden haittatapahtumien ilmaantuvuudet perustuvat kliinisiin tutkimuksiin, joissa oli mukana yhteensä noin 6000 amoksisilliinia saanutta aikuis- ja lapsipotilasta.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Yliannostuksen oireet ja löydökset

Ruoansulatuskanavan oireita (kuten pahoinvointi, oksentelu ja ripuli) sekä neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöitä voi ilmetä. Amoksisilliinista johtuvaa kidevirtsaisuutta, joka on joissakin tapauksissa johtanut munuaisten vajaatoimintaan, on havaittu. Kouristuksia voi esiintyä potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt tai jotka saavat suuria annoksia (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Myrkytyksen hoito

Ruoansulatuskanavan oireet voidaan hoitaa oireenmukaisesti kiinnittäen huomiota neste‑/elektrolyyttitasapainoon.

Amoksisilliini voidaan poistaa verenkierrosta hemodialyysillä.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Laajaspektriset penisilliinit; ATC-koodi: J01CA04

Vaikutusmekanismi

Amoksisilliini on puolisynteettinen penisilliini (beetalaktaamiantibiootti), joka estää yhden tai useamman entsyymin toimintaa (näitä kutsutaan usein penisilliiniä sitoviksi proteiineiksi eli PBP penicillin-binding proteins) bakteerin peptidoglykaanin biosynteesissä. Peptidoglykaani on bakteerin soluseinämän keskeinen rakenneosa. Peptidoglykaanin synteesin esto johtaa bakteerin soluseinämän heikkenemiseen, jota yleensä seuraa solun hajoaminen ja kuolema.

Amoksisilliini on herkkä resistenttien bakteerien tuottamien beetalaktamaasien hajottavalle vaikutukselle. Siksi amoksisilliinin vaikutuskirjo ei yksinään kata näitä entsyymejä tuottavia mikrobeja.

Farmakokinetiikan ja farmakodynamiikan suhde

Aikaa, jonka pitoisuus pysyy pienimmän bakteerien kasvua estävän lääkepitoisuuden yläpuolella (T>MIC), pidetään tärkeimpänä amoksisilliinin tehon mittarina.

Resistenssimekanismit

Amoksisilliiniresistenssin tärkeimmät mekanismit ovat:

  • bakteerien tuottamien beetalaktamaasien aiheuttama inaktivaatio
  • penisilliiniä sitovien proteiinien muutokset, jotka vähentävät antibakteerisen lääkeaineen affiniteettia kohteeseen.

Bakteerien läpäisemättömyys tai effluksimekanismit voivat aiheuttaa tai edistää resistenssin kehittymistä bakteereissa, erityisesti gram -negatiivisissa bakteereissa.

Raja-arvot

Amoksisilliinin MIC-raja-arvot ovat EUCAST:n (The European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing) version 5.0 mukaiset.

Mikrobi

MIC-raja-arvo (mg/l)

 

Herkkä ≤

Resistentti >

Enterobacteriaceae

81

8

Staphylococcus-lajit

Huomautus 2

Huomautus 2

Enterococcus-lajit3

4

8

A-, B-, C- ja G-ryhmän streptokokit

Huomautus 4

Huomautus 4

Streptococcus pneumoniae

Huomautus 5

Huomautus 5

Viridans-ryhmän streptokokit

0,5

2

Haemophilus influenzae

26

26

Moraxella catarrhalis

Huomautus7

Huomautus7

Neisseria meningitidi

0,125

1

Gram-positiiviset anaerobit, paitsi Clostridium difficile 8

4

8

Gram-negatiiviset anaerobit8

0,5

2

Helicobacter pylori

0,1259

0,1259

Pasteurella multocida

1

1

Lajista riippumattomat raja-arvot10

2

8

1Villin tyypin Enterobacteriaceae -lajit luokitellaan herkiksi aminopenisilliineille. Joissakin maissa villin tyypin E. coli ja P. mirabilis -isolaatit luokitellaan yleensä kohtalaisen herkiksi. Tällaisessa tapauksessa käytetään MIC-raja-arvoa S ≤ 0,5 mg/l.

2Useimmat stafylokokit ovat beetalaktamaasin tuottajia, jotka ovat resistenttejä amoksisilliinille. Metisilliinille resistentit isolaatit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta resistenttejä kaikille beetalaktaamiantibiooteille.

3Herkkyys amoksisilliinille voidaan päätellä ampisilliiniherkkyyden perusteella.

4A-, B-, C- ja G-ryhmän streptokokkien herkkyys penisilliineille päätellään bentsyylipenisilliiniherkkyyden perusteella.

5Raja-arvot koskevat vain muita kuin meningiitti-isolaatteja. Jos isolaatit on luokiteltu kohtalaisen herkiksi ampisilliinille, suun kautta annettavaa amoksisilliinihoitoa on vältettävä.

Herkkyys päätellään ampisilliinin MIC-arvojen perusteella.

6Raja-arvot perustuvat laskimonsisäiseen annosteluun. Beetalaktamaasipositiiviset isolaatit on raportoitava resistenteiksi.

7Beetalaktamaasin tuottajat on raportoitava resistenteiksi.

8Herkkyys amoksisilliinille voidaan päätellä bentsyylipenisilliiniherkkyyden perusteella.

9Raja-arvot perustuvat epidemiologisiin raja-arvoihin (ECOFF), jotka erottavat villin tyypin isolaatit sellaisista isolaateista, joiden herkkyys on alentunut.

10Lajista riippumattomat raja-arvot perustuvat annoksiin, jotka ovat vähintään 0,5 g x 3 tai 4 annosta vuorokaudessa (1,5–2 g/vrk).

Resistenssin esiintyvyys saattaa vaihdella tietyissä lajeissa maantieteellisesti ja ajallisesti, joten paikallisen resistenssitilanteen tunteminen on toivottavaa, varsinkin vaikeita infektioita hoidettaessa. Tarvittaessa on syytä kysyä neuvoa asiantuntijoilta, jos paikallinen resistenssitilanne on sellainen, että lääkkeen hyöty on kyseenalainen ainakin joidenkin infektiotyyppien hoidossa.

Mikrobien herkkyys amoksisilliinille in vitro

Yleisesti herkät lajit

Gram-positiiviset aerobit:

Enterococcus faecalis

Beetahemolyyttiset streptokokit (A-, B-, C- ja G-ryhmä)

Listeria monocytogenes

Lajit, joiden hankittu resistenssi voi aiheuttaa ongelmia

Gramnegatiiviset aerobit:

Escherichia coli

Haemophilus influenza

Helicobacter pylori

Proteus mirabilis

Salmonella typhi

Salmonella paratyphi

Pasteurella multocida

Gram-positiiviset aerobit:

Koagulaasinegatiivinen stafylokokki

Staphylococcus aureus£

Streptococcus pneumoniae

Viridans-ryhmän streptokokki

Grampositiiviset anaerobit:

Clostridium-lajit

Gramnegatiiviset anaerobit:

Fusobacterium-lajit

Muut:

Borrelia burgdorferi

Luontaisesti resistentit mikrobit†

Grampositiiviset aerobit:

Enterococcus faecium

Gramnegatiiviset aerobit:

Acinetobacter-lajit

Enterobacter-lajit

Klebsiella-lajit

Pseudomonas-lajit

Gramnegatiiviset anaerobit:

Bacteroides-lajit (monet Bacteroides fragilis -kannat ovat resistenttejä)

Muut:

Chlamydia-lajit

Mycoplasma-lajit

Legionella-lajit

£ Lähes kaikki S. aureus -kannat ovat resistenttejä amoksisilliinille tuottamansa beetalaktamaasin vuoksi. Lisäksi kaikki metisilliinille resistentit kannat ovat resistenttejä amoksisilliinille.
† Luontaisesti kohtalaisen herkkä kun hankittua resistenssimekanismia ei ole.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Amoksisilliini hajoaa täysin vesiliuokseen fysiologisessa pH:ssa. Se imeytyy nopeasti ja hyvin suun kautta annettaessa. Suun kautta annetun amoksisilliinin biologinen hyötyosuus on noin 70 %. Huippupitoisuuden saavuttamiseen kuluva aika (tmax) on noin yksi tunti.

Seuraavassa taulukossa ovat farmakokineettiset tulokset tutkimuksesta, jossa terveiden tutkittavien ryhmille annettiin amoksisilliinia 250 mg kolme kertaa vuorokaudessa tyhjään mahaan.

Cmax

Tmax *

AUC(0-24h)

(mikrog/ml)

(h)

(mikrog.h/ml)

(h)

3,3 ± 1,12

1,5 (1,0–2,0)

26,7 ± 4,56

1,36 ± 0,56

*Mediaani (vaihteluväli)

Annosalueella 250–3000 mg biologinen hyötyosuus on lineaarinen suhteessa annokseen (Cmax- ja AUC -arvojen perusteella). Samanaikainen ruoan nauttiminen ei vaikuta imeytymiseen.

Hemodialyysiä voidaan käyttää amoksisilliinin poistamiseen elimistöstä.

Jakautuminen

Noin 18 % plasman koko amoksisilliinimäärästä on sitoutuneena proteiineihin, ja näennäinen jakautumistilavuus on noin 0,3–0,4 l/kg.

Laskimonsisäisen annon jälkeen amoksisilliinia on todettu sappirakossa, vatsan kudoksissa, ihossa, rasva- ja lihaskudoksessa, nivel- ja peritoneaalinesteessä, sapessa ja märkäeritteessä. Amoksisilliini ei kulkeudu riittävässä määrin aivo-selkäydinnesteeseen.

Eläinkokeissa lääkkeen aineosien ei ole havaittu kertyvän merkittävässä määrin kudoksiin. Amoksisilliinia, kuten useimpia penisilliinejä, voidaan havaita rintamaidossa (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Amoksisilliinin on osoitettu läpäisevän istukan (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Biotransformaatio

Osa amoksisilliinista erittyy virtsaan inaktiivisena penisilloiinihappona määrinä, jotka vastaavat 10‑25% alkuannoksesta.

Eliminaatio

Amoksisilliini eliminoituu pääasiassa munuaisten kautta.

Terveillä tutkittavilla amoksisilliinin eliminaation puoliintumisajan keskiarvo on noin yksi tunti ja kokonaispuhdistuman keskiarvo noin 25 l/h. Noin 60–70 % amoksisilliinista erittyy muuttumattomana virtsaan kuuden ensimmäisen tunnin aikana, kun amoksisilliinia annetaan kerta-annoksena 250 mg tai 500 mg. Useissa tutkimuksissa on todettu, että 50–85 % amoksisilliinista erittyy virtsaan 24 tunnin kuluessa.

Probenesidin samanaikainen käyttö hidastaa amoksisilliinin erittymistä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Ikä

Amoksisilliinin eliminaation puoliintumisaika on noin 3 kuukauden – 2 vuoden ikäisillä lapsilla samanlainen kuin vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla. Vastasyntyneiden (myös ennenaikaisesti syntyneiden) lasten ensimmäisen elinviikon aikana annostiheys ei saisi ylittää kahta kertaa vuorokaudessa poistumistienä toimivien munuaisten kypsymättömyyden vuoksi. Koska munuaistoiminnan heikkeneminen on todennäköisempää iäkkäillä potilailla, annoksen valinnassa on noudatettava varovaisuutta, ja munuaisten toimintaa voi olla hyvä seurata.

Sukupuoli

Kun amoksisilliinia annettiin suun kautta terveille miehille ja naisille, sukupuolella ei ollut merkittävää vaikutusta amoksisilliinin farmakokinetiikkaan.

Munuaisten vajaatoiminta

Amoksisilliinin kokonaispuhdistuma seerumista pienenee suoraan suhteessa munuaistoiminnan heikkenemiseen (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille lääkettä on annettava varovaisuutta noudattaen, ja maksan toimintaa on seurattava säännöllisin välein.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Amoksisilliinilla ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia.

FARMASEUTTISET TIEDOT

Apuaineet

Tablettiydin

Mikrokiteinen selluloosa, , natriumtärkkelysglykolaatti (Tyyppi A), magnesiumstearaatti, povidoni.

Kalvopäällyste

Hypromelloosi, titaanidioksidi (E 171), talkki.

Yhteensopimattomuudet

Ei ole tiedossa.

Kestoaika

4 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C alkuperäispakkauksessa.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

AMORION tabletti, kalvopäällysteinen
375 mg (J) 14 fol (7,52 €), 20 fol (8,83 €)
500 mg (J) 14 fol (8,60 €), 20 fol (9,36 €), 30 fol (14,34 €)
750 mg (J) 14 fol (10,99 €), 20 fol (12,83 €)

PF-selosteen tieto

PVC/PVDC/alumiini -läpipainopakkaus

375 mg: 14 ja 20 tablettia

500 mg: 14, 20 ja 30 tablettia

750 mg: 14 ja 20 tablettia

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai kermanvärinen, pitkänomainen, kaksoiskupera, jakouurteellinen, kalvopäällysteinen tabletti.

375 mg: koko noin 6,5 x 16 mm

500 mg: koko noin 7 x 18 mm

750 mg: koko noin 10 x 21 mm

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

Korvattavuus

AMORION tabletti, kalvopäällysteinen
375 mg 14 fol, 20 fol
500 mg 14 fol, 20 fol, 30 fol
750 mg 14 fol, 20 fol

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

J01CA04

SPC:n muuttamispäivämäärä

06.09.2017